*

TommiKangasmaa

Menneisyyden haamut vainoavat Puolustusvoimien kansainvälisiä yhteisharjoituksia

Jäin taannoin pohtimaan aamukahvilla erästä uutista, joka liittyi Puolustusvoimien tuleviin kansainvälisiin harjoituksiin. Uutisessa kerrottiin, kuinka Satakunnan vasemmistoliitto käy Yhdysvaltain tankkeja vastaan. Mieleen palasivat 70-luvun lapsuusajat vappumarsseineen ja ideologioineen. Satakunnan vasemmiston jyrkkä kielteisyys tuntui kuin haamu olisi palannut lapsuudesta, jossa kaikki, mikä tuli lännestä oli pahaa.

Vasemmiston USA- ja länsikielteisyydelle ei ole enää pitkään aikaan ollut hyviä perusteita. Suomen ja muun lännen perustavanlaatuiset arvot ovat tämän päivän näkökulmasta samanlaisia. Suomessa vahvat arvot, kuten demokratia, sananvapaus, yksilönvapaudet ja muut läntiseen elämäntapaan liittyvät perusasiat ovat muurattu peruskiveen, niin Yhdysvalloissa, kuin Iso-Britanniassa, Ranskassa tai Italiassa. Samoja arvoja kannatettiin laajasti myös lapsuuteni vasemmistolaisessa ilmapiirissä. Vasemmiston menneisyydestä kiinnipitämiselle täytyi olla muita syitä.

Palasin mielessäni lapsuuden kotiin. Muistan, kuinka kasvoin inhoamaan Yhdysvaltoja ja fanittamaan Neuvostoliittoa. Yhdysvallat oli tehnyt sosiaalidemokratiasta kirosanan ja kaatoi niin kommunistisia, kuin maltillisiakin vasemmistohallituksia ympäri maailman. Neuvostoliiton viestit vetosivat vahvasti työväkeen. Vastakkainasettelulla tuntui olevan sekä konkreettinen, että ideologinen oikeutus. Työväki oli konkreettisesti noussut altavastaajan asemasta vaurauteen ja saavuttanut hyvinvointia poliittisen kamppailun kautta. Työväenliike oli saavuttanut korkeat tavoitteensa Suomessa. Solidaarisuus oli muutakin kuin sana. Ajatusta oli helppo juoksuttaa 80-luvun loppuun.

Kun olin ulottanut pohdintani nykypäivään, en saanut enää kiinni sitä ajatusta, miksi Vasemmistoliiton pitäisi vastustaa yhdysvaltalaisten kanssa tehtävää harjoittelua. Neuvostoliittoa ei enää ollut ja propagandan verhojen häviäminen oli paljastanut verisen diktatuurin. Yhdysvallat ei enää riehunut takapihoillaan vasemmistohallituksia kaatamassa. Uusi vihollinen oli ääri-ideologinen islam ja arabimaailman diktatuurit. Venäjällä muutos neuvostojärjestelmästä oligarkiaan oli tuonut arvoiltaan meidän näkökulmastamme vieraan poliittisen järjestelmän. Sellaisen, jota vasemmiston kuuluisi henkeen ja vereen vastustaa. Järjestelmän, joka on pahimmillaan eriarvoistava, sortava, epädemokraattinen ja voimaan perustuva.

Avasin mielessäni vasemmistoliiton henkisen arkiston ja tarkastelin sinne sullottuja aatteita. Kansalaissodan lahtariarmeija-aate oli edelleen ilmoitustaululla ajankohtaisissa asioissa. Maailmankartalle oli piirretty USA:n kolonialistis-imperialistisia nuolia jotka hyökkäsivät vasemmistoa vastaan maissa, joissa koko vasemmisto sanana oli tuntematon. Venäjän kohdalle oli kirjoitettu jotain veljeydestä ja solidaarisuudesta. Tekstistä ei enää oikein saanut selvää. Uusien aatteiden hyllyssä oli vain paksu pölykerros. Lattialla istuskeli historian opiskelija, joka piirsi banderollia yhdysvaltojen imperialistipanssareiden vastustamiseksi. Olin pettynyt näkymään.

Suomen ja suomalaisten turvallisuus ei ole ideologinen kysymys. Se ei ole edes Venäjän turvallisuuskysymys. Suomalaisten turvallisuuden eteen on tehtävä se, mikä omien voimavarojen mukaan on mahdollista. Jos saamme kotikamarallemme kumppaneita harjoittelemaan, olemme saavuttaneet jotain turvallisuuden saralla. Maailmalla on jälleen tämän vuoden jälkeen satoja Suomeen ja suomalaiseen mielenmaisemaan tutustuneita sotilaita, joille syntyy side ja ymmärrys Pohjolan pieneen maahan. Mitä enemmän on näitä ihmisiä, sitä vahvempi on Suomi kriisin tullen. Minä otan mielelläni maahan yhdysvaltalaisia panssareita harjoittelemaan. Otan myös tanskalaisia aluksia, ruotsalaisia pioneereja, saksalaisia hävittäjiä, ranskalaisia esikuntaupseereja. Kaikkia niitä ihmisiä, joiden elämänarvot ja pyrkimykset muistuttavat suomalaisten tapaa elää.

En minä ole huolissani myöskään Venäjän reaktioista tai turvallisuudesta. Mitä järkeä on Venäjän ydinasemahtina argumentoida omasta turvallisuudestaan. Se on pelkkää sumutusta. Suurten valtioiden asevoimat ovat osa suurvaltastrategiaa, joka heijastuu ikuisena kamppailuna resursseista. Siinä kamppailussa uhittelu, voimannäyttö ja sotilaallisen voiman kasvattaminen mahdollistavat etumatkan ja rajojen vetämisen strategisten resurssien vaalimisessa. Se kamppailu on Suomelle vieras.

Meillä ei ole varaa perusteettomaan ideologiseen torjuntaan. Pienen maan on tehtävä yhteistyötä kaikkien sellaisten tahojen kanssa, jotka allekirjoittavat pääpiirteittäin ne arvot, mitkä mekin hyväksymme. Meidän on myös tunnistettava se tosiasia, että sotilaallinen vaikuttaminen on niillä rajoilla todennäköisintä, joilla vastakkain ei ole kahta demokratiaa.

Ei meillä ole syytä demonisoida venäläisiä tai pelätä heitä. Päinvastoin. Meidän on syytä käydä kauppaa, harrastaa kulttuurivaihtoa ja tehdä yhdessä asioita. Ihmisyyden tasalla rajat ovat vain kartalla olevia viivoja. Turvallisuuden saralla meidän pitää kuitenkin suoraselkäisesti osoittaa, että olemme enemmän kuin vain Suomi. Me olemme kansainvälinen, läntinen arvoyhteisö, joka tarvittaessa puolustaa yhdessä elämäntapaansa. Suoraselkäisyyttä oman kodin puolustamisessa ei pidä pelätä. Sitä pitää rohkeasti näyttää. Jotenkin minusta tuntuu, että sellaista ajattelua osataan myös naapurissa kunnioittaa.

Vasemmiston tulisi järjestää henkinen arkistonsa uudelleen. Vanhat aatteet ja viholliset pitää asettaa historialliseen kontekstiinsa. Ne ovat vasemmiston hengen perintöä ja myös kuuluvat perinnetaloon. On murheellista pitää kiinni aatteista, joilla ei ole muuta pohjaa, kuin ideologinen haamu, joka pitää vankinaan omaa ajattelua. Heittämällä vanhat pelot harteiltaan, katoaa myös vasemmiston taakka. Ilman vapautumista, taakka kuristaa vasemmiston ontoksi, ideologian vankisellissä tuijottavaksi haamuksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (53 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Jokainen työ ja tehtävä pitäisi suorittaa maksimaalisen hyvin. Ei mikään onnistu käsijarru päällä.

Suomi ei ole kannustava maa hyviin suorituksiin millään osa-alueellaan. Siksi meillä menee niin huonosti esim. taloudessa.

Selkeä linja puuttuu.

Suomi taiteilee markkinatalouden ja suunnitelmatalouden välimaastossa. Se on tuomittu epäonnistumaan.

Kommunismi voisi olla hyvä vaihtoehto ainakin armeijan kannalta. Niissä maissa on perinteisesti ollut vahvat armeijat kansan turvana pahuutta vastaan.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Kommunistisissa maissa armeijan tehtävänä on ollut enemmänkin oman kansan pitäminen maan rajojen sisäpuolella vaikka väkivallalla ja kommunististen naapurimaiden kollektiivinen kurittaminen jos he ovat harhautuneet ideologisesti liian kauaksi Marxismi- Leninismin opeista.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

Suomit vasemmistoa menneisyydessä elämisestä. Voi olla, että joitakin YYA-ajan kaikuja jostain nurkasta kuuluu ja kylmän sodan reliikkejä kolistellaan. Mutta eikö yhtälailla Nato-kohkaaminen ole kylmän sodan aikaan jämähtänyttä?

Yhdysvaltain presidentiksi tähtäävä Donald Trump on muistaakseni puhunut, että hän vähentäisi Yhdysvaltain läsnäoloa Euroopassa ja Eurooppa saisi tulla toimeen omillaan. Tuota kutsuisin edistykselliseksi kaiken tämän kohkaamisen keskellä, vaikka Trump muuten joiltakin arvoiltaan edustaisikin kaikkea muuta, kuin edistystä.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Koko sana kohkaaminen tuntuu jotenkin halventavalta. Suomen on aina pohdittava turvallisuuttaan jonkun suuremman kokonaisuuden kannalta. NATO on valtava sotilasliitto, jossa USA on vain yksi, joskin keskeinen maa. Ilman Yhdysvaltojakin NATO:on kuuluu lähes koko Eurooppa. NATO:on kuuluvat maat ovat ylittämättömän turvallisuustakuun suojaamia. En oikein ole koskaan ymmärtänyt miksi sellainen turva ei kelpaisi suomalaisille. Onkohan meillä geeneissä joku itsekidutuksen ja eristäytymisen perimä?

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

Ei, vaan meillä on geeneissä rähmällään olemisen perimä. Jos ennen piti olla rähmällään Neuvostoliittoon, niin sen lakattua olemasta piti suorastaan rynniä EU:hun, euroon ja hännystelemään jenkkejä.

Et muuten vastannut kysymykseen. Miksi vasemmiston näkökulma olisi vanhentunut, mutta Naton, tuon kylmän sodan reliikin, kannatus edistyksellistä? Voit sivumennen sanoen myös kertoa, miten Nato edistää vakautta esimerkiksi Itämeren alueella? Jos ei täällä seilaisi tuollaisia Donald Cookeja ja muuta jenkkikalustoa, olisiko viimeviikkoisen kaltaisia läheltä piti -tilanteitakaan siinä määrin? Miten tuollaiset läheltä piti -tilanteet implikoivat Naton edistämää vakautta?

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #11

Taisin kyllä Kimmo vastata. NATO ei kadonnut kuten Varsovan liitto, kun NL kaatui. NATO jäi, sillä sen jäsenvaltioiden arvopohja pysyi. NATO:sta kyllä meinasi tulla kylmän sodan reliikki. 2000-luvun taitteessa NATO etsi identiteettiään sotilaallisen kriisinhallinnan saralta. Kun Venäjä avasi uuden sotilaspoliittisen pelin, palasi NATO alkuperäiseen ajatukseensa puolustusliittona potentiaalista uhkaa vastaan.

Suomi ei ole rähmällään länteen. Pikemminkin Suomi uskaltaa olla siellä, missä sen arvopohja on samankaltainen kuin muilla. Tunnen hyvin tarkkaan vasemmiston tunnemaailman. Tulihan sitä elettyä vuosikymmenet. NL kaatuminen oli shokki. Samoin sen hirveyksien paljastuminen. Yhdysvallat voitti kylmän sodan ja se, jos mikä oli katkera kalkki. Se oli kuin sisällissodan uusinta henkisellä areenalla. Taas vasemmistolaiselle ajattelulle tuli pataan. Jäljelle jäi katkeruus ja Yhdysvaltojen globaali hegemonia.

Tässä juuri näkyy vasemmiston vanhat aatteet. Maailma on muuttunut ympärillä, mutta vasemmisto ei halua luopua katkeruudestaan, eikä tunnustaa sitä, että Suomi ei ole koskaan tuntenut turvattomuutta lännen suhteen. Yhdysvallat ei pahimpina kylmän sodan vuosinakaan ollut puolustussuunnittelun suunta. Oli täysin epärealistista ajatella sotaa NATO:a vastaan.

