Jos haluat NATO-vastauksia, keskity olennaiseen

Kehää kiertävä NATO-keskustelu kyllästyttää kansalaisia ja poliitikot välttävät antamasta selkeitä vastauksia. Laaditaan NATO-selvitys. Keskustellaan NATO:sta. Ei kuitenkaan tällä hallituskaudella vaan seuraavalla. Ymmärrän hyvin poliittisia päättäjiä. Aiheesta  on historiallisista syistä tehty vaikea, arka ja siinä on poliittisesti paljon hävittävää. Vanhoista asenteista ei luovuta, vaikka kaikki faktat puhuisivat toisin. Venäjä on paha. USA on paha. Kekkonen oli hyvä.

Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Mikään selvitys ei tuota tajuntaa räjäyttäviä uutuuksia tai poista keskustelun ympärillä vellovaa jankkaamista asioista, jotka eivät liity suoraan ulkoiseen turvallisuuteemme.

Maailma ei ole enää sama kuin Kekkosen aikaan.  NATO:sta on tehtävä yksinkertainen ja selkeä kokonaisuus, jonka jokainen voi ymmärtää. Sellainen, josta on riisuttu kaikki pahuuden käsitteet, toisten ulkopoliittiset sotkut ja suomettumisen painolasti. Sellainen, jossa keskitytään siihen, voiko suomalainen yhteiskunta turvata puolustuksensa ilman sietämättömiä lisäkustannuksia.

”NATO-optio on olemassa ja pahan päivän tullen se voidaan käyttää”

NATO-optiota  ei tosiasiassa ole.

NATO-optiopuhe on tapa välttää poliittiset riskit. Jos poliitikko sanoo NATO:lle ei, hän ajaa itsensä nurkkaan. Jos sanoo kyllä, hän leimautuu. NATO ei ole meille aina avoin portti, johon voi pahan päivän tultua mennä ja sulkea  ongelmat takanaan. NATO ei ota meitä myrskyn aikana vastaan. NATO-optiota EI ole. On vain mahdollinen päätös hakea jäsenyyttä. NATO-maat päättävät yksimielisesti, kelpaammeko vai emme. Vielä meillä on onneksi hyvä maine vakaana, sotilaallisesti kykenevänä ja itää ymmärtävänä valtiona.

”Puolustusmäärärahojen osuus kasvaa liikaa”

Kustannukset eivät näyttele millään tavalla merkittävää roolia NATO-liittoutumisen osalta.

Aihe voidaan käytännössä ohittaa. Puolustusbudjetin pariin miljardiin suhteutettuna muutama kymmenen miljoonaa tai  vaikka sata ovat merkityksetön summa suhteessa puolustuskyvyn kasvuun ja materiaalihankintojen helpottumiseen. Puolustusbudjetissa on kasvupainetta huolimatta siitä, olemmeko menossa NATO:on vai pysymmekö liittoutumattomana. Kysymys on siitä, mitä sillä rahalla saa.

”Liittoutumisella tuetaan USA:n ulkopoliittisia tavoitteita ”

Keskity Suomeen USA:n sijasta .

NATO on 28 maan liitto. Joko kannattaisi unohtaa loputon jankkaus siitä tekikö USA sitä tai tätä vuonna se ja se? Me joudumme pienenä kansana ajattelemaan omaa turvallisuuttamme. Jos haluat esimerkkejä, katso länteen kohti Norjaa, Tanskaa, Italiaa, Kanadaa tai Espanjaa. Näyttääkö heidän turvallisuuteensa vaikuttaneen Irak, Afganistan, Grenada, Vietnam tai muutkaan suurvaltojen konfliktit globaaleilla rintamilla?

 Norja on hyvä esimerkki meille NATO-maasta, joka kykenee yhdistämään jäsenyyden tuoman turvallisuuden ja pohjoismaiset periaatteet. NATO:ssa puhutaan sotilaallisesta kyvystä turvata oma yhteiskunta.  Jo yksistään NATO:n Euroopan voima tarjoaa vankan selkänojan. USA:n voima tekee siitä vain täysin ylivertaisen.

”Oma puolustus rapautetaan jos liitymme NATO:on”

Jokainen NATO-maa vastaa itse siitä, että puolustuskyky on kunnossa.

NATO ei ota meitä helmoihinsa, jos rapautamme oman puolustuskykymme. Jokainen jäsenmaa rakentaa sellaisen puolustuksen, että se kykenee torjuntaan ja nostaa hyökkäyksen kynnystä. NATO tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tukea eri tavoin sotilaallisesti, tarjoaa tiedustelutietoa ja paremman tilannekuvan, mahdollistaa joustavat ja halvemmat materiaalihankinnat, mahdollistaa laajemman koulutuksen ja mikä tärkeintä tarjoaa maailman korkeimman kynnyksen sotilaalliseen uhkaan.

Oma puolustuskykymme voidaan pitää kustannuksiltaan 1,3 – 1,5 % osuudessa BKT:sta myös osana NATO:a. Kunhan huolehdimme puolustusmateriaalimme riittävyydestä ja siten teemme oman osamme osana liittoa. Meidän osaamisemme ja puolustustahtomme olisivat joka tapauksessa liitossa huippuluokkaa.

Venäjä

Venäjä kunnioittaa luotettavaa ja vahvaa naapuria.

NATO on kaikesta huolimatta sellainen Venäjälle. Vahvan naapurin kanssa on helppo jatkaa yhteistyötä kaupallisesti ja kulttuurisesti. Sotilaallinen vaikuttaminen ei ole vahvan naapurin kanssa optio. Venäjä voi rauhassa keskittyä olennaiseen, eli rauhalliseen rinnakkaiseloon ilman laajentumispaineita.

Myös Suomi olisi liittoutumisesta huolimatta vakaa yhteistyökumppani. Kenelläkään ei ole varaa eristäytyä ja kurjistua. Kauppa ja keskustelu jatkuu Euroopassa liittoutumisista huolimatta. Suomen raja ei muutu Venäjälle vähemmän turvalliseksi vaikka me olisimme osa puolustusliittoa. Miksi muuttuisi? Muutummeko me yhdessä yössä? Kuinka moni suomalainen haluaisi sotilaallista konfliktia Venäjän kanssa?

Ajattele myös laajemmin. Jos Euroopassa syttyisi laajamittainen sota, kuinka moni laittaisi rahansa likoon sen puolesta, että meidät jätettäisiin rauhaan, vaikka olisimme liittoutumattomia? Puhuttelevatko esimerkit viimeisten kymmenen vuoden ajalta?

Joudumme osapuoleksi  globaaleissa  kriiseissä

Me olemme aina osa globaaleja kriisejä. Halusimme tai emme.

Olemme aina osa suurempaa kokonaisuutta – osana YK:ta, osana EU:ta, osana kansainvälistä yhteisöä.

Suurimman sotilasliiton asioihin meillä ei liittoutumattomana ole mitään sananvaltaa.

Pitää myös muistaa, että on olemassa kriisejä, joihin me haluamme vaikuttaa. Kriisejä, joissa haluamme olla mukana auttamassa. Kriisejä, joissa voitaisiin estää suurempi inhimillinen kärsimys. Silloin kannattaa olla niissä pöydissä mukana, missä päätetään suuntaviivoista.

Tanska, Hollanti, Portugali tai Unkari  eivät ole huolissaan suurempien jäsenmaiden globaaleista seikkailuista. Tanskan suurin turvallisuusongelma syntyi sarjakuvasta. Norjalainen komppania Afganistanissa ei ole juurikaan aiheuttanut kriisejä kotimaassa. Taleban ei edes välitä, ovatko rauhanturvaajat suomalaisia ja liittoutumattomia vai norjalaisia ja NATO:ssa.

Meitä ei auteta kriisin tullen.

Ei meitä ainakaan auteta ilman liittolaisia.

Meillä ei ole kristallipalloa, mutta sen tiedämme, että NATO on osoittanut olevansa ylittämätön kynnys potentiaaliselle hyökkääjälle. Niin suuri, ettei sitä ole tarvinnut edes testata. NATO:n sotilaallinen potentiaali on täysin ylivertainen ja hyökkäys sitä vastaan itsemurha kenelle tahansa. Kuinka paljon enemmän voi turvallisuutta enää tarjota? Neutraalit ja liittoutumattomat valtiot ovat osoittautuneet viime aikoina vain aggression paisuntasäiliöiksi.

Menetämme puolueettomuutemme tuoman turvan ja kumarramme nyt länteen

Ei meillä ole myöskään varaa valita, jos kriisi tulee ovelle.

USA, kuten muutkin suurvallat ovat toki monimutkaisia kokonaisuuksia ja toimivat globaalisti omia intressejään edistäen. Meillä on kymmenien vuosien perinteet tasapainottelusta idän ja lännen välillä.  Liittoutumattomuus on kuitenkin osoittautunut arveluttavaksi vaihtoehdoksi. Valitettavasti. Tilalle tarjotaan valintoja. Yhteiskuntamme on kyettävä turvaamaan pahimman varalta.

Ei meiltä kysytä, mihin leiriin me haluaisimme kriisin alettua kuulua. Meille sanellaan asemamme kartalla.

Ja lopuksi: Ilman yksinkertaista ja selkeää kieltä, kukaan ei ymmärrä NATO-keskustelua

Kysymys on loppujen lopuksi puolustuskyvystä ja kynnyksestä, jonka kykenemme asettamaan sotilaallista uhkaa vastaan.

Juupas eipäs väittely on kaikkinensa turhaa ja uuvuttavaa. Vastaukset ovat hyvin yksinkertaisia, kun niitä tarkastellaan suhteessa yhteiskuntamme varoihin ja puolustuskykyyn.

Arvokeskustelu hoidetaan toisilla areenoilla. Jos haluat selkeitä vastauksia NATO-kysymykseen, unohda loputon arvokeskustelun ja historiallisten vääryksien jankutus. Keskity siihen, mikä on tärkeää, eli kykyyn puolustaa omaa yhteiskuntaamme ulkoista uhkaa vastaan.

Vaikka sitoutuisimme  läntiseen puolustusyhteistyöhön, ei meidän ei tarvitse luopua arvoistamme, ulkopolitiikastamme, kulttuuristamme tai hyvistä suhteistamme Venäjään.  Me olemme silti samoja suomalaisia. Luotettavia ja rauhallisia naapureita. Venäjän rauhallisin raja.

 Tärkein ero liittoutuneena  on se, että pelko loppuu ja tasavertainen keskustelu voi alkaa kenen kanssa tahansa. Voimme tuntea olevamme turvassa.

TommiKangasmaa

Kirjoittaja on valtiotieteilijä, ammattisotilas ja tuottaja joka haluaa realismia yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Näkemykseni ovat omiani, eivätkä edusta työnantajani kantoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu