*

TommiKangasmaa

Virtuaalilasit ja virtuaaliympäristöt mullistavat sotilaskoulutuksen

Oculus Rift –virtuaaliympäristölasit eivät ole mikään uusi juttu. Norjankin asevoimat ovat jo tilanneet laseja panssarivaunumiehistöille. Näillä laseilla vaunumiehet saavat samat kyvyt nähdä jokapuolelle, kuin hävittäjälentäjät. http://www.theverge.com/2014/5/5/5682942/the-norwegian-army-is-using-the-oculus-rift-to-drive-tanks. Testasin eilen kyseisiä laseja Samsungin osastolla Slush-esitapahtumassa. Kokemus oli ”silmiä avaava”. Laseilla on paljon suurempi merkitys asevoimille kuin vain kyky nähdä ympärille paremmin.

Lasien myötä taistelija voidaan viedä mihin tahansa haluttuun taistelutilanteeseen realistisesti ja hallitusti. Lasien tuoma informaatioympäristö on tarvittaessa yhteinen kaikille. Ympäristöön on mahdollista lähitulevaisuudessa lisätä jalkojen alle matto, joka rekisteröi liikkeen. Se voi olla laite, joka muuttaa kulmaa ja kallistusta ja siten tuo maaston rasituksen ja muutokset mukaan. Koulutettavalla taistelijalla on luonnollisesti mikrofoni, jolla hän on yhteydessä muihin taistelijoihin. Koulutus voidaan pitää omassa varustuksessa joka on integroitu lasien virtuaalimaailmaan. Näin syntyy todellinen varusteiden painon ja aseen käytön rasitus.

Skeptikko kysyisi, miksi taistelijaa ei viedä oikeaan maastoon ja oikeisiin olosuhteisiin? Siksi, että virtuaaliympäristösimulaatioon saadaan mikä tahansa tilanne simuloitua. Sitä harjoitetta voidaan toistaa satoja kertoja ilman kustannuksia. Simulaatiopanssarit palaavat saman tein lähtöasemaansa ja hävittäjät tukikohtiinsa. Ne eivät kuluta polttoainetta, eivätkä ammu kalliita ammuksia. Simulaatiota voidaan muuttaa lisäämäällä siihen elementtejä. Simulaatio ei vaadi korkeaa turvallisuusastetta, joka poistaa realismia taisteluharjoituksista. Simulaatiot ovat säälle immuuneja, jolloin korkea perustaitotaso voidaan saavuttaa optimioppimisolosuhteissa. Tämä kaikki pitää viedä oikeaan maailmaan ja oikealla kalustolla, mutta vasta lopuksi, kun jokaisella kiväärimiehellä, joukkueen johtajalla ja vaunumiehellä on satoja suorituksia taustalla virtuaaliympäristössä.

Päivän hesari kirjoitti teknologiakehityksestä hyvän artikkelin: http://www.hs.fi/paivanlehti/16092015/a1442289858433. Tässä artikkelissa silmiinpistävää on se vauhti, jolla sovelluksia otetaan käyttöön. Yksi huikeimmista jutuista oli yhteinen älylasien tuottama yhteinen maailma. Kun jaat lasiesi informaation, päästät samalla toiset osaksi kokonaisuutta, jossa esim. Bogotan kaduilla kävelevien ihmisten viisituhatta älylasia kameroineen muodostavat sinulle Bogotan reaaliaikaisen virtuaaliympäristön. Voit hetkessä hypätä virtuaalilasiesi kautta kävelemään kaupungin kaduille. Olet Bogotassa. Samaa voi kuvitella sotilasjohtamiseen, jossa jaettu ympäristö voidaan tuoda johtajalle ja viedä hänet nopeasti eri taistelukentän painopisteisiin. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Mitä me puolustusvoimissa emme ole huomanneet, on se että reserviläiset harjoittelevat jo nyt vapaaehtoisesti erittäin todenmukaisissa virtuaaliympäristöissä. Sain tilaisuuden tutustua ARMA FINLAND –yhteisön pelaajaan (https://armafinland.fi/) joka avasi ARMA 3 –pelin kulkua. Kyseessä on lähes yksi yhteen sovellus, joka on rajoitetusti koulutuskäytössä puolustusvoimissa. Jokainen kiväärimies, johtaja, helikopterilentäjä ja panssarivaunumies on oikea pelaaja, jotka taistelevat yhdessä toisia ihmispelaajia vastaan. Näkymä on subjektiivinen taistelijan näkymä, suoraan kentältä tai helikopterin ohjaamosta. Maastomallinnus hyvää, johtaminen reaaliaikaista ja toimii oikeilla käskyillä. Asevaikutus on mallinnettu riittävän realistisesti. Tätä harjoittelua tekevät sadat suomalaiset reserviläiset vapaaehtoisesti jopa päivittäin. Ja ovat siinä ymmärtääkseni maailman huippuja. Huikeaa. Kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia kertausharjoituksia, jotka eivät koskaan päädy puolustusvoimien tilastoihin. Ilmaiseksi.

Simulaatiomaailmaa alkaa ymmärtämään vain menemällä mukaan. Pelaan itse Mechwarrior Online –peliä. Simulaatiota, jossa ohjataan robottiasejärjestelmää. Simulaatio vaatii merkittävää koordinaatio-, reaktio-, johtamis-, ja taktista kykyä. Parhaat pelaajat ovat erittäin korkealla taitotasolla. He treenaavat 10-14 tuntia päivässä. Kymmeniätuhansia suorituksia. Paljon paljon enemmän kuin Hornet lentäjämme. Se kuvastaa tahtotilaa, ja tavoitteita, joita ihmiset ovat valmiita tavoittelemaan simulaatioympäristössä. Me emme ehkä ymmärrä riittävästi näitä kaikkia mahdollisuuksia, joita tekninen kehitys tuo koulutusympäristöömme. Mutta meillä on kykyä ja halua ymmärtää. Puolustusvoimien koulutuksella ei ole varaa jäädä poteroihin -  eikä se sinne jää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Sellainen täsmennys, että tuo Norjalaisten projekti on vielä aika alkumetreillään.

Propsit kirjoittajalle MWO:n vääntämisestä T:Beta testaaja ;)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Arma3:a on tullut mätettyä. Siihen tuli jossain vaiheessa se "hieman" realistisempi lentomallinnus, joskaan helikopterisimulaatiota se ei vastaa - ei sillä, että olisin onnistunut vielä kertaakaan laskeutumaan hotas-tikullani ilman, että kopteri hyppii pitkin kenttää kuin kenguru. King of the hill- pelimoodia on tullut pelattua vapaa-ajalla aika hanakastikin ja siinä on helikopterikuljetuksilla ihan oma merkityksensä.

Konekiväärit ovat aika ylivoimaisia. Sillä .338 KK:lla olen tiputtanut taisteluhelikopterin 800 metristä.

Viimeksi kun Oculus Riftiä kokeilin, pelatessa syntynyt pahoinvointi oli suurehkoa. Liekö korjanneet sitä tuohon viimeisimpään kehitysversioon.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Aika paljon henkilöstä kiinni tuo pahoinvointi, mutta on se parantunut joka versiossa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Juu, tuo kehitys on mielenkiintoista. Virtuaalilasit toki voivat parantaa vuorovaikutusta ja syventää immersiota peleissä ja opetuksessa. Jos nyt ajatellaan vaikka suojassa liikkumista ja kurkkimista, näppäimistöllä se kehon ja pään ohjaus vaatii välillä melkoista sormiakrobatiaa. Toisaalta itse liikkumiseen lasit eivät juuri auta. En näe, että liikkeen havaitseva matto toimisi kovinkaan järkevästi ja sellaisen asennuskynnys olisi jo valtavasti suurempi ja käyttö yhdessä vaikkapa näppäimistön kanssa olisi aika hankalaa. Jouheva käyttö siten edellyttäisi myös valtavasti muuta puettavaa teknologiaa lasien lisäksi.

ARMA 3 on todellakin erinomainen simulaattoripeli, kuten oli myös vanha ARMA 2. Juuri pari viikkoa sitten se ilmestyi vihdoin myös Linuxille, joten käynnistäminen helpottui ainakin itselleni merkittävästi. Bohemia Interactive tosiaan julkaisee myös ammattikäytön VBS-simulaattoria, joka on käytössä myös Suomen puolustusvoimissa.

ARMA 3 on hyvä juurikin tuollaisissa jutuissa, mihin virtuaalilasitkin juuri auttavat, että siinä voi hallita kehon asentoja aika monipuolisesti. Silti ehkä eniten harmittaa näyttöresoluutio – realistisilla etäisyyksillä olevat viholliset ovat usein suurin piirtein kuvapisteen kokoisia ja ainakin rautatähtäimellä on aika vaikea nähdä tarkasti yli 50 metrin päähän. Ihmissilmä on siitä kiva, että kuvatarkkuus näkökentän keskellä on huima, vaikka koko näkökentässä "kuvapisteitä" on verraten vähän. Virtuaalilasit ovat kuvatarkkuudessa vielä isoja näyttöjä suttuisempia, mutta nekin toki kehittyvät.

Tietyissä jutuissa peli on suorastaan koomisen anteeksiantava. Ajatellaan vaikkapa yöaikaan juoksemista – voit juosta vaikka täyttä vauhtia metsässä täysin sokkona ilman vaaraa kaatumisesta. Kun tietää kuinka metsässä liikkuessa joutuu koko ajan varomaan koloja ja risukoita, anteeksiantavuus on aika suuri epärealistinen komponentti. Sama juttu kulkuneuvoilla – maastoajoneuvoilla voi ajaa oikeastaan missä tahansa ja merkittävät kivikot ovat hyvin harvassa, soista puhumattakaan. Vaikka on kyllä hienona ominaisuutena, että ne sentään voivat mennä rikki – jolloin ne voi korjata. Suunnistuksen harrastajana esimerkiksi paikantamisen avusteisuus on pelissä vähän koomisen anteeksiantavaa – oikeasti maastossa ja kaupungissakin liikuttaessa ollaan aika usein enemmän tai vähemmän eksyksissä. No, tuollaiset helpotukset kuitenkin kompensoivat pelin monia rajoituksia, joten ehkä se lopputulos on sitten keskimäärin järkevä.

Epäilemättä sen suurin potentiaali on komentamisen harjoittelussa. Pelin sisäinen komennusjärjestelmä on vähän koominen – sen sijaan että huutaisit "Maahan!", pitää räpeltää näppäimistöltä paniikissa "F7+7!" (tms). Ylipäätään kommunikaatio on teknisesti vaikeaa simuloida hyvin; usein tulee varsin ärsyttäviä tilanteita, että joku on tiellä ja on jopa mahdotonta viestiä, että mees nyt pois. Normaalimaailmassa voisi vaan tyrkätä kevyesti tai sanoa, että väistä. Mutta ehkä nämä jutut vielä kehittyvät.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Armassa on kyllä aivan toimiva puhejärjestelmä kanavineen. Direct- kanava mallintaa puhetta lähietäisyydeltä.

Pelattavuus kärsii inhorealismista. Oli peli miten epärealistinen liikkuvuuden suhteen tahansa, toisen pelaajan liikkeiden ennakointi ja kuinka "ratkaista" etenemistä piha, talo ja tilanne kerrallaan ja kuinka tietää, missä vastustajat todennäköisesti ovat on se, mikä kehittyy pelin myötä. Olen huomannut erilaisissa käytännön kuulasodissa, että jostain syystä ne sujuvat hyvin, vaikken niitä ole sen kummemmin koskaan pelannutkaan. Tiedän miten ajoittaa liikkuminen, milloin pitää keretä, mihin pitää päästä ja osaan arvioida aika hyvin, missä vastustaja on. Toistaiseksi epäilen, että se on peruja kahden vuosikymmenen sotapelien lätkimisestä.

Realistisimmat kokemukset armassa ovat olleet aika karmeita. Erääss pelimuodossa ei ollut mitään "hudia" ja siinä koitettiin pitää eri pisteitä kartalla hallussa, mutta ne piti muistaakseni ottaa järjestyksessä. Vastustajia ja omia ei erottanut millään toisistaan ja kun kaikki ryntäilevät sekaisin, voin kertoa, että empiminen johti kuolemaan siinä missä nopea reagointi omien ampumiseen.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Armassa on kyllä aivan toimiva puhejärjestelmä kanavineen. Direct- kanava mallintaa puhetta lähietäisyydeltä.»

Ohos, en sitten vaan ole huomannut. Julkisilla palvelimilla toisten kanssa kommunikointi on yleensä pelkästään kielimuurin takia tuskallista, joten on jäänyt vähemmälle. Kavereiden kanssa taas yleensä on käytetty Mumblea, jossa nyt kun katsoin, siinäkin itse asiassa on äänimallinnus ja ilmeisesti myös Arma 3 -integraatio. Tosin vain windowsille, joten se ei sikäli auta minua.

Tuo positionaalinen audiokaan ei kyllä lähellekään vastaa kahdenvälistä viestintää todellisessa maailmassa, vaikka siitä nyt jotain lisäinformaatiota saakin. Koskettaminen on tosiaan paljon helpompi tapa kiinnittää jonkun huomio, samoin viittominen ja katsekontakti, tai vaikka sormien napsauttaminen. Positionaalisuus on myös sitä, että pystymme myös aika hyvin erottamaan, puhuuko joku suuntaamme vai toiseen suuntaan, ja onko välissä esteitä. Eli joo, haastetta riittää.

Olen myös joskus kokeillut jotain "ankeita" servereitä, ja ovat tosiaan ihan viihteellisiä. Harmi vaan, että pelaaminen noissa julkisissa palvelimissa on tuskallisen kaoottista, kun useimmilla ei ole mikrofonia, eivätkä edes puhu englantia, ja sekoilevat muuten. No ehkä riippuu palvelimesta, en tiedä. Joissain muissa peleissä kyllä törmännyt tosi laadukkaisiin peliyhteisöihin.

Toimituksen poiminnat