*

TommiKangasmaa

Pikettyn ja Lanierin äärellä - kurjistumisen pysäyttämisestä

Kuten moni muukin asiasta kiinnostunut, otin käteeni  Pikettyn kirjan Capital in the Twenty First Century. Se nimittäin tuntui sopivan loistavasti yhteen Jaron Lanierin Who Owns the Future –kirjan kanssa. Olin oikeassa. Piketty ottaa syvällisesti kantaa varallisuuden kasautumiseen talousteoreettisesta näkökulmasta. Lanier ottaa kantaa tietokantojen, teknologian ja elämän muutoksen näkökulmasta. Yhtä kaikki, molemmat teoreetikot heijastavat valkokankaalle nykyisen talousajattelun mahdottomuuden.

Me laahaamme ajatuksissamme perässä. Katsomme vierestä työpaikkojemme katoamista. Luovutamme arvokkaat tietomme massiivisiin tietokantoihin muihin hyödynnettäväksi. Rakennamme ja tulostamme koneita, jotka vievät meiltä elinkeinon. Annamme kaiken varallisuuden kasautua harvoille ja uskomme silti, että juuri me olemme niitä, jotka pääsevät tämän riemun äärelle. Kuin tuhannet jääkiekkojuniorit, joista vain yksi onnistuu NHL:ssä. Samalla kuljetamme itseämme epävakaisuuden ja kurjuuden kahlitsemaan maailmaan. Sillä siellä, missä vain yksi on herra, on lukemattomia narreja.

Verkon talousmalli keskittää varallisuuden harvoille

Talouden uutena mahdollisuutena pidetään verkkoa, pilvipalveluja ja innovaatiota näiden rakenteiden sisällä. Suomessa liputetaan Supercellin ja Rovion tai Movesin menestystä. Mutta kuinka moni on hyötynyt tästä menestyksestä? Verkon omintakeisessa talousmaailmassa vanha markkinatalouden malli hajoaa palasiksi. Supercell ei tarvitse tuhatta työntekijää peliensä tekemiseen. Kunnioitettavaa näissä firmoissa on kuitenkin se, että edes valtio saa verotuloja. Nykymarkkinataloudessa sekään ei ole edes pakollista.

Tiedon kasautuminen muutamalle jättimäiselle palvelimelle on todellisuutta. Hyvin harvat ihmiset keräävät palvelimilleen valtavaa määrää dataa, josta kukaan tiedon tuottaja ei saa murustakaan.  Verkko keskittää sekä varallisuutta, että resursseja. Jos minä tuotan tietoa itsestäni ja muista Facebookille, miksi minulle ei siitä makseta? Facebookin businessmalli perustuu ihmisten naiviin tapaan jakaa ilmaiseksi arvokasta tietoa. Minäkin olen yhtä hölmö kuin muutkin Facebookkeineni ja S-etukortteineni.

Työt katoavat

Poliittiset puolueet puhuvat työpaikoista ja niiden luomisesta. Lanier uskoo,  että taistelu on siltä osin jo hävitty. Koko työn luonne on muotoiltava uudelleen. Luetko itsesi lääkäriksi? Kohta leikkausrobotti hoitaa hommasi. Entä vanhustyöhön? Sehän on kasvava ala. Unohda. Kohta koneet kääntelevät mummoja. Taksikuskiksi? Kuljetusalalle? Forget it. Autot automatisoituvat.  Muusikoksi? Kirjailijaksi? Unohda. Digitaalinen talous on jo vienyt elinkeinosi. Rakennusmies? No ei  - 3D-tulostin tulostaa taloja. Yhä harvempien työpanosta tarvitaan jatkossa. Mitä me teemme näille työttömille? Onko meidän muokattava koko ajattelumme siten, että työ ei olekaan se, joka varmistaa elinmahdollisuutesi? Vai onko toisessa päässä vastassa kurjistumisesta aiheutuva kaaos?

Markkinatalouden säännöt on tehty harvojen hyväksi

Me olemme myös antaneet vallan rajattomalle ahneudelle. Ja massiiviselle lobbaukselle. Meille uskotellaan, että kaikki hyötyvät, kun yksi hyötyy niin vietävästi. Hyvin lobattu! Olen monasti miettinyt, että uskovatko rajattoman markkintalouden lobbarit todella siihen, että hyvinvointi voi lisääntyä kasaamalla kaikki harvoille? Kapitalismi voi  kuitenkin onnistua vain siellä, missä on tarpeeksi maksukykyisiä asiakkaita markkinoiden ylläpitämiseen. Jos varat ovat yhdellä, ei kukaan voi ostaa mitään.

Piketty kritisoi vapaamatkustamista – ja syystä. Markkintalouden kaikkia hyödyttävä voima syntyy siitä, että on pelisääntöjä joita noudatetaan. Ne pelisäännöt on tehty juuri siksi, että hyvinvointi jakautuisi tasaisemmin ja siten yhteiskunnallinen rauha säilyisi. Markkinatalouden syövät, kuten veroparatiisit ovat kuin pieniä Pohjois-Koreoita, jotka pitävät yllä maksimaalista kurjuutta muutaman ylellisen elämän vuoksi.

Jos yhdistämme Pikettyn ja Lanierin ajatuksia, huomaamme, että:

  1. Työpaikat katoavat ja tilalle ei tule mitään
  2. Verkon talousmalli kutistaa markkinat ja kasaa varallisuuden harvoille
  3. Tuloerot jatkavat kasvuaan markkinatalouden vääristyneen etiikan vuoksi

Yhteisvaikutuksena yhteiskunta kurjistuu kokonaisuutena ja syntyy hyvin rajattu eliitti, joka hallitsee kaikkea varallisuutta.

Onko meillä mahdollisuuksia ajatella taloutta siten, että se hyödyttäisi useampia ja tasaisi hyvinvointia? Sekä Piketty, että Lanier ovat pohtineet tahoillaan ratkaisuja, jotka ovat mahdollisuuksiemme rajoissa. Yksi tällainen on tiedon tuottamisesta maksettava korvaus. Tiedon hyödyntäminen tuottaa sen antajalle rahaa. Tällöin on ajateltava koko verkon talousmalli uudelleen. Entä jos saisit rahaa säännöllisesti kaikesta tuottamastasi tiedosta, jota jollain tavoin hyödynnetään? Entä jos sinulle maksetaan siitä, että pelaat World of Warcraftia ja siten autat luomaan yhteistä pelimaailmaa?

 Työpaikkojen katoamista ei voi pysäyttää mikään. Mutta voimme muuttaa elinehtojen määritelmää. Maksamme ihmiselle siitä, että hän on yksikertaisesti olemassa. Emme voi maksaa paljoa eikä se riitä Thaimaan matkaan, mutta se riittää säädylliseen elämään. Sen vaurauden jaamme robottien, tiedon keskittymien ja tehokkuuden tuottamasta varallisuudesta. Silti ihmisellä säilyy mahdollisuus parempaan. Se vaatii pelisääntöjen uudelleen muotoilua ja niiden valvontaa. Talouden läpinäkyvyys ja demokraattinen valvonta ovat oleellisia markkinatalouden hyvinvoinnin jakautumisen kannalta. Ei hyvinvointi itsestään jakaannu niiltä, jotka kasaavat kaiken. Muruset putoavat vain puheissa.

Jos haluamme välttää kurjistuneiden vimman ja siitä seuraavan yhteiskuntarauhan hajoamisen, on meidän ajateltava vaurauden järjetön kasautuminen kokonaan uudelleen. On ymmärrettävä, että kaikki nykyiset trendit tehostavat toisiaan. Verojen välttely, teknologinen kehitys ja verkon uusi talous tehostavat toisiaan ja jyrkentävät rajusti tuloeroja.  Jyrkät tuloerot ovat kurjuuden tie.

Järkikin voi voittaa. Toivottavasti olemme hiljalleen tulossa nykyisen, vääristyneen markkinatalouden lopun alkuun. Siirrymme hitaasti reilumpaan ja sitä kautta terveempään talouteen. Markkinatalous voi elää myös reiluuden ja avoimmuuden kautta. Luulen, että jopa paljon terveemmin. Realisti minussa kuitenkin varoittaa, että olemme uuden ja synkän aikakauden kynnyksellä.  Ahneus on sitkeä voima.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Oikeastaan se karmaisevin tieto on, että varallisuuserojen tasoittajana sodat ovat osoittautuneet erinomaisiksi.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Eihän viikingitkään aina rosvonneet. Britanniassa on löydetty argeologisia todisteita siitä, että viikingit tulivat sinne aluksi kauppamiehinä ennen kuin ryhtyivät rosvoamaan. Lopulta he valtasivat suuren osan Britanniaa. Näin toimivat myös länsimaat aluksi Afrikassa.

T Piepponen

Aallonharja:

EIKÖ järjetön säännöstelemätön omaisuuden kasautuminen ole minkäänlainen ongelma ja miksi ei ole?

Miksi meillä sitten on piiri joka on irti kaikesta "laillisuudesta" vuosikymmenistä toiseen ja miksi tämä piiri hallitsee systeemejä kuten nyt nähty on? Luuletko, että vaikkapa jokin eu-himmeli ei ole millään tavoin linkissä omaisuusvuoriin ja niihin kytkettyyn valtaan?Haluaisitko, että rikkaimmat (plutokratia) määräävät kaikesta loputtomasti pelkästään siksi että ovat rikkaimpia?(Muistammehan, että esim. harva tiedemies on mitenkään rikas taloudellisesti.)

Toimituksen poiminnat