Mitä tulee amerikkalaisten sota-aluksiin, voi kai todeta, että kansainvälisillä vesillä seilatkoon kuka haluaa. Venäläiset sota-alukset seilaavat siellä sekä pinnan alla, että päällä. Pinnan alla ne päätyvät silloin tällöin myös laittomasti muiden valtioiden aluevesille. Ei Itämeri kenenkään oma meri ole, vaikka kuinka niin haluaisi ajatella.

Suomen turvallisuuden kannalta NATO-jäsenyys lopettaisi koko turvallisuusspekuloinnin. Ennaltaehkäisykynnys kasvaisi eksponentiaalisesti. Juuri ennaltaehkäisykyky on Suomelle tärkeää. Ydinaseet varmistavat sen, että NATO ja Venäjä eivät kohtaa totaalisessa aseellisessa konfliktissa.Jos kohtaavat, on aivan sama, onko Suomi liittoutumaton vai ei. Liittoutumattomana Suomi joutuu aina pyllistämään toiseen suuntaan ja kumartamaan toiseen. Mitään hyötyä siitä enää ei ole. Venäjän näkökulmasta Suomi on osa läntistä liittoumaa. Se on sanottu moneen kertaan ääneen niin sotilaiden, kuin poliitikkojen suulla. Ei siinä mitään uutta ole.

Olen aina ihmetellyt vasemmistoliiton kyvyttömyyttä uusiutua. Vasemmistolle olisi tarjolla täysin uusi projekti ja silti jaksetaan jauhaa vanhoja juttuja täysin tunnepohjalta. Ideologioiden sokeus vie voimavarat tärkeimmiltä asioilta. Vasemmisto tulee jatkamaan kuihtumistaan tällä tiellä. Valtiotieteilijänä ymmärrän poliittisen analyysin ja kannatuslukujen tuijottamisen. Vaikka vasemmistoliiton perimässä onkin USA-inhoa ja pasifismia, ei se oikeuta tyhmyyteen ja menneisyyteen jumittumiseen. Vasemmistoliitto voi itse vaikuttaa siihen, että turvallisuuspolitiikka tulee 2020-luvulle ja jättää ideologiset haamut taaksensa. Kannattaa uusiutua kunnolla, jos meinaa pärjätä tässä yksilö- ja kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa heikkojen puolella.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio Vastaus kommenttiin #14

Ymmärrän vastauksesi logiikan, mutta se nojaa taustaoletuksissaan jotakuinkin siihen, että Venäjä on imperialistinen/pahantahtoinen. Tämä logiikka saattaa pettää, mikäli arvaamattomuus on pikemminkin taktista, kuin aitoa, eikä imperialistisesta suunnittelusta ja valmistelusta ole riittävän vakuuttavia viitteitä.

Toisaalta jos imperialismin vastustaminen onkin syy havitella Natoon, on se ristiriidassa sikäli, että Natokin on varsin usein nähty USA:n imperialismin välineenä. Voit siis juosta karkuun imperialistia, imperialistin turvalliseen syliin.

Jos haluat hyviä suhteita ja rauhallista rinnakkaineloa naapurisi kanssa, järjestätkö sen palkkaamalla naapurisi pahimman vihamiehen turvaksesi? Onko tämä todella parempi tie, kuin pyrkiä hyviin suhteisiin molemminpuolisen kunnioituksen kautta?

P.S. Tässä on hyvä analyysi siitä, miksi Putin otti Krimin: https://www.foreignaffairs.com/articles/ukraine/20...

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> NATO:on kuuluvat maat ovat ylittämättömän turvallisuustakuun suojaamia. En oikein ole koskaan ymmärtänyt miksi sellainen turva ei kelpaisi suomalaisille.

Nato tarjoaa tosiaan ylittämättömät turvatakuut. Ja niiden luulisi olevan positiivinen asia useimmille suomalaisille, jos perinteiset ideologiset kaunat jätetään syrjään.

Toisaalta Naton turvatakuiden piiriin siirtyminen voi hiertää muista syistä. Minä ainakin pelkään montaa asiaa, vaikka Naton tarjoamat turvatakuut ovatkin selvä houkute. Ongelmia voisi tulla vaikkapa siitä, että tuuliviirimäiset poliitkkomme sitoisivat meidät heti seuraavaan kohdalle osuvaan sotaan. Meidän nimissämme lähdettäisiin joukkoja johonkin julistamattomaan sotaan, joka voisi olla kauppapolitiikan jatke, turhaa uskoa omaan kykyyn järjestää jonkun muun maan asiat, poliitikkojen kikka kääntää huomio pois sisäpolitiikan ongelmista, pelkkää taistelutaitojen virittelemistä, poliitikkojen henkilökohtaista pehmustetumpien jakkaroiden hakemista päättäjien pöydästä, poliitikkojen pohjustusta omille kansainvälisille urahaaveilleen, tai tukea suurvaltojen halulle hallita muita maita. Sota voisi tuoda terroristiset hyökkäykset (täysin oikeutetustikin) Suomeen, asettaisi suomalaiset turistit vaaraan maailmalla liikkuessaan, ja voisi pahimmillaan viedä omat sotilaamme jonnekin abughraibeihin tai hääkulkueita ammuskelemaan.

Vahvojen turvatakuiden lisäksi voisimme siis saada paljon muutakin. Vasemmiston osalta voisi ajatella, että siellä on myös perinteistä pasfistista ajattelua, joka ei ole kadonnut minnekään, vaikka vanha kylmän sodan vasemmistolaisuuteen liittyvä vastakkainasettelu onkin paljolti kadonnut histirian hämäriin. Voi myös ajatella niin, että yleinen militarisoituminen ei ole hyvä tie, vaan Suomen pitkään harjoittama oman maan puolustamiseen perustuva taktiikka on rauhanomaisempi (Suomen ja koko maapallon tulevaisuuden näkövinkkelistä). Natokin on periaatteessa puolustusliitto (viides artikla), mutta käytännössä asia on monimutkaisempi.

Yhteistyö samanmielisten maiden kanssa voi myös olla turvallisuutta (hahmotuksen ja harjaantuneisuuden tasolla) lisäävä toimenpide. Veikkaan että osa vastustuksesta kumpuaa siitä, että näiden toimien oletetaan olevan jo osa Nato-jäsenyyskampanjaa (eli läntinen yhteistyö kelpaisi, mutta ei välttämättä Nato-jäsenyys).

Kiitos kirjoituksesta. Se oli hyvää ja hyvin harkittua pohdintaa aiheesta.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#2
Miten vasemmisto on uudistunut?

Tarkoitat varmaan, että samaa jargonia esittävät nyt uudet kasvot, kun esim. Arvo Aalto on muuttanut Portugaliin veropakolaiseksi.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Osa ihmisten kielteisistä asenteista Yhdysvaltoja kohtaan ei johdu kylmän sodan aikaisista vastakkainasetteluista, vaan esimerkiksi kuolemanrangaistuksen käytöstä, ihmisten pitämisestä vangittuna ilman oikeudenkäyntiä ja kidutustapauksista. Yhdysvallat on hyvä liittolainen siksi, että se on vahva sotilasmahti, mutta kaikilta osin se ei kuitenkaan länsimaisen sivistyksen tai demokratian mallimaa ole.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

Jep. Epäilevä kanta voi ulkoisesti näyttää samalta, mutta sen sisältö ja tausta voi olla hyvinkin olla uudistunut ja päivittynyt. USA-kritiikin ymmärtääkseen tulee ymmärtää, että Suomi on monella mittarilla reippaasti Yhdysvaltoja parempi/edistyksellisempi niiden arvojen suhteen, joista transatlanttisen liittoutumisen kannattajatkin jaksavat paasata kyllästymiseen asti...eli toisin sanoen pitkälle menevää liittolaisuutta Yhdysvaltojen kanssa voidaan karsastaa samoista syistä, kuin Venäjän kanssa veljeilyä, eikä sen pitäisi olla edes vaikea asia käsittää.

Suomi ei ole vuosien saatossa tullut esimerkiksi lehdistönvapauden ykköseksi ja demokratian mallimaaksi Venäjän tai Yhdysvaltojen ansiosta, vaan näistä huolimatta, puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa, sekä arvojensa mukaan elämisen seurauksena.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Valitettavan usein nämä argumentit nostetaan esiin Mikko. Mutta jos tarkastellaan suurta kokonaisuutta, niin aika harva voi sanoa, etteikö Yhdysvallat olisi keskeisiltä osiltaan vahva demokratia. Me vain tuppaamme vertaamaan pohjoismaista sosiaalidemokratiaa muihin demokratioihin ja arvostelemme sen perusteella. Pohjoismaihin nähden kaikki näyttäytyy tavalla tai toisella vajaalta.
Yhdysvaltojen demokratian luonteeseen kuuluu kuitenkin se, että tekoja arvostellaan ja poliitikkoja vaihdetaan. Obaman valinta oli yksi indikaatio kiduttamisen tai Guantamon vastustamisesta. Vaikka Yhdysvalloissa on meihin nähden paljon puutteita, on siellä silti vahva yksilön- ja sananvapaus, demokraattinen poliittinen järjestelmä, vankka oikeusjärjestelmä ja läntinen kulttuurimaisema. Jokaisesta maasta löytyy moitittavaa kun halutaan. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee.

Pitää kuitenkin muistaa, että demokratiat eivät enää aikoihin ole anastaneet toisten maita, eivätkä taistelleet toisten demokratioiden kanssa. Väkivallan määrä demokratioissa on laskenut jyrkästi viime vuosikymmenten aikana. Lasten oikeudet ovat huipussaan. Homojen oikeudet ovat parantuneet merkittävästi. Korruptioon pyritään puuttumaan. Asevoimat ovat poliittisessa valvonnassa. Kansanedustajat vaaleilla valittuja, eikä vaalituloksia väärennetä. Valtavasti asioita, joiden rinnalla monet länsidemokratioiden puutteet tuntuvat vähemmän merkittäviltä. Nekin näyttävät korjaantuvan ajan myötä.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

"Lasten oikeudet ovat huipussaan."

Etenkin USA:ssa, joka ei ole ratifioinut lasten oikeuksien julistusta. Oliko muuten maailman ainoa maa, joka ei näin ole tehnyt..? ;)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #12

#12

Kuten sanoin Kimmo. USA on riittävän vahva maa, johon voi kiukkuaan purkaa ja se ei siitä horjahda.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #12

Se mitä on ratifioitu on eri asia, miten oikeudet toteutuvat. Yhdysvalloissa lapsiin kohdistunut väkivalta on laskenut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Lapsilla on myös USA:ssa oikeus koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Ei kuitenkaan siinä määrin, mitä pohjoismaisessa sosiaalidemokratiassa ajatellaan. Kuten totesin aikaisemmin, melkein mikä tahansa länsidemokratia pohjoismaihin verrattuna on heikompi.

Yhdysvallat on valtava maa, jossa on satoja etnisiä ryhmiä, kulttuureja ja varsin erilainen historia kuin meillä. Jos veisit lapsesi Yhdysvaltoihin, et juurikaan kokisi, että häntä kohdeltaisiin kaltoin. Lapsesi kyllä kokisi rajoituksia liikkumisvapaudessa, kohtaisi yliturvaistetun yhteiskunnan ja söisi huonompaa kouluruokaa.

Maailma menee koko ajan sekä rauhallisempaan, väkivallattomampaan,että parempaan suuntaan. Myös Yhdysvalloissa. On helppo arvostella vain epäkohtia. Missähän niitä ei olisi, jos oikein pengotaan?

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen Vastaus kommenttiin #15

15 - 19 vuotiaiden nuorten mustaihoisten amerikkalaisten yleisin kuolinsyy on Murha. (50,0%)
10 - 14 vuotiaiden nuorten mustaihoisten amerikkalaisten joukossa murha on toiseksi yleisin kuolinsyy (10,3%)
5 - 9 vuotiaiden nuorten mustaihoisten amerikkalaisten joukossa murha on neljänneksi ylseisin kuolinsyy (6,9%)

Tosin, tämä on viisi vuotta vanha tutkimus. Vuonna 2016 nämä ovat nousseet niin, että kaikkien em ikäluokkien kohdalla murhat ovat lisääntyneet noin 7%.

http://www.cdc.gov/men/lcod/2011/lcodblackmales201...

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson Vastaus kommenttiin #12

Eipä Suomellakaan ole puhtaat jauhot pussissaan jos puhutaan eri oikeuksien ratifioimisesta. Suomi ei ole vieläkään ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevää ILO 169 sopimusta.
Suomessa yleissopimuksen tarkoittamaa alkuperäiskansaa ovat saamelaiset. Kesäkuussa 2014 Stubbin hallitus linjasi hallitusohjelmassaan että sopimus ratifioidaan syksyllä 2014, mikäli hallituksessa saavutetaan yhteisymmärrys saamelaismääritelmästä. Saamelaiskäräjien kokous päätti 30.10.2014 kannattaa Ilo 169 -sopimuksen ratifiointia äänin 14–4. Kokouksesta oli poissa kolme edustajaa. Anu Avaskari ja Pentti Valle jättivät päätökseen eriävän mielipiteen.Ratifiointiesitys jätettiin kuitenkin pöydälle seuraavan hallituksen käsiteltäväksi. Eipä taida Sipilän hallituskaan sitä tehdä kun asiasta ei ole pahemmin kuulunut vaikka neljännes hallituskaudesta on jo kulunut.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä hiljentyä hetkeksi kuulemaan rauhan sanomaa:
Itämeri - rauhan meri (Agit-Prop): https://www.youtube.com/watch?v=Ve487P-hlSc

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen
Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Osa ihmisten kielteisistä asenteista Yhdysvaltoja kohtaan ei johdu kylmän sodan aikaisista vastakkainasetteluista''

Tuo on totta. Kateudella ja alemmuuskompleksilla on tosiaan suurin merkitys.

USA on niin ylivoimainen, että siihen on hyvä purkaa kiukkuaan ja hädässä ruikuttaa apua.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kremlille Nato on hirviöameeba, joka Euroopan kansakuntia ahmien löllyy yhä idemmäs, venäläistä turvavyöhykettä supistaen.

Euroopan kansoille Nato on demokratioiden liitouma, johon vapaa maa toisensa jälkeen haluaa luonnostaan mukaan, kansanvaltaisuutensa varmistamiseksi.

Jokseenkin suuri näkemysten ero! No, onhan Itämeren koillispuolella kansallisvaltio, joka omalla politiikallaan sitkeästi yrittää yhdistää kaksi toisistaan poikkeavaa katsomusta.

Käyttäjän ArmasAallontie kuva
Jari Partala

Hienoa ja perusteellisesta kirjoittelua taas Tommilta. Olin itsekin -70 luvun lopulla Satakunnassa isossa yrityksessä (siihen aikaan) töissä. Suurin osa työntekijöistä oli vasemmistolaisia. Voin täysin yhtyä näkemyksiisi.

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

Kirjoitit: "Yhdysvallat ei pahimpina kylmän sodan vuosinakaan ollut puolustussuunnittelun suunta. Oli täysin epärealistista ajatella sotaa NATO:a vastaan."

Tässä olet väärässä. Suomi kuului Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton etupiiriin. Sen jälkeen, kun Lännelle kävi selväksi, että Kekkonen oli junaillut Noottikriisin yhdessä neuvostoliittolaisten ja KGB:n kanssa, niin USA maalitti ydinaseet myös Suomeen. En ole löytänyt tästä informaatiosta lähdettä, mutta tuttuni mukaan HS kirjoitti siitä aikoinaan. Tulee myös muistaa, että esimerkiksi Paavo Lipponen piti 60-luvulla erittäin tärkenäni sitä, että Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin mahdollisen sodan syttyessä. Tämä ajattelu ei ollut vierasta vasemmiston saralla, vaan pääsääntö.

Mitä tulee ideologiaan, niin vasemmisto ei ole kadottanut sitä minnekään. Eilen uutisissa ja tänään lehdissä oli useita esimerkkejä siitä, miten vasemmistolaiset syyttivät hallitusta idealismista, kun se on edennyt yksityistämisprosesseissa. Eikö Neuvostoliiton romahtaminen ole hyvä esimerkki siitä, että valtio-omisteisuus ei toimi?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

USA:n vastustaminen lienee yksilötasolla eettisesti oikein. USA:n käsitys esim. vapaakaupasta on kovin uuskolonialistinen. USA:sta muualla maailmaan levinneet yritykset eivät ole kovin hyviä ns. yrityskansalaisia. Otetaanpa esimerkiksi vaikka Monsanto, joka geenimanipuloiduilla ja patentoidulla viljan siemenillään riistää esim. intialaisia maanviljelijöitä aiheuttaen samalla mittavia ympäristötuhoja. Mielestäni Monsato tulisi asettaa kaupalliseen saartoon.

Pieni Suomi on kuitenkin joutunut käytännössä unohtamaan yksilöetiikan turvallisuus- ja ulkopolitiikassaan. Toisessa maailmansodassa Suomi joutui liittoon Saksan kanssa, joka syyllistyi tuolloin moniin rikoksiin. Toisen maailmansodan jälkeen olisi vuorossa sotilasliitto kommunistisen Neuvostoliiton kanssa, josta kuitenkin selvittiin eroon ilman suurempia ongelmia. Saksan ja Neuvostoliiton jälkeen Suomi voisi aivan hyvin kokeilla USA:ta liittolaisenaan.

Käyttäjän AnttiKarvola kuva
Antti Karvola

Miten hyvin Tommi mielestäsi Saudi-Arabian ja muiden Lähi-idän diktatuurien tukeminen sopii Yhdysvaltojen ja lännen edustamiin arvoihin? Vasta vähän aikaa sitten Saudi-Arabiassa teloitettiin melkein 50 ihmistä kerralla pääasiassa miekalla mestaamalla mm. hallinnon arvostelusta ja vuoden 2012 kansannoususta. Mitä Yhdysvallat ja länsi muuten tekivätkään kun Persianlahden diktatuureissa kuohui 2012? Miksei näitä demokratiaa vaativia kapinallisia tuettu heidän kamppailussaan hirmuvaltaa vastaan? Puheet ja teot ovat aikamoisessa ristiriidassa.

Yhdysvallat on Naton ylivoimaisesti tärkein jäsen ja sen toimet maailmalla heijastuvat valitettavasti muihinkin jäseniin. Itseäni ainakin vähän arveluttaa liittoutua Yhdysvaltojen kaltaisen häikäilemättömän supervallan kanssa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Voisitko tarkentaa hieman. Miten USA ja länsimaat (mitkä niistä?) tukevat lähi-Idän diktatuureja esim. Syyriaa, Irania ja Saudi-Arabiaa?

Venäjä, joka ei kunnioita kansojen itsemääräämisoikeutta eikä edes omien kansalaistensa ihmisoikeutta eikä mielipiteen ilmaisuvapautta, on YK:n jäsenvaltio. Miten Suomi voi olla jäsen sellaisessa liitossa?? "Itseäni ainakin vähän arveluttaa olla samassa liittossa sen kaltaisen häikäilemättömän supervallan kanssa".

Käyttäjän AnttiKarvola kuva
Antti Karvola

Irania ja Syyriaa Yhdysvallat ei luonnollisesti tue, koska ne eivät ole sille myötämielisiä, mutta Saudi-Arabia, Qatar, Oman, Bahrain ja Yhdistyneet Arabiemiraatit ovat Yhdysvaltojen läheisiä liittolaisia Lähi-idässä.

Demokraattisiksi kyseisiä valtioita ei voi kutsua millään mittarilla, nehän ovat yhden suvun halittsemia diktatuureja, Saudi-Arabian tapauksessa vielä lähes ISISiin verrattavissa oleva ääri-islamistinen diktatuuri.

Kyseisillä valtioilla on hyvin kiinteä yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin ja Yhdysvalloilla on niissä arviolta yli 30 000 sotilasta.
http://index.heritage.org/military/2015/chapter/op...

Ja YK ei ole sotilas- tai mikään muukaan liitto vaan kansainvälinen yhteistyöelin.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #37

Unohditko tarkoituksella listastasi Kuwaitin?

Käyttäjän AnttiKarvola kuva
Antti Karvola Vastaus kommenttiin #46

Unohdin mutta en tarkoituksella.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #37

Onpa Karvolalla vakuuttava perustelu. Suomen ei pidä liittyä Natoon kun Saudi-Arabiassa on teloitettu miekalla lähes viisikymmentä hallituksen vastustajaa. Todella vakuuttavaa.

Yhteistyöelin YK on tärkeissä asioissa yhtä tyhjän kanssa kun turvallisuusneuvostossa on pysyvänä jäsenenä valtio, joka jatkuvasti rikkoo YK:n keskeisimpiä periaatteita. YK:n edeltäjä pystyi sentään erottamaan sääntöjä rikkoneen jäsenen. 14. joulukuuta 1939 järjestö erotti Neuvostoliiton sen hyökättyä Suomeen. Nykyinen "yhteistyöjärjestö" ei pysty vastaavaan.

Tosiaan onhan noilla järjestöillä, Nato ja YK suuria eroja.

Käyttäjän AnttiKarvola kuva
Antti Karvola Vastaus kommenttiin #50

Älähän yritä laittaa sanoja suuhuni. Minä sanoin että Natoon liittyminen ja samalla Yhdysvaltojen kanssa liittoutuminen ARVELUTTAA minua johtuen Yhdysvaltojen ristiriitaisesta ulkopolitiikasta.

YK:n voimattomuudesta olet aivan oikeassa, se ei kykene estämään suurvaltojen sekoiluja yhtään mitenkään.

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

"Suomessa vahvat arvot, kuten demokratia, sananvapaus, yksilönvapaudet ja muut läntiseen elämäntapaan liittyvät perusasiat ovat muurattu peruskiveen, niin Yhdysvalloissa, kuin Iso-Britanniassa, Ranskassa tai Italiassa."

Entäpä NATO-maa Turkki?

"Yhdysvallat ei enää riehunut takapihoillaan vasemmistohallituksia kaatamassa. Uusi vihollinen oli ääri-ideologinen islam ja arabimaailman diktatuurit."

No tuota, ei. Yhdysvallat on kylmän sodan ajoista lähtien tehnyt suosiolla ystävällismielisten ääri-islamistien ja diktatuurien kanssa yhteistyötä kun on vain voinut. Tälläkin hetkellä sillä on lämpimät ja läheiset suhteet Saudi-Arabian kanssa, joka toimii edelleen ääri-islamistisen lähetystyön keskipisteenä. Vaikka Syyrian tilanne on sekava, myös siellä monet Yhdysvaltojen tukevat voimat ovat olleet sellaisia, että ääri-islamisteilla on ollut hegemoninen asia.

En ole Satakunnan vasemmistoliiton kannanoton kanssa samaa mieltä Venäjästä (eikä kyseessä ole koko Vasemmistoliiton kanta aiheesta, vaikka näin yleistät), mutta tämä ei tarkoita, että Yhdysvaltojen toimintaa pitäisi katsoa ruusunpunaisten (sinipunavalkoisten?) silmälasien läpi.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Hädän tullen ei tule liittolaista karvoihin katsoa. Kansan ja valtion kokonaisetu sanelee ratkaisut!

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Kiitän hienosta analyysistä enkä ihmettele, että se nostettiin US:n uutiseksikin.

Olen itsekin usein pohtinut samaa erikoista jatkotarinaa. Kun Neuvostoliitto eli ei-demokraattinen sosialismi kaatui omaan huonommuuteensa (ihmiset olivat siellä onnettomampia kuin vapaudessa), iso osa jyrkemmistä vasemmistolaisista hävisi "koko oman pottinsa".

Jännää on se, että "vihollinen" jäi ajatuksiin jäljelle, vaikka omalla puolella ei ollut enää paljoa reaaliuskottavuutta talous- tai sotilaspoliittisesta näkökulmasta. Kyökkipsykologi voisi sanoa, että suomalaisille ja eurooppalaisille sosialisteille "USA-vihollisesta" kiinni pitäminen on tarjonnut mahdollisuuden kieltää oman puolen häviö.

Perinteisen vanhaeurooppalaisen laiskan ajattelun esimerkistä käy myös kliseinen asetelma Lähi-Idästä, jossa muka USA ~ Israel ja toisella puolella Neuvostoliitto ~ Palestiina. Mutta ilmeisesti sillekin näyttää olevan käyttöä länsimaisen ihmisen jälkiterapoinnissa. Ylimielistä, ainakin ennen kuin käy itse siellä.

Olen käynyt paljon kiinnostavia ja syvällisiäkin keskusteluja vasenvasenlaisten kanssa täällä us.fi:ssä ja muualla. Minun tykkäämien mielipiteet talouden hallinnosta/oikeudenmukaisuudesta ja sotilas/valta/geopolitiikasta eroavat keskenään isosti. Kiinnostavaa!

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Tänä päivänä Palestiina saa varmaan eniten rahaa ja tukea EU:lta ja lännestä kuin Venäjältä. Suurimpia tuen antajia ovat USA, Kanada, Japani, Norja, Ruotsi, Saksa, Espanja ja Ranska.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Juu, kyllä näin on. Oma pohdintani liittyi lähinnä länsimaisten jämähtäneempien vasemmistolaisten mielenmaisemaan. Sieltä löytynee myös ne tahot, jotka erityisesti Palestiinan rahallista tukea saavat aikaan.

(Selvennykseksi, etten vastusta Palestiinan tukemista – tosin sen melkein täydellinen riippuvaisuus ulkopuolisesta tuesta ei edistä sen kansalaisten omavaraiseksi oppimista.)

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Jälleen Kangasmaalta kiihkoton ja harkittu kirjoitus, johon voi varauksetta yhtyä. Myös Pasi Majuri on täällä tehnyt hyvää työtä asian puolesta. Näistä kiitos molemmille.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen

Vasemmisto sitä, vasemmisto tätä. Tätä on oikeistoretoriikka parhaimmillaan. Ja Oikeistoretoriikan jälkimainingit kyllä tunnetaan.

Mihin ihmeeseen me yht'äkkiä tarvitsisimme NATO:a? Olemme tulleet toimeen ilman moista porukkaa kohta 70 rauhan vuotta.

Rauhako on liikaa NATO- kiimailjoille? Vai ajetaanko tässä nyt sellaista asemaa suomelle, jossa "NATO - toimii ennaltaehkäisevänä rauhan tuojana suomeen".

Olen käynyt keskustelua useiden NATO - mielisten kanssa. Kaikki he ovat sitä mieltä, että olen vasemmistolainen - jopa kommunisti, koska en hyväksy sitä liturgiaa jolla natoa ajetaan suomeen. Kukaan heistä ei ole osannut vastata siihen että, miksi suomi tarvitsee sotilasliittoa maaperälleen likimain 70 - vuotta jatkuneen rauhan jälkeen.

Olenkin miettinyt, että kenties minun pitäisi olla vasemmistolainen tai kenties jopa kommunisti, etten joutuisi aina vakuuttelemaan olevani vain tavallinen ajatteleva Suomlainen mies.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Lue nyt hyvä mies NATON perussopimuksen 1.artikla, jossa määritellään Naton tarkoitus.

Tarkoitus on nimen omaan rauhan säilyttäminen.

Onneksi Suomi on saanut olla rauhassa 70 vuotta. On aika naivia kuvitella että tilanne ei voisi muuttua.

Ehkä sotilaallinen kriisi lähialueellamme ei toteudu. Jos toteutuu, se koskettaa varmuudella meitä, olemme liittoutuneita tai ei. Siksi olisi hyvä syy vahvistaa omaa puolustusta. Jäsenyys puolustusliitossa lisää oleellisesti mahdollisuutta, että rauhantila jatkuisi.

Baltian maat ovat nyt olleet itsenäisiä runsaat 20 vuotta. Ilman natojäsenyyttä, itsenäisyys tuskin jatkuisi edelleen.

Onko Suomen puolustuspolitiikka mielestäsi vasemmisto-oikeisto ideologinen kysymys? Mielestäni kysymys on pelkästään tiedon soveltamisesta ja syyiden ja seurausten ymmärtämisestä. Kommunistikin pystyy tähän.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

Eiköhän todellisuus ole se, että sotilaallisen konfliktin ennaltaehkäisy on Suomen kannalta kaikki kaikessa. Jos sota syttyy, olemme häviäjiä, liitossa tai emme. Puolueettomuus ja liittoutumattomuus on tässä toiminut. Venäjä määrittelee Naton uhaksi ja kun Suomi ei liity, se on avain molemminpuoliseen toisen intressien kunnioittamiseen todennäköisemmin, kuin Nato-jäsenyys.

Et kai yksilötasollakaan edistä hyviä naapurisuhteita palkkaamalla tontillesi naapurisi vihamiehen turvaksi?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #33

Puolueettomuus ja liittoutumattomuus” paras taeko pysyä kriisien ulkopuolella. Tuskin. Tilanteen niin vaatiessa, Venäjä varmasti pyytää, vaatii tai ottaa tarvitsemansa alueet Suomelta.

"Et kai yksilötasollakaan edistä hyviä naapurisuhteita palkkaamalla tontillesi naapurisi vihamiehen turvaksi?"

Niinpä, entä jos se meitä monta kertaa kookkaampi naapuri on jo väkivalloin ottanut osan tontistamme. Olemme yrittäneet myötäillä ja pitää "hyviä suhteita" kovin yksipuolisesti. Voihan käydä niinkin, että jos saamme kaveriksi naapuriamme monta kertaa voimakkaamman ystävän, naapuriamme harmittaa kun menettää "etupiirinsä". Naapurillamme ei ole mitään hätää, kun muistaa vaan pysyä aidan omalla puolellaan. Jos olisimme voimavaroiltamme tasa-arvoisia, ystävälliset naapuruussuhteetkin voisivat olla aitoja.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio Vastaus kommenttiin #35

Vänkää vänkää, kyllä se siitä totuudeksi muuttuu.

"entä jos se meitä monta kertaa kookkaampi naapuri on jo väkivalloin ottanut osan tontistamme"

Edustaako Mattikin Tommin kritisoimaa menneisyyteen jumittunutta vasemmistoa? Vai olisko siellä oikealla laidalla ihan omat jumit...M.O.T

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #36

Eihän tuo tarina naapurista liittynyt mitenkään vasemmistolaisuuteen, eihän. Paremminkin vahvemman oikeuteen. Miksi kaikki asiat halutaan vääntää akselille vasemmisto-oikeisto? Otsikko vasemmistolehdessä: "Raatajavanhus hukkui riistäjäporvarin avantoon". Minulle veneen oikea ja vasen laita ovat saman arvoisia mutta jumeja voi syntyä kummallekin laidalle.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #33

"Venäjä määrittelee Naton uhaksi ..."

