TommiKangasmaa

Ukraina unohtuu hiljalleen

Hiljalleen, päivä päivältä Ukrainan opetukset hiipuvat suomalaisten mielissä. Näin käy väistämättä. Ihmiset keskittyvät lähellä oleviin ongelmiin kun varjo on väistynyt ovelta. Tutkin syksyllä 2014 suomalaisia, puolustuspolitiikkaan erikoistuneita tai sen parissa työskentelevien poliitikkojen blogeja ja eduskuntapuheenvuoroja valtio-opin pro gradu -tutkielmaa varten. Ukraina iski politiikan tietoisuuteen syviä haavoja ja pelkoja. Vasemmistoliitto mykistyi, vihreät avasivat silmiään ja keskusta-oikeisto muisti jälleen puhua puolustuksen resursseista. Nämä kaikki vaikutukset alkavat vähitellen palautua Ukrainan kriisiä edeltävälle tasolle. EU:n pakotteetkin ovat monelle enää vain rasite josta tulee päästä nopeasti eroon.

Samaan aikaan Suomi kyntää taloudellisessa aallonpohjassa. Sieltä pohjalta, johon valo ei paista unohtuu moni tosiasia. Siellä pohjalla jolla seistään on yhteiskunnan peruskiviä jotka on pidettävä yllä, tuli mitä tuli. Näitä peruskiviä ovat mm. yhdenvertaisuus, demokratia, sananvapaus ja pyrkimys jokaisen hyvinvointiin. Kaikkia näitä muuraa yhteen lupaus suojella kaikkia kansalaisia ja vapautta päättää itse omista asioista. Ilman tätä laastia ei ole peruskiviä, eikä siten pohjaa jolla seistä.

Ukrainan kriisi herätti suomalaiset näkemään peruskiviä yhdessä pitävän puolustuksen. Se on helppo unohtaa hyvinä hetkinä, sillä se on näkymätön ja olemassa vain muita peruskiviä varten. Ukrainan varjo paljasti jälleen sen merkityksen, joka suomalaisella puolustuskyvyllä on: meille ei saa käydä niin kuin Ukrainalle. Me pidämme viimeiseen saakka kiinni oikeudesta olla suomalaisia suomalaisessa yhteiskunnassa - jokaisella neliömetrillä suvereenia Suomea.

Nyt ovat uudet pelot tulleet suomalaisiin koteihin. Ne liittyvät talouteen, pakolaisvirtoihin ja epävarmuuteen tulevaisuudesta. Niiden pelkojen myötä puolustuskyky nostetaan samalla viivalle koulutuksen, eläkkeiden, hyvinvointipalvelujen ja kehityksen rinnalle. Puolustuskyvyn ylläpito alkaa mielissä kilpailemaan muiden, juuri nyt elämässä olevien asioiden kanssa.

En toki kiellä itsekään, että pohdin päivittäin palveluja ja etuja joista joudun talouden kuopassa luopumaan. Jokainen euro ilmapuolustukseen, meripuolustukseen tai maavoimien aseisiin on mielessäni pois lasteni koulutuksesta, teiden kunnosta, mummoni eläkkeestä ja monesta muusta asiasta. Kun puolustan tulevaa hävittäjähankintaa, miellän helposti vain puolustavani yhteiskunnan rahojen laittamista asejärjestelmiin. On vaikea tempaista itsensä tarkastelemaan kokonaisuutta ja sitä laastia, joka muuraa peruskiviä yhteen: puolustusta.

Näen puolustuksen merkityksen päivittäin. Minulle se ei ole näkymätön ja kaukainen kaivo, johon yhteiskunnan rahoja kaadetaan. Puolustuksen on oltava uskottava ja kykenevä täyttämään se lupaus, jonka se suomalaisille antaa. Tavalla tai toisella on kaikille suomalaisille kyettävä takaamaan mahdollisuus puolustaa omaa elämäntapaa jos sitä uhataan. Eikä sitä lupausta ole, jos lähetämme pahimman tultua nuoret miehet ja naiset puolustamaan maata heikosti varustettuna ja vailla mahdollisuuksia. Se lupaus on tyhjä ja petollinen.

Suomi päättää lähitulevaisuudessa monista kauaskantoisista puolustuskysymyksistä. Kaikilla kolmella puolustushaaralla, meri-, ilma-, ja maavoimilla tulevat eteen merkittävät materiaalihankinnat. Ne ovat hankintoja joilla ylläpidetään lupausta puolustaa kaikkia suomalaisia uskottavasti. Jos petämme sen, petämme itseämme.  Puolustus on vakuutus, joka maksaa. Se maksaa, kuten moni muu asia yhteiskunnan jokapäiväisessä pyörittämisessä. Puolustusta on turha asettaa vastakkain koulutuksen, päivähoidon, eläkkeiden tai muun hyvinvoinnin rinnalle. Kaikki ne on hoidettava säällisesti.

Ne jotka suunnittelevat puolustusta ammatikseen, hakevat välttämätöntä minimiä. He ovat siinä missä muutkin kansalaisia -  lapsineen ja mummoineen. He käyttävät samoja palveluja ja ajavat samoja teitä. Suomalainen sotilas ymmärtää, että puolustuksen toimintaa ja suorituskykyä ylläpitävä rahoitus tulee laskea tarpeen mukaan. Jokainen hävittäjä ja jokainen alushankinta mitoitetaan sen kyvyn mukaan, minkä lasketaan riittävän Suomen puolustamiseksi. Jokainen maavoimien huolestunut kannanotto ammustilanteen suhteen kielii minimin alle menemisestä. Sotilas myös ymmärtää, että kokonaisuus on materiaalin lisäksi osaamista ja toimintaa. Jokainen pitämättä jätetty kertausharjoituspäivä heikentää puolustuksen laatua ja jokainen menetetty alusvuorokausi laskee valmiutta.  

Sotilas tietää mitä vaaditaan ja on valmis sen maksamaan myös oman hyvinvointinsa kustannuksella. Lupaus on kyettävä pitämään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kohtuullisen mittainen siedätys vallitsevaan tilanteeseen on aina viipaletaktiikan onnistumisen edellytys.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Skeptikkona olen alkanut tuumailla, jotta puolustusasioista eivät niistä ymmärtävät voi keskustella julkisuudessa, koska silloin paljastuisi puolustuksemme todellinen tila.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ukrainalla ei ole yksin mitään mahdollisuuksia Venäjää vastaan, sanoo historioitsija Andreas Umland. Onko tässä opetus myös suomalaisille?

http://www.tagesanzeiger.ch/ausland/europa/Allein-...

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Onko Venäjällä mitään mahdollisuutta "hoitaa" Ukraina satamaan? Ja mikähän se mahtaisi olla noin suunnilleen? Kohta alkaa krimiläisten mitta täyttyä ja aletaan peräämään lupauksia yms. Ilman helikoptereita ja taktisia ohjuksia homma jää jäätyneeksi konfliktiksi 10+ vuotta ja silleen. Oltermannin puute näkyi venäläisten väsähtömisenä koripallossa susia vastaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ehkäpä tuo Oltermannin puute oli kuitenkin hiukan liian kaukaa haettu ajatus.

Jari Rauhala

Kiitos kirjoituksesta!

Hyvin monille, kuten itselleni, avatui miten (Ukrainan)tragediaa voidaan käyttää myös tietyn poliittisen agendan ajamiseen. Tässä tapauksessa se oli Nato. Niiden uutisten määrä, jotka eivät olleet totta tai olivat hyvin yksipuolisia oli valtamediassa suuri. Missään vaiheessa ei Venäjän ja Ukrainan välillä julistettu edes sotatilaa, mediamme julisti sen lukemattomia kertoja. Se oli hyvin opettavaista, ei se unohdu.

Nyt mennään toista kriisiä. Se on ollut päällä ja tiedetty olevan jo 12-vuotta pakolaisineen (alk 2003 Irak), ihmisiä surmattu 7-numeroinen määrä. Ja juuri nyt sitä pitää hoitaa hallisemattomasti pois, aivan kuin tällä kertaa maassa olisi vain se ongelmana.

Sanoisin niin, että "johtajat" ovat unohtaneet Ukrainan, omien kansalaisten hyvinvoinnin ja luultavasti myös maanpuolustuksen heille tärkeinä. Heillä on kaiketi muuta mietittävää. Ehkä seuraava ongelma?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jos totta puhutaan, niin eihän tämä aikuisten oikeasti mikään rahakysymys ole.

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20169...

Me suomalaiset ryyppäämme, tupakoimme ja häviämme rahapeleihin joka vuosi nelinkertaisesti puolustusbudjettimme verran.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sitten pitäisi kuitenkin löytää uusia keinoja sen puolustusbudjetin rahoittamiseen, jos sitä ei rahoitettaisi ryyppäämisen, tupakoinnin tai uhkapelin kautta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Verotulot alkoholista ja tupakasta ovat vain murto-osa niiden sekä kuluttajille että yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista. Rahapeleissä kansalaisten häviämät, tilitettävät voitot menevät budjetin ulkopuolisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin eivätkä puolustukseen.

Toimituksen poiminnat