TommiKangasmaa

Kun perinteinen työ katoaa - vaihdanta, virtuaali vai dystopia?

Yhä pienempi osa ihmisistä tulee saamaan elantonsa perinteisellä tavalla: tekemällä työtä, josta maksetaan rahallinen korvaus. Syy on ilmeinen. Tuotantotyö automatisoituu ja robotisoituu – myös halvan työn maissa. Mistään ei perinteisessä taloudessa löydy korvaavaa määrää sellaista työtä, josta maksettaisiin rahallinen korvaus. Valtio saa yhä vähemmän verotuloja, joilla voidaan tasata tuloeroja.  Talousrakenne muuttuu vääjäämättä sellaiseksi, että vain valikoidulla joukolla on varaa ostaa hyödykkeitä ja palveluja. Uusliberalistinen ajattelu ajaa meidät kohti valintoja. Raa’an kilpailun ja tehokkuuden maailmassa on lähes aina järkevää valita automatisoitu, tehokas prosessi ilman hankalia ihmisiä. Tässä maailmassa korostuu todellakin se, että yrityksen tehtävä on vain tuottaa omistajilleen voittoa.

On kuitenkin järjetöntä tuottaa hyödykkeitä, joihin ihmisillä ei ole varaa. Jos ei ole ostajia, ei ole myöskään järkevää tuottaa. Entä voiko virtuaalinen olla ratkaisu perinteisen fyysisen työn häviämiseen? Tulevaisuus pitää sisällään muutamia tarkastelun arvoisia skenaarioita.

 Yksi mahdollinen skenaario on vaihtokaupan paluu. Esimerkki tästä on mm. Stadin aikapankki. Ihmiset vaihtavat osaamistaan palveluihin, joita he tarvitsevat – ilman rahaa. Tämä on tietysti markkinatalousihmisen kauhuskenaario. Kuka ja miten määritellään palveluiden hinta? Onko nurmikon leikkuu yhtä arvokasta kuin mummolle lukeminen? Kysymys on jonkin ajan kuluttua irrelevantti. Ihmisillä ei ole yksinkertaisesti muuta vaihdon välinettä, kuin fyysinen ja kognitiivinen pääomansa. Työpaikkojen vähyys ja kova kilpailu eivät mahdollista työn vaihtamista abstraktiin rahaan.Vaihdanta rikkoo globaalin talouden rakenteita, lokalisoi työtä ja kasvattaa yhteisöllisyyttä. Ihmiset ovat jälleen riippuvaisempia toisistaan ja individualismi vähenee. Kulutustottumusten on muututtava radikaalisti, sillä työn vaihdanta ei mahdollista nykyistä kulutusta. Yhteiskunta polarisoituu vahvasti. Ne, joilla on työ jonka voi vaihtaa rahaan, voivat jatkaa kulutusta entiseen malliin ja käyttää markkinatalouden mahdollistamia vaihtoehtoja.

Yhteiskunnan polarisoituminen ja talouden mekanismien muutos aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Yhteiskunnan rakenteet eivät mahdollista pärjäämistä vaihtokauppataloudessa ilman uudelleenjärjestelyjä omistussuhteissa. Omistussuhteiden muutokset ovat läpi historian olleet syitä vallankumouksille, sodille ja kärsimykselle. Vaihtokauppatalouden kasvu ja ihmisten riippuvaisuus siitä merkitsisivät valtavaa haastetta yhteiskuntarauhalle.

Toinen miettimisen arvoinen skenaario on se, virtuaalimaailma ratkaisee työn vähenemisen ongelmia kahdella tavalla. Virtuaalinen synnyttää työtä. Ihmiset, joilta on viety perinteinen työ, siirtävät aikapanoksensa virtuaalisen kautta uuteen talouteen. He kehittävät itseään, osallistuvat uudella osaamisellaan uudentyyppisiin prosesseihin, tuottavat palveluja ja ylläpitävät sekä kehittävät automatisoitua tuotantomaailmaa. Työstä maksetaan perinteinen rahapalkka. Näin siis tekevät ne, joilla on tahtoa, resursseja ja mahdollisuuksia käyttää aikansa paremmin. Se joukko, joka valitsee kehittämisen sijaan itsensä viihdyttämisen, ovat joka tapauksessa poissa  ”pahanteosta”. Yhteiskunta tukee halpoja tai ilmaisten palveluja kehittämistä virtuaaliseen viihdyttämiseen ja pitää siten mahdolliset tuottamattomat ja hyödyttömät (lue yhteiskunnan hylkiöt) poissa jaloista. Yhteiskunta viihdyttää heidät hengiltä. Virtuaalin sosiaalidarwinismi toimii – no inhimillisemmin hävittämällä paarian leppoisalla tavalla. Osalle alemmasta sosiaaliluokasta sentään löytyy ihan fyysistä työtä heidän kuljettaessaan halpaa ravintoa alimman sosiaaliluokan viihtyjille.

Kolmas tapa katsoa tulevaisuuteen on tietysti dystopia, jossa kaikki menee pieleen. Työttömyys, ilmastonmuutos, sosiaalinen epäarvoisuus, talouden romahtaminen ja ensimmäisen maailman kuolonkorahdukset johtavat totaaliseen muutokseen. Tämä on jo kuvattu lukuisissa dystopiamalleissa.

Oli miten oli. Aihe on valtavan laaja. Mutta ajankohtainen. Jo nyt taloustieteilijät ja poliitikot alkavat vaipua synkkyyteen pohtiessaan tilannetta. Olemmeko pysyvässä alamäessä? Onko talouskasvun aika ohi? Antti Blåfield kysyy näitä asioita tämän päivän HS kolumnissaan.  Ihmisten on valtavan vaikeaa luopua kulutustottumuksista tai saavutetuista eduista. Se ei tapahdu, ennen kuin saavumme kuilun reunalle. Ihmisen vahvuus on ollut kuitenkin väistäminen viime hetkellä. Tapahtuuko se teknologian avulla, kuten vaikkapa Esko Valtaoja maalailee, vai tapahtuuko se paluulla menneeseen lokaaliin yhteisöllisyyteen ja kulutuksen rajuun laskuun? Jotain on kuitenkin ilmassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos työtä tarvitaan vähemmän yhteiskunnan toiminnan ylläpitämiseen ja ihmisten elättämiseen niin järkevintä olisi kai työajan lyhentäminen.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Ongelma lienee siinä, että ihminen on tottunut kuluttamaan ja käyttämään palveluja. Jos hän ei ole tuottavassa työssä, ei hän saa myöskään korvausta joka mahdollistaa tämän. Olisi vaikea kuvitella, että nykyihminen heittäytyisi elätettäväksi ilman vapautta toteuttaa itseään. Siksi pohdinkin vaihtoehtoja, joissa työtön hankkii palveluja vaihtokaupan avulla tai sitten tyystin toisenlaista kehitystä, eli virtuaalimaailman luomaa uutta taloutta. Ehkä tulevaisuus on sekoitus molempia?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kaikkille riittäisi hyödyllistä työtä. Ei työ mihinkään häviä, vaikka jotkut toiminnot automatisoituu.
Nykyinen virtuuaalitalous on paisunut sellaisiin mittasuhteisiin että harva edes sitä käsittää.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #5

Hyödyllistä työtä kyllä riittää. Eri asia on se, että maksetaanko siitä mitään. Mutta olen kyllä samaa mieltä, että virtuaalisen talous voi olla se, mikä pelastaa meidät nälkäisten työttömien armeijalta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #9

Miten virtuaalinen talous voisi nälältä pelastaa???

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #12

Luomalla työtä jonka tuloksen voi vaihtaa vaikkapa ruokaan. Jos koodari koodaa Roviolla peliä, hän toimii virtuaalitalouden tekijänä. Hän saa työstään korvauksen, jonka vaihtaa haluamiinsa hyödykkeisiin. Ei se sen kummallisempaa ole.
Voihan olla, että maataloustyö katoaa automatisoinnin ja robotisoinnin myötä. Näinhän voidaan jo nähdä. Tällöin maatalousyrittäjiä on vähemmän, vaikkakin tuotanto on sama tai suurempi. Vapautuva työvoima on ongelma. Mistä heille löytyy työtä, jonka tuotoksen voi vaihtaa hyödykkeisiin?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Eiköhän olisi viisaampaa jättä raha välistä pois.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Ei peliteollisuus ole virtuaalitaloutta.
Rahatalous on.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #18

Kirjoitan blogissa termillä virtuaalisen talous. Tarkoitan termillä sitä taloutta, joka syntyy fyysisen tekemisen ja kokemisen sijaan yhteydellä virtuaaliseen. Se voi olla kokemuksia, asioiden hallintaa, tiedon tuottamista ja jakamista yms.
Olet oikeassa, että virtuaalitalous tiukkaan puristettuna käsitteenä tarkoittaa tällä hetkellä pääoman ja omistuksen virtuaalista representaatiota. Minä ajattelen jonkin verran pidemmälle ja katson, että uusi virtuaalisen talous on huomattavasti suurempi kokonaisuus kuin nykyinen.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #12

Luomalla työtä jonka tuloksen voi vaihtaa vaikkapa ruokaan. Jos koodari koodaa Roviolla peliä, hän toimii virtuaalitalouden tekijänä. Hän saa työstään korvauksen, jonka vaihtaa haluamiinsa hyödykkeisiin. Ei se sen kummallisempaa ole.
Voihan olla, että maataloustyö katoaa automatisoinnin ja robotisoinnin myötä. Näinhän voidaan jo nähdä. Tällöin maatalousyrittäjiä on vähemmän, vaikkakin tuotanto on sama tai suurempi. Vapautuva työvoima on ongelma. Mistä heille löytyy työtä, jonka tuotoksen voi vaihtaa hyödykkeisiin?

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #15

Ohjelmointi on monella tavalla pirullinen ammatti. Ensinnäkään kukaan ei vieläkään tiedä, miten ohjelmoijat pitäisi valita opiskelemaan alaa. Mikään tunnettu mittari ei ennakoi ihmisten kykyä ohjelmoida hyvin. Matemaattisuuden kanssa on kai joku erittäin lievä korrelaatio.

Käytännössä vaan opetetaan satunnaisotosta ja jotkut oppii ja toiset ei.

Pahempaa: ohjelmointi on mukavaa puuhaa noin harrastuksena, mutta ammattina se on erittäin stressaava ja sen takia sopii melko harvoille. Eli ihmisiä, joille ala on sopiva on hyvin vähän.

Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että ohjelmointi on kaikkea muuta kuin ojankaivuuta, mikä tarkoittaa sitä, että yksi hyvä ohjelmoija on paljon arvokkaampi tuottamisen ja ylläpidon kannalta kuin kymmenen keskinkertaista. Tästä seuraa merkittäviä ongelmia ajatukseen, että ohjelmoijia voitaisiin lisätä reilulla kädellä.

Käytännössä reilu ohjelmoijien lisääminen johtaa vaan yhä pahemmin sotkussa olevaan ohjelmistoon, jonka siivoamiseen johonkin kuosiin tarvitaan aivan erityisen hyviä ohjelmoijia.

Eli tällaisia melko suuria ongelmia tässä ajatuksessa kyllä on. Voin sanoa tämän 15 vuoden kokemuksella alalta ja minua on pyydetty mm. Googlelle työhaastatteluun (josta tosin kieltäydyin, en tee töitä firmoille, jotka ei maksa verojaan), joten kai jotain osaankin ja ymmärränkin alasta.

Tukitoimiin palkkaaminen on sekin monessa tapauksessa ongelmallista, koska tieto- ja osaamispääoma, joka tarvitaan on niin valtava, että jokaisen uuden ihmisen lisääminen projektiin vaikeuttaa sitä olennaisesti.

Tehokkaasti suurta lisäystä alalle ei oikein voida tehdä. Jos työtä kuitenkin on paljon enemmän kuin osaajia, sitten varmaan vaan tehdään huonoa. Se on tietenkin yksi vaihtoehto.

Eniten toivoa olisi siinä, että saadaan ohjelmoinnista osa siirrettyä erilaisten graafisten suunnittelijoiden, pelikenttäsuunnittelijoiden hommaksi, johon luotaisiin työkalut jotka mahdollistaa työtä alalla ilman ohjelmointiosaamista. Tämäkään ei ole hopealuoti, koska tuossa ohjelmointi vaan muuttaa muotoaan ja ohjelmointikykyä edelleen tarvitaan, vaikkakin toisessa muodossa.

Omalta osaltani toivoisin jotain nykyistä kollektiivisempaa mallia, jossa harvat osaajat toki saavat jotain ekstraa osaamisestaan, mutta kuitenkin systeemistä, jossa harvojen valittujen miljoonat muodostuisivat jonkin mekanismien kautta kaikkien riittäväksi hyvinvoinniksi.

Kaikki muu on mielestäni dystooppista.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #9

Minä en ole tuosta virtuaalitaloudesta niin vakuuttunut tai vaikuttunut. Mielestäni se on monelta osin vain veden kantamista kaivosta toiseen ja lähtökohtaisesti pidän tällaista täysin turhaa työtä myös haitallisena, koska sen avulla tienataan vain ihmisten vapaa-ajan verilammikossa. Järjetöntä puuhaa lähtökohtaisesti.

Tuosta minäkin samaa mieltä, että moni hyödyllinen työ jää tekemättä maksajien puutteen vuoksi. Se on problematiikka, jota kannattaisi miettiä pidemmällekin.

Yhtäältä vain melkoisen tasa-arvoinen yhteiskunta automatisoi sellaiset kurjat työt, jotka voi teettää halvalla kurjimpien työnä. Se on osaongelma siinä, ettei osa kurjasta työstä poistu, vaikka sen pitäisi poistua ja mm. perustulo voisi olla eräs ratkaisu tätä vastaan.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa Vastaus kommenttiin #32

Niin. Kuinka moni on edes omalla virtuuallityöllään valmis maksamaan toisten suorittamasta virtuualityöstä, ellei palvelus ole aivan korvaamaton? Nykyään kaiken virtuaalisen oletetaan lähtökohtaisesti olevan "ilmaista". Tilanne tuskin muuttuu nopeasti.

Susanna Kaukinen

Luulisin, että jonkinlainen perustulomalli meillä on auttamatta edessä. Se ratkaisee osan tuosta yhtälöstä. Varmaankin niin, että perustulon päälle sitten tehdään vaihtokauppaa.

Susanna Kaukinen

Mä en näe tässä edes niin suuria ongelmia, kun tämä tehtäisiin vaan valtiolliselta tasolta. Se on selvä, että tätä vastustaa "kaikki", mutta ajatus on oikea ja jossain vaiheessa tälläkin on enemmistön kannatus.

Jos pudottaisi ensin työajan 30h/vko, niin siitä voisi sitten katsoa eteenpäin. Toisaalta jos tulisi työtä, josta ei voitaisi suoranaisesti maksaa, niin voitaisiin tehdä työtä vaikka 24h/vko ja 6h jotain yleishyödyllistä hommaa, josta ei voida palkkaa maksaa, mutta josta korvattaisiin vaikka perustulon tai kansalaispalkan avulla.

Se on leikkiongelma, että tulot tuossa laskisi. Siis voisi laskeakin, mutta se ei ole ongelma, jos suuren osan tulot laskee, koska silloin talous tasapainottuu sen mukaan, mm. asuntojen hinnat laskee tulotason mukaisesti.

Nykytilanteen ongelma on se, että meillä on korkeahko tulotaso, mutta se katoaa taivaan tuuliin sitä kautta, että kun maksukykyä riittää niin asuntojen hinnat ja vuokrat nousee. Vastaavasti kaikkien alojen palkat pitkälti nousee yhtä aikaa ja sen seurauksena myös nousee ruoan hinta, sähkön hinta, polttoaineen hinta - ja niin poispäin.

Jos työajan lyhentäminen laskisikin tavallaan palkkoja, se ei olisi niin ongelmallista jos kaikkien palkka - suurinpiirtein - laskisi. Se ei mielestäni vaikuttaisi ostovoimaan niin pahasti.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Ei perinteinen, eikä muukaan työ katoa mihinkään. Sen voi toki siirtää muihin maihin verottamalla se kannattamattomaksi.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Valitettavasti jutun pointti on juuri se, että automatisoidut prosessit ja robotisointi vievät perinteiset työt. Pakettien jakaminen, ruohon leikkaaminen, puhelinmyyjät, tehdastyöläiset, junan kuljettajat, lentäjät jne. Loputon määrä korvattavia työntekijöitä, joiden täytyy kohdata se todellisuus, että heille ei makseta palkkaa eikä tukia. Siirtyminen paariaan on edessä. Myöskään hyvinvointivaltio ei pysy tolpillaan, koska tuen saajien määrä kasvaa.
Eikä se helpota muissakaan maissa. Kiinassakin on halvempaa tehdä työ automatisoituna ja robotisoituna.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#7

Sano vielä että robottisotilas. Asioita voidaan automatisoida, niin saadaan vapautettua työvoimaa muihin töihin. Suomi ei ole vielä valmis.

Veroja lisäämällä Suomi rapautuu. Saksassa on 40 miljoonaa työpaikkaa. Suomeen riittää kolme miljoonaa duunia.

Susanna Kaukinen

Kyllä ne työt menee. Toinen asia sitten, että joudutaanko mihinkään paariaan, kun järkeä käyttäen puretaan byrokratiaa ja korvataan sitä perustulotyyppisellä asialla.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Dystopia nykykehitykselle voi olla myös yksinkertaisesti työn jakautuminen uudelleen. Teollisuus alkaa painottua raaka-aineiden valmistamiseen, koska hajaantuvien luonnonvarojen maailmassa voitot ovat resurssien kontrolloijilla.

Jos raaka-aineet kallistuvat kuljetuskustannusten rinnalla, ei teollisesti viimeisteltyjen arkituotteiden kysyntään voida vastata enää niin edulliseen hintaan kuin aikaisemmin, jolloin kuluttajaa lähellä käsin tehdyt tuotteet alkavat olla kilpailukelpoisempia. Tietenkin olettaen innovaatioiden painottuvan materiaalien kierrätykseen, eikä uusiin (vaikkapa sellupohjaisiin) materiaalitekniikoihin.

Tällöin alkaisi ehkä jälleen käsityöläisten arki. Raaka-aineita ostettaisiin keskittymistä ja distribuutio tapahtuisi näiden pienyrittäjien kautta nykyisten robottihallien sijasta. Elektroniikkateollisuudessa aukeaisi ovia korjaajille ja keksijöille. Sitä en osaa sanoa tulisiko näistä uuskäsityöläisistä keskiluokkaa vai ei, siksi mielestäni tämä onkin dystopiaa. Yhteiskunnan tuloerojen kasvu voi tapahtua niin, että itsenäiset yrittäjämme jäävät saippuakauppiaiksi ja muiksi pihanharavoijiksi joiden tulot jäävät nykyisen sosiaaliturvan tasolle - mutta hei, eipä tarvitsisi maksaa verovaroista sitä tukea.

Tietenkin voimme alkaa korvaamaan uusilla raaka-aineilla vanhoja, ja koettaa jatkaa samaan malliin työttömyyden, shoppailuterapian ja automaation kierteessä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Lähes tuntematon suomalainen kirjailija Erkki Ahonen kirjoitti aaiheesta yli 40 v. sitten hyytävän dystopian nimeltään "Paikka nimeltä Plaston".

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Suomi odottelee edelleen työvoimapulaa...

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Automatisoidun teollisen työn tuottamaa lisäarvoa arvonlisäverotetaan rankemmin. Osa ihmisistä siirtyy lähemmäs omavaraistaloutta tuottaen itselleen ruokaa ja ennen kaikkea energiaa. Palvelujen määrä lisääntyy. Tuotantoa siirtyy pikemminkin lähemmäs asiakkaita kuin jonnekin Kiinaan 3D-tulostuksen myötä. Matkustaminen ja logistiikka vähenee.

Tuossa joitain megatrendejä. Mikään noista ei muuta sitä tosiasiaa, että nykyisen kaltaista materiaalin ja energian törsäystä maapallolla ei voida jatkaa.

Tulemme näkemään varsin erilaisen yhteiskunnnan kuin mitä viimeiset 40 vuotta on rakennettu. Tapahtuuko tämä siirtymä rauhallisesti vai väkivaltaisesti on ainoa tärkeä kysymys. Persuilun kaltainen muutosvastarinta johtaa väistämättä väkivaltaan. Vihreily vie hallitummin tulevaisuuden yhteiskuntaan. Ihmiskunnan oma valinta.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Persuilua ja viherrystä lukuunottamatta noin.