Höpsis, niin Venäjä ei todellakaan tee muuten kuin propagandassaan, eivät venäläiset tyhmiä ole. Baltiassa ja Puolassa joukkoja on vain nimeksi, ei niistä hyökkäämään ole. Putinin hallintoa häiritsee se, että sen naapurimaissa vallitsee demokratia, joka tarjoaa kilpailevan mallin myös Putinin komentoon kyllästyneille venäläisille. Siksi Venäjä pyrkii horjuttamaan ja alistamaan naapureitaan.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio Vastaus kommenttiin #38

Voidaan rakentaa Venäjästä olkiukkoja, oletuksia ja pitää niitä varmana tietona.

"Putinin hallintoa häiritsee se, että sen naapurimaissa vallitsee demokratia, joka tarjoaa kilpailevan mallin myös Putinin komentoon kyllästyneille venäläisille. Siksi Venäjä pyrkii horjuttamaan ja alistamaan naapureitaan."

Skeptikko sanoisi, että kuulostaa mielenkiintoiselta, perustele.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen

On tietoa ja on aatteellista tietoa. On myöskin tietoa jota voidaan soveltaa ja on aatteellista tietoa jota voidaan soveltaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Mielipidetutkimusten mukaan suomalaisten enemmistö vastustaa NATOon liittymistä, suurin osahan vastustajista on oikeistopuolueiden kannattajia. Ei sitä voi millään vasemmistolaisuudella selittää. Vain kokoomuksen kannattajien enemmistö kannattaa liittymistä, kts. http://www.hs.fi/kotimaa/a1425450355649.

Esim. Keskustan kannattajista vain neljäsoasa tukee liittymistä.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Olipa erinomainen kirjoitus ja analyysi. Varmaankaan ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa kaiken kattavaa ratkaisua vaan ennenkaikkea vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat paremman tulevaisuuden. Tätä Suomelle on mm. kuuluminen läntisen maailman yhteisöön. Mitä tunnusmerkkejä se siihen kuuluminen sitten Suomelta vaatii, on kokonaan oman pohdintansa paikka. Rauhallinen rinnakkainelo, aktiivinen ulkopolitiikka kaikkiin suuntiin sekä monipuolinen kansainvälinen bisnes- ja kulttuuritoiminta mahdollisimman laajalla skaalalla on paras rauhan tae. Suurvaltapolitiikkaan Suomen on ihan turha sotkeentua, koska siinä leikissä meille jää vain mustapekka-kortti käteen. Loppupelissä Venäjälle ydinasevaltiona Suomella ei ole sellaista merkitystä sotilaallisesti kuin mitä synkimillä spekulaatioilla halutaan luoda. Tästä johtuen on vaikea nähdä perusteita myöskään maamme sotilaallisen liittoutumisen tarpeille. Venäjä on jo ottanut ulkopolitiikan harjoittamisen sisäpolitiikkansa toteuttamisen välineeksi siihen määrään saakka, että maan kestokyvyn rajat ovat tulleet vastaan.

Avaustekstissä nousee esille erinomaisella tavalla Vasemmmistoliiton tapa rakentaa poliittinen agendansa. Samanaikaisesti se sama strategia ikäänkuin sivulauseenomaisesti todetaan myös olevan osa kansainvälistä politiikkaa. Mitä tarkoitan tällä? Tarkoitan sitä, että kyse näkyy olevan siitä, että tietyillä tahoilla on tärkeää ylläpitää viholliskuvaa yllä. Toisilla se pysyy ennallaan, vaikka maailma muuttuu ympärillä. Toisilla vihollinen vaihtuu maailman muuttuessa. Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa vihollinen ja tiedostaa vihollisen olemassaolo. Tähän jälkimmäiseen liittyen jotensakin luonnottoman sujuvasti kylmän sodan lopulla Neuvostoliiton romahtaessa USA:n vihollinen vaihtui Neuvostoliitosta jihadisteiksi ja alkoi tämä jo neljännesvuosisadan kestänyt terrorisminvastainen sota, jolle ei näy loppua olevan. Lievästi provosoiden voisi todeta, että Vasemmistoliitto on toimintalogiikaltaan maamme amerikkalaisin puolue.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

Menneisyyden haamuista ehkä pahin on se, jos ei ole päässyt vielä tähän päivään mennessä yli talvi- ja jatkosodista ja näistä vanhoista vihollisuuksista. Ei Nyky-Saksaakaan enää vastusteta kiihkeästi natsien tekojen takia. Mutta oletus Venäjän pahuudesta saadaan äidinmaidossa. Siitäkin voi oppia pois.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Ja jos ei opita niin kenraali Makarovin seuraaja kenraali Gerasimov tulee meille kertomaan miten meidän kuuluu itsenäisenä valtiona ajatella ja toimia.
Nikolai Makarov on entinen venäläinen armeijakenraali, asevoimien komentaja ja varapuolustusministeri.

Makarov sai Suomessa julkisuutta kesäkuussa 2012 kommentoidessaan Suomen Nato-yhteistyötä ja sotilasharjoituksia esitelmässään Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa. Makarovin mukaan Suomen liittyminen Natoon olisi sotilaallinen uhka Venäjälle. Hän piti myös pohjoismaista puolustusyhteistyötä uhkana Venäjälle. Puolustusministeri Stefan Wallin katsoi että vapaassa maassa saa esittää mielipiteitä. Ulkoministeri Erkki Tuomioja kommentoi, ettei Nato-yhteistyö ole kenellekään uhka,ja katsoo Makarovin kuuluvan niihin kenraaleihin, jotka yhä elävät kylmän sodan aikaa. Lausunnot käsitellään hänen mukaan venäläisten kanssa. Asiaan otti kantaa myös pääministeri Jyrki Katainen, jonka mukaan Suomi kantaa itse vastuun turvallisuudesta.9.11.2012.

Vladimir Putin antoi marraskuussa 2012 potkut kenraali Makaroville. Syytä Makarovin potkuille ei ole kerrottu. Makarovin tilalle nousee kenraalieversti Valeri Gerasimov.

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

Mistä Makarovin potkut tuon tapauksen jälkeen sitten kertovat? Tulkitaanko paremman vai pahemman mukaan? Pidetäänkö miestä, jolle Putin antoi tuon jälkeen potkut, Kremlin virallisena äänenä?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #45

Kyllä armeijan komentajan ääni on Kremlin virallinen. On täysin selvää, että Putin tiesi mistä Makarov puhuu. Mistä potkut tulivat, sitä voi arvailla, mutta voihan koko juttu olla ennalta sovittu ja Makarov viettää datsallaan rauhallisia eläkepäiviä.

Toimituksen poiminnat