TommiKangasmaa

Kun kirkko pimeni

Vietin tänään aamupäivän konfirmaatiojumalanpalvelusta kauniissa ja valoisassa puukirkossa. Kirkon etuosassa seisoivat viisitoistavuotiaat valkeissa alboissaan. Parikymmentä nuorta odottamassa kesää ja tulevaisuutta. Jäin odottamaan puhetta elämän muutoksesta kohti kasvavaa vastuuta mutta myös vapautta. Jotain sellaista, joka vastaisi nuorten elämän odotuksia ja toiveita.

Aloitus iski kuin ruoska. Seurakunta tunnusti yhdessä synnin. Synnin tunnustuksessa kaikuivat sanat: Sinä siirsit minut pimeydestä valoon, kadotuksen alta taivaan perilliseksi. En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi. Nuoret jotka seisoivat edessä olivat tulleet kadotuksesta ja pimeydestä johonkin. He olivat olleet tähän saakka tottelemattomia ja eläneet uskon vastaisesti. He pelastuvat kadotuksesta.

Olin tyrmistynyt. Olivatko nämä vapaaehtoisesti kirkon opetuksia kuunnelleet lapset olleet kirkon mielestä kadotukseen tuomittavia väärintekijöitä, jotka nyt pelastettiin valoon, kunhan alkaisivat kuunnella oikeita neuvoja ja noudattaa käskyjä? Ovatko kaikki muutkin lapset, jotka eivät käy rippileiriä, kirkon näkökulmasta tuollaisia?

Tuskin ehdin pohtia asiaa pitempään, kun kirkko alkoi pimetä papin evankeliumin myötä. Hän saarnasi lasten olevan viinipuun oksia. Jumalaan kiinnittyviä. Jos ei häneen kiinnittynyt, he olisivat kuin kuivat oksat, jotka putoaisivat,  kerättäisiin kuin roskat ja viskattaisiin tuleen. Aloin mielessäni nähdä puisen kirkon muuttuvan keskiaikaiseksi, kiviseksi ja synkäksi holviksi ja papin puheen  muuttuvan latinaksi. Credo.

Hän jatkoi ja kuvasi nuorten toimivan jumalaa vastaan ollessaan itsevarmoja ja tuntevansa kykenevän itse ottaamaan vastaan maailman haasteet. Itsevarmuus oli ylpeyttä. Itsenäisyys kadotuksen halua. Hän kuvasi heidän etääntyvän jokaisen tämän kaltaisen valinnan myötä siitä kodista, jossa heidän vapahtajansa hyväksyy heidät. Kauas pelastuksesta. Mutta onneksi he ovat tänään valinneet tuon kodin. Tuo valinta antaa heille kaiken, mitä he pyytävät. Katsoin lapsiani ja minua todella kylmäsi. Se joka luo toiseudesta tuhon ja erilaisuudesta tuomion, luo kyvyn halveksua ja tuottaa kipua toiselle ihmiselle. Sanoilla on väkevä voima. Kirkko oli minulle pimeä kuin yö.

Kirkolla on valtava potentiaali olla jotain suurempaa. Yhteisöllistä rakastamista, hyväksymistä, anteeksiantoa ja lohdutusta. Ilman hintalappua. Ilman mitään. Toteuttaen vain sitä, mikä sen ytimessä pitäisi olla. Ei se joka rakasta, uhkaa kuolemalla ja tuholla, jos toinen ei pysy sokeasti kiinni. Ei se joka hyväksyy ja anteeksiantaa, tuomitse sitä, joka yrittää antaa omien jalkojensa kantaa tai sitä joka on erilainen.

Sellainen yhteisö, joka rakastaa ilman hintaa, saa laumansa täyteen jäseniä. Varsinkin näinä kylminä ja vaikeina aikoina, kun ihminen jää usein ilman kenenkään tukea. Jäin pohtimaan diakoniatyötä, jossa kirkon sanat ja teot kohtaavat monilla kauniilla tavoilla. Sitä valoa en enää kyennyt näkemään.

Minun teki mieli rynnätä pimeästä holvista valoon lasteni kera. Ottaa auto ja ajaa Turkuun. Nousta portaat ja koputtaa oveen, jonka takana olisi piispoista mahtavin. Minä kysyisin: herra arkkipiispa. Miksi sananne eivät vastaa tekojanne? Miksi te rakastatte ja tuomitsette samassa lauseessa? Ettekö te halua, että nuoret voisivat rakastaa ihmisiä heidän itsensä vuoksi? Ettekö te halua heidän siipiensä kantavan itsellään, vailla tuomitsemisen taakkaa? Miksi te sanotte toisin ja annatte laumanne tehdä näin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (57 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mainio pohdiskeleva blogi,jälleen.

Aivan ensimmäinen fiilis mikä jäi mieltä kaivelemaan on,että tiedämmekö tosiaan mitä uskonto on vai onko meillä vain siitä jokin mielikuva millaista se voisi olla? Pitäisi varmaan jokaisen ottaa selvää mitä kristinusko on ja mitä se ei ole..sitten vielä koittaa sisäistää miksi sitä tulkitaan niin eritavoin.

Näillä palstoilla käytiin taannoin keskustelua asiasta ja siinä uskovaiset tuomitsivat kaikensorttiset humanistiset ajatukset. Ne ovat kuulemma jotain ihmiskunnan romuttamiseen johtavia.

http://koivistoraija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1695...

Kyseisessä blogissa uskovaiset itse asettuivat armottoman ja kovan jumalan puoltajiksi.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Eikös kristinuskon tärkein sanoma ole "rakkaus", siis välittäminen ja auttaminen. Mielestäni se usein unohtuu, lähimmäisen rakkaus.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mutta onko se vai onko tuo vain oletus?

Ei uskonto itsessään takaa,että sen sanoma on rakkaus tai jokin muu sen suuntainen.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä Vastaus kommenttiin #4

Näin ala-asteen uskonnon opettaja julisti.
Tosin olen kai jäävi puhumaan, koska en ole rippileiriä käynyt.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Mielestäni kirjoituksesi vastaa hyvin tämän toisen blogin pohdintaan.

http://toukotanskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170...

Jari Karjalainen

Taitavasti kirjoitettu ja viisas teksti.
En vain ymmärrä, miksi sinne kirkkoon ylipäätään piti mennä?

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

Öö...lapsi halua mennä, koska ystävät/luokkakaverit lähtevät => lapsi haluaa, että vanhemmat ovat mukana?
Ei voi olla niin vaikeata???

