TommiKangasmaa

Mikä erottaa onnistumisen ja epäonnistumisen kriisinhallintaoperaatioissa?

Kirjoitan tätä blogia Pristinasta, Kosovosta. Nato-operaatio Kosovossa voidaan lukea onnistumisten joukkoon. Maa on rauhallinen ja kosovolaiset turvallisuusviranomaiset kykenevät vastaamaan jokapäiväisiin turvallisuushaasteisiin. KFOR eli NATO-operaatio Kosovossa, on varalla vasta kolmantena toimijana jos kansanomaisesti sanottuna ”paska iskee tuulettimeen”. Mistä sitten syntyy ero onnistumisen ja epäonnistumisen välillä?

Sotilaiden tehtävä kriisinhallintaoperaatioissa on uhata voimankäytöllä. Erottaa toisistaan sotivat osapuolet ja varmistaa, että riitapukarit myös pysyvät erossa toisistaan. Siihen tarvitaan sekä uskottavuutta, että voimaa ja päättäväisyyttä. Uskottavuus tarkoittaa tahtoa ja kykyä käyttää tarvittaessa voimakeinoja. Voima tarkoittaa ylivoimaa. Kykyä tuottaa nopeasti murskaavat tappiot osapuolelle, joka päättää rikkoa aselevon. Päättäväisyys tarkoittaa kykyä hyväksyä se tosiasia, että joskus aggressiivisen osapuolen taivuttaminen vaatii kovia keinoja.

Sotilaallisen kriisinhallinnan ja rauhaanpakottamisen ytimessä ei ole koulujen rakentaminen, terveydenhuolto tai mikään muukaan sellainen, jota kansainväliset organisaatiot ja kansalaisjärjestöt tekevät. Ne nimittäin tekevät sen paremmin kuin sotilaat. Viime aikojen operaatioita tarkastellessa tulee väistämättä mieleen se tosiasia, että NATO-operaatiot ovat paljon lähempänä sitä, mihin sotilaallista kykyä tulee käyttää kansainvälisessä kriisinhallinnassa.

Sotilaallisen kriisinhallinnan onnistumisen ja epäonnistumisen ero on tehtävän määrittelyssä. Jos sotilasorganisaation tehtävä on sama, kuin osallistujamaan poliittinen tavoite, on edessä epäonnistuminen. Sotilasorganisaatio ei kykene, eikä sitä ole tarkoitettu valtioiden vakauttamiseen. Mutta se kykenee erottamaan sotivia osapuolia toisistaan, antamaan mahdollisuuden siviilitoimijoille toimia turvallisemmin ja uhkaamaan voimankäytöllä siinä tilanteessa, kun toinen osapuoli päättää jatkaa aggressiotaan.

Edellä mainituista syistä johtuen YK:n sotilaalliset operaatiot ovat tuomittuja epäonnistumaan. Surullisia esimerkkejä on aivan liikaa. Libanonissa ei ole kykyä pysäyttää kummankaan puolen asevoimia, estää siviilien murhia tai karkottamisia. YK:n henkilöstöä on tulitettu ja surmattu ilman kykyä vastata aggressioon.

Bosnian YK-operaatio oli täydellinen katastrofi. Hollantilaisten YK-sotilaiden luokse turvaan paenneet muslimisiviilit luovutettiin serbien uhkailtua hollantilaista pataljoonaa. Siviilit teloitettiin julmasti nuoria poikia myöten. Vasta NATO kykeni lopettamaan väkivaltaisuudet.

Sudanissa ja Kongossa YK:lla oli sentään yksi vaadittavista kyvyistä, eli voimaa. Sääli vain oli se, että uskottavuus oli mennyt jo aikapäiviä sitten ja päättäväisyyttä oli turha odottaa. Kun Abyein maakunnan kapinalliset alkoivat hyökkäyksen Etelä-Sudanilaisia vastaan, halusi joukkojen komentaja mennä osapuolten väliin ja lopettaa taistelut. Siihen olisi ollut voimaa, jopa ylivoimaa. Lopputuloksena YK-operaation johto käski YK-joukot linnoittatumaan leiriin. Hintana tuhansia kuolleita.

Kongossa kapinallisten hyökättyä siviilien kimppuun, raiskaten ja tappaen meinasi tapahtua ihme. YK teki vastahyökkäyksen ja lopetti teurastuksen. Kunnes New York typertyneenä tästä poikkeuksesta laski nopeasti joukkojen voimankäyttöoikeuksia. Tuloksena uusi siviilien teurastus ja sen pienen uskottavuuden hippusen täydellinen menetys. Darfurissa, Sudanissa YK-joukkoja pidettiin pilkkana Sudanin käskiessä joukkoja pysymään sillä aikaa tukikohdissa, kun Sudanin joukot teurastivat omia kansalaisiaan. Tuhansia ruumiita.

