TommiKangasmaa

Sotilaan ajatuksia lipun äärellä

Kävin taannoin keskustelun ystäväni kanssa nationalismista. Hänelle leijonakorut, tatuoinnit, itsenäisyyspäivän paraatit ja lipunnostot edustivat menneistyyteen kuuluvaa nationalismia. Jotain sellaista, josta tulee mieleen huonosti koulutetut muskelimiehet, miehisyyttään korostavat idiootit ja kansallistuntoista uhmaa uhkuvat hölmöt. Ja tietysti ammattisotilaat.

Ei se minulle yllätyksenä tullut. Menneisyyden varjot lepäilevät edelleen mielikuvissa. Kypäräpäiset papit ja sotaa lietsovat kenraalit ovat edelleen monien ihmisten sanastossa. Poliittisen kartan vasemmalla nämä asenteet ovat juurtuneet jo selkäytimeen saakka. Ei sillä, etteivätkö jotkut puolustusvoimien ammattilaiset olisi jättäneet ruokkimatta näitä asenteita. Hyökkäys on paras puolustus sanotaan. Kun ajatukset ovat tarpeeksi kaukana toisistaan, ei kukaan kuuntele enää ketään. On helpompi vahvistaa oman joukon näkemyksiä ja löytää yhteisiä näkemyksiä ja kokemuksia. Parasta on pysyä kokonaan erossa toisella tavoin ajattelevista. Vahingossakaan ei joudu pohtimaan omia ajatuksiaan toisesta näkökulmasta.

Poliittisen kartan oikealla reunalla asustelee saman kaltaista ääliömäisyyttä. Tarvetta retostella kansallisilla symboleilla ilman minkäänlaista ymmärrystä siitä, että niiden pitäisi edustaa kaikille yhteisiä arvoja. Kukaan ei voi omia itselleen suomalaisuutta ja sanoa sen olevan juuri sitä, mitä he edustavat. Kansallisomaisuuden varastaminen on rikos kaikkia kohtaan. Myös symbolien.

Huomenna olen aamulla nostamassa Suomen lippua kolmentuhannen kilometrin päässä Balkanilla. Tervehtiessäni lippua tervehdin suomalaisuutta. En ystäväni käsittämällä tavalla symbolia sen itsensä vuoksi tai nationalistisin tuntein. Tervehdin suomalaista yhteiskuntaa. Sen arvoja, jotka mahdollistavat vapauden, itsemääräämisoikeuden ja pyrkimyksen ihmisarvoiseen elämään. Tervehdin suomalaisuutta, sillä se edustaa minulle kotoista tunnetta, järviä, juhannusta, juroutta, runoutta, talvipakkasaamuja, syksyn synkeitä iltoja ja monta muuta asiaa, jotka jokainen suomalainen tunnistaa itsestään selvinä asioina. Minä tervehdin lippua symbolina, johon kiteytän itsenäisyyden ilmentymän – pyrkimyksen oikeudenmukaisuuteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja mahdollisuuteen toteuttaa itseään.

Minä tervehdin myös lippua tietäen, että yhteiskunnassa on paljon parantamisen varaa. Suhteellista köyhyyttä, epätasa-arvoa, luokkaeroja ja ahdistusta. Täydellistä yhteiskuntaa ei ole olemassa, mutta tervehdin lippua tietäen, että vapaassa demokratiassamme me saamme päättää yhdessä, mitä arvoja me kannatamme ja miten rakennamme ihmisarvoista tulevaisuutta.

Kun katson oikealle ja vasemmalle, huomaan yhä uudestaan, että ammattisotilaat ympärilläni ajattelevat hyvin usein samalla tavalla. He vierastavat nationalistisia ylilyöntejä, yltiöpäistä uhoa ja militaristisia aatteita. He ovat aidosti ylpeitä lipusta joka edustaa yhtä maailman parhaista yhteiskunnista. Hyvine ja huonoine puolineen. He ovat myös aidosti ylpeitä siitä, että he saavat ammatikseen puolustaa suomalaisia ja antaa mahdollisuuden päättää itse siitä, miten me elämme ja olemme. He tekevät sen hillitysti ja ilman suuria eleitä, niin kuin suomalaiset usein tekevät. Ympärilläni olevat ihmiset puolustavat sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kun mietin ystäväni sanoja, ymmärrän, että hänen näkemyksensä ovat amerikkalaisten sotaelokuvien, tietokonepelien ja tuhansien värittyneiden tarinoiden maailma. Hän ei ole päässyt kurkistamaan tavallisten ammattisotilaiden maailmaan eikä pysty näkemään arvoja ja asenteita, jotka jäävät manttelin taakse heidän tervehtiessään Suomen lippua 6.12.

Minä tervehdin ylpeänä huomenna lippua, sillä minulle se tuo mieleen kaukaisen Suomen, perheen, ystävät ja sellaisen hyvinvoinnin, josta täällä Kosovossa voidaan vain unelmoida.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tämä menee nyt hieman ohi aiheen,omalla tavallaan,mutta missä ammattisotilas on tällä hetkellä puolustamassa suomalaisia ja huolehtimassa,että meillä on mahdollisuuden päättää itse siitä, miten me elämme ja olemme?

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Tässä rauhan tilassa voin hyvillä mielin toteuttaa kolmatta tehtäväämme ja auttaa myös muita saavuttamaan niitä asioita, joista saamme nauttia. En epäile hetkeäkään, etteikö minuakin kotiutettaisi jos joudumme puolustamaan itseämme asein.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ok,no ajattelinkin,että pitääkö sitä rauhaa koittaa tehdä etäpesäkkeitä tuhoamalla toisella puolella maapalloa.

Voitko silti hieman vielä avata tuota kolmatta tehtävää..mikä sellainen on määritelmältään?

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #3

Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Täällä ei juurikaan etäpesäkkeitä tuhota. Operaatio on lähes kokonaan ei-kineettinen. Voimankäytössäkin KFOR on vasta kolmas toimija Kosovon poliisin ja EULEX:in jälkeen. Kosovon operaation osalta täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että se on menestys.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #6

Ok,kiitän tästä.

Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle!

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Se on aivan elintärkeää että nykyisin, ja varsinkin nykyisin, meilläkin on mahdollista hankkia kokemusta ja oppia kriisinhallinnasta ja vastaavista operaatioista ulkomailla.
Vaihtoehto olisi koittaa opetella kaikki vastaavat kotimaassa sitten kun täällä olisi jo tilanne päällä.

Ja jakaa sitä hankittua kokemusta ja oppia sitten täällä kotimaassa, jos opittu asia on havaittu hyväksi.
Kansainvälisessä yhteistyössä suomalaisilla on paljon opetettavaa liittolaisille. Vastaavasti ulkomaalaisilla on paljon sellaista käytännössä hankittua oppia jota Suomesta ei löydä. Sovellettuna se parantaa omaa puolustuskykyämme merkittävästi.

Ilmankos täälläkin eräs kansanedustaja ilmoitti polttavansa passinsa jos/kun Suomi osallistuu Islannin operaation ja puolustusvaliokunnan pj vastustaa mitä tahansa kv yhteistyötä (= oppimista muilta) aina kun siltä joku keksii kysyä.

Niin ja oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää sinne alas.

Toni Seppänen

Sinä tiedät siis sen oikean suomalaisuuden kaavan, typerä kaverisi lienee persu ..

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Tänään aamulla nostan pihalleni lipputankoon Suomen lipun. Samalla kun vedän falleista ( lippunaruista ) lippua ylös, tunnen kiitollisuutta niille, joiden ansiosta voin nostaa tuon lipun. Omalta osaltani olen valmis tuota Suomen lipun ylös hiissamisen mahdollisuutta puolustamaan.

Toimituksen poiminnat