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Itse irtisanouduin kristinuskosta 15-vuotiaana juuri sen vuoksi, että arvioin sen täydelliseksi tekopyhyydeksi. Kärsimyksen ongelmaa ei kristinusko ole koskaan pystynyt ratkaisemaan; joko heikäläisten jumala on hullu sadisti, kuten kersantti Steiner toteaa Rautaristissä, tai sitten kaikki on ennalta määrättyä, eikä valinnoillamme ole mitään merkitystä. Miten voidaan mitään moraalia rakentaa tällaisen opin pohjalle?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pakko kysyä ammattisi vuoksi,että entä jos moraali rakentuukin sisältäkumpuavan tunteen varaan eikä suinkaan ulkoisen opin?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tunteet ovat täysin subjektiivisia, voiko niiden varaan moraalia rakentaa?

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä Vastaus kommenttiin #11
Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #12

Minusta se on matematiikkaa, yhtälön ratkaisua. Elävien olentojen elämisen parantamista. Peter Singer on mielieetikkoni. Eli pyritään laskemalla parhaaseen lopputulokseen, utilitaristinen etiikka.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #13

Todennat siis oikeastaan sen,että me emme tarvitse moraalia osataksemme auttaa, rakastaa, olla ystävällisiä, hymyillä, kärsiä toisen tuskaa,koska emme käytä matematiikkaa näiden tekemiseen. Mutta me tarvitsemmekin kovaa moraalia voidaksemme tehdä pahaa hyvällä omallatunnolla ja siksi meidän pitää laskelmoida..

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #15

Ihmisen lajityypillinen reagointi ei voi olla minkään moraalifilosofian pohjana, eivätkä useimmat asiat ole yksiselitteisen dikotomisesti hyviä tai pahoja.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen Vastaus kommenttiin #12

Moraali rakentuu sen tietämisestä mikä on oikein ja mikä on väärin, mutta tieto ei pelkästään auta siltäosin, että ihminen toimisi oikein. Moraalisuus käytännön tasolla perustuu syvällisempään itseymmärrykseen tunteiden ja tiedon tasolla. Uskon että korkean moraalin omaava ihminen on löytänyt itsestään paljon suuria vikoja ihmisenä ja katunut omaa vajavaisuuttaan. Tällöin ihmisen on täytynyt tutkia itseään jollakin tasolla mahdollisimman objektiivisesti. Mitä enemmän ei toivottua hän on itsestään löytänyt ja siitä ahdistunut, sen paremmin hän ymmärtää toisenkin ihmisen vajavaisuutta. Korjaavaa ihmismielelle on se, että hän tulee hyväksytyksi/rakastetuksi vajavaisena ja tahtoo muuttua, sekä alkaa toimia toisin kuin ennen. Tahtoa tehdä hyvää ja oikein vahvistavat tunteet. Se ei liene paha-asia, jos altruismia palkitsee aivojen mielihyväkeskus, koska silloinhan kokonaisuus on kaikilta osin palkitsevaa, niin hyvänteon kohteelle kuin hyväntekijälle.

Kristinuskon käsitys moraalista perustuu kyseiseen ajatukseen, koska pohjimmaisena ajatuksena siinä on että se joka on saanut paljot syntinsä anteeksi, se rakastaa paljon (Luuk.7:47). Rakastaminen on siten lujaa työtä, joka perustuu tietoon ja tunteeseen jota ohjaa jokaisen vapaa tahto. Ihmisten auttamisen suhteen tieto perustuu ymmärrykseen ihmisenä olemisen arvokkuudesta. Tahtoa ja tunnetta tukevat henkilökohtainen käsitys armon merkityksestä suhteessa minään.

Filosofisesti suuntauksia varmasti löytyy, mutta tämän olen itse valinnut, enkä ala tinkaajien kanssa vänkäämään! Jokaisen on kuljettava oma tiensä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #11

No sitähän tässä kysyn..ja sinun pitäisi ammattisi puolesta kyetä vastaamaan tähän,eikö vain?

Miksi moraalia sitten toteutetaan,koska se palvelee tunteita...mitkä ovat tietty subjektiivisia.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #14

Minun mielestäni moraalin pitää palvella järkeä, ei eettisiä ratkaisuja voi tehdä tunteen perusteella.Erityisesti lääkärin työssä joutuu jatkuvasti tekemään epämiellyttäviä asioita suuremman hyvän vuoksi.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä Vastaus kommenttiin #16

"Minun mielestäni moraalin pitää palvella järkeä, ei eettisiä ratkaisuja voi tehdä tunteen perusteella."

Nyt ymmärrän miksi minulla ei ole omasta pilvenpolttelusta huonoa omaatuntoa, koska moraalini nimenomaan palvelee järkeäni, mutta kyllä myös tunne on voimakkaasti läsnä aina kuin päätöksiä elämässä tekee, muuten on järjetön.

"Erityisesti lääkärin työssä joutuu jatkuvasti tekemään epämiellyttäviä asioita suuremman hyvän vuoksi."

Lääkärin moraalin voi rahalla ostaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #18

Seteliselkärankaisia lääkäreitä on,mutta eettisestihän se on väärin.Tunteet ovat aina läsnä, mutta eettiset ratkaisut eivät saa perustua niihin.Freud sanoi, jotta ihminen ei ole herra omassa talossaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #19

En oikeastaan tiedä voiko tuota Freudia käyttää nyt tässä tapauksessa. Toki en myöskään tiedä mihin liittyen hän noin on tokaissut.

Mutta yhtä kaikki,ihminen ei ole herra talossaan,koska on _ulkoisten_ vaikuttimien alaisena jatkuvasti. Muutenhan ihminen olisi itsensä herra..näin raadollisesti ilmaistuna.Jos tähän liitetään ns. järjen käyttö niin miksi se olisi yhtään sen järkevämpää? Länsimaalaiset ovat tunnetusti järkiperäisesti ajattelevia enemmän kuin tunteilla ajattelevia,mutta ovat toimittamassa itseään hautaan rationalisoituaan hieman liikaakin omaa elämäänsä..rationalisointi tapahtui rahan avulla,rahan joka on kaiken abstraktin ajattelun huipentuma ja sille annettiin valta kaikkeen. Toisin sanottuna kaikki mitä rahalla saa tehdä on aina järkevää,vaikka tunteet sotisivat kuinka vastaan,niin silloin se on vielä jopa moraalisesti oikein.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Alussa oli sana, apina huomasi sen varsin käyttökelpoiseksi työkaluksi. Ollaan hetki ihan hiljaa. Ei pysty eikä kykene. Työkalusta tuli apinan `jumala`. Temme työtä, sanan voi`ma`, alla. Apina ;D

Anne Lindell

Minä lähdin pimeästä, tunkkaisesta kirkosta valoon maarraskuun 16 pv vuonna 2013. Enemmän tästä täältä http://taivas-ihme-blogi-annelindell.blogspot.com ... enkä ole pätkääkään katunut.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Vuoden paras blogi, mitä olen lukenut!

Käyttäjän NinaTuomisaari kuva
Nina Tuomisaari

Nuo sanat tuolla tilaisuudessa ovat esim. minulle rakkaita ja arvokkaita, mutta eivät aukea ei-kristitylle jonka sanasto tuskin edes tuntee käytettyjä termejä. Hankalaa, kun konfirmaatiojumalanpalvelukseen tulee kirkon täydeltä yleisöä, joka ei osallistu jumalanpalvelukseen, vaan on tullut sitä ainoastaan seuraamaan. Rippilapsillakin on varmasti tuoreessa muistissa synninpäästön ym. vaiheiden merkitys, mutta jo heti toisella tai kolmannella rivillä nostellaan kulmakarvoja ajatukselle, että kukaan ihminen ei ole Jumalalle kelpaava ilman Kristuksen sovitustyötä.

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

" mutta eivät aukea ei-kristitylle jonka sanasto tuskin edes tuntee käytettyjä termejä."

"Rippilapsillakin on varmasti tuoreessa muistissa synninpäästön ym. vaiheiden merkitys"

Melko kovia oletuksia kanssaihmisistä:) Tosin ymmärrettävää...

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Hyvä kirjoitus, joka kuvastaa syvällisesti kirkon sanomaa ja vaikutuskeinoja. Sellainen se kristinuskon oppi todellakin on - olet syntinen ja tuhoon tuomittu, jos et kadu ja tottele. Kannattaa muistaa, että tällä vaikutusmetodiikalla on kahdentuhannen vuoden perinne - sadat sukupolvet ovat nöyrtyneet sen vaikutusvallan alla.

Vaikutusvalta on onneksi hiipunut ja sanoja ei kuule monikaan. Niistä enkelisen valkeaan pukeutuneista rippikoululaisista suurin osa haukottelee tylsää paasausta, elämä mielessä. Pappien sanat ovat vain kumiseva vaski, helisevä symbaali, sillä heidän rakkautensa Jumalaa kohtaan jää todelliselta ihmiseltä paitsi.

Hieman harmittaa se, että monet näistä nuorista, joille saarnat eivät ole harmiksi, eivät myöhemmin näe millaiseksi harmiksi ne ovat niille toisille, joille ne ovat totta. He jatkavat tätä pimeyden ja kärsimyksen palvontaa.

Todellakin on niin, että inhimillisen äidin rakkaus on anteeksiantavaa ja pyyteetöntä, mutta taivaallisen isän rakkaus vaativaa ja kuolemanvakavaa. Pian kääntyy rakkaus puheissa vihaksi, jota tulee pelätä. Miksi vähäinen ihminen on anteeksiantavampi ja pyyteettömämpi lapsilleen kuin Jumala? Miksi elämän antava ihmisäiti antaa kaikkensa ja kaiken anteeksi, mutta taivaan isällä on aina se hintalappu ja raippana kuolema?

Pahoin pelkään, ettei diakoniatyökään ole hinnatonta. Se työ tulee ihmisistä, jotka ovat myyneet sielunsa päästäkseen hyvän puolelle, auttaakseen ihmistä. He eivät tulleet ajatelleeksi, että hyvä ei vaadi hintaa, se mikä vaatii on jotain muuta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tunnen syvää sympatiaa kirjoittajan omia selkäydinreaktioita kohtaan, mutta mutta:

"Kirkolla on valtava potentiaali olla jotain suurempaa. Yhteisöllistä rakastamista, hyväksymistä, anteeksiantoa ja lohdutusta. Ilman hintalappua. Ilman mitään. Toteuttaen vain sitä, mikä sen ytimessä pitäisi olla."

Mihin tämä ajatus oikein perustuu, että luterilaisen kristinuskon p i t ä i s i olla jokin rakkauden oppi.

Entäs jos otettaisiin vakavasti apostolinen uskontunnustus ja oppi kasteesta sakramenttina?

Luterilainen kristitty on henkilö, joka uskoo vakavissaan, että joku profeetta, kaikkia luonnonlakeja rikkoen, heräsi kuolleista 2000 vuotta sitten; ja tällä teolla:

1. Jotenkin sovitti kaikkien tulevienkin ihmisten synnit, paitsi että
2. Asetti silti näille jonkinlaisen moraalinormin, jota pitäisi noudattaa.

Luterilainen kristitty on sitä paitsi henkilö, joka uskoo vakavissaan, että hänen leivässään ja viinissään on konkreettisesti läsnä tämä muinainen profeetta.

Kysykää keneltä hyvänsä luterilaisen teologian ammattilaiselta. Ihminen, joka ei mainitsemiini seikkoihin usko, ei voi olla luterilainenkaan.

Itse en tietenkään ole. Päin vastoin, uskon että ihmiset voisivat olla ihan hyviäkin ihan biologisina ihmisinäkin.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Arvostan pyrkimystäsi suhteuttaa esiin tulleet asiat kokonaisuuteen ja sen perusteisiin. Tässäkin keskustelussa on käytetty puheenvuoroja, joissa neuvotaan vaikuttamaan itselle vastenmielisiin asioihin seurakuntavaaleissa yms. kirkkopoliittisilla toimenpiteillä. Luterilainen uskonsisältö on kuitenkin jo kauan ennen meidän aikaamme niin tarkoin määritelty, ettei sitä loogisesti ottaen voida tulkita oman mielen mukaan. Voidaan vain joko pitäytyä siihen tai luopua siitä. Jos luovutaan, sen voi tehdä joko rehellisesti eli lakkaamalla väittämästä oltavan enää luterilaisia tai epärehellisesti eli vakuuttelemalla oltavan yhä luterilaisia, vaikkei tosiasiassa ollakaan.

Tiedät jotain olennaista luterilaisuudesta oikein: Otamme vakavasti mm. apostolisen uskontunnustuksen ja pidämme kastetta sakramenttina (Jumalan pelastavana tekona ihmisyksilölle eikä ihmistekona); uskomme vakavissamme, että Jeesus Kristus, jonka kautta maailma (luonnonlaeiksikin kutsuttuine säännönmukaisuuksineen) oli luotukin, heräsi kuolleista pian 2000 vuotta sitten, niin kuin olikin mahdotonta, että kuolema olisi voinut Hänet pitää. Näin Jumala teki koko ihmiskunnalle tunnetuksi, että synnit oli Golgatalla jo sovitettu eivätkä ne enää ole iankaikkisen autuuden esteenä kenellekään, joka kastetuksi tulemalla ja tämän sovitustyön uskomalla pääsee sen hedelmästä osalliseksi. Uskomme senkin, että Kristuksen ruumis ja veri ovat Hänen sanansa voimasta todella läsnä, syntien anteeksiantamiseksi syötävänä ja juotavana ehtoollisleivässä ja -viinissä, kun ehtoollista Hänen asetuksensa mukaan vietetään ja asetussanat uskotaan, niin kuin ne kuuluvat.

Lisäselvityksen tarpeessa näkyisi olevan lähinnä tämä kohta: "paitsi että
2. Asetti silti näille jonkinlaisen moraalinormin, jota pitäisi noudattaa." - Noudatettavaksi tarkoitettu normi oli itse asiassa annettu jo toistatuhatta vuotta aiemmin Mooseksen välityksellä, mutta siitä ei sellaisena ollut ollut ihmisille hyötyä, koska kukaan ei sitä kuitenkaan ollut noudattanut. Sen tarkoitus itse asiassa olikin tuottaa ihmisille synnin tunto. Jos haluaa päästä kokemaan, miten tämä käytännössä tapahtuu, voi lukea esim. Jeesuksen vuorisaarnan (Matteuksen evankeliumin luvut 5-7) ja punnita omaa elämäänsä sitä vasten. Jos joku nyt uskoo ja ymmärtää saaneensa kaiken vääryytensä Kristuksen tähden ilman omia ansioita lahjana kaikkien pyhien kanssa runsain määrin Jumalan edessä anteeksi, niin sitten hän kyllä toteuttaa näin armollisen Jumalan tahtoa jo ihan mielelläänkin, joten Uuden testamentin uudet elämänohjeet ("rakastakaa toisianne niin kuin Minä olen teitä rakastanut") lähinnä opastavat jo valmiiksi halukasta, uuden kuuliaisuuden elähdyttämää, Jumalan uudeksi luomaa mieltä. Silti tämän uuden mielen ohella myös vanha syntinen luonto pysyy kristityssäkin kaltaisenaan ja rikkoo alinomaa Jumalan tahtoa vastaan, ja juuri siitä syystä luterilaisessa jumalanpalveluskaavassa on lähes alussa se synnintunnustus: onhan selvää, että kaikki läsnäolijat ovat sitten viime näkemän taaskin rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan.

Tarkoittamani korjaus on siis sellainen, että luterilaisuudessa ei Jeesuksen viimeiseksi sanaksi jää mikään moraalinormi, jota pitäisi yrittää noudattaa (vaikka Mooseksen välityksellä annettu ja Jeesuksen itsekin arvovaltaisesti selittämä laki edelleen opettaa Jumalan velvoittavan tahdon oikein), vaan evankelinen uskonsisältö, johon tulee ja saa pitäytyä. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näet opetti, mitä Hänestä oli kaikissa Vanhan testamentin kirjoituksissa sanottu, ja kastekäskyyn (Matt. 28 lopussa) kuuluu opettaminen pitämään kaikki tämä Jeesuksen opetus eli oikean Jumalan sanan oikea ymmärrys. Kuten Luther asian tiivisti: "Jeesus Kristus on Pyhän raamatun herra ja kuningas."

Jos siis "jollain rakkauden opilla" tarkoitetaan sellaista käsitystä, jonka mukaan mitään perimmäistä hätää ei meillä ihmisillä ole koskaan ollutkaan vaan, jos taivas on ylipäänsä olemassa, niin kaikkihan sinne automaattisesti pääsevät, joten aivan turhaan Jeesus on kuollut, tai ainakaan häneen ei ole kenenkään tarpeen uskoa, niin sitten tämä luterilainen usko ei tosiaankaan ole "mikään rakkauden oppi" eikä ole koskaan sellaiseksi pyrkinytkään, joten tosiaankin on väärin väittää, että sen sellainen "pitäisikään olla". - Ymmärsin kyllä, että henkilökohtaisesti, Jari-Pekka, luterilaisuudesta puheenvuorosi lopussa selkeästi irtisanouduit, mutta ainakin tästä luterilaisuuden ja "jonkin rakkauden opin" keskinäissuhdetta koskevasta olennaisesta asiastahan me taidamme yhtä kaikki olla aivan samaa mieltä!

(Tavalla ja toisella "ihan hyviäkin" voisivat "ihmiset ihan biologisina ihmisinäkin" minustakin olla, joskaan eivät niillä Mooseksen välityksellä annetun Jumalan lain kriteereillä mitattuina, joista yllä on ollut puhetta. Samalla sanallahan tarkoitetaan yleensäkin eri asiayhteyksissä eri käsitteitä.)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

No hyvä, että olen ymmärtänyt näitä joitakin kohtia oikein, rippikoulua käymättäkin :-)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ymmärrän blogin sisällön ja ehkä syitäkin, miksi kokemus oli niin hämmentävä. Kyse ei taida olla vain siitä, osaako ihminen muuten vain olla hyvä edes joskus. Vain paikalla ollut tietää, missä hengessä tilaisuus tapahtui.

Kukapa meistä heikkouksistaan haluaa kuulla, vaikka lainaisi joskus Jeesusta: "Joka teistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven." - Silloin moni pudotti kiven maahan ja tunsi piston sisimmässään.

William Booth, joka perusti Pelastusarmeijan (soppaa - saippuaa - sielunhoitoa) kirjoitti yli sata vuotta sitten näin:
"I consider that the chief dangers which confront the coming century will be religion without the Holy Ghost; Christianity without Christ; forgiveness without repentance; salvation without regeneration; politics without God; and Heaven without Hell."

Voimmeko ehkä valikoida uskonnon, kristillisyyden, anteeksiannon, pelastuksen ja taivaan, mutta muusta (Kristus, katumus, mielenmuutos, Jumala, kadotus) ei niin väliä? Eiköhän riparileirillä näitäkin pohdita. Elleivät kristilliset kirkot tms. yhteisöt niiden puolesta tsemppaa, niin uskoisin pimeyden olevan vieläkin syvemmän. :D

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kiitos, kauhniisti kirjotettu tärkeistä asioista. Kaksteräsen miekan kans kirkko liehuu, vaikka eikös meitä varotettu syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Hyvä kirjoitus. Näin se on. Kun rakkaus ja Henki jäseniään menettävässä kirkossa puuttuu niin kovat otteet ja temput alkavat.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Taisi pappi pitää hyvän puheen joka perustui kristinuskon perusasioihin.

Käyttäjän sirpaleita kuva
Sirpa Rikkinen

Eikö Tommi ole ikinä ennen käynyt kirkossa? Tuohan oli ihan normipuhe parannuksesta, kääntymyksestä ja syntien anteeksisaamisesta. Nykyään kaikki pitäisi kaunistella, totuus on kuitenkin se, joka tekee ihmisen vapaaksi. Totuus voi hetken kirpaista, kuten desifiointiaine haavassa, mutta se puhdistaa haavat ja elämän mätäpaiseet. Siksi sen kuuluukin kirpaista eikä sitä pidä kauhistua vaan ymmärtää silloin tehdä parannus, sillä se on Jumalan kutsua ihmiselle. Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Paimenen ja uskovien puheen on oltava "suolalla höystettyä" kuten raamattu ilmaisee, tai se jää mauttomaksi eikä kosketa ketään.

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

" Tuohan oli ihan normipuhe parannuksesta, kääntymyksestä ja syntien anteeksisaamisesta."

Hmm...tämähän on suoraa mainosta ateismille :)

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #45

Se ateismiko on sitten semmoista, että uskotaan vain sellaisia puheita, jotka itsestä tuntuu kivoilta?

Henna Salo

Hei hyvä Tommi!

Olin pahoillani, kun luin kokemuksestasi. Kaikkien kirkon työntekijöiden pitäisi konfirmaatiota suunnitellessaan muistaa, että penkissä istuu luultavasti niitä, jotka eivät osaa tulkita kaikkia kirkon kommervenkkejä. Haluan nyt kirjoittaa sinulle, mitä nuo kohdat merkitsevät minulle.

Jokaisen jumalanpalveluksen alussa on synnintunnustus. Se voi tuntua tuomiolta: heti kun tulen kirkkoon, minun pitäisi tunnustaa olevani syntinen? Idea on kuitenkin se, että synnintunnustuksessa saamme jättää kaikki mieltämme painavat asiat Jumalan hoitoon, ettei meidän tarvitse murehtia niitä jumalanpalveluksessa. Oikeastaan kyseessähän on siis rippi, eli synnintunnustuksen jälkeen tulee aina synninpäästö: sinä olet pelastettu, puhdas, rakas. Juuri tuollaisena kuin olet, vaikka oletkin syntinen, ei se mitään. Kyse ei siis ole siitä, että "jotka nyt pelastettiin valoon, kunhan alkaisivat kuunnella oikeita neuvoja ja noudattaa käskyjä". Ihminen ei voi kristinuskon mukaan pelastua kuuntelemalla oikeita neuvoja ja käskyjä noudattamalla.

Siitä olen useinkin samaa mieltä, että synnintunnustukset ovat huonosti muotoiltuja nykyihmisen suuhun ja korvaan.

Seuraavaksi sinua mietitytti päivän evankeliumi. Itseasiassa kuuntelin itse konfirmaatiojumalanpalvelusta samana päivänä kotona netistä, ja hätkähdin itsekin evankeliumia. Se voi nimittäin kuulostaa pahalta. Kuuntelemassani jumalanpalveluksessa kuitenkin saarnaaja osasi mielestäni hyvin selittää, mitä kohta tarkoittaa. Kenelle Jeesus puhui? Ei täydellisille, uskoville, uskollisille vaan opetuslapsilleen, jotka epäilivät, kielsivät Jeesuksen, pettivät hänet. Silti hän halusi pysyä heissä ja että he pysyisivät hänen kanssaan, kuin oksa puussa.

Kohta jatkuu näin: " 11 "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. 12 Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. 13 Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. 14 Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. 15 En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. 16 Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. 17 Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne. "

Miten tämän kanssa voisi olla eri mieltä? Jeesus haluaa, että olemme täydellisen iloisia, että rakastamme kaikkia. Hän on antanut henkensä sen puolesta, että voisimme rakastaa toisia. Tehdä esim sitä diakoniatyötä. Häneltä saamme voimaa tähän, vaikka omat voimamme olisi vajavaisia. Ja voimaa tehdä myös niitä itsenäisiä päätöksiä ja ratkaisuja omassa elämässämme.

Siis minulle nuo synnintunnustus ja -päästö sekä evankeliumin kohta merkitsevät juuri sitä, että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen, että olen hyvä ja arvokas virheistäni huolimatta, että minä voin rohkeasti tehdä valintoja elämässäni ja että voin tehdä työtä toisten hyväksi. Harmi, että näitä asioita ei ko. jumalanpalveluksessa onnistuttu välittämään.

Minusta on hienoa, että olet kuunnellut ja todella jäänyt miettimään kuulemaasi. Kannustaisin ottamaan yhteyttä ko. seurakuntaan ja antamaan palautetta. Muuten eivät asiat muutu, jos eivät ihmiset ota kantaa, seurakuntahan on yhteinen. Piispoista en usko, että on hirveästi apua tähän asiaan, sillä jokainen seurakunta on melko itsenäinen yksikkö. Jos haluaa isolle herralle tehdä tämän tiettäväksi, ko. seurakunnan kirkkoherra lienee oikea osoite. Muuten, syksyllä on seurakuntavaalit, joissa pääsee maallikkona itse vaikuttamaan näihin asioihin! Suurin valta kirkossa on seurakuntavaltuutetuilla. Vielä ehtii asettua ehdolle.

Kiitos blogikirjoituksestasi! Toivottavasti se ohjaa meitä pappeja joka puolella Suomea todella miettimään, miten konfirmaatiossa sanoitetaan asioita. Hyvää kesää!

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Hei hyvä Henna,

Hienoa että kirkon oppien epäkohdat herättivät sinussakin ajatuksia. Olen aivan samaa mieltä, tuollaisista puheista ehdottomasti olisi hyvä lähettää palautetta seurakunnalle.

Virhe seurakunnassa on tainnut tapahtua jo siinä vaiheessa, kun siellä ajateltiin että rippikoululaiset ovat jossain vastuussa esivanhempiensa tekemisestä ties kuinka monennessa sukupolvessakin. Ajatuksesi synneistä vapautumisesta jumalanpalveluksen alussa vaikuttaa kovin heikosti lohduttavalta, jos niistä synneistä joutuu kuitenkin vapautumaan seuraavallakin kerralla ja sitä seuraavalla. Ja kun nämä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia pieniä kultia, nämäkin ovat jo syntymästään syntisiä, rikollisiin verrattavia.

Kyllä se oikeasti aika synkkä kuva on, näin tämän päivän ihmisoikeusnäkökulmasta katsoen. Tämän päivän vanhemmatkaan eivät syytä lapsenlapsiaan lapsiensa tottelemattomuudesta, eivätkä rankaise näitä vitsalla, kuolemantuomiosta puhumattakaan. Jumalan olisi hyvä ottaa heistä mallia.

Mihin pitää valittaa, että Raamatusta poistettaisiin kaikki viha lapsia kohtaan?

    «Siitä olen useinkin samaa mieltä, että synnintunnustukset ovat huonosti muotoiltuja nykyihmisen suuhun ja korvaan. [...] Itseasiassa kuuntelin itse konfirmaatiojumalanpalvelusta samana päivänä kotona netistä, ja hätkähdin itsekin evankeliumia. Se voi nimittäin kuulostaa pahalta.»

Olen aivan samaa mieltä, että evankeliumi kuulostaa aika pahalta kun sitä ihan oikein ajatuksella lukee.

Hienoa, että tulit miettineeksi näitä kristinuskon varsin perustavanlaatuisia kysymyksiä. Toivottavasti se saa sinut todella miettimään, mitä konfirmaatiossa sanotaan.

Hyvää kesää sinullekin!

Käyttäjän sairola kuva
Susanna Airola

Hieno ja upea saarna oli tämä kirjoitus. Kiitos!

Olli Nurmi

Aina kun kirkonmiehen tai -naisen suusta tulee jotain tuollaista, niin vastaus tuntuu olevan, etteivät kritisoijat ole ymmärtäneet mistä asiassa oikeasti puhutaan ja että asia pitäisi ymmärtää syvällisemmin ja blabla.

Ja ei, en todellakaan ymmärrä miksi kukaan voisi sanoa 15-vuotiaille nuorille mitään tuollaista.

Käyttäjän TeppoTurja kuva
Teppo Turja

Kiitos, Henna Salo. Edeltävistä kommenteista näkyy, että selityksesi oli tosi tarpeellinen. Nythän on vain niin, että pahantahtoiset tulkinnat hakevat aina kanavansa.

Sinulle Jari-Pekka Vuorela haluan todeta, ettei Jeesus asettanut ehdoksi pelastukselle minkäänlaisia moraalinormeja. Ja mitä tulee ehtoolliseen, kaikki ymmärtävät leivän ja viinin olevan symboleja. Vai ymmärtävätköhän sittenkään?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ainakaan Martin Luther ei ymmärtänyt. Hän kritisoi reformoituja erittäin voimakkaasti tuollaisesta tulkinnasta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Eucharist

Mikael Kononoff

Mielestäni rippikoulu-iässä kirkon olisi tarjottava konfirtoitaville mahdollisuus ottaa kaste ja sanoutua irti paholaisesta ("abrenuntiatio diaboli") sekä lain ansioista ja teoista eli omasta voimasta tehdä itsensä hyväksi, mitä kirkko nykyään tuntuu usein julistavan. Joillain ihmisillä (useilla) on nykyään niin sekava käsitys kirkon edustamasta opetuksesta tai maailmankuvasta, että oletetaan itsestäänselvyytenä että kirkko edustaa jotain jari saravuomaista stemppaus-uskontoa ja uskoa ihmisen luontaiseen hyvyyteen ja paavilaiseen sakramentaalimagiaan...sitähän kirkon opetus usein onkin, muttei ole ollut aina....

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaste

Luopuminen paholaisesta

Vanhaan katoliseen ja luterilaiseen kastejärjestykseen kuului niin sanottu luopuminen paholaisesta eli abrenuntiatio diaboli. Kastettavalta kysyttiin: "Luovutko Perkeleestä? Luovutko kaikista hänen teoistaan? Luovutko kaikista hänen petoksistaan?" Lapsikasteen ollessa kyseessä yleensä näihin kysymyksiin vastasivat lapsen kummit. Tarkoituksena oli ilmeisesti opettaa läsnäolijoita kasteen tarkoituksesta, jottei kastetta pidettäisi ainoastaan nimenantoseremoniana, sillä ainakin luterilaisessa opissa lasten sanotaan uskovan itse. Kaste siirtää vanhojen kirkkojen opetuksen mukaan uskovan ihmisen saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja edellyttää myös uutta uskonkuuliaisuutta, eli se ei ole vain nimenantoseremonia. Vielä 1800-luvulla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kasteen yhteydessä toimitettiin abrenuntiatio. Tästä käytännöstä luovuttiin vuonna 1886. Jäänteenä abrenuntiatiosta luetaan nykyäänkin ristinmerkin tekemisen yhteydessä rukous, jossa rukoillaan vapautumista "pahan vallasta" tai vaihtoehtoisesti voimaa "kuolla pois synnistä". Ortodoksisessa kirkossa abrenuntiatio kuuluu edelleen kasteeseen. Abrenuntiatio on eri asia kuin paholaisen häätäminen eli eksorkismi.
--

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Manausta on kahdentyyppistä. Pienempi manaus (eli abrenuntiatio) ja suuri manaus, eli se operaatio mitä kauhuelokuvat ovat dramatisoineet. Katolisen kirkon opin mukaan mikä tahansa tilaisuus jossa kirkko käskee julkisesti ja täydellä auktoriteetilla paholaista väistymään on manaus.

Mitä tulee sakramentteihin ja sakramentaaleihin: Ne eivät ole magiaa vaan Kristuksen asettamia asioita. Sakramentit ovat näkyviä merkkejä jotka ilmoittavat ja jakavat Jumalan armoa uskoville. Taikuus taas on loitsujen käyttämistä luonnonvoimien hallitsemiseksi.

Huomaat varmaan tietyn eron noiden kahden asian välillä: Sakramenteissa osoitetaan alistumista Jumalan armolle, noitumisessa ja loitsimisessa taas vaaditaan ja hallitaan.

Mikael Kononoff

missä raamatussa Jeesus asettaa "sakramentit" armoksi uskoville=?

Käyttäjän TuomoViertola kuva
Tuomo Viertola

Kehottaisin Tommi Kangasmaata,joka on muutenkin lukenut kaveri,lukemaan vaihteeksi myös Raamattua...
Ihmettelen missä keskiaikaisessa pimeydessä hän on nämä vuodet elänyt,jos ei ole kuullut evankeliumia,joka kerrotaan jo jouluevakeliumissa...?
Tommi...miksi ihmeessä luulisit Jeesuksen tänne syntyneen,jos olisimme jo kaikki muutenkin olleet matkalla taivaaseen!?

Anna Vuorinen

Minä olin perheineni samassa kirkossa. Tunsin oloni epämiellyttäväksi. Odotin iloista, toiveikasta, edessä olevasta elämästä ja mahdollisuuksista iloitsevaa puhetta. En saarnaa, josta tulee raskas olo. Kyseessä oli kuitenkin sentään konfirmaatiojumalanpalvelus.
Illalla tarkkaan papin puhetta kuunnellut kaksitoistavuotiaani tuli itkien sängystään. "Kun mä pelkään, ettei mua hyväksytä sellaisena kuin minä olen."
Jos sivistyneen, korkeasti koulutetun aikuisen on vaikea ymmärtää tuosta puheesta mitään hyvää ja toiveikasta, niin miten ihmeessä viisitoistavuotiaat voivat ymmärtää? Takana on rippileiri, josta tullaan aika herkin mielin, sielu avoimena ja korvat tarkkana sanoille. Rippikirkossa pitää puhua kauniisti. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Tuomiosta, pois heittämisestä ja tulessa palamisesta joutaa puhumaan muina kirkkovuoden hetkinä. Konfirmaatioon se ei sovi.

Henna Salo

Toivottavasti laitatte tosiaan kyseiseen seurakuntaan palautetta! Hyvä, että asia tuli esille. Ja toivottavasti omasta kommentistani ei teille kummallekaan tullut mieli, että ette olisi ymmärtäneet, mistä oli kysymys. Se ei ollut tarkoitukseni vaan kerroin vain, mitä tuo synnintunnustus ja evankeliuminkohta itselleni merkitsevät. Juuri tuota, mitä te ja 12-vuotiaannekin jäi jumalanpalveluksesta kaipaamaan.

Aina me papitkaan emme onnistu ja ole täydellisiä... Kesällä kun on tärkeitä juhlia niin olemme ensin viikon leirillä ison nuorisojoukon kanssa ja sitten viikonloppuna on toimitussuma kun muut papit ovat lomalla ja leirillä... se ei tietenkään silti ole mikään syy valmistaa huolimattomasti toisten ja koko seurakunnan tärkeä juhlapäivä. Siksi palaute on tärkeää. Konfirmaatiojumalanpalvelus ei ole papin tai rippikoululaisten asia vaan koko seurakunnan yhteinen.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

"toiveikasta, niin miten ihmeessä viisitoistavuotiaat voivat ymmärtää?"

Tuskin kovin montaa oikeasti papin puheet kiinnostaa. Tuskin kovin moni edes ripille menisi jos ei suku painostaisi.

15 vuotiaita motivoi rippilahjat, sen olen havainnut omassa tuttava piirissä jotka riparin ovat suorittaneet.

Mutta taas totean, olen edelleen syntinen, koska rippikoulua en ole käynyt. Ja olen tyytyväinen omiin vanhempiini että he eivät kyseenalaistaneet päätöstäni.;)

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

No tuota, en ole uskonnollinen mutta en kyllä osaa nähdä tilannetta jossa kirkko luopuisi opetuksistaan niin pitkälle, että ihmisten "perisyntisyys" unohdettaisiin kokonaan jotta kaikilla olisi kiva olla.

Mihin sitä Jeesuksen sovitusta sitten tarvitaan jos asiantila ei ole kuten pappi sanoi?

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

"Mihin sitä Jeesuksen sovitusta sitten tarvitaan jos asiantila ei ole kuten pappi sanoi?" - Siinäpä se!

Joitain asioita saattaa ollakin helpompi hahmottaa vähän kauempaa kuin liian likeltä katsoen. Filosofisesti ottaen Raamattuun perustuva kristillinen todellisuuskäsitys on lähtökohtaisesti yksi mahdollisesti oikea (ja mahdollisesti virheellinen) käsityskanta, josta voidaan taittaa peistä julkisessa keskustelussa suhteessa mihin muihin käsityksiin hyvänsä (kuten apostoli Paavalikin teki niin Ateenassa kuin Jerusalemissakin). Sen sijaan ajatus, että "kristinuskoksi" voisi kukin vapaasti nimittää sellaista ajattelutapaa, mikä vain itsestä kaikkein kivoimmalta (tai vaikkapa sitten vastenmielisimmältäkin) tuntuu, on järjellisen keskustelumahdollisuuden ulkopuolella - näin menetellenhän "kristinuskosta" tulisi itsessään merkityksetön sana ja keskustelua voisi käydä lähinnä enää siitä, millaisella merkityssisällöllä itse kukin keskustelija haluaisi sen omassa puheessaan täyttää, minkätyyppinen keskustelu jäisi puolestaan pelkäksi fiilispohjaiseksi "mutuiluksi", jonka kannalta kaikki objektiiviset tosiasiat olisivatkin vain tiellä.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Tämä lienee yksi syy siihen, miksi varsin vapaamielisenä ateistina sympatiseeraan katolista kirkkoa -- ainakin tietää minkä kanssa on tekemisissä kun toinen osapuoli on ideologisesti konsistentti. Sitä pystyy kunnioittamaan, vaikka ei olisi edes samaa mieltä.

Reijo Siipola

Kovasti uskonto kiinnostaa. Niin on aina ollut. Ihminen on uskonnollinen eläin ja siksi olemme kaikki teologeja, valmiina lausumaan mielipiteitämme uskonnoista.Innokkain kritiikki on yleensä oman kääntymyshoukutuksen torjuntaa.Salakavalimmat uskonnot esiintyvät tieteellisen teorian tai poliittisen ohjelman nimellä. Sellaisista ymmärrämme vähiten ja uskomme niihin helpoimmin. Kukaan ei ole onnistunut elämään uskomatta mihinkään. Siksi tuo teologinen rimpuilu irti verkosta tuntuu joskus turhanpäiväiseltä.

Tuuli Helminen

Mielenkiintoista, että juurikin konfirmaatiomessu näin aiheuttaa mielipahaa. Asiat, joita kritisoit, ovat melko keskeisiä luterilaisen kirkon opissa ja konfirmaatiossa nuori nimenomaan vahvistaa oman, luterilaisen uskonsa. (Tietenkään aina nykyisin näin ei ole ja rippikoulu käydäänkin usein muista syistä, esim raha tai kaverit. Motiivit ovat tietenkin nuoren aivan oma asia, mutta tämä ei poista konfirmaation virallista merkitystä.) Kritisoit siis toisin sanoen sitä, että konfirmaatiomessussa puhutaan ääneen asioista, joihin konfirmoitavat vakuuttavat uskovansa.

Ensinnäkin synnintunnustus. Pelastus on ehkä keskeisin asia kristinuskossa ja jotta voisi pelastaa, täytyy myös olla jotain, jolta ihminen pelastetaan. Kristinuskon mukaan ristinkuolemallaan Jeesus pelasti häneen uskovat ihmiset kadotukselta, joihin he muuten olisivat syntiensä tähden joutuneet. Suomalainen kulttuuri tuntuu ottavan pelastuksen ja armon avosylin vastaan, mutta niiden tarpeellisuudesta ei saisi mainita sanallakaan. Pelastus ilman syntiä tai kadotusta on täysin tarpeeton, Jumalan armoa ei tarvita jos ihminen pärjäisi ilmankin.

"Tuskin ehdin pohtia asiaa pitempään, kun kirkko alkoi pimetä papin evankeliumin myötä. Hän saarnasi lasten olevan viinipuun oksia." Viinipuun oksista kertova vertaus ei missään nimessa ole "papin evankeliumi", se on suoraan Raamatusta. Tuskin on tarpeellista enempää selittää, miksi siis kyseinen kohta on täysin kristinuskon mukaista.

Papin saarnasta minun on vaikea sanoa mitään, kun en ole sitä kokonaisuudessaan kuullut. Hahmotan kuitenkin kuvauksessasi joitain kaikuja kristillisestä opista. Jos pappi on kuitenkin sanonut juuri niin kuin kirjoitit, olisi hän minunkin mielestäni voinut valita sanansa roimasti paremmin.

"Kirkolla on valtava potentiaali olla jotain suurempaa. Yhteisöllistä rakastamista, hyväksymistä, anteeksiantoa ja lohdutusta. Ilman hintalappua. Ilman mitään. Toteuttaen vain sitä, mikä sen ytimessä pitäisi olla. Ei se joka rakasta, uhkaa kuolemalla ja tuholla, jos toinen ei pysy sokeasti kiinni. Ei se joka hyväksyy ja anteeksiantaa, tuomitse sitä, joka yrittää antaa omien jalkojensa kantaa tai sitä joka on erilainen." Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Meillä tosin on varmastikin erilaiset käsitykset siitä, mitä kirkon "ytimessä" pitäisi olla. Kyllä, lähimmäisenrakkaus ja hyväksyminen on siitä hyvin suuri osa. Yhtä suuri ja tärkeä osa on evankeliumi, sanoma siitä, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme puolesta. Se on lähtemätön osa kristinuskoa. Kirkko jo nyt tekee paljon työtä, joka ei vaadi osallistujilta uskoa ja joka keskittyy rakkauteen (diakonia, osa nuorisotyöstä jne.). Mielestäni on ihan ymmärrettävää ja jopa toivottavaa, että tilaisuuksissa, joissa usko on keskiössä, puhutaan myös siitä toisesta puoliskosta. Konfirmaatiomessu on yksi näistä tilaisuuksista. Jos et halua kuulla uskonasioista etkä niitä allekirjoita, ehkäpä ei kannata hakeutua konfirmoitavaksi. Jos taas sukulaisesi tai muu läheinen ihminen on konfirmoitavana, suosittelen, että yrittäisit ainakin ymmärtää sitä uskoa, johon heidät konfirmoidaan. Itse sinun ei tietenkään tarvitse siihen uskoa, mutta jonkinlainen suvaitsevaisuus olisi toivottavaa.

Mielestäni tekstisi on verrattavissa siihen, jos minä kristittynä menisin vaikkapa vapaa-ajattelijoiden kokoukseen ja kirjoittaisin, että on väärin että he omissa tilaisuuksissaan julistavat ettei Jumalaa ole. Kenellekkään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että kirkossa puhutaan asioista kirkon virallisten oppien mukaisesti.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Kyria ja Confiteor (synnintunnustus) kuuluvat kyllä messukaavaan, mutta nyt kyllä meni hieman överiksi tuo synnintunnustus. Tuon takia sitä messukaavaa ei pitäisi muuttaa, sillä sillä vanhat konstit ovat parempia kuin pussilinen uusia.

Koko homman tarkoitus on valmistaa kirkkokansa Eukaristian sakramenttia varten. Kun ottaa huomioon että messu lähti kirkosta, joka opettaa reaalipresenssiä (eli sitä että Kristus on kirjaimellisesti läsnä leivässä ja viinissä), niin vinkkeli muuttuu huomattavasti.

Käyttäjän KalleLeinikka1 kuva
Kalle Leinikka

Noin lyhyen katkelman perusteella on vaikea sanoa mitään varmaa, mutta sen perusteella mitä luin, en näe pastorin puheissa periaatteessa mitään väärää tai kyseenalaista.

Kristinuskon perussanoma on että jokainen on tehnyt syntiä ja tarvitsee armoa, ja sen armon voi antaa vain Jeesus. Uskoon tuleminen on on ryhtymistä elävään suhteeseen Kristuksen kanssa. Se että vaellat Jeesuksen kanssa ja Jeesuksen omana, tuo sinulle pelastuksen, yksin armosta.

Jeesus on viinipuu ja uskovat oksia hänessä, aivan kuten pastori sanoi. Me olemme kiinni (ikuisessa) elämässä niin kauan kun me olemme kiinni Kristuksessa. Mutta jos me luovumme Kristuksesta, me menetämme myös pelastuksen.

Usko tuo pelastuksen. Siihen pastori oletettavasti viittasi pääsemisellä pimeydestä valoon. Ei ole kyse siitä että uskosta osattomat olisivat huonompia ihmisiä, tai myöskään toisinpäin että uskoon tuleminen tekisi meistä parempia ihmisiä. Oli ihminen kuitenkin inhimillisillä standardeilla miten hyvä ihminen tahansa, hän on kuitenkin syntiä tehnyt, siis syntinen, ja armon tarpeessa. Ja sen armon voi antaa vain Jeesus.

Yksi syy minkä takia tämänkaltaisia konflikteja syntyy on kansankirkon rakenteessa ja sen kaksijakoisessa "asiakaskunnassa". Ei-uskoville jäsenille kirkon tehtävä on lähinnä tarjota erilaisiin traditioihin liittyviä palveluja, kuten tässä tapauksessa rippikoulun. Luonnollisesti ei-uskova ihminen haluaisi kuulla pelkästään omaa korvaa miellyttäviä, tunnelmaa kohottavia puheita, joista jäisi kiva muisto.

Uskovan näkökulmasta taas asia on toinen. Uskovan näkökulmasta kirkon tärkein funktio on opettaa Jumalan Sanaa ja ihmissielun lopulliseen kohtaloon liittyvistä asioista. Tähän liittyy väkisin se että on kerrottava myös epämiellyttävistä asioista, kuten siitä että me todellakin tarvitsemme Jeesuksen armoa, sillä ilman sitä me emme peri ikuista elämää.

Rippikoululaiset luullakseni ovat käsitelleet näitä asioita sangen intensiivisesti viime aikoina, joten luulisi heidän ymmärtäneen asian oikeassa asiayhteydessään. Vanhempien kohdalla asia saattaa olla toinen.

Itsekin vastikään konfirmaatiossa saarnanneena täytyy todeta, että on eri asia, mikä on opin mukaista ja miten sen opin sitten tuo muulle kansalle tietoon.

Henkilökohtaisesti koen, että konfirmaatiossa on ensisijaisesti huomioitava se, että kuulijakunta on sitä kaliiberia, että monet uskon yhteisölle luonnolliset sanat, sanonnat ja kokonainen puhetyyli ovat heille täysin vieraita. Ja siihen tulee todellakin kiinnittää huomiota! Itse teen töitä kirkossa, mutta kohdatessani saarnan, joka puhuu vain uskon kieltä eikä kohtaa minua arjessani minulle tutuin sanakääntein, en pysty vastaanottamaan saarnan sanomaa.

Uskon kieli on verrattavissa mihin tahansa vieraaseen kieleen, kuten Tommi kirjoitti papin puheen muuttuneen latinaksi. Voin samaistua kokemukseen. Siinä hetkessä, kun saarnaaja siirtää itsensä eliittiin ja puhuu vain eliitille tuttua kieltä, on unohdettu se, kenelle puhutaan.

Puhetyöläisen ammatti ei ole helppo tie.

Toimituksen poiminnat