TommiKangasmaa

Mielikuvien taistelija asevoimissa - suomalainen konsepti

Törmäsin twitterissä Mika Mäenpään jakamaan artikkeliin 15-Marine rifle squad (https://www.marinecorpstimes.com/news/your-marine-corps/2019/08/09/15-marine-rifle-squad-an-exclusive-look-inside-the-future-infantry/). Artikkeli käsitteli taistelukentän muutosta ja sitä, miten USA:n merijalkaväki aikoo siihen vastata ryhmätasolla. Luin artikkelin mielenkiinnolla, sillä merijalkaväki on tunnettu poikkeuksellisen innovatiivisesta ja rohkeasta lähestymistavasta taisteluun. Petyin. Edes innovatiivisin merijalkaväki ei kyennyt näkemään teknisen tappamisen ulkopuolelle. He unohtivat “strategisen korpraalinsa”.

Nykypäivän taistelukenttä on kokonaisuus joka välittyy mielikuvien ja tarinoiden kautta niille, jotka päättävät sodasta ja rauhasta - lähes reaaliajassa. Jokainen sotilas ja jokainen ammuttu laukaus on potentiaalinen ja samalla globaali tarina kyseisestä sodasta. Jokainen globaali tarina on niiden ihmisten puhelimessa, jotka päättävät, lähdetäänkö sodasta vai jatketaanko sotimista. Jokaisen sotaa käyvän maan kansalaisen puhelimessa on sama tarina, joka kertoo siitä, voitammeko me vai häviämmekö me tämän sodan? Jokainen kuva ja tarina haastaa miettimään, onko tämä omien uhraaminen järkevää, vaiko täydellistä nuorten ja siviilien elämien haaskaamista? 

Mahdollisuus kertoa vaikuttavia tarinoita on jokaisen sotilaan taskussa älypuhelimen muodossa. Ymmärtävätkö perustaistelijat kykynsä kertoa ratkaisevia tarinoita taistelukentältä? Kokemuksieni mukaan heikosti. Erityisesti ammattiarmeijoissa ryhmätason taistelua käyvillä sotilailla on sivistyksen ja koulutuksen määrä on heikohko. Jos kiväärimiesten medialukutaito ja viestinnän kyvyt ovat heikot, ymmärtävätkö edes heidän upseerinsa? Vaihtelevasti. Edes sivistyneimmät heistä eivät ole kyenneet ratkaisemaan nykypäivän asevoimia koskevan viestinnän ongelmia tai kehittämään sotavoimaansa kohtaamaan sosiaalisen median haasteita ja valon nopeudella leviävien kuvien ja tarinoiden maailmaa. 

Suomalainen konsepti

Istuin vuonna 2010 Saksassa MCDC (Multinational Capabilities Development Campaign) konferensissa. MCDC oli innovatiivinen, monikansalinen foorumi, jossa kehitettiin ajatuksia ja ideoita tulevaisuuden taistelukentille. Olimme tuoneet informaatiosodankäynnin pöytään uuden ajatuksen. Kutsuimme sitä nimellä “The Narrative Soldier”. Ei mitään operatiivista jargonia. Ei strategisen tason maalailua. Pölyn, savun ja hienhajuinen sotilas. Perustaistelija. Erona se, että tämä taistelija on erikoismies tarinoiden maailmassa. Hän tietäisi sen, mitä kannattaa laittaa someen. Miten kohdata taistelukentän kulttuuriympäristö. Mitkä ovat hyviä tapoja ja mitkä huonoja. Hän osaisi perustasolla kertoa ryhmänjohtajalleen, mitä omat komentajat ovat sanoneet tai luvanneet paikalliselle väestölle. Mikä on oman sodan tarina ja oikeutus. Hän olisi kuten ryhmän lääkintämies tai viestimies. Perustaistelija erikoistaidoilla. Hän saisi jatkuvaa koulutusta viestinnän ja informaatiosodankäynnin ammattilaisilta. 

Vastaanotto oli pöyristynyt. Saksalaiset tuomitsivat narratiivisotilaan propagandaupseeriksi. Hollantilaiset puhuivat komissaarista. Britit nauroivat katketakseen ja totesivat, että heidän katujätkänsä eivät ottaisi ikinä haltuun muuta viestiä, kuin sen, mihin suuntaan kivääri osoitetaan. Heidän ryhmäjohtajansa eivät ottaisi vastaan “suosituksia” toiminnasta miltään helvetin kiväärimieheltä. 

Kaksi upseeria ja heidän siviiliasiantuntijakumppaninsa eivät osallistuneet naurukohtaukseen. Ruotsalaiset ja yhdysvaltalaiset jäivät pohtimaan ajatusta. 

Ruotsalaiset tajusivat, että heidän pohjoismaiset, kouluja käyneet sotilaansa kykenevät siihen, mitä esitimme. He pitivät konseptia uutena, raikkaana ja erittäin tärkeänä. Pentagonin edustaja sanoi vievänsä konseptin välittömästi arvioitavaksi ja ennusti, että erityisesti merijalkaväki voisi laittaa sen kokeiluun. 

Otimme konseptin esiin samana vuonna kansallisen puolustuksen suunnittelussa. Maanpuolustuskorkeakoulu ja Pääesikunta näkivät tarpeen lähinnä sotilaallisen kriisinhallinnan kehyksessä. Asia ei kuitenkaan edennyt. Moni upseeri kysyi, miten tämä kehittää ryhmän kykyä selviytyä taistelussa tai tuhota vastustaja. 

Yhdysvaltalaiset tulivat seuraavassa kokouksessa kysymään samaa asiaa. He kertoivat, että asiaa oli pohdittu merijalkaväen kehitysryhmän kokouksessa. He eivät saaneet kiinni konseptista. Mikä oli tämän uuden taistelijan asema, tehtävä ja miten häntä koulutettiin? Mitkä olivat hyödyt? Yritin selittää, että vaikutus näkyy läpi organisaation. Jos ryhmä hölmöilee pahoin, kärsii sekä ryhmä, että koko sotatoimi. Koulutettu narratiivisotilas vähentäisi riskejä merkittävästi. Totesin, että esimerkkejä “strategisista korpraaleista” ja niiden vaikutuksista  luulisi löytyvän yhdysvaltalaisten sotatoimista riittävästi. 

Kysyin, tietävätkö ryhmien kiväärimiehet mitään siitä, mitkä viestit, lupaukset, kehotukset tai tarinat ovat käytössä heidän sotatoimialueellaan? Yhdysvaltalaisten mukaan heidän sotilaansa saavat riittävän kulttuurisen koulutuksen toiminta-alueellaan. Upseerit pitävät huolen siitä, että strateginen viesti säilyy eheänä ja toiminta vastaa sitä, mitä on sanottu. Rohkenin olla eri mieltä. Upseerit eivät ole kyenneet estämään taistelijoiden hölmöilyjä, enkä uskonut heidän viestiensä välittyneen kiväärimiestasolle ymmärrettävässä ja yksinkertaisessa muodossa. Viestit ja viestinnän tulisi toimia kaikilla tasoilla - myös kiväärimiehen brutaalissa ja käsinkosketeltavassa ympäristössä. Teot olivat vahvimpia viestejä ja heidän maailmansa oli tekojen ja toiminnan maailma. 

Luettuani merijalkaväen artikkelin, ymmärsin että taistelukenttää lähestytään edelleen vain teknisenä tappamisen ja hengissä säilymisen kuplana. Merijalkaväki lisää dronekäyttäjän ryhmään ja kasvattaa ryhmäkokoa. Vähentääkö kehityssuunta sitä riskiä, että ryhmä toimii vastoin oman johdon viestejä ja aiheuttaa kriisin, joka muuttaa koko sodan kulkua, kuten kävi Irakissa, Vietnamissa tai Afganistanissa? Miksi yksi ryhmän jäsen ei voisi olla narratiivisotilas?

Ymmärrän hyvin ryhmänjohtajaa, jota kiinnostaa oma ja alaistensa henki. He kaipaavat "silmiä" eteen ja ratkaisevaa tulivoimaa. Ymmärrän hyvin upseeria, jonka koulutukseen ei sisälly viestinnän syvällisiä opintoja ja siksi hän suhtautuu epäluuloisesti resurssien suuntaamiseen muuhun, kuin taisteluvoiman kehittämiseen. Sitä en ymmärrä, että lähes ilmaiseksi asevoimat voisivat kehittää kykyä taistella mielen rintamalla kaikilla tasoilla. Tätä ei merijalkaväki kaikessa innovatiivisuudessaan ole löytänyt, vaikka suomalaiset sitä tarjottimella ojensivatkin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Aika erikoista tajunnan virtaa. Ymmärrän sen, miksi ammattisotilaat eivät ymmärtäneet. En minäkään ymmärtänyt.

Niinä hetkinä, kun sotilas taistelee, taistelijan mieleen ei taatusti tule ensimmäisenä taistelu mielen rintaman kaikilla tasoilla, vaan hengissä selviäminen.

Neuvostoliiton puna-armeija lienee mainitsemasi konseptin edelläkävijä. Jokaisen aselajin organisaatioon kuului vähintään komppaniatasolla toimiva politrukki, jonka pääasiallinen tehtävä oli huolehtia nimenomaisesti seuraavista seikoista:

"Hän tietäisi sen, mitä kannattaa (saa) viestiä kotirintaman suuntaan (laittaa someen). