*

TommiKangasmaa

Turvallisuus niukkuuden maailmassa

Filosofi ja tietokirjailija Ville Lähde on kirjassaan ”Niukkuuden maailmassa” (2013) pohtinut laajasti ihmiskunnan tulevaisuutta suhteessa kulutukseen, energiaan, resursseihin ja politiikkaan. Kirja pakottaa tarkastelemaan myös oman erityisalani premissejä ja tulevaisuudenkuvia.

Lähde kirjoittaa: ”Kun peritty tilanne pakottaa luopumaan saavuteituista eduista, tasavertaisuudesta huolehtiminen pitää nousta niin kansallisen kuin kansainvälisen politiikan ydinteemaksi. Mitä rajummin varallisuuden erot kasvavat, sitä enemmän tuotetaan äärimmäistä niukkuutta. Yhteiskunnalliset konfliktit leviävät, ja poliittisten ja taloudellisten sopimuskäytäntöjen perusta murenee. Jos taas ajatellaan, että maailma kehittyy vääjäämättä kohti pidäkkeettömiä resurssikonflikteja, kaikki valinnat on jo tehty. On jo päätetty ottaa kurssi kohti politiikan loppua.”

Lähde on harvinaisen oikeassa. Tasavertaisuus on kaiken turvallisuuden elinehto. Se on empiirisesti helppo todeta vaikkapa kahden etuoikeutetun yhteiskuntamallin, yhdysvaltalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välillä. Turvallisuus tuotetaan huolehtimalla ihmisten mahdollisuuksista  ja turvaamalla heille ihmisarvoinen elämä.

Kirjassa on positiviinen pohjavire, eikä se pyri saarnaamaan. Kirjoittaja pyrkii tietoisesti välttämään perittyä ajattelua reaalipolitiikasta ja sen seurauksena harrastettua voimapolitiikkaa. Hän ei hyväksy annettuja malleja. Hyvä niin.

Minä edustan osin pessimistisempää ajattelua. Minun näkökulmani kautta tarkasteltuna maailma on kokoelma toisistaan eristäytyneitä yhteisöjä. Yhteisöjen ominaisuuksiin kuuluu tietty ”empatiaetäisyys”. Se on etäisyys, jonka rajan ulkopuolelle ei empatia riitä. Sen rajan ulkopuolella olevien ihmisten kanssa tehdään sopimuksia, jotka perustuvat itsekkyyteen ja luottamusvajeeseen. Peliteoria astuu empatian ja välittämisen tilaan. Tämä empatiaetäisyys on ongelma Lähteen toiveikkuudelle. Yhteisöt muuttuvat yhdessä vain kohdatessaan väistämättömän ja välittömän, yhteisen vaaran tai pitkän ajan kuluessa valistuksen kautta. Lähteen mukaan toista vaihtoehtoa ei pian ole.

Mikä on se suurin tekijä, joka ajaa meidät väistämättömän konfliktin tielle? Suurin turvallisuusuhka on talousessentialismi. Jatkuvan kasvun ja elintason säilyttämisen ideologia, jossa vahvat säilyvät ja heikot kuolevat. Pakonomainen kilpajuoksu hiipuville resursseille. Ne joilla on valta ja voima, pyrkivät kehittämään kykyä projisioida voimaa empatiakehänsä ulkopuolelle. Jos sopiminen itselle edullisesti ei auta, otetaan väkisin. Silti me tiedämme kaikki, että aina löytyy joku joka pyyhkii sinulla pöytää. Kannattaisi palata Civilization-pelin ääreen pohtimaan pelkistettyjä mekanismeja, jotka ohjaavat kansakuntia.

Asevoimat, joita itse edustan voivat olla kahdenlaisia; empatiaetäisyyden sisällä toimivia organisaatioita, jotka ovat tarkoitettu politiikan mahdollisuuden säilyttämiseen kaikissa tilanteissa ja sellaisia, joiden tarkoitus on varmistaa oman yhteisön turvallisuuden lisäksi saavutetut edut ja elintaso. Asevoimat eivät kuitenkaan ole turvallisuuden tae. Ne ovat joko vakuutus jatkuvan kilpailun aiheuttaman konfliktin vuoksi, tai sen jatkamisen väline.  Turvallisuus on sosiaalista. Jatkuvan taloudellisen kilpailun maailmassa on käynnissä myös jatkuva konflikti.

Kaikki talousajattelu mitataan kilpailun ja konfliktin ajattelun kautta. Enbusken ja Apusen kaltaiset ihmiset katsovat vain nenänsä verran eteenpäin. Heille oleellista on asettaa ihminen kilpailemaan ihmistä vastaan. He lietsovat konflikteja empatiaetäisyyden sisäkehällä ja ylläpitävät reaalipolitiikan ja talousessentialismin kilpailumalleja. He murtavat valistusajattelua realistisesta kuluttamisesta ja luovat mielikuvia elämänlaadusta kulutuksen kautta. Samalla he murentavat sisältäkäsin turvallisuutta luomalla eriarvoisuutta, kilpailuasetelmia ja lopulta kaikki ovat häviäjiä.

Laajan turvallisuuskuvan harha on reaktiivinen ote konflikteihin, jotka ovat jo aiheutuneet vääristä valinnoista. Jatkuvan kilpailun  myrkkyyn reagoidaan väärillä lääkkeillä.  Lähteen maalailemassa niukkuuden maailmassakin on mahdollisuus yrittää taata ihmisille mielekäs ja turvallinen ympäristö. Se vaatisi kuitenkin radikaalia muutosta vallitsevaan ajatteluun. Se vaatisi kilpailuun perustuvan maailman muuttumista yhteistyömaailmaksi. Kaunis ja oikea ajatus, mutta en usko sen toteutuvan ennen kuin on yksinkertaisesti pakko toimia. Jos se on silloin liian myöhäistä, niin apokalyptiset maalailut ja Mad Max –maailmat ovat tulevaisuus.

Lähteen perusajatus on realistinen. Yhteiskunnat eivät tule selviämään ilman politiikan säilyttämisen mahdollisuutta. Jos maailma ajautuu resurssikilpailun kautta rajuihin konflikteihin, olemme kaikki häviäjiä. Yksi seikka jäi kuitenkin kirjassa arveluttamaan. Lähde suhtautuu teknologian mahdollistamiin ratkaisuihin hyvin skeptisesti. Jos ymmärrän oikein, on tämä ajattelu tulosta siitä harmista, jota teknouskovaisuus tuo ympäristöajatteluun; laissez faire, koska teknologia hoitaa hommat. Vaikka ajattelumalli olisi kuinka harmillinen lähitulevaisuuden kannalta, pitää muistaa, että vain teknologiset ratkaisut voivat taata esim. rajattoman energian saannin ja osaltaan vähentää rajallisten luonnovarojen käyttöä, köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Sitä kautta myös konfliktit ja kilpailu menettävät hallitsevaa asemaansa. Oikein ohjattu teknologinen kehitys yhdessä Lähteen aineellisen kulutuksen laskun ja tasavertaisuuden kehittämisen kanssa ovat parhainta turvallisuuspolitiikkaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Olipas mainio blogi. Rauhoittaa toisaaltaan mieltä,kun ammattisotilas kykenee näinkin selväpäiseen ajatteluun.

Toisaaltaan taas jäin miettimään,että olisitko ammattisotilas ilman ettet näkisi maailmaa niinkin selkeästi eristäytyneinä yhteisöinä?

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Luulen, että olisin. Sotilaana olemisella on monta ulottuvuutta. Yhteisöllinen eristäytyneisyys on vain olosuhde, joka luo muukalaisuutta ja sitä kautta luottamuspulaa. Suomalaisittain sillä on historiallisesti vahvat juuret...vaikka jokseenkin jokainen yhteiskunta voi katsoa menneisyyteen ja rajojensa taa.

Toimituksen poiminnat