*

TommiKangasmaa

Kuolemattomien sukupolvi

Ajoin viikko sitten kahden viisitoistavuotiaan kanssa kohti kotia. Keskustelu takapenkkiläisten kanssa syventyi siihen, miten he hahmottavat maailmansa muutaman vuosikymmenen päähän. Mikä oli heidän näkymänsä suhteessa teknologiaan ja tulevaisuuteen. Huomasin aika pian, että nuorten mielenkiinto oli pikemminkin ensi viikossa, kuin vuodessa 2060.  Aloitin aiheesta monologin, kuten ärsyttävä aikuinen usein tekee. Tällä kertaa monologia kuitenkin kuunneltiin mielenkiinnolla. Puhuttiin kuolemattomuudesta.

Pohdin sitä, onko nykyinen sukupolvi ensimmäinen, joka ei kuole vanhuuteen? Poistaako teknologinen kehitys vanhuuden, kuin taudin ja tuottaa siten 2000-luvulla syntyneistä ensimmäisen kuolemattomien ihmisten joukon? Olisivatko nämä viisitoistavuotiaat osa ensimmäisiä ”ikuisia”?

Tänä päivänä kuolemattomuutta kohden mennään usealla eri tasolla. Biologisella tutkimusalueella elinten kasvattaminen, solujen uusiutumiseen liittyvä tutkimus ja tappavien tautien hoito etenevät vauhdilla. Digitalisaatio ja aivotutkimus avaavat täysin uusia ovia. Ihmisen ja koneen yhdistäminen kyborgiksi ei pian ole enää scifiä. Kuolematonta ihmistä kohti mennään lukuisilla tieteen osa-alueilla. Yhden laahatessa perässä, toinen kokonaisuus ottaa harppauksia.

Aloitin kuvailun biologiasta. Elimiä ja eri ihmisen osia voidaan kasvattaa ja vaihtaa. Tällä vuosisadalla jokaiselle ihmisille voidaan kasvattaa yksilöllisiä varaosia suoraan laboratoriossa. Hermokudoksia voidaan tuottaa, maksa vaihtaa ja pääkin liittää uuteen vartaloon. Olisiko vaihtovartalokin kasvatettu ja varastoitu juuri minua varten? Vuoteen 2060 mennessä vain aivot olisivat erityisessä suojelussa. Muu keho olisi vain huollon ja varaosien kohde.  

Jatkoin pohdintaa eteenpäin, siirtyen digitalisaation ja tietoisuuden väliseen suhteeseen. Jos aivot voidaan mallintaa, ne voidaan digitalisoida. Jos ne voidaan digitalisoida, voidaan tietoisuus tallentaa suorana kopiona. On luultavasti vain ajan kysymys, milloin digitaaliset kopiot sinusta ja minusta ovat olemassa. Jos näin tapahtuu, on ihmisestä olemassa backup. Kopio, joka voidaan istuttaa tuhoutuneen vartalon ja aivojen tilalle kasvatettuun biologiseen olentoon. Näin ollen todellinen kuolema tarkoittaisi sekä biologis-teknisen, että digitaalisen olemuksen tuhoa.

Digitalisoitua minää voisi ajatella myös pelkkänä läsnäolona verkossa tai virtuaaliympäristössä. Kuka kehoa tarvitsee? Eikö tietoisuus voisi olla vapaa biologisen kehon vankilasta ja toimia täydellisesti myös virtuaalihahmossa? Puettuna digitaaliseksi olennoksi silloin kun tarvitsee. Mitä se merkitsisi tietoisuudelle? Olisiko se kuolemattomuutta?

Tässä vaiheessa nuoret jo pudistelivat päätään. Liian utopistista pohdintaa. En suostunut vielä lopettamaan monologia ja laittamaan takaisin radiota päälle. Mitä kuolemattomuus merkitsisi yhteiskunnallisesti?

Yksi ihmistä voimakkaimmin ajavista voimista on tietoisuus kuolevaisuudesta, ajan rajallisuudesta ja päättymisestä. Lopusta, joka tulee vääjäämättä. Työ on tehtävä valmiiksi, sillä siihen on budjetoitu rajallinen aika. Ihminen pyrkii kehittymään, sillä hänellä on siihen varattu vain vähän vuosia. Kuolevaisuuden ajatus löytyy myös monen ideologian taustalta. Se on suuria monoteistisia uskoja ajava voima.  Nationalisminkin eetoksena on viime kädessä uhrautuminen yhteisön ja valtion edestä. Jääminen kansakunnan kollektiiviseen muistiin.

Kuolematon ihminen sen sijaan ei tarvitse ajan käsitettä. Hän on saman tein vapaa tavoitteista. Mitä väliä sillä on, jos olen sata vuotta juuri nyt tekemättä mitään? Entä mitä jos opiskelisin seitsemännentoista ammattini? Kannattako ajaa ajokortti? Kolmenkymmenen vuoden päästä autot kuitenkin ajavat itseään. Antaisinko takapihan villiintyä huvikseni viisikymmentä vuotta? Senhän voi siistiä myöhemmin.

Kuolemattomuus pysäyttäisi yhteiskunnan ideoiden tasalla kuin voimakas ja puristava jarrutus. Nopeudesta täydelliseen hitauteen ja väistämättömään välinpitämättömyyteen. Kuolemattomuus toisi myös mukanaan suuren kysymyksen väestönkasvusta. Yhteiskunnan olisi aloitettava voimakas väestönkasvun säätely. Se tarkoittaisi suurta ja syvälle ulottuvaa muutosta koko evoluutiokäsitteeseen ja ihmisen elämän tarkoitukseen. Vain harvat ja valitut saisivat lisääntyä. Normista poikkeavia rangaistaisiin ankarasti. Mutta miten? Vankilassa parikymmentä vuotta? Vain kuolemanrangaistus olisi kuolemattomalle riittävän suuri sanktio.

Kuolemattomuus tarkoittaisi myös konservatiivisuutta ja pysähtyneisyyttä, sillä uudet yksilöt tuovat tullessaan muutoksen, jota vanhat eivät halua tai jaksa toteuttaa. Samat asenteiden juoksuhaudat, samat ajatukset, samat kiistat vuosisadasta toiseen. Ja vaikka ihmisen viisaus voisi vuosisatojen aikana kasvaa, monet eivät olisi valmiita kehittymään, oppimaan ja muuttumaan.

Kuolemattomuus voisi johtaa myös anarkiaan, sillä kun kaikki on nähty ja koettu, pitää ihmisen voittaa loputtoman turruttava ja ahdistava jollain uudella. Loputtomasti jotain uutta. Mitkään arvot, eikä mikään etiikka olisi riitävä pitämään kasassa loputtomasti tylsistyneiden joukkoja. Uusi yhteiskunta olisi niin bakkanaalinen ja irvokas, että sitä ei ole nähty edes keisari Caligulan hovissa.

Kuolemattomuus olisi täynnä monotoniaa, toivottomuutta ja ahdistusta, sillä ihminen saa voimaa unelmista, toiveista, odotuksesta ja rajallisuuden hahmottamisesta. Kuolemattomuus riistäisi ihmiseltä muutoksen tuottamaan mielihyvään. Loputtomat päivät sekoittuvat loputtomiin viikonloppuihin, parisuhteisiin, matkoihin, elämyksiin ja erilaisiin ihmisiin. Loputtomiin sarjaparisuhteisiin ja ylitsepääsemättömään tylsyyteen ja ahdistukseen. Kuolemattomien joukko olisi yksi valtava psyykkisesti sairaiden yksilöiden loputon kärsimys.

Aloin ymmärtää monologini loppuvaiheessa, että vaikka kuolemattomuuden syvällisiä vaikutuksia on pohdittu laajasti muun muassa filosofien, teologien, fyysikoiden, sosiologien, lääkärien ja tulevaisuustutkijoiden voimin, ei vaikusten todellista määrää hahmota kukaan

Pelottavinta on se, että mikään indikaattori ei osoita tämän kehityksen olevan utopiaa. Päin vastoin. Kaikki tutkimus ja teknologisen kehityksen käyrät osoittavat kohti  kiihtyvää kasautuvan tiedon ja sen sovellusten kasvua. Kuolemattomuus tulee väistämättä. Joutuvatko minun lapseni kohtamaan tuon todellisuuden? Saattaa olla niin, sillä heidän elinajanodotteensa on jo reilusti yli sata vuotta. Sata vuotta on ikuisuus tämän päivän teknologisessa kehityksessä.

Päätin monologini siihen ajatukseen, että kuolemattomienkin on ratkaistava elinympäristönsä olemassaolon kysymys. Lämpiävä maapallo voi olla se ainoa kuolema, jonka kuolemattomat voivat kohdata lajina. Jos kuolemattomat tuhoavat elinympäristönsä, voi kuolema hävittää ikuisesti elävien lajin, ennen kuin he pääsevät irti planeetan kahleista. Olisko niin, että me ehdimme tuhoamme planeetan ja siten riistämme kuolemattomilta heidän kuolemattomuutensa?

Jää nähtäväksi, ehtiikö ihmiskunta pelastamaan kotinsa, ennen kuin he pääsevät kuoleman ikeestä. Kumpikin vaihtoehto, kuolemattomuus ja lajimme tuho on minulle kauhistus. Yksi ajatus kuitenkin lohduttaa: onneksi en tule näkemään digitalisoitua minää, enkä loputonta monotonista elämää samojen ihmisten ja samojen asioiden parissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kuolemattomuus edellyttäisi jollain aikajanalla myös syntymättömyyttä, jotta ihmiskunnalla olisi mitään mahiksia selvitä. Tulevaisuudessa täällä asustelisi vain harmaahapsisia kuolemattomia tuhansia vuosia vanhoja vanhuksia eikä ketään enää syntyisi maan päälle.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Hyvä näkökulma kuolemattomuuden aiheuttamaan tylsyyteen. Tylsäähän siitä liian pitkästä elosta ehkä tulisikin, ainakin tälläisessä maailmassa.

