TommiKangasmaa

Vapauttakaa tutkijat tekemään työtään

Kirjoitan tämän blogin täysin maallikon näkökulmasta. En ole tutkija.  Neljä vuotta Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijana ei riitä ymmärtämään täysin tutkijoiden tuskaa, mutta byrokratian tunnen erinomaisesti.

Yliopistot ovat painitermein sillassa. Yhteiskunta on unohtanut, mitä varten korkeakoulutus ja tutkimusyliopistot perustettiin. Jo nimet kertovat, että näiden instituutioiden pitäisi tuottaa sekä korkeasti koulutettuja ihmisiä, että uutta tietoa yhteiskunnasta ja materiaalisesta maailmasta. Yliopistojen on velvollisuus tuottaa uusia näkökulmia, innovaatioita, oivalluksia ja neuvoja. Nämä velvollisuudet ja tuotteet voidaan unohtaa lisääntyvän byrokratian, valvonnan, kontrollin, kilpailun ja tyhjän raportoinnin maailmassa.

Tuottavuus- ja tehokkuusajattelu tunkee kaikkialle kuin syöpä. Hyvinvointiyhteiskunta tekee samaa liikettä, kuin hukkuva, joka pyrkii pinnalle ja valuu takaisin veteen. Tässä kamppailussa unohtuu se, että jos keksisin uimaliikkeet, voisin pitää itseni mukavasti pinnalla. Yliopistot ovat juuri niitä paikkoja, joissa uimaliikkeet keksitään. Haluammeko me, että uimataito keksitään sitten, kun ollaan jos vedessä? Nykymallissa liike on tärkeämpää, kuin rannalle pääsy. Yliopistojen byrokratia, tehokkuusajattelu ja valvonta ovat juuri sitä.

Luovuus ja keksinnöt eivät synny valvonnasta. Ne syntyvät syvällisen ajattelun tuloksina. Nykyinen tehokkuusajattelu tuhoaa luovuuden. Yhteiskunnan on kyettävä tajuamaan, että on olemassa osa-alueita, joissa lyhytjänteinen tehokkuus on negatiivinen voima. Yliopistojen maailmaan viety tehokkuusajattelu asettaa tutkijat kilpailemaan keskenään yhteistyön sijaan. Vääristynyt kilpailumalli ja asetelma tuottaa loputtomasti lautatavaraa laadukkaan huonekalun sijaan. Se syö byrokratiallaan kallista tutkimusaikaa ja mikä vielä pahempaa tuhoaa luovuuden ihmisen painaessa niskansa valvonnan ja mittaamisen ikeen alle.

Tutkijat kamppailevat mittausjärjestelmiensä kanssa, jotka aiheuttavat sen, että kukaan ei kirjoita kirjoja. Niistä ei saa tarepeeksi vertailupisteitä, joita tarvitaan kipeästi voidakseen ohittaa kollega turhassa urakilpailussa. Tutkijat kamppailevat apurahojensa anomisen maailmassa sen sijaan, että heidän tutkimustaan voitaisiin rahoittaa budjettivaroin. He kamppailevat työnsä raportointijärjestelmien, matkakuitti, matkalippu, kongressimaksu, jälkiraportointi, byrokratia, ties mitä järjestelmien kanssa. He työstävät vuosituntiraportointiaan ja yrittävät turhaan torjua kymmeniä muita täysin tarpeettomia lisätöitä. Ja täysin suotta, sillä mitä me kuvittelemme tällä orjuuttamisella saavamme?

Yhteiskunnan on ymmärrettävä, että tutkijoille on palautettava työrauha. On ymmärrettävä, että tutkimus on pitkäjänteistä työtä, joka tuottaa aikanaan tuloksia. Meidän on oltava valmiit maksamaan siitä, että tutkijat verkottuvat, tutkivat, istuvat , miettivät ja kirjoittavat. Mitä enemmän toistensa kanssa toisiaan kampittamatta, sen parempi. Työrauha tuottaa pitkällä aikavälillä suunnattomasti enemmän hyötyä kuin se murskaava kontrolli ja tehokkuusajattelu, jota seuraan sivusta.

Minä olen valmis maksamaan veroja siitä, että historioitsijat, fyysikot, insinöörit, sosiologit, taiteilijat, lääkärit ja monet muut tuottavat minulle suunnatonta lisäarvoa elämääni tutkimuksellaan. Älkääkä tuoko minulle rapotteja heidän tuntiensa käytöstä. Kukaan ei oikeasti tarvitse niitä. Jos haluamme pitää hyvinvointimme, on meidän ymmärrettävä, että perusta luodaan pitkäjänteisellä tutkimuksella ja tuotanto rakentuu sen päälle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Jos tarkastellaan yhteiskunnan tilaa kokonaisuutena, mikä aika ajoin olisi hyvä tehdä, tulee etsimättä, ainakin minulla mieleen, että yhteiskuntamme kaipaa, saavuttaakseen jälleen toimivan muodon, ehkä vielä syvällisempiä uudistuksia.

Elämme mielestäni aikaa, jossa täysin riippumattomalle hengenelämälle; tutkimukselle, taiteelle, kasvatukselle tulisi taata vain riittävä rahoitus ja täysi vapaus, jossa kunkin alan ihmiset, opettajat ja tutkijat päättävät vapaasti muodoista ja sisällöistä. Annetaan ihmisten yksilöllisillä kyvyillään vapaassa kulttuurielämässä luoda niitä muotoja, jotka tuovat uutta virtaa ja voimaa täysin jähmettyneeseen talouselämään ja valtiolliseen elämään, jos niistä kovin aidossa mielessä voi puhua kummastakaan.

Sekä talouselämän, että valtion kontrolli oppimisessa, innovoinnissa ja yksilöllisenm kehityksen tukemisessa täyteen potentiaaliinsa on tuhoisaa.

Ja muistutan mielelläni, että eläminen dystopiassa saa minkä tahansa näyttämään utopialta.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Hyvä blogi jälleen.

Olen itse kyllä vieläkin sitä mieltä ettei opintotukea tulisi maksaa kuin yhden tutkinnon verran. Kuitenkin ilman niskaan huohottamista ja tarkkailua. Sen pitäisi olla kansalaisoikeus, vaikkakin kestoltaan enintään kuusi vuotta korkeakoulututkintoa varten, ja neljä toisen asteen opiskeluissa. Silloinkin vain ja ainoastaan kodin ulkopuolella asuvalle opiskelijalle.

Tämähän ei sulje pois opiskelun mahdollisuutta sosiaalituella opintotuen jälkeen. Ainoana eronahan on se kuukausittainen lapun lähettäminen, joka ei mielestäni ole liian suureksi häiriöksi keskittymiselle; varsinkin palkkion ollessa kaksinkertainen.

Lainapohjainen toiminta olisi päinvastaista toimintaa. Urauttavaa ja stressaavaa kyykyttämistä. Tässä allekirjoitan Tommin blogin perusajatuksen. Menettäisimme todennäköisesti suuren määrän tutkimustyötä mikäli alkaisimme pakottamaan tutkimustyötä. Ehdottaisivat lainoja mielummin pitkäaikaistyöttömille.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tämä ihmistä kokonaisuudessaan rapauttava harha on koko yhteiskunnan kirous.

Itsenäisyyspuolue ajaa juuri kertomistasi syistä omaa raha- ja talouspolitiikkaa, jotta puolueeton tutkimus mahdollistettaisiin ja toisaalta vastikkeetonta perustuloa saisi sellaisissa rajoissa, että opiskelun ja työn vuorottelu toimii mielekkäillä tavoilla yhteen.

Elämän tulisi mielestäni olla niin työn, sosiaalisten suhteiden kuin oppimisen tarkoituksenmukainen jatkumo yksilöllisestä näkökulmasta, sovellettuna yhteiskunnan tarpeisiin.

Nykyisissä järjestelmissä edetään todella kaavamaisesti ja inhimillisiä resursseja järjettömällä tavalla tuhlaten.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Nykyiset ongelmat juontuvat todennäköisesti viime porvarihallitusten (2007-2011) aikana aloitetusta yliopistouudistuksista, joiden lopullinen tavoite oli tietenkin sälyttää yliopistojen rahoitus opiskelijoiden vanhemmille lukukausimaksujen muodossa, mutta uudistus jäi "välitilaan", jossa rahoituksesta tuli iso ongelma, kun hallituspohja vaihtui.

Ks. http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82444-suunniteltujen-lukukausimaksujen-karahtaminen-vaalitulokseen-vei-yliopistouudistuksen-hyllyval

Useimmat yliopistomaailmassa olevat eivät todennäköisesti halua sellaista tietä käytäväksi loppuun asti, vaan yliopistouudistuksen tarkoitusperistä ja suunnasta olisi hyvä käydä kattavaa keskustelua ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Ja opiskelijat toivottavasti tietävät, mitä tukevat, jos äänestävät Kokoomusta tai Keskustaa.

Käyttäjän PanuRaatikainen kuva
Panu Raatikainen

Hyvin kirjoitettu!

Purin itse tutkijana tuskaani tuosta samasta aiheesta muutama vuosi sitten tällaisessa kirjoituksessa (vierailevana bloggaajana):

http://martinareuter.net/2011/03/02/227/

Lopussa linkkejä myös uutiseen ja tutkimuksiin.

Mikko Leinonen

Olenkin ihmetellyt, miksei hyvien tutkijoiden kansantajuisia kirjoja ilmesty tiheemmin? Haluan verorahoilleni vastiketta ja pitkälle edenneen tutkijan kansantajuiset kirjat ovat ilo minulle ja ilmeisesti muillekin. On hieno lukea vaikka Valtaojan kansan tajuisia opuksia. Vaikka en tarkoitakkaan, että näin populistisia kirjoja pitäisi tuottaa liukuhihnalla.
Lyhyt jänteinen tehokkuus on aina tehottomuutta, mistä pitää päästä eroon. Verorahoilla rahoitettu tutkimus pitäisi olla juurikin pitkäjänteistä.
Opinto tukea pitäisi maksaa yhden tutkinnon verran ja sekin määrä ajassa suoritettu. Kansalaispalkka olisi järjestelmä, joka mahdollistaisi kaikenlaisten innovaatioiden eteenpäin soljumista muun elämän ohessa. Lisä opiskeluunkin se sopisi vallan mainiosti.

Käyttäjän EijaNiskanen kuva
Eija Niskanen

"On historian ironiaa, että harjoitetun oikeistolaiseen ideologiaan perustuvan tiedepolitiikan lopputuloksena on, että yliopistolaitoksesta on tullut muodottomaksi paisuneen byrokratian ja täysin todellisuudesta irronneiden näennäisen arvioinnin ja valheellisen raportoinnin myötä Neuvostoliitto pienoiskoossa!" Voiko tuota enää selvemmin sanoa (lainaus Panu Raatikaisen kirjoituksesta).

Toimituksen poiminnat