Kansainvälisten rauhanturvaoperaatioiden onnistumisen avain piilee tehtävän määrittelyssä. Sotilasorganisaatiolle on annettava kyky ja valtuudet lopettaa vihollisuudet ja asettua kriisin osapuolten väliin. Vaikka väkisin. Tämän jälkeen on kansainvälisille organisaatioille, kansalaisjärjestöille ja poliitikoille annettava mahdollisuus rakentaa rauhaa ja vakautta. Sotilaiden pitää kyetä ylläpitämään jatkuvaa ja uskottavaa uhkaa, jotta osapuolet pysyvät asemissaan. Vain aika tuo unohdusta ja tahtoa kohdata vanhoja vihollisia naapureina.

On surullista, että monet poliitikot liputtavat niin vahvasti YK-operaatioiden puolesta ja samaan aikaan sulkevat silmänsä niiltä katastrofeilta, joihin YK:n sotilaallinen kyvyttömyys on johtanut. YK on toki yrittänyt muuttua ja kehittää toimintaansa. YK:n modernit hybridioperaatiot ovat periaatteessa hyvä ajatus. Sotilaat, siviilit ja poliisit yhdessä turvaamassa, vakauttamassa ja ohjaamassa uuteen alkuun. Sääli on se, että yksi komponenteista on ryvetetty päättämättömyydellä ja avuttomuudella.

Minä liputan NATO-operaatioiden puolesta, sillä täällä Balkanilla ei enää sodita. Minä liputan välittömästi myös YK-operaatioiden puolesta, kun YK kykenee osoittamaan, että se pystyy suojelemaan vastuullaan olevia ihmisiä. Kun YK kykenee todistamaan, että toista Srebrenicaa ei enää koskaan tule.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Mistä sitten syntyy ero onnistumisen ja epäonnistumisen välillä?

Yksi tärkeä tekijä lienee paikallisten asukkaiden luottamus kriisinhallintajoukkoihin,-,juopotteleva ja raiskaava porukka tuskin herättää paikallisten sympatioita ?!
Samoin erilaisten neuvottelujen käynti eri osapuolten välillä täytyy saada aikaiseksi,,vangit vaihdetuksi,,ruoka/lääke-apu perille eikä rikollisille etc !

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Olet siinä erittäin oikeassa, että joukkojen pitää olla luotettavia. Mutta ero syntyy siitä, että sotilaille annetaan selkeä tehtävä,joka ei ole sidottu poliittiseen lopputulokseen. Sotilaiden tehtävä on tukea siviilejä saavuttamaan se lopputulos. Ei pyrkiä täyttämään sellaisia tehtäviä, joihin sotilasorganisaatio ei sovellu.
Neuvottelut, vankien vaihdot, lääke- ja ruoka-apu ovat kaikki sellaisia elementtejä,joiden toteuttaminen on oltava siviilivetoista. Sotilaiden tehtävä on tehdä toimintaympäristöstä sellainen, että kyseisiä toimia voidaan toteuttaa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

TK: "...sotilaille annetaan selkeä tehtävä,joka ei ole sidottu poliittiseen lopputulokseen"

Miten ihmeessä saat Naton mahtumaan tuohon ehtoon? Itse en näe mitään mahdollisuuksia poliittisesti "sitomattomaan" lopputulokseen jos toimijana on poliittisesti erittäin sitoutunut Nato.

Jos YK:n toiminta on kehnoa, sitä pitää parantaa eikä lykätä sen reviirille hyvin puolueellista, länsisidonnaista toimijaa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Nykyaikainen kriisinhallinta on tekopyhyydessään omaa luokkaansa.

Varsinkin Ranskan osallistuminen operaatioihin on hyvinkin valikoivaa ja osallistumisella haetaan lähinnä kansallisien intressien suojelemista.

Sama koskee liki kaikkea missä USA (NATO:n varjolla) on mukana.

Hyvin harvoin jos koskaan tavalliset ihmiset ovat se ensisijainen suojelun kohde. Sotilaat suojelevat lähinnä infraa ja ulkomaisia sijoituksia. Toissijaisesti suojellaan sitä kansanosaa ja hallitsijoita, jotka ovat länsimielisiä tai muutoin persoja dollareille ja myyvät alueen luonnonvaroja omaan piikkiinsä pilkkahintaan. Muut voikin sitten pilkkoa viidakkoveitsillä ilman että kansainvälinen yhteisö asiaan suuremmin reagoisi.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Kovin on kyyninen kommentti. Täällä jokapäiväisessä operatiivisessa toiminnassa päätavoitteena on tukea Kosovon poliisia ja EULEX:ia turvallisuuden ja liikkumisen vapauden ylläpitämisessä. Täällä ei myöskään ole juurikaan ulkomaisia sijoituksia, eikä niitä myöskään suojata NATO:n joukkojen toimesta. NATO:lla ei myöskään ole joukkoja suojaamassa yhtäkään poliitikkoa, olivat he sitten länsimielisiä tai eivät.
Sinulla täytyy JP olla jotain sellaista esoteerista tietoa, jota täällä esikunnassa ei näy.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Vai niin. Kirjoittaja ei kerro, miksi Nato-operaatio olisi lähtökohtaisesti YK-operaatiota parempi. Siksikö että Naton tuhovoima on massiivinen, se kun hakee konflikteja elättääkseen materiaalintuottajansa?

Luotettavampi se tuskin ainakaan olisi. Yksipuolinen kylläkin, toisin kuin YK.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Ilman muuta voin kertoa. Malta hetki ;) Kerroin jo tekstissä syyn, miksi NATO-operaatiot ovat tehokkaampia, kuin YK-operaatiot. Tässä tarkoitan operaatioiden sotilaallista ulottuvuutta. NATO:lla on ilman muuta poliittinen ulottuvuus ja sotilaallinen ulottuvuus. Sotilasoperaatioden tavoitteen asettelu tulisi erottaa poliittisesta tavoitteesta, jotta sotilasoperaatioita voitaisiin mielekkäästi viedä läpi. Jos poliittinen tavoite on esim. yhteiskunnan jälleenrakennus ja vakauttaminen, ei se sovellu sotilasorganisaation tavoitteeksi kokonaisoperaation sisällä.

Sotilasorganisaation tavoitteiden on heijastettava niitä kykyjä, joita tältä komponentilta odotetaan. Niitä ovat mm. sodan osapuolten erottaminen toisistaan, rauhan valvominen ja siviiliorganisaatioiden toimintaympäristön suojaaminen.
NATO-operaatiot ovat tehokkaampia, sillä niissä on voimaa, päättäväisyyttä ja uskottavuutta.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

YK vastaa korkeintaan ompeluseuraa hyvinsyöneine kehittyvien maiden entisten johtajien rouvien temmellyskenttänä. meiltäkin olisi pitänyt tarjota Penaa Tarjan sijasta, olisi saattanut euraasialaiselle Suomelle paikka auennut. Muuhun meistä ei enää olekaan. Taitaa olla lobbaamisen synkin kaivo avun valuessa vääriin taskuihin, siitä rouvat pitävät huolen perinteisissä asuissaan. Lontoo ja Pariisi kiittää, tulee linnat ja kartanot restauroitua ilman omaa panostusta.
Toivottavasti USA lopettaa moisen syöpäläisen rahoituksen vaikkapa 5 vuodeksi koemielessä, josko alkaisi lounaat maistua työmaaruokalassa.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

NATO-operaatiot ovat tehokkaampia.
Nato oli niin tehokas Afganistanissa että tuli sodan osapuoleksi.
Onneksi ei korvaamatonta ja maa palaa nopeasti vuosisataiseensa toisin kuin USAn Irak operatio jossa pääsi pullon henki.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tommi, Suomeen tulee edelleen Kosovosta kristinuskoa kannattavia pakolaisia, jotka sanovat itse pakenevansa henkensä edestä muslimeja, esim. kokonaisia perheitä. Voitko kommentoida, mitä ajattelet näistä kertomuksista?

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Sanoisin tuohon Pekka, että kannattanee lähtökohtaisesti epäillä koko tarinaa. Kosovo ei ole kovinkaan uskontopainotteinen yhteiskunta. Kosovon serbeillä on huomattavasti voimakkaampi side uskontoonsa, kuin maallistuneilla Kosovon muslimeilla. Lisäksi Kosovon muslimit kunnioittavat toisia uskontoja.
Etniset ristiriidat kiteytyvät menneeseen sotaan ja sotarikoksiin. Serbejä ei haluta Kosovon albaanien alueille, sillä muistot ovat liian katkeria. Serbit asuvat omissa enklaaveissaan Kosovon albaanien ympäröiminä.
Täältä lähtemisen syyt ovat puhtaasti taloudellisia. Valtava työttömyys, Kosovon mustalaisten asema ja nuorison näköalattomuus ovat tekijöitä, jotka ajavat kosovolaisia muuttamaan maasta. Varsinaista hengen vaaraa ei kristityillä ole.

Käyttäjän MarcusWestermark kuva
Marcus Westermark

Hyvä kirjoitus! Naton sotilaalliset ansiot ovat kiistattomat. Ajatus tehokkaasta rauhaan pakottamisesta on myös hyvä.

Olemme kuitenkin nähneet myös kovin monia NATO- tai ”liittoutuma”-johtoisia kampanjoita, joiden seuraajavaltiot kilpailevat nyt vuoden ”Somalia-tittelistä”.

NATO:n haasteet eivät ole sotilaallisia vaan poliittisia. Ilman poliittisen ”arvoyhteisön” painotaakkaa NATO olisi varmaan myös tervetullut huomattavasti useamman kriisiosapuolen erottajaksi.

Voisiko siis yhtälailla ajatella, että mihinkään konfliktiin ei pidä lähteä ilman kokonaisvaltaista suunnitelmaa? Sellainen, jossa ehdottamasi NATO-johtoinen operaatio lopettaa väkivallan, mutta yhtälailla kyvykkäät jatkotoimijat rakentavat rauhan. Sillä on pitkä matka siitä rauhaan pakottamisesta sinne koulujen rakentamiseen.

Käyttäjän TimoNyman kuva
Timo Nyman

MINULLA EI OLE NÄILLÄ TIEDOILLA MITÄÄN SYYTÄ OLLA TOMMIN KANSSA ERI MIELTÄ!

Erityisesti se ajatus että ei ole tietoa päättäjäpuolien resursseista mihin
saakka neuvotteluissa voidaan mennä suhteessa siihen mitä on sotilaallisesti tehtävissä missä ja millä volyymilla, koska ja mihin se saattaisi sotilaallisesti vaikuttaa.
Jotenkin tuntuu että Sotatiede liittyy sotilaiden kanssa tapahtuvaan kanssakäymiseen paremmin kuin talousasioista neuvottelevan virkamiehen kosketus oman erityisalueensa ohella militaristiseen toimintaan.
Lähtökohtana on aina tietenkin oltava tilanne jossa laukauksia ei jouduta viimeisinä keinoina tekemään. Historia on opettanut että sotilaallinen riittävä uhka pakottaa osapuolia ajattelemaan omien mahdollisten tappioiden ottamista omalle kontolleen.
Onhan tilanteita jossa on lyöty "päätä seinään" oikein kunnollakin.
Kyllä minä jättäisin sotilaallisen operoinnin sellaiselle instanssille joka on rutinoitunut sitä tekemään. Ammatillisen suorituksen ostaminen alihankkijalta on parempi ratkaisu kuin alkaa harjoittelemaan uusia asioita ehkä veren valuessa!

Jari Rauhala

Seuraavia mietteitä nousi blogista.

Blogistihan kuvaa sen kaltaista onnistunutta kriisinhallintaa, jos ajatellaan mm. paikallisen väestön suojaamista surmaamisilta, mitä tapahtui Venäjän toimesta Krimillä. Muualla Ukrainan alueella asia ei ole toiminut siihen suuntaan.

Kun YK on voimaton, niin silloin ainoat toimintavarmat ovat suurvaltojen rauhanturva- tai kriisinhallinoperaatiot heidän omilla joukoillaan. Riippumatta, jos pitää paikkansa, että esim. Ranska (tai muu valtio) toimii asiassa valikoivasti huomioiden omat tai valvomansa intressit. Siinä tapauksessa, näin maallikon silmissä, asiat eivät ole humanitäärisiä, vaan onnistuneiden operaatioiden taustalla on saavutettavia etuja, joiden vuoksi kannattaa lähettää joukkoja saattamaan maa tai alue rauhan tilaan. Tällasessa vaihtoehdossa vaaka kallistuisi YK-joukkojen puoleen. Jos oletetaan että olisi YK-joukot, jotka toimisivat aina, kuten blogisti kirjoitti Kongossa aluksi tapahtuneen ja niiden lähtöhalukkuuteen ei vaikuttaisi ylikansalliset edut.
Samat suurvallat toimivat tosin päätöksentekijöinä YK:ssakin, mikä herättää ihmetystä.

Parhaimmillaan saadaan aikaan turvattua rauhaa, kuten esimerkit Krim ja Kosovo, ja huonoimmillaan paljon kuolemaa ja hävitystä.

Kirjoituksessani ei ollut tarkoitus käsitellä kansainvälistä oikeutta tai -oikeudettomuutta, ainoastaan tulosta säästyneiden ihmishengien ja rauhan tasolla.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

"Blogistihan kuvaa sen kaltaista onnistunutta kriisinhallintaa, jos ajatellaan mm. paikallisen väestön suojaamista surmaamisilta, mitä tapahtui Venäjän toimesta Krimillä. Muualla Ukrainan alueella asia ei ole toiminut siihen suuntaan."

Kertoisitko minulle, että missä ovat todisteet noille Venäjän perusteluille? Itseasiassa ihmisoikeudet ovat heikentyneet Krimillä sitten miehityksen:

http://www.hrw.org/news/2014/11/17/crimea-human-ri...

Toiseksi Krimin ja Kosovon rinnastaminen on naurettavaa. Kosovon suhteen tiedettiin jo, että mitä serbinationalistit olivat tehneet Srebrenicassa ja pelättiin hyvästä syystä, että nämä samat herrat toimisivat samalla tavalla Kosovossa. Toiseksi, yksikään länsimaa ei liittänyt Kosovoa itseensä.

Venäjän tekemä Krimin miehitys ei säästä ihmishenkiä, vaan se on luomassa Krimille sortohallintoa.

Jari Rauhala

Taisin kirjoittaa, että kommentissani ei kosketella kansainvälistä oikeutta tai -oikeudettomuutta.
Kirjoitat itse, että jo pelon vuoksi (Kosovo) -ei todellisten tapahtumien- oli aiheellista suurvallan puuttua peliin. Ehkäpä sama Krimilläkin. Valitettavasti en tunne yksityiskohtia sieltä, enkä Kosovostakaan
Hyvä juttu, että toisinaan pelastetaan ihmishengiä. Ja kriisinhallinta voi toimia. Mutta kuten blogisti hyvin ilmaisi Kongon kohdalla, se ei ole prioriteetti nro 1.

Kalle Koo

Olen Tommin kanssa pitkälti samaa mieltä.

Mielestäni yksi osasyy operaatioiden mahdolliseen epäonnistumiseen on ajattelussa, jossa halutaan saavuttaa rauha minimipanostuksella. Ei riitä, että sotilaat menevät osapuolten väliin (jos osapuolia on), katkaisevat väkivaltaisuudet tai toimivat toiminnan mahdollistajina. Pitää olla myös riittävän suorituskykyisiä ja -haluisia tahoja kehittämään ja rakentamaan maata tai aluetta eteenpäin. Yleensä tämä halutaan suorittaa minimipanostuksella, jollei sitten ole oma lehmä ojassa.

Maan/alueen stabilointiin ja jälleenrakentamiseen ei löydy oikeasti tahoa, joka koordinoisi organisaatioita ja varmistaisi kaikkien puhaltavan samaan hiileen, tai edes nuotioon. Tässä pitäisi olla tiukka linja ja koordinoijalla velvollisuus ja mandaatti.

Toinen ongelma on mielestäni siinä, ettei ymmärretä peruskansan haluttomuutta sotia. Esimerkkinä Pohjois-Afganistan; vuodesta 2001 alkaen on alueella kierrellyt kansainvälisiä joukkoja kyselemässä paikallisilta vointia, tarpeita yms. Mikäli nämä kyselyt eivät johda mihinkään, niin kansalainen saattaa turhautua. Ihminen tarvitsee tiettyjä asioita perustarpeidensa tyydyttämiseen, mikäli kansainvälinen yhteisö ei kykene auttamaan niin henkilön on hankittava ne muin keinoin, joista yksi vaihtoehto on tehdä iskuja rahaa vastaan. Etsikkoaikana (kv-yhteisön saapumisesta aina pieneen turhautumiseen saakka) tulisikin kaikin keinoin osoittaa alueen vakauttamisen hyvät puolet, tällä voitaisiin saavuttaa lisäaikaa toimia. Afganistanissa etsikkoajaksi voisi laskea noin viisi - seitsemän vuotta. Toisaalta voitaisiin myös miettiä miksei maan tilanteeseen puututtu jo paikallisten sotalordien terrorisoidessa maata ja tavallaan syrjäytetty Talebania jo ennen sen valtaannousua.

YK:n vakifraasiksi muodostunut "ei koskaan enää" voisi melkein muuttaa muotoon "jos nyt kerran vielä". Karua, mutta valitettavan totta. Kaikki varmasti tekevät parhaansa, siitä ei ole kyse.

Toimituksen poiminnat