Tuhon vai rauhan hävittäjät?

Olin eilen Kaivopuiston ilmailunäytöksessä. Temput olivat näyttäviä, äänet mahtipontisia ja taivas kirkas tuhansille katsojille. Monet ihastelivat lapsista vanhuksiin komeita kuvioita, joita erilaiset koneet piirsivät taivaalle.  Palatessani kotiin avasin Facebookin ja totesin, että kaikki eivät nähneet näytöstä samoin silmin kuin minä.

Facebookissa oli useita keskusteluketjuja ja kommentteja, joissa arvosteltiin ilmailunäytöstä. Perustelut liittyivät sotateollisuuden arvosteluun, hävittäjien rooliin ihmisten ja omaisuuden tuhoajina, militarismiin, melusaasteeseen ja vaikka mihin. Kirjoittajat tunnistivat itsensä rauhaa rakastavaksi ja aseita vastustaviksi, tiedostaviksi kansalaisiksi. Jäin pohtimaan näitä kysymyksiä, sillä jokaisella kolikolla on toinen puolensa. 

Rauhanliikkeen aktiivien yksi perusominaisuus on ideologinen katsantokanta. Se, mikä liittyy asevoimiin tai aseiden käyttöön on aina väärin ja tuomittavaa. Aseteollisuus ja aseiden myyjät ovat pahuuden symboleita. Sotilaat ovat pahoja tai harhautuneita ja asevoimat tuhon edustajia. Hävittäjien lento taivaalla tulkittiin ideologisesti vain sotateollisuuden sirkushuvina idiooteille. Aktivistien mukaan fiksut ja tiedostavat osasivat erottaa shown ja piilotetut pyrkimykset. Suomelle myytiin tuhokalustoa veronmaksajien kustannuksella, jotta sotilaat pääsevät tappamaan siviilejä ja rikkomaan paikkoja.

 Minulle tulee aina huono olo, kun luen ideologisesti värittynyttä tai ideologioiden totaalisesti läpäisevää tekstiä. Ideologioiden sisällä näet vaanii väkivallan peto. Väkivallan juurisyitä ovat suvaitsemattomuus, muukalaisuuden kammo, toiseuden torjunta, sekä yhtenä pahimmista ideologinen mustavalkoisuus. Hävittäjien lentelyn taivaalla kategorisesti tuominneet ”fiksut ja tiedostavat” astuivat itse sille ideologian mustavalkoiselle alueelle, jota he itse niin kiivaasti kritisoivat. Mustavalkoisuus kun on etuoikeus silloin, kun on kyse omasta ideologiasta.

Hävittäjä on yhtä kuin se, mihin sitä käytetään. Ne voivat olla paljon muutakin kuin tuhon koneita. Etenkin Suomessa. Suomalaisen hävittäjän ensisijainen tehtävä on luoda ennaltaehkäisykykyä (so. ennalta ehkäistä sotaa ja puolustaa rauhaa). Hävittäjällä valvotaan ilmatilaa (kansainvälisten sopimusten noudattaminen) ja puolustetaan kansalaisia (joukkoväkivallan torjuminen). Hävittäjillä voidaan myös tietyissä tilanteissa osallistua esimerkiksi YK:n rauhaanpakottamiseen tai rauhanturvaamiseen (kansainvälinen apu). Hävittäjä on siten paljon enemmän, kuin rauhanaktivistien yksiniittinen näkemys tuhon koneesta, josta kylvetään kuolemaa siviilien niskaan.

Hävittäjiä ei saa myöskään lähikaupasta. Niitä myy ilmailuteollisuudeksi kutsuttu teollisuuden haara. Hävittäjäkauppiasta ei voi ideologisin perustein valita ”rauhanhävittäjien” kaupasta, sillä kauppias ei voi määrätä niiden käytöstä. Hävittäjien käyttö on poliittisten päättäjien käsissä. Suomen ilmavoimat ei päätä hävittäjien käyttötarkoituksista. Suomalaisia hävittäjiä käytetään lain sallimissa rajoissa niihin tehtäviin, mitä poliittinen päätöksenteko määrää. Niissä tehtävissä ei ole mitään hävettävää.

Kaikkea voi käyttää pahuuteen. Ideologioita, uskontoja, poliittisia liikkeitä, aseita tai puutarhavälineitä. Suomalainen hävittäjä ei ole yli 70 vuoteen ”kylvänyt kuolemaa”. Kirveillä ja keittiöveitsillä kyllä on saatu aikaan monenlaista inhimillistä kärsimystä. Pitäisikö mustavalkoisin ajatuksin värittyneiden ihmisten kauhistella sitä, että kasvuun ja kehittymiseen tarkoitettuja välineitä käytetään näin pahuuden tarkoitusperien saavuttamiseen?

Jos ihminen tulkitsee itsensä tiedostavaksi tai kokee, että hän pyrkii rauhaan ja ihmisten yhteiselon kehittämiseen, on varmaan tarkoituksenmukaista laajentaa ajattelua. Pyrkiä poistamaan mustavalkoinen tulkinta ja ideologinen sokeus. Ne ovat tuhoksi. Ideologian sokaisemat ihmiset ovat valmiita pyrkimään päämääräänsä hinnalla millä hyvänsä. He ovat valmiita demonisoimaan ihmisryhmiä ja riistämään heiltä ihmisarvo, jolloin he eivät kuulu ideologisen suojelun piiriin. Sotilaiden demonisointi on siitä hyvä esimerkki. Hävittäjien yksipuolinen, symbolinen muuttaminen tuhon kylväjiksi on toinen tapa vääristää merkityksiä.

Hävittäjällä kyetään tuhoamiseen ja sen toiminta perustuu taistelukykyyn. Tärkeintä on kuitenkin se, miksi niitä on ja mihin niillä pyritään. Tuhon ja pahuuden keskiössä eivät ole aseet, vaan ne jotka aseiden käytöstä päättävät. Heitä ovat sekä yksilöt, että valtiot. Vastuullisissa demokratioissa päätöksenteko on kaikkien kansalaisten käsissä.

Minua surettaa se mielikuva, jonka jotkut närkästyneet loivat tapahtumasta. Kukaan ei voi tosissaan väittää, että brittien sotilaslentäjät suu vaahdossa pohtivat siviilien surmaamista, kun he piirsivät kuvioitaan Kaivopuiston ylle. He lensivät siitä ilosta, että ihminen kykenee olemaan vapaa taivaalla, tuottamaan iloa alhaalla oleville katsojille ja käyttämään hankittuja taitojaan  vaikean koneen hallintaan. 

TommiKangasmaa

Kirjoittaja on valtiotieteilijä, ammattisotilas ja tuottaja joka haluaa realismia yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Näkemykseni ovat omiani, eivätkä edusta työnantajani kantoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu