TommiKangasmaa

Sotilaallinen varautuminen ei ole todennäköisyysväittelyä

Valtakunnalliset uhkakuvat tuntuvat vaikeilta. Sotilaalliset kysymykset heittelehtivät ihmisten mielissä syvimmästä rauhantilasta jatkuvasti olemassa olevaan uhkaan. Muut suomalaisia uhkaavat skenaariot liittyvät ympäristökatastrofeihin, hallitsemattomiin massojen liikkeisiin, ilmaston lämpenemiseen,  taloudellisiin ja sosiaalisiin uhkiin. Yksi vaikeimmista käsittää on sotilaallisen uhan ja siihen varautumisen logiikka.

Sotilaallinen varautuminen herättää lukuisia kysymyksiä. Kuinka paljon, millä laadulla, millä hinnalla, mitä varten?

Kuinka paljon?

Jotta voisimme tietää kuinka paljon pitää varatua, pitää tietää, kuinka korkeaksi me itse asetamme sen hinnan, joka toisen pitää maksaa Suomen itsenäisyyden riistämisestä. Nimittäin sotilaallinen varautuminen kasvattaa hyökkääjän maksamaa maksua suoraan suhteessa omaan varautumiseen. Poliitikot pohtivat sotilaallisen uhka-arvion perusteella, kuinka korkeaksi varautumisen määrä kannattaa asettaa, jotta hinta olisi vastustajalle liian kallis maksaa. Me olemme tähän saakka asettaneet Suomen helmaan hintalapun, jossa ei mainosteta alennusmyyntiä. Me emme ole liioitelleet. Meille on riittänyt se, että vastustajan on kahteen kertaan mietittävä, onko järkevää maksaa järjetön hinta pienen maan nujertamisesta.

Me siis asetamme ensimmäisen rajan itse. Se on sellaisenaan riippumaton toisten tekemisistä.

Mitä vastaan?

Upseerien koulutus on laaja ja kattava. Ammattisotilaiden ammattitaitoa on laskea potentiaaliset sotilaalliset uhat, tuntea vastustajien taistelutapa ja kyky sekä arvioida sitä suhteessa omaan voimaan ja kykyyn.  Ammattisotilailla on tieto ja arviot omasta ja vastustajien kyvyistä, joiden yksityiskohdat jätetään pois julkisesta keskustelusta.  Tässä on siviilien näkökulmasta tärkein ja  vaikein tekijä. Jos oikeaa tietoa ei voi saada, syntyy arvioita, huhuja, mielikuvia ja epäluuloa. Voiko sotilaiden arvioihin luottaa? Kuinka todennäköistä on, että sotilaallista voimaa käytetään meitä vastaan? Kuinka todennäköistä on se, että kykenemme säilyttämään itsenäisyytemme vaikeassa tilanteessa? Onko varautumisemme järkevällä tasolla vai pitääkö sitä laskea tai kasvattaa? Onko järkeä pelätä sotilaallista uhkaa tämän päivän poliittisessa tilanteessa?

Sen sijaan, että yrittäisimme katsoa kristallipalloon, vähätellä uhkaa tai pelotella sillä, tulee tätä kysymystä tarkastella eri tavalla.

Kun puhutaan sotilaallisen voimankäytön todennäköisyydestä Suomea kohtaan, puhutaan väärästä asiasta. On täysin subjektiivinen näkemys, onko todennäköisyys hyökkäykselle 1/500 tai 1/200 000. Kenelläkään ei ole riittäviä laskentaperusteita, eikä kristallipalloa tulevaisuuden tarkasteluun. Realistisesti voimme puhua riskin toteutumisen aiheuttamasta tuhosta ja sen torjumisesta. Sotilaallinen uhka on sellainen, johon me voimme varautua järkevästi.

Sotilaallisen voiman käyttö meitä kohtaan on äärimmäinen tapahtuma. Sitä vastaan ei kukaan myönnä vakuutusta. Jos vähättelemme riskiä ja se realisoituu, on kädessä Mustapekka. Arkielämässä ihmiset lukitsevat kotiovensa. Miksi he tekevät niin, vaikka todennäköisyys asuntomurtoon on kaukainen? Kukaan ei halua ottaa typerää riskiä omalla kohdallaan. Varkauksien määräkin voisi olla toinen, jos ovet olisivat aina auki. Yhteiskunnallinen varautuminen on jokaisen huomioon ottamista. Puolustuskyky on Suomen ovien lukitsemista maalla, merellä, ilmassa ja kyberulottuvuudessa.

 

Millä tavalla?

Puheet kenraalien valmistautumisesta vanhoihin sotiin ovat kummallisia. Puolustusvoimat on täynnä asiantuntemusta siitä, kuinka moderneja sotia käydään. Se on ammatin ydinosaamista. Puolustusvoimat valmistautuu puolustamaan Suomea käytettävissä olevilla resursseilla, meidän maastomme sanelemassa ympäristössä, meidän vahvuuksillamme. Ei mennyttä sodankäyntiä ole se, että koko maata valmistaudutaan puolustamaan, rajoilta lähtien. Tätä maata ei lyödä kyber- ja tuli-iskuin. Olisin todella ihmeissäni, jos näkisin suomalaiset painavan päänsä maahan ja luovuttamaan itsemääräämisoikeutensa sähköjen mentyä ja hallintorakennusten palaessa. Tämän kansan lyömiseen tarvitaan aivan jotain muuta. Se muu ei ilmesty suomalaisiin kaupunkeihin teleportaatiolla – ainakaan lähitulevaisuudessa. Suomea puolustetaan edelleen koko Suomessa siltä rajalta alkaen, missä tahtoa tarvitaan.

Millä laadulla?

Ammattiarmeijoiden perustaistelijoiden laatu ei päätä huimaa. Parhaan aineksen saamisesta miehistötehtäviin ei kannata edes haaveilla. Paitsi Suomessa. Ammattiarmeijat ovat kateellisia meille. Ammattiarmeijaan siirtyminen on usein pakon sanelemaa. Amerikkalainen eversti totesi minulle kuukausi sitten Haagissa, että jos saisi päättää, hän ottaisi uudestaan käyttöön asevelvollisuuden. Poliittisesti se on heille mahdotonta.

Miehistötehtäviin riittää puolen vuoden koulutus. Ammattiarmeijassa heille pitäisi ryhtyä keksimään sen jälkeen tekemistä. Suomessa valmis taistelija palaa yhteiskuntaan hyödyllisempiin hommiin. Sama reserviläinen kerää taitoja, elämäkokemusta ja näkemystä. Jos hänen taitojaan todella tarvittaisiin, olisi meillä rivissä sellainen sotilas, josta muualla lännessä voidaan vain haaveilla. Nimittäin nykysotilaalta vaaditaan Naton näkemysten mukaan korkeita teknisiä valmiuksia, hyviä sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja ja kohtuullista fyysistä valmiutta. Meidän reserviläisemme ovat heidän unelmasotilaitaan.

Mihin hupenevat resurssit?

Paljon puhutaan laajasta turvallisuuskuvasta. Onko järkevää varustautua sotilaallisesti, jos esimerkiksi ympäristökatastrofi on todennäköisempi? Totta kai on. Niillä asioilla kun ei ole toistensa kanssa juurikaan tekemistä. Molemmat riskit ovat realisoituessaan tuhoisia. Molempiin pitää varautua.

Ympäristöriskien torjunta on siviilijohtoista ja siinäkin pohditaan kuinka paljon voidaan varautua, mistä saadaan koulutetut osaajat ja kuinka paljon voidaan käyttää siviiliyhteiskunnan muita resursseja. Ostammeko viisi vai sata öljyntorjunta-alusta? Me ostamme toivottavasti niin monta, kuin on järkevää suhteessa potentiaalisiin tuhoihin. Me ostamme toivottavasti niin paljon puolustusta, kuin on järkevää suhteessa potentiaaliseen uhkaskenaarioon. Osa yhteiskunnan varoista on laitettava varautumiseen, sillä toteutuvat riskit ovat vaikutuksiltaan liian kalliit sietää.

Me päätämme itse suhteestamme uhkakuviin

Minä en näe lisäarvoa sillä keskustelulla, kuinka todennäköinen hyökkäys Suomeen on tai ei ole. Sitä on mahdoton arvioida järkevästi. Järkevää on asettaa itse rajat puolustuskyvylle suhteessa sellaiseen määrään potentiaalia, joka vastustajalla on käytössään ilman valtavia poliittisia ja taloudellisia ponnistuksia. Järkevää on osoittaa, että me haluamme rauhaa ja  vakautta, mutta olemme valmiit myös pitämään kiinni itsemääräämisoikeudestamme asettamalla merkittävän hinnan sen riistämiselle.

Tiivistäen voidaan sanoa, että me asetamme hinnan itsenäisyydellemme. Hintalapun suuruus asetetaan poliittisesti ja se realisoituu viime kädessä puolustuvoimien materiaalina ja osaamisena. Se on osittain riippumaton ulkoisesta uhasta. Me emme voi varautua kaikkeen sotilaallisen voiman käyttöön, joka on äärimmäisessä tilanteessa meitä vastassa – maailmassa, jossa seisoisimme yksin koko tuhopotentiaalia vastaan. Mutta me voimme asettaa niin korkean riman, että se pitää uhan erittäin kaukaisena. Me emme voi vakuuttaa Suomea, mutta me voimme vakuuttaa muille, että olisi erittäin kallis ratkaisu yrittää vaikuttaa meihin sotilaallisin keinoin.

Me emme valmistaudu vanhoihin sotiin. Jos uudet sodankäynnin muodot vaativat ehdottomasti uusia tapoja ja välineitä, on meidän niitä hankittava tai resurssien loppuessa saatava tukea muualta. Sotilaat seuraavat jatkuvasti sodankäynnin kehitystä ja tekevät arvioita kyvystämme vastata niihin.

Suomi alkaa rajoilta. Vastustajan sotilaan pitää edelleen tulla jostakin, kulkea jonkun kautta ja päätyä johonkin. Ilmasta ei sada vastustajan pataljoonia Senaatintorille. Me voimme edelleen vaikuttaa siihen, mitä teitä meidän kaupunkeihimme ja kyliimme yritetään tulla.

Me saamme paremmat sotilaat kuin ammattiarmeijoilla. Se on kadehdittavaa ja erittäin järkevää. Meidän ei tarvitse keksiä sotilaille tekemistä. Me saamme edelleen sijoittaa ammattilaiset niihin tehtäviin, joissa he ovat parhaita. Meidän sotilaskoulutuksemme taso on korkea. Kustannustehokkuus syntyy laadun ja hinnan yhdistelmänä.

Sotilaallisen voimankäytön uhka on pieni, sillä politiikkamme on järkevää ja sovittelevaa, olemme osa kansainvälisiä rakenteita ja Euroopan unionia, osaamme luoda keskinäisriippuvuuksia, toimia globaalissa maailmassa ja kykenemme uskottavasti puolustamaan maata sotilaallisesti. Olemme asettaneet erittäin korkean riman, pitämällä yllä järkevästi suhteutettua puolustuskykyä ja korkeaa sotilaallista osaamista. On meidän, suomalaisten, asia mihin asetamme tulevaisuudessa riman. Haluammeko vakautta ja ennustettavuutta vai korkean riskin paremmilla tuotoilla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen
Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jos asevelvolliuusarmeija on parempi, niin miten on mahdollista, että esim. Iso-Britannia voitti Falklandin sodan alivoimaisin joukoin, ilman ilmaherruutta?

Tietääksni ainoa sota, jossa asevelvollisuusarmeija on ollut parempi, oli Georgian sota.

Siviilin on kyllä ihan mahdotonta arvioida ilman kosketuspintaa todellisuuteen, mikä on totta tässä asiassa. Jostkut taas väittävät, jotta suomalaisista asevelvollisista enintään puolet täyttäisi US. Armyn vaatimustason. Mitä omia poikiani olen saeurannut, niin olen saanut sen vaikutelman, että armeijan koulutus on koko ajan parantunut sen myötä, että suurempi osa asevelvollisista karsitaan pois. Eikös meilläkin ole nykyään de facto nk. valikoiva asevelvollisuus?

