TommiKangasmaa

Asevelvollisuustutkimuksesta uupuu kokonaisvaltainen näkemys

Asevelvollisuudesta käytävää poliittista keskustelua ja valtataistelua tutkinut tohtorikoulutettava Hannu Salomaa kirjoitti HS vieraskynässä (28.9.2018) asevelvollisuuden olevan edellen vanhakantainen ja  nojaavan nationalismiin. Salomaan mukaan asevelvollisuus nojaa edelleen 1800-luvun ajatusmaailmaan ja sitä tulee muuttaa. Salomaa korostaa, että ikäluokasta kaikki eivät suorita asevelvollisuutta, järjestelmä on hierarkkinen ja vanhaan kasvatusajatteluun nojautuva. Salomaa tarjoaa mieluummin tilalle valikoivaa ja palkkaan perustuvaa pientä asevelvollisuusarmeijaa tai ammattiarmeijaa.

Salomaan polku asevelvollisuuskeskustelua tutkineesta kandityöstä väitöskirjatutkimukseen on varmasti laadukasta tutkimusta, eikä sen arvoa osan asevelvollisuuskeskustelua sovi kiistää. Valitettavasti tutkijalta puuttuu kokonaisvaltainen näkemys maanpuolustuksen perimmäisestä tarkoituksesta, sekä ratkaisuista, jotka reunaehtoina johtavat nykyiseen malliin. Salomaan, kuten menneen kansalaisaloitteenkin lähtökohtina on korostaa yksilökeskeistä, globaalia maailmaa, jossa asevelvollisuutta tarkastellaan talouden, liberalismin,  tasa-arvon ja sukupuolen kautta. Tutkija korostaa, että asevelvollisuus perustuu konservatismiin, nationalismiin, hierarkiaan, ”pyhiin arvoihin” ja vaihtoehdottomuuteen. Salomaan mukaan todellista keskustelua asevelvollisuudesta on vaikea käydä, sillä se on betonoitu suomalaiseen poliittiseen keskusteluun muuttumattomana ja kaikuna kansakunnan rakentamisen ajoilta. Tutkimustuloksissa näkyy valitettavasti puolustuksen suunnittelun keskeisten perusteiden puute.

Suomen puolustus perustuu pidäkkeen luomiseen. Puolustusvoimien tehtävä on luoda uskottava puolustus joka ensisijaisesti ennaltaehkäisee sellaisen hyökkäyksen Suomeen, joka pakottaisi meidät luopumaan itsenäisyydestämme, omasta päätäntävallastamme ja omasta yhteiskuntajärjestyksestämme. Puolustusvoimille on keskeistä luoda annetuilla resursseilla mahdollisimman hyvä puolustusjärjestelmä. Siinä ratkaisussa kaikki vaihtoehdot ovat aina avoimia, ottaen kuitenkin huomioon keskeiset reunaehdot. Niitä reunaehtoja luovat oletettu uhka, maantiede, olosuhteet, kansainväliset liittoumat, annetut resurssit, taistelutapa, väestöpohja ja tahto puolustaa Suomea. Näissä monimutkaisissa laskelmissa on päädytty siihen, että asevelvollisuus tuottaa tarvittavan kyvyn. Suomen ulkopolitiikalla on ollut sata vuotta tukenaan hyvin koulutettu ja itseensä luottava asevoima, joka riittää koko maan puolustamiseen. Asevelvollisuus on keskeinen osa tätä voimaa.  

Salomaa, kuten moni puolustuksen suunnittelun ulkopuolella oleva tutkija, tarkastelee suomalaista asevelvollisuutta kansainvälisen kontekstin kautta. Vertailussa ei kuitenkaan kyetä lähestymään kohdetta geopolitiikan tai sotilaallisten vaatimusten kautta. Johtopäätöksissä keskitytään siihen, miten muualla länsimaissa on ratkaistu asevelvollisuuskysymys, riippumatta siitä, mihin liittoumaan maat kuuluvat, missä ne sijaitsevat ja mitkä ovat kyseisten maiden sotilaallisen puolustuksen tavoitteet.

Salomaalle asevelvollisuus näyttäytyy kielellisten merkitysten, vanhoillisuuden ja poikkeuksellisuuden kautta. Salomaa tarkastelee asevelvollisuutta myös  talouden kautta osaamatta sijoittaa asevelvollisuutta oikeaan kontekstiin. Salomaa ei valitettavasti todellisuudessa ymmärrä, että asevelvollisuus on vain osa puolustuskykyä, jota puolustusvoimissa tarkastellaan kokonaisuuden kautta.  Puolustuskykyä ei tarkastella ensisijaisesti sukupuolen, yksilön etujen, aatteiden,  ideologioiden, eikä kielellisten diskurssien kautta. Puolustuskyvyn suunnittelun lähtökohtana on kova aseellinen ja henkinen suorituskyky, jolla voidaan vastata äärimmäisessä tilanteessa sotilaallisiin toimenpiteisiin Suomea vastaan. Puolustusvoimien loppuasetelmassa suomalaisilla on oikeus ja vapaus päättää omista asioistaan, sekä mahdollisuus elää turvallista elämää ilman pelkoa jatkuvasta sotilaallisesta uhasta. Vaikka puolustuskykyä ei rakenneta Salomaan tutkimuksen lähtökohdista, niiden asettamat haasteet tunnetaan varsin hyvin puolustusvoimissa.

Asevelvollisuuden yhdistäminen 1800-luvun asevelvollisuuteen tai nationalismiin ovat ontuvia väitteitä. Nykyisen suomalaisen asevelvollisuuden käsite ja arki ovat kaukana menneistä ajoista. Puolustusvoimissa tuskin kuulee aggressiivista nationalismia arkipuheessa. Ylpeyttä omasta maasta ja yhteiskunnasta kylläkin.  Puolustusvoimat pitää yllä suomalaisia ja demokraattisia arvoja, uskoo yhteiseen asiaan ja vaalii Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien ihmisten vapautta ja oikeutta päättää omista asioistaan. Tavoitteet ja keinot ovat kaukana Salomaan esittämistä kriittisistä puutteista.

Salomaa on kirjoittanut myös gradussaan ”Asevelvollisuuden vaiettu diskurssi” (2016) vaikenemisen spiraalista. Hänen mukaansa asevelvollisuuskeskustelu on vaihtoehdotonta, perustuu nationalismiin, globalisaation vastaisuuteen ja vaientaa vähemmistön äänet. En yhdy näihin johtopäätöksiin. Asevelvollisuuskeskustelu on tullut viime vuosina ja miltei ”korvista ulos”. Sitä on käyty kaikilla eri tasoilla tasa-arvoon, sukupuoleen, talouteen, koulutukseen, kansainvälisyyteen, Ruotsiin ja ties mihin viiitaten. Keskustelua ei ole puuttunut. Sen sijaan Salomaan tutkimuksesta heijastuu näkemys siitä, että keskustelu ei ole mennyt oikeaan suuntaan. Keskeinen, mahdollinen johtopäätös jää kokonaan pois: onko asevelvollisuus kaikkien tarkastelujen jälkeen pysynyt muuttumattomana, koska se vastaa parhaiten puolustuksen tarpeisiin annettujen reunaehtojen puitteissa?

On toki myönnettävä, että puolustusratkaisujen tutkiminen on vaikeaa, koska keskeinen aineisto ei ole saatavissa. Salomaan tutkimuksen lähteissä ei ole pääesikunnan suunnitteluosaston asiakirjoja, koska ne ovat salaisia. Puolustuksen keskeiset laskentamallit, ratkaisut ja uhkamallit eivät ole tutkijan käytössä. On ymmärrettävää, että tällöin ratkaisuja tarkastellaan diskurssin, ideologioiden, historian, talouden tai valtakäsitteiden kautta. Sekin on ymmärrettävää, että tutkimustulokset ovat kriittisiä, sillä myös puolustusvoimat tunnistaa puolustuksen tarpeiden ja maailman kiivaan muutoksen mukanaan tuomat kehittämiskohdat. Sen sijaan johtopäätökset, joissa esitetään edellä mainittujen tutkimuslähtökohtien kautta merkittäviä muutoksia puolustusratkaisuun ovat vähintäänkin haasteellisia, sillä tutkimuksen kannalta keskeinen aineisto jää puuttumaan.

Asevelvollisuuskeskustelu nivoutuu väistämättää koko puolustuskykyä koskevaan keskusteluun. Ensisijaista on, että pystymme ylläpitämään mahdollisimman tehokkaan puolustuskyvyn annetuilla resursseilla. Sen sisällä on pyrittävä mahdollisimman lähelle länsimaisia arvoja, korostettava läpinäkyvyyttä ja ylläpidettävä luottamusta.

Poikkitieteelliset tutkimuslähtökohdat ovat arvokkaita kehitettäessä puolustuskykyä. Arvokasta on myös esittää vaihtoehtoja asevelvollisuudelle puolustuskyvyn osana, mutta silloin on oltava kykyä käydä se keskustelu realistisista lähtökohdista yhdessä puolustusvoimien kanssa ilman ideologisia painotuksia. Tällä hetkellä emme ole yhteiskuntana kyenneet vielä esittämään sellaista mallia, joka ylläpitäisi saman puolustuskyvyn ilman asevelvollisuutta, emmekä ole kyenneet esittämään mallia, joka olisi kaikille tasapuolinen, sukupuolineutraali, taloudellisesti taakaton ja yksilöä korostava. Yhteiskunnalliset velvollisuudet kun harvoin ovat pelkästään pelkästään vapauksia korostavia.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Tommi Kangasmaa kirjoittaa:

"Tällä hetkellä emme ole yhteiskuntana kyenneet vielä esittämään sellaista mallia, joka ylläpitäisi saman puolustuskyvyn ilman asevelvollisuutta, emmekä ole kyenneet esittämään mallia, joka olisi kaikille tasapuolinen, sukupuolineutraali, taloudellisesti taakaton ja yksilöä korostava."

Kyllä tällainen malli on olemassa. Voisimme määrätä koko ikäluokan - siis kaikki sukupuolet - kutsuntoihin, ja tästä isosta joukosta sitten valita vapaaehtoispohjalta soveltuvuuden ja motivaation (ei sukupuolen) perusteella tarvittava määrä nuoria asepalvelukseen.

Varsinkin välillisiä kansantaloudellisia säästöjä syntyisi, kun emme enää tarpeettomasti kouluttaisi ylisuurta määrää varusmiehiä, joille ei pystytä järjestämään kertausharjoituksia eikä heille tosipaikan tullen riittäisi ajanmukaista varustusta. Säästyviä rahoja voisi käyttää kertausharjoituksiin ja modernin asemateriaalin hankintaan.

Määrää siis korvattaisiin laadulla nykyaikaisten uhkakuvien ja muuttuneen sodankuvan mukaisesti. Puolustusvoimien suorituskyky vahvistuisi, ja selkänojaksi ja huoltovarmuuden turvaajaksi tarvitaan myös jäsenyys puolustusliitto Natossa, johon jo 95 prosenttia EU:n väestöstä kuuluu.

Malli olisi kustannustehokas, tasa-arvoinen ja nykyaikainen.

Pitemmän päälle se ei yksinkertaisesti enää mene nuorille läpi, että naisille ja miehille muka kuuluu eri laki ja eri yhteiskunnalliset tehtävät ja velvollisuudet. Nuoret osaavat kyseenalaistaa museaaliset sukupuolimuotit ja he ymmärtävät, että sellaisille perustuslakiinkin kirjatuilla arvoilla kuin yhdenvertaisuus on ihan todellinen merkitys.

Muutos kohti tasa-arvoa tulee joka tapauksessa, ja se kannattaa tehdä hallitusti.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Ei millään pahalla Kotro, mutta esittelemäsi malli voi kuulostaa hyvältä, mutta se ei käytännössä toimi. Unohdat yhden tärkeän asian, joka on se, että miten ulkopuoliset näkisivät tuon mallin toimivuuden. Ajatellaan pahinta, että Suomi joutuisi sotaan, niin silloin suuret reservit saattaisivat olla erittäin hyödylliset, koska niiden avulla olisi menetyksien paikkaaminen mahdollista.

Jos sen sijaan siirryttäisiin vapaaehtoisuuteen perustuvaan malliin, niin siinä voisi hyvinkin käydä niin, että puolustusvoimat eivät saisi riittävästi sotilaita uskottavan puolustuksen ylläpitämiseksi. Ruotsi on koettanut tuollaista mallia ja nähnyt, että se ei käytännössä toimi. Siksi Ruotsi harkitsee asevelvollisuuden palauttamista jossain muodossa.

Asevelvollisuudessa kannattaa muistaa brittiläisen poliitikon Leonard H. Courtneyn sanat: "The price of freedom is eternal vigilance." Toisin sanoen vapaaehtoismalleissa pyritään tinkimään vapauden hinnasta. On hyvä huomata, että 2010-luvun Eurooppa ei ole paratiisi, vaan sinne on erään naapurimaamme kautta pesiytynyt ajattelu, että omia toimia voidaan oikeuttaa sillä, että toimijalla on voimaa takanaan.

Suomen perustuslakiin on erillisesti kirjattu sen 127. pykälään maanpuolustusvelvollisuus:

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/199907...

"127 § Maanpuolustusvelvollisuus

Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.

Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla."

Tämä tarkoittaa sitä, että maanpuolustusvelvollisuus on poikkeus suhteessa yhdenvertaisuuteen lain edessä ja sitä kautta eduskunnalla yksinkertaisella enemmistöllä määräysvalta päättää, miten Suomen maanpuolustus järjestetään.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Tässäkin Arno puuttuu valitettavasti niitä keskeisiä puolustuksellisia lähtökohtia, jotka säätelevät ratkaisuja.
Olen varma siitä, että puolustusvoimat tarkastelee malleja avoimesti. Puolustusvoimille ei ole mikään etu, että järjestelmä on sukupuolittunut ja pakollinen. Ne eivät ole puolustussuunnittelun lähtökohtia. Puolustus on kuitenkin järjestettävä siten, että se on tehokas ja uskottava. Ja sitä se tällä hetkellä kiistatta on.