Susanna Kaukinen

Joo, muutoksen jarruttaminen epärakentavalla tavalla varmasti kärjistää tilanteita. Olisi vaan parempi koettaa ratsastaa allonharjalla kollektiivisyydestä kiinnipitäen ja koettaen pitää yhteiskunta kasassa riittävällä yhteisvastuulla ja pyrkimyksellä yhä puhtaampaan ja vastuullisempaan tuotantoon.

Kusipäistähän tämä luddismi nykyään on, kun kynsin ja hampain pidetään kiinni täysin tuhoisista tuotantomuodoista ja materiaaleista. Se on jo johtanut viheraktivismiin, joka ei ollenkaan kaikilta osin ole ollut rauhanomaista. Todennäköisesti tämä tilanne kärjistyy yleisolojen heikentyessä.

Tuntemani vallankumoukselliset vihreät alkavat olla jo melko assertiivisessa mielentilassa.

Susanna Kaukinen

Aivan ensimmäisenä pitää sanoa, että ihana aihe! Tätä olen itsekin pohtinut ja lähestyn tilannetta lähinnä dystopian näkökulmasta. Minulle tuo vaihtotalous olisi parempi skenario kuin moni muu, mutta pureudumpa kommentteihin!

:-) <3

Käyttäjän MikaKovin kuva
Mika Kovin

Aika olemattomasti kukaan on on tuonut esille sitä, että maapallon varantojen hyödyntämisen aste on jo nyt riittävä. Kyse on siitä miten hyvinvointi jaetaan. Lisäksi se, että automatisoidaan, robotisoidaan jne. on vain luonnollista kehitystä sitä 'utopiaa' kohti, jonka mukaan kukin antaa kykyjensä mukaa - ja saa tarpeidensa mukaan.
Kun huolehditaan siitä, että uusi teknologia on puhtaampaa ja käyttää vähemmän (tuotettua yksikköä kohti) sekä raaka-aineita että energiaa, niin ongelmana ovat siis: vain toteutuksen toimeenpano ja valvonta, sekä se, että kaikille on voitava turvata peruselämän tarpeet ja 'ihmisen oma' uusintaminen.
Nykyinen kahminta ja omaisuuden häslääminen on vain joskus aiemmin jo ymmärretyn uhkapelailun (jossa leikitään hengillä kuin ns. venäläisessä ruletissa) uusi muoto, johon vääränlaiset tuotantosuhteet ja vaihdon 'hyödyntämisen yksityisyyden ideologia' eli kaiken mahdollisen 'välistävetäminen' aivan laillisena toimintana on aina vain enemmän johtanut.
Pidän itse melko mielenkiintoisena tilannetta, jonka M. Yang toi esiin kirjassaan "Meritokratian nousu ja tuho". Jos ns. markkinatalouden lait toimivat - ja kukaan ei ota raskaita ja ikäviä töitä tehdäkseen, tulee kumous siitä, että juuri niiden 'markkina-arvo' nousee kysynnän johdosta (ja tarjonnan puutteen) niin, että näistä tulee 'arvokasta ja haluttua' työtä. Ja se johtaa väistämättä eri töiden arvostuksen uuteen jakoon. Voi olla, että on liian rankka yksinkertaistus, mutta jos systeemiä ei olla jo kohta valmiita muuttamaan, niin kaikenlaiset dystopiat ovat todellakin mahdollisia.

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

Tämä on jo outoa ajattelua, mutta syntyisikö malli, missä fyysinen työ/energia sellaisenaan on vaihdantaa = Pääosa syntyy uusiutuvia lähteitä hyödyntäen->perustulot ja lisät ns. omalla panoksella. Se panos on joko kohdennettu johonkin tiettyyn toimeen/tehtävään jota ei ole automaatiolla korvattu tai sitten Jeppe polkee fillarilla latausta akkuun ja myy sen akun torilla...
Lisäarvot ja innovaatiot sarjassa tällaiset:
http://www.gizmag.com/r2b2-flywheel-powered-kitche...
tuovat siten "lisäpalkkaa"?

Muutoin olen äärimmäisen huolissani yhteisöllisyyden, sosiaalisen lukutaidon ja empaattisten tunteiden hiippumisista...
http://rogerb.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156729-halj...

Toimituksen poiminnat