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Aika usein sorrutaan juuri tähän tapaan väitellä: koska jossain on tapahtunut jotain, se on välttämättä totta myös täällä. Jotta me tietäisimme, miten Falklandilla olisi käynyt meidän suhteemme, olisi suomalaisten pitänyt olla puolustamassa Falklandin saaria.
Sotilaallinen menestys on kiinni paljon suuremmasta määristä tekijöitä, kuin siitä, mikä on koulutusjärjestelmän nimi. Mikä oli argentiinalaisten sotilaiden koulutustaso? Miten heitä johdettiin? Mitkä olivat taktiset ratkaisut? Miten huolto toimi? Mikä oli taistelutahdon merkitys? Miten se sama tilanne menisi, jos taistelu sijoitettaisiin Itä-Suomeen?
Suomalaisia sotilaita on arvioitu muiden toimesta vuosikymmenet ja hyvällä tuloksella. Siinä on riittävä määrä dataa oman laadun arvioimiseen. Meillä on myös paljon tietoa siitä, miten ammattiarmeijat ovat pärjänneet maailmalla.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Samalla logiikalla voidaan kumota oma argumentointisi asevelvolllisuusarmeijan puolesta - jos ei verrata ulkomaiden kokemuksiin, niin miten voi sitten ylipäätään väittää, jotta suomalainen ammattiarmeija olisi huonompi, kuin asevelvolisuusarmeija?

Epäilemättä suomalaiset rauhanturvaajat ovat erittäin hyviä, mutta kertooko se keskitason varusmiehestä mitään?

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #9

Taistelukykyä ei ole testattu suuressa mittakaavassa, joten ei sitä täysin voida arvioidakaan. Koulutustasoa yleisesti on toki arvioitu ja testattu järjestelmällisesti sekä muiden, kuten Naton suorittamissa auditoinneissa, että kuten mainitsit, sotilaallisissa kriisinhallintoperaatioissa ja kotimaassa.
Useita mittareita voidaan toki asettaa, kuten tykistön osumatarkkuus ja toiminnan nopeus, huollon toiminta tai viestiyhteyksien toimivuus jne. Mittarit ovat olleet kansainvälisellä tasolla ja tulokset ovat olleet varsin hyviä. Yhteisharjoitukset eri puolustushaaroissa ovat osoittaneet, että suomalaiset varusmiehet ovat hyvinkin päteviä kv-vertailussa.
Edellinen Suomen puolustuksen auditointi on jo 70 vuotta vanha asevelvollisuuden mittari.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala Vastaus kommenttiin #9

Pekka, ammattiarmeijalla on käytössään vain ammattisotilaansa ja niillä on mentävä. Asevelvollisuusarmeija saa tarvittaessa reservistä käyttöönsä yhteiskunnan parhaat kertausharjoitetut erikoisosaajansa eri tarpeisiin. Tämä etu ammattiarmeijalta puuttuu.

Muuna aikana nämä erikoisosaajat palvelevat siviiliyhteiskuntaa omissa hommissaan.

Juhani Putkinen

Asevelvollisen/palkkasotilaan laadun arvioiminen ei ole erityisen hedelmällistä meidän Suomen puolustusratkaisua arvioitaessa.

Riittää kun toteaa, ettei meillä ole varaa riittävään määrään palkkasotilaita, vaan pitää voida kutsua tarvittaessa reservistä suuri määrä sotilaita palvelukseen puolustamaan maatamme. Juuri siksi tarvitaan yleinen asevelvollisuus ja naisten vapaaehtoispalvelus.

NATOn johto on erittäin tyytyväinen siihen, että Virossa on asevelvollisuus ja suurehko reservi.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Voidaanhan tarkastella Pohjois-Vietnamin ja FNL:n sissiarmeijan sotia ranskalaisia ja USA:n joukkoja vastaan. Pohjoisvietnamislaiset ja FNL:n joukot muodostuivat pääosin maanviljelijöistä. Menemättä siihen, voittiko Pohjois-Vietnam ja FNL jenkit, vai vetäytyivätkö amerikkalaiset rajoitetusta sodankäynnistä kotirintaman kyllästyttyä siihen, voin kyllä todeta, että maanviljelijöistä saatiin koulutettua, koottua ja organisoitua tehokas sotilaallinen voima. Tämä sama sotilaallinen voima torjui myös kiinalaisten yritykset tunkeutua Pohjois-Vietnamiin Vietnamin sodan jälkeen.

Kun mahdollinen hyökkääjä tiedostaa sen, että 40 - 50 prosenttia kaduillamme kulkevistä yli 20 - 50 vuotiaista mieshenkilöistä voidaan muuttaa muutamassa vuorokaudessa taisteleviksi yksilöiksi ja sotilaallisesti organisoiduiksi yksiköiksi, panee se miettiimään kaksikin kertaa kannattaako yrittää.

Niin kuin täällä on todettu, reserviläisiin perustuvassa suomalaisessa puolustujärjestelmässä yhdistyvät hyvä sotilallinen perus- ja erikoiskoulutus sekä siviilikoulutuksen ja työelämän mukanaan tuoma osaaminen. Nämä ovat niitä vahvuuksia, joita ammattiarmeijalla ei ole. Olen sen joskus päässyt itsekin havaitsemaan.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Kyllä, kyllä. Sotilaallinen uhka on eräs tulevaisuuden kauhuskenaarioita, mihin on ihmiskunnan historia tuntien syytä varautua myös riittävän laaja-alaisella koulutuksella. Varautuminen pitää kuitenkin mielestämme tapahtua ajanmukaisesti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kunnioittaen - vain miehiä velvoittava asevelvollisuus on tässä mielessä reliikki, kansantaloudellinen rasite kustannustehottomuudessaan ja yksilökohtaisesti tekemättömyydestä sukupuolen perusteella rankaiseva.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Kiitos Juho kommentista. Sanoisin tosin, että asevelvollisuus on vain osa varautumista ja sen toteutus osa asevelvollisuutta. Tämä bloggaus ei ehkä osu tuohon keskusteluun vaan tekee katsauksen laajempaan kokonaisuuteen.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Kommenttini on osuma-alueella kuitenkin, ehkä ei ihan kuolettava laukaus kuitenkaan, mutta vastannee osaltaan suurehkon väestönosan poliittista näkemystä ja korreloi (epäsuorasti) siten osiltaan esittämääsi kysymyksiin "millä tavalla ja millä laadulla?". Sikäli olen samaa mieltä puolustusvalmiuden ylläpitämisen tärkeydestä,- ja etenkin teknologian huikean kehittymisen vaatimien uudistusten myötä miehistön kouluttamistarve voi muodostua hyvinkin yksilölliseksi, mikä jo sinänsä muodostaa nykymuotoiselle asevelvollisuusjärjestelmälle käytännöllisiä toteuttamisvaikeuksia myös niiden tunnetusti vähentyvien resurssien myötä.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Rauha maailmassa on asia joka sopii miettiä näin Joulun aikana. Annan lyhyesti näitä tärkeitä ajatuksia kansainvälisellä kielellä:

(1489.1) 134:5.10 Urantia will not enjoy lasting peace until the so-called sovereign nations intelligently and fully surrender their sovereign powers into the hands of the brotherhood of men — mankind government. Internationalism — Leagues of Nations — can never bring permanent peace to mankind. World-wide confederations of nations will effectively prevent minor wars and acceptably control the smaller nations, but they will not prevent world wars nor control the three, four, or five most powerful governments. In the face of real conflicts, one of these world powers will withdraw from the League and declare war. You cannot prevent nations going to war as long as they remain infected with the delusional virus of national sovereignty. Internationalism is a step in the right direction. An international police force will prevent many minor wars, but it will not be effective in preventing major wars, conflicts between the great military governments of earth.

(1489.2) 134:5.11 As the number of truly sovereign nations (great powers) decreases, so do both opportunity and need for mankind government increase. When there are only a few really sovereign (great) powers, either they must embark on the life and death struggle for national (imperial) supremacy, or else, by voluntary surrender of certain prerogatives of sovereignty, they must create the essential nucleus of supernational power which will serve as the beginning of the real sovereignty of all mankind.

(1489.3) 134:5.12 Peace will not come to Urantia until every so-called sovereign nation surrenders its power to make war into the hands of a representative government of all mankind. Political sovereignty is innate with the peoples of the world. When all the peoples of Urantia create a world government, they have the right and the power to make such a government SOVEREIGN; and when such a representative or democratic world power controls the world’s land, air, and naval forces, peace on earth and good will among men can prevail — but not until then.

Juhani Putkinen

Tommi: "Ilmasta ei sada vastustajan pataljoonia Senaatintorille."

Venäjän suorittaman yllätyshyökkäyksen yhteydessä saattaa hyvinkin sataa - sillä Suomen puolustusvalmius on laskettu aivan liian alhaiselle tasolle. Vanhoina hyvinä aikoina esimerkiksi Santahaminassa päivysti BUK-ilmatorjuntaohjukset, vaan enään ei valitettavasti päivystä.

Kopioin tähän erään vuosia vanhan skenaarioni yllätyshyökkäyksestä Suomeen:

1. Venäjä järjestää Karjalan Kannaksella suuret sotaharjoitukset, joista se tietenkin ilmoittaa, ja kutsuu tarkkailijoita. Kannaksella perustetaan esimerkiksi 6 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa ja 4 panssaridivisioonaa, sekä muutamia spetsnazpataljoonia – luonnollisesti myös kolme armeijakunnan esikuntaa (armeijakuntajoukkoineen) ja armeijan esikunta. Sotaharjoitusta varten lähikentille keskitetään myös ilmavoimien yksiköitä, kuljetushelikoptereita ja taisteluhelikoptereita. Joukot perustetaan ja ne harjoittelevat siellä muutaman viikon (harjoituksissa vierailee mm. ulkomaisia sotilasasiamiehiä harjoitusten keskivaiheilla – heitä pidetään kuin ”piispaa pappilassa”).

2. Venäjän Pohjoisesta laivastosta lähtee raskas saattue mukanaan mm. määrävahvuinen merijalkaväkiprikaati (sitäkin näytetään avoimesti kehuen Venäjän kykyä painopisteen muutoksiin) kohti Pietaria ja on lähellä Helsinkiä.

3. Laajarunkoinen matkustajakone on tulossa idästä päin normaalilla vuoronmukaisella (siltä näyttävältä) lennolla Helsinki-Vantaalle.

4. Toinen laajarunkoinen matkustajakone on normaalilla ylilennolla Suomesta, kone pyytää lupaa pakkolaskuun Seutulaan (kuten Praha 1968).

5. Maassa oleva suurehko "turistiryhmä" ottaa Tehtaankadulta aseet.

6. Maassa olevista venäläisistä yrityksistä (niiden varastoista) seuraavat "turistiryhmät" saavat aseensa. Teboil valmistautuu tankkaamaan maahan tunkeutuvien viholliskolonnien ajoneuvot niin säiliöautoistaan kuin myös huoltoasemiltaan – joiden dieselöljysäiliöt on etukäteen täytetty ääriään myöten.

7. Nämä lentokoneilla tulleet ja "turistit" aloittavat hulinan. Samaan aikaan tapahtuu ilmaiskuja meidän lentotukikohtiimme mm. ohjuksin. Tärkeimpiin varuskuntiimme (mukaan luettuna Upinniemi, Hyrylä ja Parola) ja varikkoihimme tehdään maahanlaskut. "Sotaharjoitusjoukot" alkavat etenemään kohti Helsinkiä suunnilleen nopeudella 50 km/h (osa Kouvolan, osa Haminan kautta). Laivastosaattue kääntyykin yllättäen kohti Helsinkiä. Rannikkotykistön linnakkeitamme (Helsingin edustalla) vastaan tehdään ilmarynnäköitä, sekä maahanlaskuja. Osa venäläisistä spetsnazjoukoista on pukeutuneena suomalaisiin sotilaspukuihin, osa suomalaisiksi poliiseiksi.

8. Lisää venäläisiä joukkoja tunkeutuu maahamme mm. Värtsilän, Vartiuksen ja Sallan kautta.

Kuka voi olla 100% varma siitä, ettei mitään edellä kuvatun kaltaista voisi tapahtua?

Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei yllä olevan kaltainen skenaario johtaisi maamme miehitykseen:

1. Suojeluskunnat on jälleenperustettava – ja suojeluskuntalaisille on annettava täydellinen varustus – mukaan luettuna henkilökohtainen ase ja siihen pari tuliannosta patruunoita (sinetöidyissä laatikoissa ”rautaisannos”) kotiin. Läheisille suojeluskuntataloille raskaamman aseistuksen (konekiväärit, singot, olalta ammuttavat ilmatorjunta-ohjukset, miinat, räjähteet, ...) varastot.

2. Perustuslakia on muutettava siten, että tällainen yllätyshyökkäys käynnistäisi automaattisesti liikekannallepanon ja vastarinnan ilman poliittisen johdon päätöstä.

3. On liityttävä NATOon. Se nostaa hyökkäyskynnystä, parantaa oleellisesti tiedustelukykyämme (mm. satelliitit), kuin myös kuljetuskykyämme (NATOn koneiden antama ilmasuoja, helikopterit). Viestijärjestelmämme saavat uuden dimension (satelliitit), materiaalitoimitukset sota-aikana varmistuvat, jne. NATOon liittyminen ei kuitenkaan saa merkitä oman asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuvan aluepuolustuksemme heikentämistä.

4. Puolustusmäärärahamme on nostettava vähintään EU:n keski-määräiselle tasolle (yli 2% BKT:stä). Ilmavoimillemme pitäisi hankkia suuruusluokkaa 20 kpl ”Hornetteja” parhaalla mahdollisella ilmasta maahan aseistuksella. Tämä olisi ”lentävä tykistö”, jonka avulla olisi mahdollista toteuttaa nopea massiivinen tulituki maavoimillemme koko Suomen alueella ja lisäksi mahdollisuutta iskeä vihollisen alueella oleviin komentopaikkoihin ja huoltokeskuksiin – muistakaamme kiitollisuudella saksalaista lento-osasto Kuhlmeytä, joka toimi loistavasti apunamme Jatkosodan torjuntataisteluissa ja tunnustakaamme, että ilmavoimien merkitys on entisestään vain kasvanut. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että oma ilmatorjuntamme on pidettävä erittäin iskukykyisenä – sen tasoa on nostettava entisestään.

5. Edellä mainituissa suojeluskuntataloissa ja varuskunnissa on oltava joka hetki valmiina yllätyshyökkäyksen torjumiseen ja niissä on oltava riippumaton varmennettu viestiverkko hälytyksen antamiseen koko valtakunnan alueelle yhdellä napinpainalluksella.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/varau...

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Kommenttini (23.12.2013 16:06) oli kuitenkin se tärkein ja yleisin, mutta hieman lisää seuraavassa:

Teollisuuden lamakausien voisi miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että säästetään hieman sotilaallisessa teknisessä varustautumisessa, ja armeija palkkaisi työttömiä vapaehtoiseen koulutukseen ja puolustuspöhön. Montako miestyövuotta voitaisiin aikaansaada näin?

Ruotsissa ollaan nykyään lähes tällä linjalla.

Ajatusta esitetään U-tekstissä muun muassa tässä:

(819.2) 72:11.3 Asepalvelu on rauhan aikana täysin vapaaehtoista, ja kaikkiin aselajeihin pestaudutaan neljäksi vuodeksi, jona aikana jokainen mies sotataktiikan opintojen lisäksi opiskelee jotakin erityisopintoalaa. Musiikkikoulutus on yksi pääharrastuksista keskussotilaskouluissa ja kahdellakymmenelläviidellä koulutusleirillä, joita on siroteltu eri puolille mantereen äärialueita. Teollisuuden lamakausien aikana monet tuhannet työttömät ohjataan automaattisesti työhön kohentamaan mantereen puolustuslaitteita maalla, merellä ja ilmassa.

"Sota on kallis harrastus":
http://www.tekniikkatalous.fi/incoming/sota+on+kal...
Suomalaistenkin käyttämän F-18 -hävittäjän hinta on noin 35 miljoonaa, F-16 hinnaksi arvioidaan 20 miljoonaa ja F-14:n 38 miljoonaa. (vuonna 2003).
Miehittämättömän Predator-järjestelmän hinta on amerikkalaisten mukaan noin 40 miljoonaa euroa. Siihen kuuluu neljä konetta ja maa-asema sekä 55 hengen miehitys jos halutaan toimia ympäri vuorokauden. yhden Predator-lentolaitteen hinta on reilu kolme miljoonaa euroa.
Omaa luokkansa edustaa lentokoneiden tukialus: Nimitz-luokan ydinkäyttöinen alus maksaa noin 3,8 miljardia. Lisäksi aluksella on noin 85 lentokonetta ja mitä erilaisinta aseistusta.
Panssarivaunut ja taisteluhelikopterit eivät ole halpoja nekään

Martti Laines

Tommi, hyvä ja mielenkiintoinen blogi. Kiitos.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ei ole todennäköisyysväittelyä ei..mutta hyvin filosofista väittelyä se kyllä on.

Voimme oikeastaan keskustella millaisista ulkoisista uhista tahansa,mutta sisältä kumpuava ongelma tuntuu olevan se vaikein. Nämä yltiöisäinmaalliset ja militanttiset ihmiset menevät tekemään sen virheen,että kuvittelevat heidän selkänsä takana seisovan jonkun itsestäänselvyyksien ja samanmielisten joukon.

Samaa toteuttaa myös armeija.

Joona Viholainen

No tässä oltiin asian ytimessä.

"Ammattisotilailla on tieto ja arviot omasta ja vastustajien kyvyistä, joiden yksityiskohdat jätetään pois julkisesta keskustelusta. Tässä on siviilien näkökulmasta tärkein ja vaikein tekijä. Jos oikeaa tietoa ei voi saada, syntyy arvioita, huhuja, mielikuvia ja epäluuloa."

Musta tähän kohtaan tiivistyy todella paljon koko se keskustelu niin ammattiarmeija vastaan asevelvollisuus kuin puolustusmäärärahoista. Turhaa väitellä kumpi on parempi kun ei siinä ole voittajaa koska suomen puolustuskyvyn turvaamiseksi ei kaikkia factoja voida pöytään kaivaa.

En tiedä mut välillä mietin että onko eduskunnallakaan tarpeeksi tietoa tehdä päätöksiä? no luotetaan siihen että on. Parhaat todennäköisyydet kuitenkin on sille että parhaat puolustus asiantuntijat löytyvät joko miniteriöstä tai puolustusvoinista. Ja jos päättävät siirtyä palkka-armeijaan niin saahan sinne sitten mennä kuka haluaa.

Joka tapauksessa hyvää tekstiä Tommi :)

Joona Viholainen

Ja ilmeisesti ammattisotilailla tarkoitetaan nykyisiä ammattisotilaita eli upseeristo?

Joel Ranno

Kiitos Tommi analyyttisestä ja asiantuntevasta artikkelistasi. Valitettavasti poliitikkomme välttelevät osallistumista maamme puolustamiseen liittyviin avoimiin keskusteluihin. Ne eivät selvästikään ole heidän mielestään yhteiskuntamme ja oman poliittisen aseman ylläpitämisen kannalta oleellisia.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Hyvää tekstiä taas.

Siviilien ryhmätyökouluna armeija on voittamaton. Mainitsemasi luonnonkatastrofeihin varautuminen on nimenomaan joukkueena toimimista laajuudella johon kurkkusalaatin leikkiminen valmentaa.

Tosin vähentämällä osan koulutusaikaa saataisiin lisää "korkeakoulutusta" osalle. Eli tulevaisuudessa toivoisin armeijan painottuvan vaihtoehdoiltaan siviilien suojelun kaltaisiin tehtäviin sekä vaativampiin valmiusjoukkoihin (jääkärit, laskuvarjojääkärit etc.). Eli suurempi osa pojista pääsisi kotiin 180-päivässä, ja vapaaehtoiset saisivat olla 360 harjoitellakseen enempi tappamista.

Edelleenkin varautumisessa peräänkuulutan omaa sotateollisuutta. Emme voi emmekä mielestäni saakaan luottaa NATOn tai USAn sotilaalliseen tukeen edes materiaalien kannalta. Tietenkin voimme säilyttää samat kaliberit, mutta laitteiston uusiminen pitäisi aloittaa kokonaan omalla tekniikalla. Se vasta on varautumista.

Toimituksen poiminnat