Joukkoja ei juurikaan kouluteta turhaan. Joukkokierto varmistaa sen, että taistelevien joukkojen ikä pysyy oikeana ja osa vanhemmasta reservistä siirretään pois etulinjan tehtävistä. Tämä laskentamalli ei ole oikein avautunut julkisessa keskustelussa ja siksi puhutaan edelleen "turhasta ja ylisuuresta" reservistä.

Vapaaehtoisuudesta ei ole vielä ratkaisemaan puolustuskyvyn tarpeita. Varusmiehillä suoritetun kyselyn mukaan saisimme nykyisillä ehdoilla n. Norjan kokoisen, eli maksimissaan 9000 henkilön kokoisen saapumiserän. Se ei riitä joukkotuottamaan joukkoja, joita meidän tulee perustaa. Näin ollen systeemiä pitäisi täydentää arvonnoilla tai vast. jotta saataisiin tarvittava määrä taistelijoita joukkotuotantoon. Se voi olla tasa-arvoista, mutta se ei ole tasapuolista.

Asemateriaalihankinnat ovat n. 1/3 puolustusmäärärahoista. Muutaman tuhannen varusmiehen muutoksilla ei muuteta puolustusmateriaalihankintojen kokonaisuutta merkittävään suuntaan, joten siinäkään ei ole viisasten kiveä tarjoilla. Vaikka muuttaisimme puolustusratkaisumme perusteita.

Meillä ei ole myöskään syytä muuttaa radikaalisti puolustusratkaisuamme. Se perustuu pitkäjänteiseen sotilaspoliittisen ympäristön seurantaan, arvioihin ja suunnitteluun. Pitäisi tapahtua todella disruptiivinen taistelukentän muutos, jotta puolustusvoimat lähtisi suunnittelemaan paljon pienempää taisteluvoimaa. Näitä muutoksia voi toki tulla robotisaation, sekä biologis-digitaalisen teknologisen kehityksen kautta. Näitä muutoksia seurataan tiiviisti ja ne ovat varmasti mukana suunnittelussa.

Yhdenvertaisuudella on perustuslaillinen merkitys ja siten suuri arvo. Puolustusta ei voi kuitenkaan suunnittella pelkästään yhdenvertaisuuden perusteella. Sen sijaan puolustuksen sisällä voidaan pyrkiä mahdollisimman kattavaan yhdenvertaisuuteen. Osa sitä on naisten mahdollisuus suorittaa asepalvelus. Puolustusvoimat pyrkii myöskin yhdenvertaisuuteen suhteessa asevelvollisten sosiaaliseen asemaan tai taustaan nähden. Kasarmilla ei ole eroa juristin pojan ja putkimiehen tytön asemassa. Myös maahanmuuttajien kokemukset yhdenvertaisuudesta ovat olleet pääosin positiivisia. En usko, että koululaitoksen lisäksi suomalainen voi missään kohdata vastaavaa sosiaalista yhdenvertaisuutta.

Yhteiskunta ei ole yhdenvertainen kaikille maanpuolustuksen ulkopuolellakaan. Sosiaalisia eroja ei valitettavasti perustuslailla tasoiteta, vaikka laki pyrkii antamaan kaikille samat oikeudet. Suomalaiset kuitenkin kokevat elävänsä yhdessä maailman yhdenvertaisimmista maista. Asevelvollisuuden kannatus korostaa sitä, että enemmistö kokee saavansa järjestelmästä enemmän, kuin menettävänsä. Yhteiskunnallisten velvollisuuksien osalta joutuu aina joku antamaan enemmän kuin toinen. Verotuksen käytännöt eivät ole sukupuolittuneita, mutta monen mielestä eivät myöskään yhdenvertaisia.

Silti keskustelussa unohtuu aina se, että puolustusvoimat pyrkii luomaan mahdollisimman hyvän puolustuskyvyn näillä resurssipoliittisilla reunaehdoilla. Pelikenttä on avoin, mutta pääasia on se, että nykyistä puolustuskykyä ei lasketa vain siksi, että järjestelmä on jonkun mielestä epätasa-arvoinen.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Tommi,

Muutama kommentti:

Kuten Varusmiesliiton tuore julkaisu raadollisesti toteaa, kertausharjoitukset osuvat reserviläisen kohdalle laskennallisesti kerran 15 vuodessa. Sodan ajan joukkoihin on sijoitettu ihmisiä, jotka eivät käy kertaamassa koskaan. Uskotko todella, että tällaisella reservillä voi vastata moderneihin uhkakuviin?

http://varusmieslehti.fi/varusmiesliiton-pamfletti...

Kirjoitat myös, että puolustusvoimat tarkastelee eri malleja avoimesti. Enpä usko. Kun puolustusministeri Seppo Kääriäinen julisti, että asevelvollisuus on "fundamenttien fundamentti", hän taisi tiivistää yleisen asenteen. Nato-jäsenyyttäkin kuulee jatkuvasti vastustettavan siksi, että "silloin ehkä joutusimme luopumaan asevelvollisuudesta". Näin on filosofoinut esim. Gustav Hägglund. Kovin itseisarvoiselta se vaikuttaa, jopa "miesten koululta" (Mm. Hägglund tarjoaa tuotakin noloa klisettä yhä vain..).

Asevelvollisuuden kriitikot ovat saaneet kuulla toinen toistaan päättömiä kommentteja. Esimerkiksi puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen puolusti asevelvollisuutta kertomalla, että vaihtoehto on "palkka-armeija" joka maksaa pelkkinä palkkakustannuksina yhdeksän miljardia.

Tällaiset päättömyydet paljastavat, että mitään vaihtoehtoisia malleja ei ole ajateltu, kun jo perustermit ovat pielessä ja laskutoimitukset ja niiden taustaoletukset ovat aivan järjettömiä.

Tasa-arvosta sen verran, että sitä ei yksinkertaisesti voi ohittaa. Kyllä, yhteiskunnassa on muitakin tasa-arvo-ongelmia, mutta sukupuolitettu asevelvollisuus on niistä kaikkein selvin, ja se on vieläpä lakiin kirjoitettu. Ei voida sopia, että yhteiskunnassa on merkittäviä alueita, joilla laillinen syrjintä on ok.

Onneksi nyt jo kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt ehdottavat kukin tavallaan lain tasa-arvoistamista. Toki kaikkein älyttömintä olisi pakottaa naisetkin palvelukseen: jos miesten vessasta on lamppu rikki, ongelmaa ei korjata sillä että käydään rikkomassa se naistenkin vessasta.

Vapaaehtoisuutta kohti kulkee tie, ja hyvä niin.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto Vastaus kommenttiin #6

"Asevelvollisuuden kriitikot ovat saaneet kuulla toinen toistaan päättömiä kommentteja. Esimerkiksi puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen puolusti asevelvollisuutta kertomalla, että vaihtoehto on "palkka-armeija" joka maksaa pelkkinä palkkakustannuksina yhdeksän miljardia."

Olisiko mahdollista saada linkki tuohon Puheloisen kommenttiin, jotta sitä voitaisiin arvioida sen asiayhteydessä? Jos Suomella olisi 280,000 sotilaan palkka-armeija, jonka jokaiselle sotilaalle maksettaisiin 30,000 euroa vuodessa, silloin kustannukset olisivat 280,000 * 30,000 = 8,4 miljardia. Jos oletetaan, sen johtajat saavat suurempaa palkkaa kuin rivimiehet, niin kyllä palkkakustannukset lähestyvät tuota 9 miljardia euroa vuodessa.

Ulkopuolisen on vaikea arvioida tuota kommenttia, kun ei ole mahdollista nähdä sen asiayhteyttä. Jos puhutaan sodan ajan uskottavan vahvuuden jatkuvasta ylläpitämisestä, niin tuo summa kuulostaa loogiselta. Sen sijaan, jos on kyse palkka-armeijasta, jonka vahvuus on joitakin kymmeniätuhansia sotilaita, niin tuo summa on aivan liian suuri.

Naisten yleisen asevelvollisuuden suhteen näen sen ongelman, että silloin pitäisi pystyä järjestämään tuvat, vaatteet ja kouluttajat useammalle kymmennelletuhannelle naiselle vuodessa, ja se ei olisi halpaa.

Viime kädessä Kotron näkökulman ongelma on se, että hän elää umpiossa, josta hän ei näe maamme rajojen ulkopuolelle. Kuitenkin 2010-luku on osoittanut, että jopa Euroopassa vallitsee viidakon lait, joissa vahva sortaa heikkoa. Tästä voi hyvinkin seurata Suomelle se, että jos toimitaan Kotron ehdotusten mukaan, niin Suomi heikkenee ja Suomen riski joutua sotilaallisen toiminnan kohteeksi kasvaa. Jos hänen ehdotuksiaan ei kuunnella, niin silloin voidaan rikkoa hänen mukaansa tasa-arvon periaatteita.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen Vastaus kommenttiin #7

Ja tuokin on vain samalla hetkellä taistelevat joukot. Tällä hetkellä Suomessa on lähes 900 000 sotilasta, joista vain 230 000 on samanaikaisesti rintamalla ja loput joko kierrättävät tai paikkaavat tappioita. Arnon mallissa joukot laskettaisiin vain kolmasosaan eivätkä he saisi rintamalta yhtään lepoa.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #6

Arno. Kertausharjoitukset osuvat niihin, joiden joukkoa sillä hetkellä koulutetaan. Tärkeimpien joukkojen osalta kertuut osuvat enemmän, vähemmän kriittisten vähemmän. Kertausharjoitusmääriä pitäisi toki kasvattaa. Olen siitä samaa mieltä. Ei riitä kuitenkaan, että siihen laitetaan muutama miljoona lisää rahaa. Tärkein resurssi, eli henkilökunta ei kasva. Jo nyt kouluttajat ovat jaksamisensa äärirajoilla. Harvassa työssä joutuu olemaan joka kolmas vuosi yhden vuoden pois kotoa (ja nekin päivät ovat laskennallisesti 8 tunnin päiviä, vaikka todellinen aika on 24 h/pv). Puolustusvoimien määrärahat eivät ole tuntuvasti kasvaneet. Puolustusvoimauudistus leikkasi entisestään henkilökuntaa.

Puolustusvoimien on pakko tarkastella kaikkia vaihtoehtoja, joten siinä kumoan tyystin väitteesi. On kuitenkin selvää, että asevelvollisuusvaihtoehtoa tarkastellaan merkittävästi enemmän, koska se on tällä hetkellä valittu tie. Asevelvollisuus on, kuten itsekin toteat toki viime kädessä poliittinen valinta. Sillä on kiistatta omat etunsa ja haittansa. Niiden punnitsemisessa puolustusvoimat kuitenkin tarkastelee puolustuskykyä - ei fundamentteja tai ideologioita. Natossa emme muuten luopuisi asevelvollisuudesta. Se tarkoittaisi puolustuskyvystä luopumista. Nato ei tuo meille yhtään enempää pysyviä joukkoja, eikä kykenisi korvaamaan Suomen puolustusta. Tukea ja pelotetta se toisi kyllä roppakaupalla lisää.

Ei ne laskelmat ammattiarmeijasta mitään päättömiä ole. Siinä heität kyllä pilkkakirveen väärään maaliin. Ei PV:n komentaja hatusta heittele lukuja. Hänellä on takanaan hyvin vankka ja ammattimainen joukko asiantuntijoita laskemassa vaihtoehtoja. Ammattiarmeija on tietysti kallis vaihtoehto. Se on sitä joka puolella maailmaa. Jokaisessa maassa on omat ratkaisut suhteessa uhkakuviin ja resursseihin. Meillä on ratkaisu, joka tuottaa tarvittavan kyvyn ja se näyttää taas kiinnostavan muitakin Euroopassa.

Nojatuolistrategina voi olla helppoa heittää, että uhkakuvat ovat vääriä ja puolustuskyky kuralla. Saahan noita mielipiteitä heitellä, mutta eivät ne kyllä perustu mihinkään muuhun kuin hihalyysiin. Ja kun ne eivät perustu mihinkään konkreettiseen analyysiin eivätkä sotapelaamiseen todellisilla arvoilla, niin niistä lienee turha väitellä.

Ei tasa-arvoa voikaan sivuuttaa, mutta se voidaan laittaa puntariin koko yhteiskunnan puolustuksen rinnalle ja miettiä, voisiko siinä siksi joustaa. Muista myös Arno, että eivät läheskään kaikki miehet tai naiset koe asevelvollisuutta syrjiväksi. Voi olla, että pääkaupungin liberaalissa ilmapiirissä voi tuntua siltä, että kaikki huutavat vääryyttä, mutta ei se ole koko totuus. Ei ainakaan kyselyjen, palautteiden ja tutkimusten osalta. Olisiko tunteessa kuitenkin vähän myös omaa ideologiaa ja turhautumista näkyvissä ja se reflektoidaan koko yhteiskuntaan?

Politiikan tutkimuksen näkökulmasta voi ehkä vielä pohtia sitä, miksi nuorisojärjestöjen näkökulmat ovat aina niin kärjistettyjä ja hioutuvat vuosien varrella. Nuorten näkemykset ovat arvokkaita ja suuntaa antavia, mutta tiedät itsekin mitä ikä tekee radikaaleimmille ajatuksille. Ainakin suurella osalla väestöstä. Kaipa se mitataan vaaleilla ja eduskunnassa lainsäädännön osalta jatkuvasti.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #13

Tommi Kangasmaa: - "Muista myös Arno, että eivät läheskään kaikki miehet tai naiset koe asevelvollisuutta syrjiväksi."

Eivät tietenkään. Eiväthän läheskään kaikki kokeneet aikoinaan esimerkiksi orjuuttakaan syrjiväksi. Se ei kuitenkaan ollut kelvollinen peruste sen säilyttämiselle.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Petri,

meidän uhkakuvamme eivät ole semmoisia että niiden torjumiseen sopii satojen tuhansien miesten riittämättömästi koulutettu ja huonosti varustettu reservi. Valtava reservimme on taistelukykyistä ja moderniin teknistyneeseen ja ammatillistuneeseen sodankäyntiin soveltuvaa vain paperilla. Jos silläkään.

Mitä Ruotsiin tulee, se teki sen virheen että luopui kutsunnoista joiden avulla saa koko ikäluokan kiinni ja siten maksimaalisen rekrytointipohjan.

Mietit aivan oikein sitä, miltä ratkaisumme näyttää muiden maiden silmissä. Jos meillä olisi nykyistä paremmin varusteltu ja koulutettu armeija (mutta pienempi teoreettinen reservi) ja kuuluisimme Natoon, ainakin itäisen seinänaapurimme silmin näyttäisimme maalta, johon ei kannata kohdistaa sotilaallista aggressiota.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Mielestäni sinulta unohtuu pari asiaa ja ne koskevat maamme resursseja, sekä maamme kokoa. Suomi on pinta-alaltaan yksi Euroopan suurimpia maita (Suomi on suurempi kuin Puola, Italia tai Britannia). Silti Suomessa on vain 5,5 miljoonaa asukasta ja Suomen puolustuksellisena oppina on koko maamme alueiden puolustaminen. Siihen tarvitaan suurta joukkoa sotilaita sotatilanteessa.

Toiseksi Suomen resurssit satsata maanpuolustukseen ovat rajalliset ja niitä tuskin tullaan kasvattamaan eduskunnassa. Joten puolustusvoimien tehtävänä tulee olemaan saada aikaan Suomelle optinaalinen puolustuskyky ottaen huomioon maantieteen ja talouden tuomat rajoitteet. Tämän asian suhteen on uskottavaa, että puolustusvoimien tosiasialliset laskelmat ovat salaisia, vaikka tosiasiat tunteva henkilö pystyy niiden luonteen päättelemään.

Suomi on ilmoittanut olevansa sotilasliittoihin kuulumaton maa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomella tulee olla kykyä huolehtia omasta puolustuksestaan tai jos näin ei toimita, niin käytännössä puolueettomuudelta menee uskottavuus. Suomen kaltaisella maalla, jolla on näin strateginen sijainti, ei ole varaa pistää tasa-arvon ideologiaa turvallisuuspolitiikan edelle.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Suomen asevelvollisuussotilaat ovat voittaneet harjoituksissa Norjalaisten Afganistanin veteraanit. Tiedätkö yhtään mistä puhut?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Shakissa vai salibandyssa? Kyse on nyt siitä, mihin realistisesti kannattaa varautua ja resurssit keskittää.

John Helin Vastaus kommenttiin #20

Taisteluharjoituksissa. Arrow harjoituksista yhdysvaltalaisten kanssa tullut palaute on myöskin ollut varsin hyvää.

John Helin

Kiinnostaisi tietää, millaisia uhkakuvat sinun mielestäsi ovat. Eivätkö Ukrainan ja Georgian kriisit ole mielestäsi osoitus perinteisemmän sodankuvan ja voimapolitiikan paluusta Eurooppalaiseen turvallisuusympäristöön?

Väität myös puolustusvoimien sodan-ajan varustustason olevan huonoa ja varusmiesten koulutuksen riittämätöntä sotatilanteeseen. Olisiko näille jonkinlaisia lähteitä?

Varustus ja koulutus Suomessa ovat nykyaikana parempia, kuin suurimmalla uhalla eli itänaapurilla. Sodan-ajan keihäänkärki kulkee erittäin modernilla ja suorituskykyisellä kalustolla. Suurelle osalle taistelevista joukoista on jakaa pimeänäkökiikareita ja muuta modernia kilkettä. Tämän lisäksi kevyemmillä joukoille on jakaa riittävästi tehokasta panssarintorjuntakalustoa.

Kaikki joukot eivät tietenkään sotatilanteessa tarvitse moderneja taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuja, vaan paikallisjoukkojen varustus on syystäkin kevyttä: erikoisjoukkotoiminnan rajoittaminen ja kohteensuojaus kun onnistuu varsin hyvin vanhemallakin varustuksella. Vihollisen sitominen kevyemmillä joukoilla mahdollistaa parhaiten varusteltujen joukkojen käyttämisen siellä, missä todellista tarvetta ilmenee ja vihollisen on vaikeampia sitoa niitä "palokunta" toimintaan erikoisjoukoilla.

Koulutusargumenttisi on myös kyseenalainen, kun katsoo Suomalaisten harjoitusmenestystä sekä Norjassa NATO:n harjoituksissa, että kotimaan kamaralla amerikkalaisten kanssa Arrow harjoituksissa. Toiminnasta tullut palaute on ollut lähinnä positiivista ja Suomalaiset varusmiehet ovat pärjäänneet kiitettävästi ulkomaalaisia ammattisotilaita vastaan.

Millä perusteella siis pidät PV:n koulutusta ja varustetasoa huonona. Mihin vertaat niitä? Mikä olisi mielestäsi riittävä varustetaso? Onko kaikilla joukoilla oltava sama varustetaso? Miten kehittäisit konkreettisesti puolustusvoimien koulutusta ja varustelutilannetta?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "emmekä ole kyenneet esittämään mallia, joka olisi kaikille tasapuolinen, sukupuolineutraali, taloudellisesti taakaton ja yksilöä korostava."