Siispä.

Simuloidaan aivan omanlainen universumi mikrosiruun, laitetaan siru turvalliseen paikkaan ja muutetaan sinne. Vain mielikuvitus rajana, ja sitä kyllä piisaa.

Tai mikä estää lopulta muuttumasta valonsäteeksi, kierrettäisiin aluksi universumin joka ikininen nähtävyys. "Tuolla" kaikki on ihmeellisempää, suurempaa ja kauniinpaa, tuhansien kvadriljoonien aurinkokuntien loputtomassa joukossa. Jospa sieltä jonkun älypäänkin lopulta löytäisi, kysyisi miten he suhtauvat kuolemaan, ja onko missään mitään tolkkua ylipäätään.

No joo.

Itse ajattelen että yksilön kuolemattomuus ei ole kovin tavoiteltava tavoite. Ihmiskunnan olemassaolon suojelu ylipäätään on jo huomattavasti parempi. Siis, sama jätkähän se täällä tallustelee aina vaan, mitä nyt nimet vaihtuvat ovissa ja blogeissa. Muutamalle muullekin pallolle olisi hyvä siirtää populaa.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta. Ovatkohan uskovaiset ajatelleet tätä puolta "taivaastaan"? Sehän olisi todellisuudessa helvetti.

Mutta mikäli maailmankaikkeutemme on ääretön niin kuolemattomuus on houkutteleva asia. Siis jos sitä pääsee jotenkin tutkimaan eikä jää loukkuun tänne maapallolle ja lähiplaneetoille; aurinkomme kuolee kuitenkin joten siinä katoaisi "kuolemattomuuskin."

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

... vielä sen verran aiheesta että tuollainen "digikopio" ei itseasiassa tee kenestäkään kuolematonta. Johonkin sopivaan koneeseen mallinnetaan ja ohjelmoidaan jotakin, oletettavasti sinun mielesi perusteella. Sitten kuolet.

Ei taida olla mitään perustetta olettaa että ihmisestä löytyisi jokin rakenne joka olisi "minä" tai "itse" ja jonka voisi siten siirtää johonkin. Kyseessä on (äärettömän) monimutkainen prosessi jonka (äärettömän) lukemattomat osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Osien vaihto uudempiin tai niiden ylläpitäminen ikuisesti ehkäpä onnistuukin. Mutta aivot saattavat muodostua ongelmaksi; miten ne jaksavat kauempaa kuin vaikkapa 150 vuotta?

Ylipäätään elämä on (äärettömän) monen yksilön muodostamaa ja se toimii syntymän, lisääntymisen ja kuoleman kautta. Aika kummallinen idea ettäkö siitä saisi eristettyä jonkin jota kutsuisimme "itseksi" tai "minäksi."

Joten "kuolemattomuus" näyttää toistaiseksi mahdolliselta vain lajikohtaisesti; emme tuhoa itseämme ja kykenemme matkustamaan aurinkokuntien välillä. ... no eipä tuokaan kovin mahdolliselta näytä enkä tiedä onko fantasialle mitään perustetta todellisuudessa.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Ei kuolemattomuus ole uusi asia, sen merkitys vain muuttuu ajan myötä.
Aleksanteri suuresta varmasti moni kuullut tai Akilleesta, tuhansia vuosia sitten kuolemattomuus tarkoitti että teki jotakin merkittävää että nimi kantaa yli vuosien tarinoissa, sitten historian kirjoissa, media tallenteissa ja nyt internetissä.

Koko ajan kiihtyvää tahtia on tullut enemmän mahdollisuuksia jopa jokaiselle ihmiselle jättää jälkensä jota voi jälkikäteen tutkia ja analysoida, en ihmettelisi että google tai facebook julkaisisi mahdollisuuden tutkia vanhempiesi tai isovanhempiesi kommentteja, hakuja , blogi kirjoituksia, kuvia ja videoita 10-20 vuoden päästä. jotta voivat päätellä millaisesta ihmisestä todella oli kyse, pistää miettimään mitä sitä netissä tekee nyt, vai mitä?

Eli persoonallisuuttasi tallennetaan jo, milloin pystytään samaan tietoisuuden kanssa, en tiedä.

Lääketiede mahdollistanut jatkuvasti pidempää elinikää ja ongelmat näkyvät meidän aikana jo, työttömyyttä ja köyhyyttä alkaa esiintymään kasvavassa määrin Suomessakin, eläkekustannukset nousevat, työpaikkoja ei riitä kaikille.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Persona; naamio. Per-sonare; äännellä läpi. Ajatukset, halut ja tunteet välittyvät äänen kautta ja naamioivat niiden esittäjän johonkin rooliin.

Toimituksen poiminnat