TommiKangasmaa

Tarinat ja myytit – stereotypiat ammattisotilaista Suomessa

Juoppoja, hierarkisia, sotahulluja, simputtajia, herrasmiehiä, lainkuuliaisia, luotettavia... Stereotypiat ammattisotilaista ovat muokkautuneet tuhansin tavoin ja niitä uusinnetaan yhä uudestaan ja uudestaan mediassa, elokuvissa, mielipidepalstoilla ja kirjoituksissa. Mitä on ammattisotilaan formun takana ja mistä stereotypiat rakentuvat?

Ensimmäinen stereotypia on elokuvailmaisun rakentama. Amerikkalainen elokuvateollisuus on tässä pääroolissa. Ne jotka eivät ole käyneet varusmiespalvelusta, rakentavat usein mielikuvansa Full Metal Jacketin, Platoonin, Jarheadin ja Hurtlockerin luomien mielikuvien perusteella. Hollywoodin kerronta sekoittuu sujuvasti muilta kuultuihin huhuihin. Signaalia voi vain vahventaa. Jos sitä häiritään erilaisilla tarinoilla, ne torjutaan häirintänä.

Mielikuva stereotypian pohjalta: huutamalla johtaminen, nationalismi, nöyryyttäminen, hierarkia, yksilön selviytymistarina, sankaruudella voittoon, paha saa palkkansa.

Toinen stereotypia on suomalaisten omien ja kavereiden inttikokemusten muuttuminen kertomuksiksi, myyteiksi ja inttihuhuiksi, joita toistetaan saapumiserästä toiseen. Näitä ovat ryyppäävät kapiaiset, vääpeli joka suksivajan katolle käski, muukalaislegioonan kaveri joka meni teltan seinästä läpi kalsareillaan hälytyksen sattuessa jne.

Mielikuva: alkoholin suurkulutus, epäsosiaaliset kouluttajat, ylikorostunut miehisyys.

Kolmas stereotypia on median rakentama. Yksittäiset tapaukset nostetaan yleisiksi esimerkeiksi. Näitä ovat mm. simputustapaukset, pieleen menneet materiaalihankinnat, yksittäiset lausunnot ja möläytykset.

Mielikuva: sovinistinen, luonnevikainen,”sotaleluihin” ihastunut  koulukiusaajatyyppi.

Neljäs stereotypia muodostuu sotilasperinteestä ja sen ihailusta. Upseeri on herrasmies, joka ratsastaa moitteettomasti pukeutuneena neidon luo ojentamaan ruusun ja jatkaa matkaa taisteluun johtamaan voitokkaasti joukkojaan. Hän avaa ovet, puhuu ranskaa ja katkaisee shampanjapullon sapelillaan.

Mielikuva: upseeri ja herrasmies, komea, hyvin pukeutunut, maailmanmies, seuramies, ”piireissä”.

Jos todellisuus olisi kuvatun kaltainen, olisi otsikointi aivan toisissa sfääreissä. Lähes kaksikymmentä vuotta Puolustusvoimien palveluksessa on avannut varsin kattavasti sen, mikä identiteetti formun takaa löytyy. Varsin usein uniformun takana on tavanomainen perheenisä tai äiti. Paljon osallistumista lasten harrastuksiin, huolta ja murhetta, onnistumisia ja elämää naapurin insinöörin tai linja-autokuljettajan tavoin. Vähän räiskettä, paljon arkea.

Tämän päivän ammattisotilaan työidentiteetti on seitsemänkymmentäluvun ryyppäävistä kapiaisista  ja Full Metal Jacketin karjuvasta kouluttajasta yhtä kaukana, kuin nuorison muistikuvat Kekkosesta. Johtamismallit ovat luonteeltaan samoja kuin useimmissa siviiliyrityksissä. Simputtaminen ja nöyryyttäminen kiellettyä.Työssäkin ollaan selvin päin.

Mielenkiintoinen kysymys on, pitäisikö näitä mielikuvia kuitenkaan romuttaa? Katoaako ammattisotilaan uniformusta jotain jos vastakkainasettelun, brutaalin fyysisyyden, sankaruuden  ja  pömpöösin sekä ylikohteliaan käytöksen lumous rikotaan? Myytit eivät ole myyttejä jos ne selitetään eivätkä tarinat tarinoita, jos niitä ei saa liioitella ja uusintaa. Hyvän tarinan ei tarvitse olla tosi. Haluammeko me uniformun taakse rakastavia  ja helliä isiä, verkkareissa tallustelevia tietokonepelaajia, runoilijoita, homoja, rauhaa rakastavia ja tylsiä sotilaita? Voiko tällaisessa todellisuuskuvassa enää tehdä luokkaretkeä toiseen todellisuuteen ja luottaa siihen, että ammattisotilas takaa tämän elämyksen kuudeksi kuukaudeksi? Menettääkö tarina kiinostavuutensa?

Todennäköisesti menettää. Ei kukaan jaksa katsoa DVD:n lisäosaa, jossa näytetään, kuinka greenscreen tekniikalla ja Maya 3D-animaatiolla toteutettu taistelukohtaus on todella tehty. Illuusiota ei saa rikkoa.

Jos kertoisin omista kokemuksistani vuosien varrelta, kertoisin tarinan, jossa ei ole mitään seksikästä. Tarinan työstä, perheestä, sosiaalisuudesta, pitkistä päivistä ja harmaista sateisista odotteluista metsäautotien laidassa. Kertoisin toimistopäivistä, palavereista, seminaareista, asiakirjoista, kilpailutuksista, kahvitilaisuuksista ja tietokoneen loputtomasta naputtelusta.

Jos kertoisin totuuden stereotypia ykkösestä, tekisin helvetin tylsän elokuvan jossa huudettaisiin vähän, marssittaisiin kaksi kertaa vuodessa paraatissa, nöyryytettäisiin käskemällä punnertaa kaksitoista kertaa liikuntakoulutuksessa ja kertoisin siitä, että pahaa ja ilkeätä kouluttajaa ei sellaisenaan ole olemassakaan .

Jos kertoisin toisesta stereotypiasta, kertoisin punaviinin ääressä pelatuista lautapeleistä ja työntekijän läksiäisissä nautitusta samppanjalasillisesta. Saunaoluesta pitkän harjoitusleirin viimeisenä iltana.

 Jos kertoisin kolmannesta, kertoisin ihmiselämään väistämättä kuuluvasta kohinasta, satunnaisuudesta ja tavanomaisista konflikteista ja ylilyönneistä. Kertoisin samaa tarinaa, kuin toimittaja kertoisi omasta työyhteisöstään. Ei sekään myisi yhtään lehteä.

 Jos kertoisin neljännestä, kertoisin ratsastustaidottomuudesta, pienestä pankkitilistä, josta ei osteta sapelia tai samppanjaa, kertoisin kohteliaisuudesta, joka onneksi vielä kuuluu alamme opiskeluun.

Jokainen kertoo tarinaansa yhdestä polttopisteestä oman elämänsä havainnoijana. Yksilön ominaisuuksiin kuuluu se, että hän jatkaa ja vahventaa myyttejä ja kertoo toisten tarinoita. Stereotypiat Puolustusvoimista ovat pääosin myyttejä ja tarinoita, mutta onhan niitä mukava saunailloissa uusintaa.

 Minä kirjoitan tätä kirjoitusta harmaat housut ja harmaa takki päällä harmaassa iltaan kääntyvässä Suomessa tavallisessa keinovalolla valaistussa toimistossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (48 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... ryyppäävät kapiaiset, vääpeli joka suksivajan katolle käski, muukalaislegioonan kaveri joka meni teltan seinästä läpi..."

Just tuollaisista jutuista mie tykkään! Yksi kestohahmo on luutnantti, joka ampui päivystysaseellaan ruokalan kattoon ja sai arvonalennuksen. Missäs se luodinreikä olikaan, Kouvolassako, vai Hyrylässä? Eikun Hennalassa - kai.

Juhani Putkinen

Oletan suomalaisen miespuolisen ammattisotilaan olevan keskimäärin hyvin samankaltainen kuin suomalainen mies keskimäärin. Hieman vähennän törppöjä varmaankin, sillä intissä harrastetaan valikointia.

Vaikkapa erikoisjääkäri on toki ainakin fyysiseltä kunnoltaan oleellisesti keskimääräistä parempi. Esiupseerit taas paremmin koulutettuja kuin keskimääräinen suomalainen mies. Jne.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

Mielestäni parasta pr:ää olisi mikäli Puolustusvoimat lopettaisi kampanjointinsa asevelvollisuuden säilyttämiseksi. Maanpuolustuksessa ei tarvita vastentahtoisia ihmisiä, joiden kouluttamisesta seuraa sekä suoria kustannuksia että verotulojen laskua.

Jos 80 000 opettajalle ja 50 000 sairaanhoitajalle on varaa maksaa palkkaa, niin eiköhän siihen ole varaa myös keskimäärin palveluksessa olevan 19 000 varusmiehen kohdalla. 2000 euron kuukausipalkka 19 000 varusmiehelle maksaisi vain 456 miljoonaa euroa vuodessa, joka on alle viidesosa nykyisistä puolustusmenoista.

Asevelvollisuuden lakkauttaminen korjaisi myös nykysysteemin ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmat, sekä poistaisi matalan tuottavuuden siviilipavlelustyöstä ja totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksista koituvat kustannukset.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Roope,

Suomen puolustusvoimien ehken parasta pr:ää :

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/varusmiehet_lo...

Kiitos Tommi - all the bests!

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

Jos varusmiehet kokevat palveluksen mielekkäänä, niin miksi sinne pitää pakottaa?

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #11

Roope,

kommenttisi ei ole lainkaan relevantti eikä tieteellinen - yhtähyvin voitaisiin kysyä: jos oppilaat on todettu kansainvälisissä pisa- tutkimuksissa (aiemmin) pärjänneen hyvin 'mielekkäästi', niin miksi heitä pitää vielä pakottaa opiskeluun?

Perustuslain maanpuolustusvelvollisuudesta: "Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään."

"Valtio, joka ajattelee olevansa oikeutettu pakottamaan kansalaisensa puolustamaan maataan ja kansalaisiaan, pitää erityisen suuressa arvossa heidän elämäänsä ja onnellisuuttaan rauhankin aikana" --Asevelvollisuuden vastaisen manifestin vastainen manifesti...,

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala Vastaus kommenttiin #32

Oppivelvollisuus ja asevelvollisuus eivät ole vertailukelpoisia, sillä oppivelvollisuuden avulla turvataan oppivelvollisille heidän itsensä kannalta hyödylliset taidot myöhempää elämää varten, joita he eivät alaikäisinä muuten ehkä ymmärtäisi hankkia. Asevelvollisuus taas on epäreilu tulonsiirto varusmiehiltä kaikille muille kansalaisille, jotka varusmiesten maanpuolustuskykyä nostavasta palveluksesta hyötyvät.

Asevelvollisuus olisi vertailukelpoinen 40-50 vuotiaille naisille säädettyyn vanhustenhoitovelvollisuuteen, jonka seurauksena naiset joutuisivat muuttamaan vuodeksi vanhainkotien takahuoneisiin yhteismajoitukseen ja hoitamaan vanhuksia 5 euron päiväpalkalla.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #35

Roope,

sekä oppi- että asevelvollisuus on verrattavissa toisiinsa niiden mielekkyyden suhteen, ts. sen suhteen, minkä esitit, vaikka se mielekkyys kannaltasi ei olekaan sinulle myönteinen, eikä kyseessä ole iältään vertailukepoiset kohteet.

Miesten ja vapaaehtoisten naisten asevelvollisuus - naiset korvaavat asepalveluksen maanpuolustukselle tuiki tarpeellisten yleisten koulutusten ja kokemuksen kautta - korvasivat sodissakin monen asemiehen palveluspanoksen - ilman naisia olisi vaadittu vastaava määrä miehiä pois varsinaisista sotatoimista - on erittäin reilu ja oikeudenmukainen tulosnsiirto juuri kaikille kansalaisille, myös koululaisille, nuorille ja lapsille, joita alaikäisinä ei siihen voida velvoittaa, eivätkä he asepalvelusta pysty vielä mieltämään yleishyödyllisenä - kuten sinun jo pitäisi - ellet haluaisi sittn pysyä yleisvastuuttomana jehovalaisten täysin perusteettoman asepalvelusvapausluikertelun mukaisesti.

Epärelevanttiutesi ja epätieteellisyytesi vain tässäkin jatkuu: täysin epämielekästä sinun on verrata asepalvelusta vain 40 - 50 vuotiaille naisille säädettyyn vanhusvelvollisuuteen. Itsestäänselväähän on, että he palvelisivat vastaavissa töissä tosipaikan tullen ilman mitään erillisvelollisuuksiakin, kuten maan mainiosti viime sotienkin aikaan. - Kiitos heillekin!

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #11

Roope,

miksi asevelvollisuus ei sitten voisi olla yleinen velvollisuus, jos kerran se koetaan yleisesti mielekkäänä, so. asepalvelus on koulutuksellisesti yleisesti sekä hyödyllistä, että hyväksyttyä pl. poikkeukset?

Jaska Ojansuu

19 000 sotilaalla ei tee paskaakaan maan puolustamisen kannlta. Ehtivät ehkä levittää punaisen maton valloittajalle, siinäpä kaikki.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

Meillä on tällä hetkellä 19 000 palveluksessa olevaa varusmiestä, ja mikäli sama määrä koulutettaisiin vapaaehtoismallissa, olisi mahdollista muodostaa yhtä suuri reservi kuin nytkin.

Jaska Ojansuu Vastaus kommenttiin #9

Aloitetaanpa alusta tämä keskustelu. Meillä on tällä hetkellä 19 000 palveluksessa olevaa varusmiestä vuosittain. Ehdotat siis saman verran (19 000) koulutettavaksi vuosittain vapaaehtoisia. Eroa siinä olisi se, että varusmiesten päivärähan sijaan maksettaisiin jokaisella kuukausipalkkaa 2000 euroa. Se tekisi 494 miljoonaa pelkkiä palkkakuluja lomakorvauksineen. Lisäksi muut työnantajan kulut, joka tuplaa palkkakulut.

Sitten pitää lisätä kaikkien kasarmien ja harjoituspaikkojen hoitokulut. Samoin kouluttajien palkkakulut, kalustot huoltokuluineen (aseet, panssarivaunut, miinat ohjukset, lentokoneet yms.) ja muut hankinnat.

En oikein ymmärrä missä olisi eroa nykysysteemiin (muuten kuin palkan suhteen ja vapaaehtoisuuden). Nykyäänkin on monta eri mahdollisuutta kieltäytyä palveluksesta. Siviilipalveluksen kustannuksista on vähennettävä tuotot mitä sivarit työllään tuottavat yhteiskunnalle, sillä eivät he tumput suorina vuotta istuskele. Kokemuksieni mukaan he tekevät varsin hyvää työtä eri aloilla yhteiskunnassa. Jotkut jopa oppivat ammatin, josta saavat loppuelämäsä elannon, tunnen sellaisia.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala Vastaus kommenttiin #21

"Sitten pitää lisätä kaikkien kasarmien ja harjoituspaikkojen hoitokulut. Samoin kouluttajien palkkakulut, kalustot huoltokuluineen (aseet, panssarivaunut, miinat ohjukset, lentokoneet yms.) ja muut hankinnat."

Nämä kustannukset eivät kasva vapaaehtoisuuden seurauksena.

"Siviilipalveluksen kustannuksista on vähennettävä tuotot mitä sivarit työllään tuottavat yhteiskunnalle, sillä eivät he tumput suorina vuotta istuskele. Kokemuksieni mukaan he tekevät varsin hyvää työtä eri aloilla yhteiskunnassa."

Siviilipalvelustyön tuottavuus on huomattavasti matalampi kuin suomalaisten keskimäärin. Osittain tämä johtuu siitä että ilmainen työvoima ei kannusta työnantajaa käyttämään työvoimaa tehokkaasti.

Jaska Ojansuu Vastaus kommenttiin #22

"Nämä kustannukset eivät kasva vapaaehtoisuuden seurauksena."
Perustele.

Et vastannut oleellisimpaa, eli 19000 vuosittain koulutettavaan molemmissa malleissa. Jos joka vuosi otetaan kuitenkin saman verran armeijaan kuin nykyään niin mikä on eroavaisuus? Muuten kuin lasku jokaista koulutettavaa kohtaan ja vapaus valita.

Kysymyksen rivien väliin sisältyi myös kysymys, jonka toivoin sinun huomaavan. Eli nykyisellään, kuten kirjoitit, koulutetaan 19 000 varusmistä reserviin. Ja ehdottmassasi mallissa koulutetaan 19 000 ammattisotilasta reserviin. Mistä nämä koulutettavat löytyvät? (Jos nytkin osa 19 000:sta "pakotetaan" koulutukseen.) Ehdotatko miehille ja naisille yhtäläistä oikeutta hakeutua ammattisotilaaksi ja näin saisi laajennettua "materiaalia"? Missä on säästö, jos joka tapuksessa koulutetaan sama määrä porukka kuin nykyisin?

Siviilipalveluksen suorittaa nykyisin vuosittain noin 2500 miestä. Onko laskettu kuinka suuri rahallisesti on tämän kustannus? En aivan osta väitettäsi, että sivareiden työpanosta ei käytetä oikein. Siihen tarvitaan perustelut ja todisteet. Ei riitä, että kaverin tuttu ja minä tai "Iltalehden juttu".

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala Vastaus kommenttiin #24

"Ehdotatko miehille ja naisille yhtäläistä oikeutta hakeutua ammattisotilaaksi ja näin saisi laajennettua "materiaalia"?"

Kyllä.

"Missä on säästö, jos joka tapuksessa koulutetaan sama määrä porukka kuin nykyisin?"

Annetaan Maaanpuolustuskorkeakoulun tutkijan vastata tähän (sivulta http://ohion.fi/faktaa.htm ):

"Talousteorioista ammentava kritiikki näkee myös asevelvollisuuden rikkovan räikeästi suhteellisen edun ja erikoistumisen periaatteita vastaan. Ihmisten kyvyt ovat erilaisia ja yksilön on mielekästä erikoistua sellaiseen tuottavaan toimintaan, johon hänellä on taipumuksia ja jossa hänen panoksellaan saavutetaan suurin hyöty. On taloudellisen logiikan vastaista määrätä asepalvelukseen siihen huonosti sopivia tai sellaisia, joiden tuottavuus olisi merkittävästi suurempi jollain toisella sektorilla. Talouden näkökulmasta ei siis ole järkeä ”tehdä ekonomisteista pakolla kiväärimiehiä.”"

Jaska Ojansuu Vastaus kommenttiin #26

Olen ymmärtänyt väärin ajatuksesi. Kysymys siis kirjoituksessasi ei olekaan ensisijaisesti kustannusten vähentämisestä varusmiespalveluksessa ja puolustusmenoissa, vaan tehokkuuden parantaminen.

Myönnän virheeni.

Jaakko-Matti Kaakinen

Kommenttiisi sisältyy oletus jonka mukaan puolustusvoimat kampanjoisi asevelvollisuuden puolesta idealistisista ja itsekkäistä syistä.

Miksi kuvittelet että puolustusvoimat haluaisi pitää kiinni nykyisestä järjestelmästä jos se ei olisi olemassa oleviin uhkakuviin parhaiten vastaava?

Vähennätkö ammattiarmeijan palkat ja henkilöstömäärän joltain toiselta sektorilta vai ilmestyykö vaadittu lisärahoitus tyhjästä?

Pieni ammattiarmeija vaatisi nykyistä merkittävästi modernimman ja kalliimman varustelun. Laskelmat poikkeuksetta osoittavat että ammattiarmeija varusteineen ja koulutuksineen tulisi nykyistä järjestelmää kalliimmaksi eikä silti pystyisi hoitamaan tehtäväänsä nykyistä järjestelmää paremmin.

Uhkakuvat eivät ole näillä näkymin muuttumassa nopealla aikataululla positiiviseen suuntaan. Negatiivinen suuntaus näyttää todennäköisemmältä. Asevoimien supistaminen on mahdollista siinä vaiheessa kun Suomi osallistuu olemassa oleviin tai tulevaisuudessa uusiin puolustusliittoihin.

Tasa-arvo ongelma ratkeaa ottamalla myös naiset mukaan asevelvollisuusjärjestelmään. Ihmisoikeudet eivät mielestäni kaikissa asioissa aja yhteisövelvollisuuksien edelle.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

"Pieni ammattiarmeija vaatisi nykyistä merkittävästi modernimman ja kalliimman varustelun."

En ehdottanut reservin miesvahvuuden pienentämistä.

Jaakko-Matti Kaakinen Vastaus kommenttiin #10

Käytännössä esitit. Vapaaehtoisuuteen perustuva palvelus vähtentäisi merkittävästi osallistuvien määrää verrattuna nykyiseen. Tuosta seurauksena on reservin pieneneminen tai reservin keski-iän kasvattaminen.

Nykyisin palvelukseen kelpaamattomat olisivat kelpaamattomia myös vapaaehtoisjärjestelmässä.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala Vastaus kommenttiin #12

Naiset, siviilipalvelusmiehet, ahvenanmaalaiset ja huippu-urheilijat eivät ole palvelukseen kelpaamattomia nytkään, mutta heillä ei ole välttämättä kiinnostusta astua palvelukseen 5 euron päiväpalkalla.

Nyt vapautetut liikuntarajoitteiset ja ylipainoiset voisivat myös toimia tietyissä tehtävissä, esim. kyberpuolustukseen osallistuminen ei vaadi fyysistä suorituskykyä.

Varusmiesten ajan varastaminen ei ole säästö, vaan tulonsiirto varusmiehiltä kaikille heidän maanpuolustuskykyä nostavasta työstään hyötyville, samoin kuin kaupasta varastaminenkaan ei ole säästö, vaan tulonsiirto kauppiaalta varkaalle. Maanpuolustuksen kustannukset jakautuvat tasaisemmin kaikille kansalaisille kun asevelvollisuudesta luovutaan.

Pekka Iiskonmaki

Suomen Puolustusvoimat ovat hoitaneet annetut tehtävät hyvin, jotka niille on annettu. Maan puolustamisen.

Kiitettävää arvosanaa ei voi antaa, koska poliittiset päättäjät eivät ole antaneet riittävästi resursseja tehtävän hoitamiseen.

Suomen Puolustusvoimien vahvuus on yleinen asevelvollisuus, joka tulee säilyttää oikeutena ilmaiseen koulutukseen. Armeijassa saa elämää varten erittäin hyviä oppeja ja koko elämän kestäviä kaverisuhteita.

Viimeksi olin kertausharjoituksissa 2001 ja koko henkilökunta oli motivoitunutta. Ilmapiiri oli lupsakka. Asioita opiskeltiin teoreettisesti ja maastossa soveltaen. Todella positiivinen kokemus.

Hieno uudistus oli naisten vapaaehtoinen varusmiespalvelus. Kyllä reipas tyttö kaksi pullamössöpoikaa pesee.

Jonne Sirén

"Armeijassa saa elämää varten erittäin hyviä oppeja".

Jos katsotaan että tornikuvallisella harmaalla villasukalla viimeistelee kenkien lankkauksen näpäkästi, niin se kieltämättä on hyvä oppi. Se onkin sitten se ainoa jota on voinut soveltaa myöhemminkin.

Ja mitä elinikäisiin tuttavuuksiin tulee - olen ihan tyytyväinen jos en joudu törmäämään yhteenkään heppuun jonka kohtasin varusmiespalveluksen aikana. Järjestäen olen kieltäytynyt kutsuista tapaamisiin eikä ne joskus tulleet känniset yöpuhelut "shaatana kun shä olit shärmä jätkä" lisää kohtaamisintoa.

Paska reissu, tulipa tehtyä. Toivottavasti oma junioor saa aidosti valita suorittaako "yleisen kansalaisvelvollisuuden" aseellisena tai aseettomana.

Pekka Iiskonmaki

Jonnella oli huonoa tuuria. Meitä opetettiin ampumaan, räjähdyaineet ja panostukset tulivat tutuiksi. Opin jo varusmiehenä siltojen ja tienrakentamisen perusrakenteet. Esim. jäälujuuksien laskemisesta on ollut siviilissä paljon hyötyä ym. ym.

Urheilupuoli on myös hyvin esillä. Monille helsinkiläisille oli tulen tekeminen metsään jo kovin haastellista.

Missähän aselajissa Jonne oli, kun vain kenkiä sai kiillotella?

Jonne Sirén Vastaus kommenttiin #34

Sissinä Lapissa. Joten ymmärtänet että ns talvi- ja kesäerätaidot "saattoivat" olla hallussa JO ennen inttiä (esim juuri jääpaksuudet/lujuudet, kalastus/metsästys ruutiaseilla/jousella/ansoittamalla, ns survivalismitaidot).

Ja mitä kuntopuoleen tuli...nohh, olihan se hauskaa alokkaana hiihtää vajaapakattuja alikessuja henkihieveriin (itselläni toki täysvarustus) ja koksuna myöhemmin olla se joka ei pudonnut, vaikka saattoi olla parinkin kaverin kamat kannossa. Eräällä tällaisella "annas kun koksu kantaa"-tempauksella hankittiin muodollisen nappivallan lisäksi se henkinen liideriys, kuten eräs kapiukko asian muotoili.

Niinjuu. Jäi toi mainitsemasi koulutus puolitiehen kun ei opetettu kuin räjäyttämään sillat poikki ja tiet auki. Sillä taidolla on aika vähän kysyntää primäärisessä ja sekundäärisessä ammatissani (tietoliikenneinssi/sähköasentaja).

Itsenäisyyspäivänä lankatessani kenkiä sanoin äänern vaimolle "tämä onkin sitten ainoa intissä opittu juttu josta on ollut hyötyä siviilissä." - enpä juuri mitään muuta oikein löydä.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #38

#38
Olen aina ihallut ihmisiä jotka ovat täydellisiä ja osaavat kaiken.

Jonne Sirén Vastaus kommenttiin #39

Kyse ei ole täydellisyydestä vaan mainostamastasi "hyötyä siviilissä"-touhusta. Kerroin sen suoraan että kohdallani tuo hyöty jäi lähes nolla-asteelle, sinulle ja varmaan monelle muulle uusia asioita/siviilissä hyödynnettäviä saattoi jäädäkin plakkariin.

Putsaisitko muuten mahdollisen metsästysaseesi sotavaltion oppien mukaan? ;)

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #38

Jonne,

et ole ainoa vastaavan armeijakokemuksen hankkinut, mutta se ei riitä aluksikaan yleistykseksi - kuten ehkä yrität vihjailla - päinvastaisia kokemuksia nimittäin on pilvin pimein - nimim. kokemusta on.

Vähättelevä "armeijalinttauksesi" johtaa moneen kysymykseen: miten "lapamatoisesti" hankkiuduit/jouduit inttiin? Mitä 'sähkötietoinssi' tekee sissinä Lapissa? Eikö koulutusyksikössäsi osattu hyödyntää siviilitaitojasi win - win - periaatteella? Oletko kenties katkeroitunut (lienee varsin yleistä vähäisten kertausharjoitusten ym. johdosta, vrt. Sveitsi) siitä, ettei sinua ole kutsuttu kertausharjoituksiin ja myönnetty siten kannustuksia ylennyksin, kun niin vain kehuskelit itseäsi armeijan "kouluttamattommuden" kustannuksella? Jos kerran pioneerikoulutuksesi jäi vain "räjäytysasteelle", niin miksi et esittänyt ao. koulutuksenne/-si täydentämistä? - vai jäikö koksukokemuksesikin vain noiden voimanäytösten varaan?

Varsin laittamattomasti sanottua res. upseerilta (?) - vai lankkasitko kenkäsikin vain mahdollisen itsenäisyysylennyksesi johdosta?...

Jonne Sirén Vastaus kommenttiin #48

>"miten "lapamatoisesti" hankkiuduit/jouduit inttiin? Mitä >sähkötietoinssi' tekee sissinä Lapissa?"

Tarkoituksella Lappiin, monestakin syystä joita en nyt ihan kaikkia viitsi luetella tässä. Jos vaihtoehtona on kuiva kiväärijanarihomma jossain "etelässä" verrattuna pitkään valtion tarjoamaan vaelluskeikalle Lappiin, ei varmaan tarvitse miettiä kahdesti. Hetken aikaa jopa tornifirmaurakin mielessä mutta näin jälkikäteen "mitä helvettiä oikein ajattelit silloin!!!?"

Kysymyksesi "mitä sähkötietoinssi" on täysin epärelevantti - parikymppisenä aika harvalla kaverilla on perustason ammattitutkintoa korkeampaa osaamista ja inttiin mennään useimmiten se seuraava opiskelupaikka saavutettuna. Yhtä hyvin olisi voinut kysyä toiselta meidän koksulta, mitä tuleva lääkäri (lt-opintoja jo opiskelleenakin) tekee sissinä Lapissa?

Katkeruudesta sen verran, että reilusti alle vaadittujen vuorokausien saamani täysin ansiottomat reservin luutnantin napit vähän päälle kolmekymppisenä asettaa varsin kyseenalaiseksi sotavaltion ylennysperusteet. Muutama hassu vapaaehtoisvuorokausi kun ei välttämättä täytä ylennysperusteita millään muotoa, eikä edes varusveijarina yletön määrä "vapaaehtoisgineksiä" muiden yksiköiden kouluttajien riesana.

Noillakin ressureissuilla joillakin tapauksilla motiivina näytti olevan päästä kotiloista muijaa & vekaroita karkuun dokaamaan metsään äijjäin kanssa mikä ei mielestäni täyttänyt yhtään toiminnan tarkoitusta. Tuosta ajasta tulee kohta 10 vuotta ja sen jälkeen olen joka kerta kieltäytynyt erilaisilla (teko)syillä jos on kyselty perään. Nykyään KH-kutsu olisi jokseenkin sama kuin ulosottomiehen kirje kämpän myynnistä eli ei ihan niitä eniten toivottuja kirjeitä.

Se että olen joskus reservinupseeriksi päätynyt omasta tahdostani, ei tarkoita sitä että olisin ylettömän maanpuolustushenkinen enää. Kun katsoo tämän yhteiskunnan nykyistä tilaa, alkaa olla erittäin vaikea löytää viimeisen veteraanin viimeisen iltahuudon jälkeen enää yhtään perustetta, miksi tarttuisin aseeseen maata puolustaakseni. Enkä muuten ole ainoa (resups) joka näin ajattelee, vaikka olemmekin selkeänä vähemmistönä toistaiseksi...

Itse asiaan sen verran, että asevelvollisuuden aikana opittujen asioiden hyödyntäminen siviilissä voi olla hyvinkin subjektiivinen mielipide. Jos saat sukeltajan luvat, lentolupakirjan, rekkakortin, nuoremman panostajan paperit yms asevelvollisuuden aikana, nämä ovat _oikeasti_ hyödyllisiä siviilissä. Nämä luvat ovat yleisesti tunnustettuja pätevyyksiä ja niiden perään kysellään hyvin nopeasti jos aiot tehdä erinäisiä työsuoritteita.

Sen sijaan jos arvelet jonkin näennäisen muutaman kuukauden johtamiskokemusta hyödylliseksi, voin kertoa että eräässä nuorten kansainvälisessä liikkeessä "joudut" johtamaan ja ottamaan vastuuta muista ihmisistä. Monen vuoden ajan, koko ajan nousujohteisesti oman halun ja kyvyn mukaan. Sillä johtamisella ei välttämättä sotatantereella pärjätä, mutta ns siviilielämässä huomattavasti paremmin kuin RUK:n opeilla. Itseasiassa työhaastatteluissa kannattaa olla alle nelikymppisen haastattelijan kohdalla hyvin hiljaa RUK:sta...

(6.12. on se päivä, kun kyselin rouvalta yhteisen tulevaisuuden perään - sitä on ollut tapana käydä juhlistamassa raflassa. Aikoinaan nuorelle miehelle kaupunki tarjosi ilmaiset komeat ilotulitukset tuon kysymyksen rekvisiitaksi...)

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #49

Jonne,

et ole ainoa vastaavan "kokemattomuuden" saanut res. upseeri, valitan. Mutta kuten sanoin, se ei vähiäkään oikeuta sinua mutuyleistämään ilmeisen epäonnistuneesti - siis osaltasi - käymääsi varusmieskoulutusta. - Varsin moni on saanut kuitenkin RUK:n suoritettuaan - sinne ei valita heikoimpia - päinvastoin melkoisen uranousunkin muista eduista puhumattakaan.

Et muuten lainkaan vastannut kysymykseeni miten sinne inttiin jouduit/pääsit?

Kysymykseni "mitä sähkötietoinssi" on täysin relevantti siinä suhteessa, että sen kuitenkin eräällä lailla yleiskuvaavana ilmaisit - et kuitenkaan suoraan sitä, olitko jo varusmiesaikana suorittanut esim. inssin tutkinnon, vaiko vasta ammattikoulun sähkölinjan. Voisinpa edelleenkin kysyä: mitä tuolloinen sähkömies tekee kiväärilinjalla, edes sissinä? Moni nimittäin on päässyt haluamalleen koulutuslinjalle, palvelemaan yksikköön, josta hänellä on ollut hyötyä itselleen sekä siitä on hyötynyt myös puolustusvoimat - paljon useimmillakin hyötylinjoilla, kuin mitä jo mainitsit.

Et myöskään näköjään katsele asioita nenääsi pidemmälle: jos nyt lkp-joutuisit ilmeisen vastentahtoisena inttiin, en olisi ns. housuissasi - siitä huolimatta, että olet tasollasi jo hyvinkin it- orientoitunut, siitä huolimatta että pv tarvitsee yhä enemmän it-osaajia (vrt. kybersodat). Minä nimittäin vastaavana päällikkönä/komentajana ainakin katsoisin sinun tuolloisen palveluskelpoisuutesi vasta-asenteinesi varsin alhaiseksi. Suoranaisia pv- vihollisiahan ei yksikään armeijan yksikkö kaipaa - päinvastoin.

En tiedä sitten mikä on motiivisi tälle ns. purkauksellesi? Väistämättä tulee mieleen se, että olikohan pääasiallinen RUK-valintasi peruste tuolloin pääasiassa fyysinen kuntosi ja "anna- se reppusi koksulle" uhoilusi? - Nykyisin ei edes poliisiksi pääse pelkät machoilijat - syynkin tiennet...

Toinen epäonnistumisesi "ensikertausten" jälkeen: miksi sitten menit "varusveijariksi" - 'vapaaehtoisena', ottamatta selvää tulevista tehtävistäsi, vieläpä senjälkeen res. luutnantiksi vain 'mielistellen kannustettuna' (jotta jatkaisit samaa res. uraputkeasi...)?

Ylennysperusteitahan on monia (samoinkuin -estojakin - kuin myös estäjiäkin! - vrt. presidentti Sauli Niinistö, tohtori Paavo Väyrynen, etc.) - aika on vain yksi kriteeri - plaatu yms. seikat ratkaisevat (kantakortti "ei ole sopiva ylenemään res. upseerina" - lienet jo todennettukin...).

No, tuskin enää KH-kyselevätkään perääsi - "kitkeriä sano kettu..."...

Nykyinen varusmiehillä teetetty kyselytutkimus osoittaa taas heidän olevan varsin tyytyväisiä palvelukseensa. Toivoa vaan sopii, että sama kehitys jatkuu varsin kovista pv:n haasteista huolimatta. Toki on tuttua, että isänmaamme ei ole enää sama Isänmaa kuin 70 vuotta sitten, talous-, työttömyys- ym. kehityksemme ei paljoa nykyisin kannusta puolustamaan "tyhjyyttä", "vierasta", "onnetonta", jne. En lyö kuitenkaan tavallasi vielä hetikään "hanskoja tiskiin" - huomisesta tai senjälkeisestä taas ei tiedä meistä kukaan.

Tietänet kuitenkin senkin, että joillakin aloilla tiedon puoliintumisaika on jo alle vuosi ja tiedon unohtamisaika usein sitä paljonkin lyhyempi. Ts. aikasi RUK- kurssin suoritus oli sekin vain kuin 'ajokorttilupa' jatkaa johtamisen harjoittamisen linjalla eteen- ja ylöspäin, jos vain miehessä on kanttia. Siksi mm. kertausharjoituksetkin on keksitty. Moni vänrikki taitaa monet pv- taidot aivan toisella tasolla kuin sinä aikanasi - saati sitten sinä armeijassa nykyisin 'KH- kekemuksinesi'.

Ei ole siis mitenkään relevanttia verrata nykyistä mahdollista siviilijohtamistaitotasoasi edesmenneeseen RUK- ja kokelaskauteesi - ikäänkuin sillä yrittäisit korvata puutteellisen pv- jatkokoulutuksesi. Puolustusvoimien todelliset jatkokoulutukset niin upseereina kuin res. upseereina kyllä ovat, nimim. johtamista eri tasoilla armeijassa harjoitelleena kuin siviilissä sitä kouluttajanakin vetäneenä...

"Itseasiassa työhaastatteluissa kannattaa olla alle nelikymppisen haastattelijan kohdalla hyvin hiljaa RUK:sta..." - varsinpä vähän tiedät monen työnantajan työnhakijan taustatietojen hankinnasta. "Kiitämme kohteliaasti mielenkiinnostanne yhtiötämme ja ko. tehtävää kohtaan, mutta..." on varsin varmasti silloin saamasi vastauksesi, jos yrität pimitellä ko. cv- tietojasi. - Ei siihen mitään NSA:tä tarvita...

Itse olen hyötynyt monikertaisesti jo melkein alokkaasta alkaen puolustusvoimissa saamastani koulutuksesta (viesti - kertauksetkaan eivät päätyneet vain 'kuuteenkymppiin'...). - Toivottavasti armeijakin on saanut siitä osansa - tässäkin siitä eräs palaute osaltani - kiitos!

Jarkko Hietala Vastaus kommenttiin #49

"Se että olen joskus reservinupseeriksi päätynyt omasta tahdostani, ei tarkoita sitä että olisin ylettömän maanpuolustushenkinen enää. Kun katsoo tämän yhteiskunnan nykyistä tilaa, alkaa olla erittäin vaikea löytää viimeisen veteraanin viimeisen iltahuudon jälkeen enää yhtään perustetta, miksi tarttuisin aseeseen maata puolustaakseni. Enkä muuten ole ainoa (resups) joka näin ajattelee, vaikka olemmekin selkeänä vähemmistönä toistaiseksi.."

Itse olen sitä mieltä, että parempi, että asiat kerrotaan ääliömäisen rehellisesti, koska silloin muut saavat ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään. Ääliömäisyyteen asti menevä rehellisyys on varsin ali arvostettu ominaisuus yhteiskunnassa jos sitä oikeasti arvostettaisiin ei täällä olisi lamaa eikä keinottelua eikä monia muitakaan ongelmia kaikki ongelmat olisi saatu korjattua jo ennenkuin ne alkavatkaan.

Vaikka itse jäin varusmieheksi ääliömäisen rehellisyyteni takia vaikka olin kuntotesteissä ja ampumisessa saapumiseräni parhaimmistoa (en kuitenkaan paras). Kuntoisuus luokka oli hyvä ja yleisarvostelu tyydyttävä ja 9kk varusmiespalvelus suoritettuna täysillä päivillä.

Lähti se varusmiespalvelus alusta saakka väärille urille, mutta ainakaan kukaan ei pysty kiistämään ampumista taitojani tai kuntoani millään perusteilla kun niistä on konkreettistä näyttöä.

Ääliömäisyyteen asti menevässä rehellisyydessä oli hyvätkin puolensa eipä ole ikinä tarvinnut käydä kertaamassa päivääkään toisin kuin kuuliaisempien kansalaisten. Eikä ole kukaan keksinyt laittaa sille kaikken eniten äälimäisesti rehelliselle minkäänlaisia johtamisvastuita, eikä sillä, että sopisinkaan sellaisiin hommiin tai haluasin johtaa ketään.

On sissinä olosta hyötyä kuitenkin jos tulee sissisota kuka sen osaisi paremmin? Se, että on edes joku koulutus on varmaankin parempi kuin ei ole mitään koulutusta. Ei se, että jollakin on varusmiespalvelus käytynä kyllä auta mitään Suomen laki, jopa kieltää antamasta kenellekään mitään etua vaikka hän olisi kuluttanut vuoden varusmiespalveluksessa saaden urheiluvammoja tai paleltumia. Se, että kaikki kynnellekykenevät miehet kuluttavat vuoden varusmiespalveluksessa on itsestäänselvyys ja itsestään selvyyksistä harvoin saa mitään kiitosta tai tasoitusta kun palkintoja ja rangaistuksia jaetaan.

Minä en ainakaan ole saanut etua siitä, että kävin varusmiespalveluksen ja kuulumisesta reserviin. Ei kukaan ole ikinä kysellyt sotilaspassia tai muitakaan papereita. Mitään pisteitä ei jaeta siitä, että nimi on reserviläisten listassa. Paljon enemmän täällä niitä pisteitä jaetaan kapitalistisille öykkäreille, jotka vähän värittävät totuutta, kertovat puolitotuuksia ja jättävät asiota kertomatta kuin meille ääliömäisen rehellisille.

Mikäs on vinkkinne olisiko pitänyt itsekin enemmän panostaa teeskentelyyn ja puolitotuuksiin?

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #51

Jarkko,

aidon, rehellisen suomalaisen miehen teeskentelemätön, suora kommentti - oikein panostettu.

Jaska Ojansuu

46-vuoden kokemuksella sotilaan poikana olemisesta voin sanoa, että ainakin omalla kohdalllani nuo stereotypiat sotilaasta eivät pidä paikkansa. Edes 70-luvulla. Suurin osa tuntemistani sotilaista on ollut tavallisia ja kunnollisia ihmisiä. Joitakin ryyppääjiä joukkoon aina mahtuu ihan jo tilastollisesti. Isänmaallisuyus on tietysti pinnalla armeijan leivissä olevilla, sehän on luonnollista. Mutta se on tervettä isänmaallisuutta, ei mitään ylikansallista paatosta.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Kangasmaa kirjoittaa:

"Simputtaminen ja nöyryyttäminen kiellettyä."

Omien inttikokemusten kertominen tietysti tuli jo julistettua pannaan, mutta tämä palautti mieleeni patterin kapteenin tervetuliaispuheen. "Ei teitä täällä kukaan simputa. Simputtamisella tarkoitetaan toimintaa, joka johtaa asevelvollisen kuolemaan. Ei teitä täällä kukaan tappaa aio."

Eli, tuota, jokseenkin kiintoisa määritelmä oli kapulla siitä, mitä on "simputus". Mutta pisteet toki hänelle kummallisesta terminologiasta huolimattakin. Pirun hyvä päällikkö hän oli ja pisti eräässä vaiheessa alokkaille luvattomasti perseilleet kokelaat kerralla ruotuun.

Käyttäjän jtk kuva
Juha Korhonen

"...ryyppäävät kapiaiset, vääpeli joka suksivajan katolle käski..."

Eikä mitään legendaa vaan itse nähty ja koettu 90-luvun alussa. Tosin silloin aikoinaan pyörävajan katolta täysissä tamineissa alas hyppiessä ei käynyt simputus mielessäkään tai sellaisesta valittaminen, se vaan jotenkin kuului asiaan. Auk:n santsarit antoivat oppilaille sellaista kyytiä, että niistä tänä päivänä olisi päässyt lööppeihin joka päivä. Onneksi koulutusmenetelmät ovat hieman toisenlaiset nykyään, mutta saadaanko puhumalla parempia sotilaita kuin "simputtamalla"? Paljonko keskustelutaidoista on apua silloin kun aletaan oikeasti ampua? Itselläni on tästä nykymeiningistä sellainen fiilis, että huonon sään sattuessa meidän armeijamme haluaisi sotia simulaattorilla...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"huonon sään sattuessa meidän armeijamme haluaisi sotia simulaattorilla..."

Kyber-sotaahan kuulemma käydään valvomotuolissa näyttöruudun äärellä kokista siemaillen, joten se todellakin on siistiä sisätyötä. Verratessani omia varusmieskokemuksiani (1980) poikieni kokemuksiin (2008, 2013) joudun tunnustamaan, että maastovuorokausia on nyky-intissä enemmän. Metsäkeikat ovat vain yksi mittari, mutta Suomen armeija ei vielä ole vetäytymässä sisätiloihin.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ilman mitään stereotypioita voin omasta puolestani todeta, ettei ainakaan 90-luvun Hiukkavaarassa yhtään asiaa voinut tehdä ilman järjetöntä karjumista. Tuntemattoman Sotilaan ensimmäiset vuorosanat lausuttiin vastaanottavalla puolella varmasti jo ensimmäisenä päivänä sellaistenkin taholta, jotka eivät teosta tunteneet.
Jos joku teos kuvaa todellisuutta, ei siihen auta teoksen julistaminen mielikuvitukseksi. Siihen auttaa todellisuuden muuttaminen, jota näköjään PV:n taholta on jo tehtykin.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

" Jokainen kertoo tarinaansa yhdestä polttopisteestä oman elämänsä havainnoijana. Yksilön ominaisuuksiin kuuluu se, että hän jatkaa ja vahventaa myyttejä ja kertoo toisten tarinoita."

... olet asian ytimessä.

... juu, sodanajan Suomessa ja sen jälkeenkin on TK kirjallisuudella ja yleensä kirjallisuudella ollut iso osa mielikuvien muokkaamisessa... vai mitä mieltä olet; hehkuvasta puolustustahdostamme tai muista älyttömyyksistä.

"Kenet Jumala hukuttaa, sen se lyö sokeudella"

Se mitä 70-luvulla intissä tapahtui tuskin on enää edes mahollista nykypäivänä. Harva on käsittänyt sotilasrvoa tehtäväksi, oman ihmisarvon korotuksesta se on käynyt. Kiitos avauksesta.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Meille kaappi-ukoille puolustusvoimat järjestää noin kerran vuodessa informaatiotilaisuuden: Missä mennään ja mitä yritetään? Eilen oli taas tällainen tilaisuus Santahaminassa. Joka vuosi olen yrittänyt olla tikkana paikalla katsomassa kuinka paljon entiset kollegat ovat vanhentuneet tai ehkä tärkein syy on kuitenkin se, että aidosti kiinnostaa isänmaa ja sen tulevaisuus.

Olen vuosien varrella huomannut, että niin henkilökunnan kuin varusmiestenkin taso on huikeasti noussut oli sitten kyse taidoista tai motivoitumisesta. Voi olla, että hiukan ylioptimismia tulee siitä, että ympärillä pyöri aliupseerikoulun varusmiesoppilaita, joista tietty positiivinen oma-aloitteisuus paistoi kirkkaana läpi.

Puolustusvoimat on sen kymmen vuoden aikana, jonka olen ollut eläkkeellä, muuttunut niin paljon ja hyvään suuntaan, etten monessakaan kohtaa enää pysty kunnolla hahmottamaan niitä hienouksia, mitä sen sisällä on kehitetty. Jäi aidosti sellainen kuva, että maanpuolustus on hyvissä käsissä ja että tavallinen kansalainen voi olla turvallisin mielin tältä osin. Yhteiskunnan suuret ongelmat ovat tällä kertaa muualla.

Jarkko Hietala

Minulla ei ole mitään stereotypioita Suomalaisista ammattisotilaista, koska olen suorittanut varusmiespalveluksen. Itse olin se tavallinen varumies hieman huonosti sotilaalliseen kuriin sopeutuva. Kuntotesteissä pärjäsin keskimääräistä paremmin samoin ampumisessa.

Ennemminkin kävin varusmiespalveluksen mielenkiinnosta tietääkseni ainakin mistä puhua kuin sokeasta uskosta Suomen valtioon tai auktoritteeteihin. Ylimääräinen palvelus ja poistumiskielto tulivat tutuiksi, mutta eivät kuitenkaan kokonaan lähettäneet pois toisin kuin muutamat joille auktoriteettien seuraaminen kävi ylivoimaiseksi. Muutama lähti jo ensimmäisen yön jälkeen siviiliin osa muutaman kuukauden itse olin koko 9kk loppuun saakka.

Eri asia on kyllä lähtisikö täällä oikeasti mitään puolustamaan jos sota tulisi. Itseäni kun ei ole kiinnostanut enempää hankkia maaillista omaisuutta kuin mitä mukanani pystyn kantamaan ja omaisuuteni matkustaa sujuvasti mukanani vaikka toiselle puolelle maapalloa. Vuorineuvosten ja ulkomaisten sijoittajien tiluksia en henkeni ja terveyteni kaupalla puolusta vaikka kuinka sanottaisiin, että Suomi on nyt tämä eikä muuta voi.

Harmittaa jo muutenkin se miten täällä osa käyttäytyy kuin omistettaisiin kaikki. Koko maa, historia, kulttuuriperintökin ja muiden olisi sitten heitä mukailtava ja heidän Suomeaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Oleellista muistaa, että kaikki setereotypiat eivät ole virheellisiä.

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Aukaistaanpa hiukan keskustelua enemmän. Arviaisinko oikein jos sanon:

Ensimmäiseen stereotypiaan uskovat enimmäkseen nuoret, jotka eivät ole vielä varusmiespalveluaan suorittaneet. Muille nuo US tyyppiset mallit puhdasta väkivaltaviihdettä.

Toista stereotypiaan uskovat ne varusmieskoulutuksen saaneet joilla varusmieskokemus on ollut kaikinpuolin epäonnistunut. Näemmä yleisesti uskotaan sotilaitten purkavan paineita esimerkiksi mainitulla alkoholin suurkulutuksella.
Aikana jolloin oli itse puolutusvoimissa töissä sain usein kuulla kysymykset: Sinun ei sitten tarvitse töitä tehdä, ja te taidatte ryypätä siellä armeijassa useinkin? Totuus oli kuitenkin se, että minä sekä kaikki kolleegani paikivat töitä tosissaan. Ryyppäämiseen ei ollut aihetta eikä aikaa.
Täällä "siviilitöissä" näkee useimmin tehtävän juuri sitä, mitä meidän epäiltiin tekevän armeijassa.

Kolmas stereotypia on menneisyytä, ja uskon että -70 luvun jälkeen simputukset ym. mainitut asiat ovat yksittäistapauksia. Ainahan joukkoon eksyy joku jolla asiat eivät mene kuten Strömsö:ssä.

Neljännen stereotypian voi kuitata sanonnalla: Ei se upseerin elämä aina ole ruusuilla tanssimista,väliin mahtuu myös juhlaakin ;-)

Yksi asia puolustusvoimissa työskentelystä jäi päällimäiseksi... siellä sotilas voi aina luottaa sotilaan sanaan. Täällä siviilissä ei kehenkään, ja täällä sitä vasta sekoillaankin.
Armeija uran välissä pitäisi olla työkokeilua siviilihommissa, jotta näkisi kuinka pieleen asiat voivat mennä, ja kuinka kaveria kusetetaan surutta oman uran eteen, ja minkälaista kähmintää tehdään oman edun tavoittemiseksi. Jopa isänmaata vastaan.

Jarkko Hietala

"Yksi asia puolustusvoimissa työskentelystä jäi päällimäiseksi... siellä sotilas voi aina luottaa sotilaan sanaan."

Kun kaikilla on vakituinen virka, josta erottaminen on vaikeaa tottakai on helpompi luottaa. Kilpailutettu, määräaikainen tai vuokratyöntekijä ei voi luottaa mihinkään tai kehenkään on pakko olla ovela voidakseen pärjätä maailmassa missä romahtaminen on kokoajan yhden askeleen päässä. Tähän jälkimmäiseen porukkaan kuuluvat eivät saa mitään armoa jos tulee pieninkin sairastuminen, vamma vaikka eivät itse voi päättää sairastumisestaan. Monet tekevät suurella riskillä raskastakin työtä jossa vammojen saamisen riski on suuri. Heidät jätetään heti taloudellisesti heitteille pääasia, että kenellekään ei vain tule sairastumisesta kuluja.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Sorry Tommi: "Johtamismallit ovat luonteeltaan samoja kuin useimmissa siviiliyrityksissä." Sanoisin, että intissä johtamismaalit ovat huomattavasti edistyksellisempiä ja demokrattisempia kuin useimmissa siviiliyrityksissä, joista erittäin monessa vedetään ns. kapiaismallilla.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Jarmo,

luultavasti te molemmat tarkoitatte aivan samaa itse asiasta. Onkohan kyseessä mentaliteettiero - esim. vanhemmat res. upseerikoulutuksen saaneet johtajat siviilissä käskyttelevät vieläkin à la vanhalla kapiaismallilla, nykyiset nuoremmat upseerit jo oivaltavat pointin, millä kaikki poppoon henkilöt saadaan puhaltamaan yhteen hiileen - kuten Tommi ja sinä - paitsi tietenkin täysin tehottomat vastahankaiset (enemmän haittaa kuin hyötyä)...

Jarkko Hietala

Itse en tiedä siitä mikä on hyvä tapa johtaa kun se koostuu niin monesta asiasta ihan jo oman alan lakipykälien tuntemisesta lähtien. On helpompaa esittää olevansa hyvä johtaja kuin olla sitä oikeasti. Ei ne oikeasti hyvä välttämättä aina saa sitä kiitosta mikä heille kuuluisi, koska kun asiat sujuvat ei sitä kukaan välttämättä huomaa, mutta jos asiat eivät suju se huomataan kyllä.