Emmekö? Olenko tosiaan ensimmäinen? :-o
No, tässä muutama:

- Asevelvollisuus ulotetaan koskemaan kaikkia kansalaisia, ja Puolustusvoimat etsii jokaiselle kykyihinsä sopivan tehtävän. Velvollisuuden voi suorittaa siviilipalveluksella.

- Säädetään naisille asevelvollisuutta vastaava palvelusvelvoite jollain toisella yhteiskunnan kannalta yhtä tärkeällä osa-alueella (esimerkiksi vanhusten- tai sairaanhoitoon liittyvä velvoite).

- Säädetään naisille varusmieskoulusta vastaava koulutus, jossa kohotetaan fyysistä kuntoa, opetetaan ruoanlaittoa, siivousta, lastenhoitoa, väestönsuojelua, ensiapua, ryhmässä toimimista ja muita vastaavia taitoja, eli "tehdään tytöistä naisia".

- Säädetään ase- tai siviilipalvelusvelvollisuutta suorittamattomille ylimääräinen vero, jonka tuotto käytetään palveluksessa olevien päivärahan tuntuvaan korottamiseen.

- Annetaan ase- tai siviilipalvelusvelvollisuuden suorittamisesta joitain selkeitä ja tuntuvia etuja kuten veronalennuksia, merkittäviä lisäpisteitä opiskelupaikkojen pääsykokeisiin, lisä-ääniä eduskuntavaaleihin, tms.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Lukematta Salomaan tutkimusta en osaa sanoa, puuttuuko siitä "kokonaisvaltainen näkemys maanpuolustuksen perimmäisestä tarkoituksesta". Asevelvollisuuden kulttuurihistorian tutkiminen ei tietenkään vastaa kysymykseen asevelvollisuuden tarpeellisuudesta.

Ihan varma olen kuitenkin siitä, että jo nykyisetkin Euroopan maiden johtajat, seuraavasta sukupolvesta puhumattakaan, ymmärtävät olla käymättä sadan vuoden takaisia sotia. Asevelvollisuudella ei ole sellaista pelotteen ja pidäkkeen merkitystä, jota sen puolustajat sille tyrkyttävät.

Kun puhutaan siitä, miten hyvin jokin järjestelmä on toiminut sata vuotta, pitäisi samalla miettiä, kuka osasi sata vuotta sitten edes haaveilla nykyajan viestinnästä, liikenteestä ja aseistuksesta. Yhdyn Kotron ensimmäisen kommentin näkemykseen. Joskus tuntuu siltä, että alan ammattilaiset pohtivat epätoivoisesti sitä, miten Naton mainitsemisen voisi välttää.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Meidät on opetettu että yhteiskunta vastaa kaikesta.
Jos asevelvollisuus poistetaan niin nuoret voivat huokaista helpotuksesta kun yhteiskunta hoitaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Siis nuoret miehet. Nuoret naisethan voivat huokaista noin jo nyt.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Riittäisikö 9000 vapaaehtoista, jos kuuluttaisiin Natoon?

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Ainakin noille 9000:lle riittäisi koulutusta ja varusteita reservissä toisin kuin nykyiselle reserville.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Kotroa ei voi todistaa vääräksi ellei paljasta sotilassalaisuuksia.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro Vastaus kommenttiin #17

Kotron tasa-arvonäkemyksiä ei voi todistaa vääriksi vaikka paljastaisi millaisia sotasalaisuuksia :-)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Suurvaltaan me viimesodassakin turvauduimme mutta itsenäisyyden hoidimme lopuksi itse.
Itsemäisyydestämme ei mikään ulkopuolinen ole kiinnostunut vain omasta asiastaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mistähän johtuu, että nimen omaan asevelvollisuuteen perustuvia Israelin puolustusvoimia pidetään eräänä tehokkaimmista maailmassa?

Kyllä, Yhdysvallat rahoittaa Israelia merkittävästi ja myy sille nykyaikaisinta korkeateknologista aseistusta, mutta eivät sotilaallisia lopputuloksia pelkät aseet ratkaise, vaan niiden käyttäjät.

Käyttäjän HarriAhdesmaki kuva
Harri Ahdesmäki

Natoon liittyminen ei Venäjän rajanaapurina ole enää Suomelle mikään todellinen vaihtoehto. Natojuna ajoi Suomen pysäkin ohi jo 90-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Suomen raja on tällä hetkellä koko Venäjän turvallisin juuri siksi, että Suomi ei kuulu Natoon. Natoon liityminen muuttaisi kaiken. Esimerkkeinä siitä, mihin suuntaan silloin olisimme menossa Ukrainan ja Georgian jäätyneet konfliktit.on

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Oletko lukenut Salomaan tutkimuksen?

Kommentit luettuani voin vain todeta tämän aiheen oleva aivan yhtä tyhjäpäisyyttä täynnä kuin asevarustelu.

Toimituksen poiminnat