Johtamistakin on monenlaista ihan autoritäärisestä käskyttämisestä siihen, että johtaja on vain johdettaviensa valmentaja / mentori, joka pyrkii vain auttamaan alaisiaan pääsemään omaan parhaaseen tulokseensa.

"paitsi tietenkin täysin tehottomat vastahankaiset (enemmän haittaa kuin hyötyä)..."

Täysin tehottomia ja vastahankaisia ei ole olemassakaan, koska yhteiskunta jossa kaikki seuraisivat sokeasti ei olisi terve. Elämän ihmeellisyyteen kun kuuluu erottamattomana osana se, että kaikki eivät halua kulkea täysin samaa polkua pitkin.

Jos asioita pyrkii katsomaan vähänkään laajemmasta näkökulmasta vaikkapa kokonaan tämän maapallon ulkopuolelta tosin sekin riittää usein, että katsoo asiaa Suomen ulkopuolelta mikään polku ei edes se mitä ihmisiä vaaditaan seuraamaan ei automaattisesti ole paras.

Tulee mieleen se tarina sopulilaumasta, joka juoksee kohti jyrkännettä. Eloon ei jää yksikään laumaan kuuluva sopuli vaan ne muutamat lauman mielestä hullut, jotka pysähtyvät ja kääntyvät toiseen suuntaan.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #36

Jarkko,

johtajuutta on montaa plaatua, niin hyvää kuin huonoakin. Hyvä johtaja kykenee prosessoimaan ja luomaan työ- ja palveluyhteisön sellaiseksi, että hän kykenee tekemään itsensä juurikaan huomaamattomaksi ja ikäänkuin ns. tarpeettomaksi - toimet vaan sujuvat mielekkäästi, tehokkaasti yhteen hiileen puhaltaen kuin huippuorkesteria kapellimestaroiden ikään...

Konfliktienkin ennaltaehkäisy on kaukonäköistä viisautta, tietämystä ja kokemusta.

Armeijaamme on syytelty toisinaan liian hierarkisesta, käskyttävästä toimintatavasta. Kuitenkin jo -60/-70 - luvulla prikaatiesikunnista kokemusta hankkineena totesin monen esikuntatyöskentelyn päälliköineen toimineen hyvin esimerkillisesti, suorastaan siviilimäisen jämerän jouhevasti - laatu-, syvä- ym. nykyaikaisten laadullisten johtamismallien mukaisesti. - Ilman jokaisen esikunnan päällikön ja komentajan yhteistyötä, kriittistäkin ohjauspanosta esim. viestinkulun puute olisi johtanut joukot suoraan pioneerien ansoihin...

Kannuksensa hyvästä johtamismallista esittäneinä ja käytäntöihin hyvin sisäistäneenä eräät silloisetkin - kuten myöhemminkin - upseerit ylenivät aina koulutusvastaavaan kenraalikuntaan asti. Valitettavasti eräät upseerit taas pysyivät monestakin heistä riippumattomista syistä - valitettavasti! - esiupseereina, vaikka ainesta heissä olisi ja on on ollut esimerkillisinä jokseenkin mihin johtotehtäviin tahansa.

Negatiivisia armeijan esijohtajuuskokemuksia minulla on varsin vähän - huonoja esimieskokemuksia siviilityöelämässä sitten senkin edestä - ja ei-upseeritaustaisten häviöksi.

"paitsi tietenkin täysin tehottomat vastahankaiset (enemmän haittaa kuin hyötyä)..." - jo asiayhteydestä pitäisi sinun huomata, että kyseessä on lähinnä armeijaympäristö reserviä myöten. - Kyseessä ovat tällöin ns. vihollisleiriin kuuluvat yksilöt, suorastaan joukkohysteeriset armeijapalveluspakolaiset...

Jos taas tarkoitat sopulilaumaesimerkilläsi ehkä edelleenkin vihjaillenkin armeijayhteisöä, et voi pahemmin erehtyä. Armeija on sitä varten turvaksemme, että välttyisimme suuremmilta tuhoilta, ihmishenkien ym. menetyksiltä. "Esivalta ei turhaan miekkaansa kanna" - moni ns. turva maksaa huomattavasti enemmän meiltä jokaiselta.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Organisaatio mallit sotaväen puolella ovat perinteisesti olleet melko selkeitä. Sotilasorganisaation hierarkkinen organisaatiomalli määrittää melko selkeästi vallan ja vastuun tasat. Perinteisessä oikeaoppisessa hierarkkiassa pätee vuosituhantinen vanha totuus, että yhdellä johtajalla on 3 - 5 alasita ja näillä vastaavast 3 - 5 alaista jne. Valitettavasti tuntuu siltä, että jopa puolustusvoimissa on tämä välillä unohdettu taloudellisia säästöjä haettaessa "toiminnan tehostamisen" ja organisaatioden madaltamisen vauhdissa. Em. hierarkkisen johtamisen "luonnon lakia" ei edes moderni ITC -teknologia voi kumota. Ehkä hierarkkinen organisaation on myös nähtävä vastakohtana 1980 -luvulla siviilimaailmassa muotiin tulleelle matriisiorganisaatiolle, jossa vastuun kantajaa ja päätöksen tekijää oli vaikea löytää. Käsittääkseni siviilimaailmassakin ollaan matriisiorganisaatiosta vähitellen luopumassa. Toimitusjohtajan rooli, valta ja vastuu ovat edelleenkin ratkaisevia yrityksen operatiivisessa johtamisessa.

Hierarkkiseen organisaation johtamiseen ja sen toimintaan liittyy kieltämättä tietty byrokrattisuus. Se ilmenee mm. siinä, että kahden eri toimialan alijohtajat eivät voisi keskenään sopia aisoita omalla tasallaan( esimerkiksi tykistön ja jalkaväen vänrikit ), vaan asiat pitää kierrättää heidän esimiestensä kautta. Tähän on lääkkeeksi kuitenkin kehitetty jo aikoja sitten ns. "asetie" , jota nykyjään kutsutaan kai edelleenkin toimialatieksi. Tämä malli mahdollistaa rinnakaisten alaorganisaatioiden johtajien sopia keskenään käytännön asioiden järjestämisestä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Hyvänä esimerkkinähän tästä ovat em. jalkaväkijoukkueenjohtajan ja tyksitön tulenjohtan saumaton yhteistyö, joka on ohjesäännöissä selkeästi määritelty. Tämähän on toiminut jo vuosikymmeniä puolustusvoimissa.

On myös huomattava, että sotilasorganisaatioissa on ja on ollut jo vuosisatoja tiimityöskentelyä. Sitä edustaa parhaimmillaan esikuntatyöskentely, jossa eri aselajien ( jalkaväki, tykistö, pioneeri, viesti, huolto, ilmatorjunta, jne. ) edustajat yhteistyössä valmistelevat komentajan käskemien tehtävien perusteella suunnitelmia. Yleensä tätä tiimityöskentelyä ohjaa esikuntapäällikkö. Kun suunnitelmat vaihtoehtoineen ovat valmiit, ne esitellään komentajalle, joka joko hyväksyy niistä jonkun tai hyväksyy jonkun käsketyin muutoksin. Sen jälkeen suunnitelman pohjalta laaditaan käsky jonka komentaja allekirjoittaa. Tämän jälkeen toiminta käynnistetään annetu käskyn perusteella. Melko selkä malli, jossa yhdistyy toisaalta hierarkkisuus ja toisaalta tiimityöskentely. Oma tarinansa on sitten annettujen käskyjen noudattamisen valvominen sekä operttioiden tilanteen mukainen johtaminen.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Markku,

OK - kokeneen esiupseerin siviiliyhteisötietoinenkin lausunto.

Toimituksen poiminnat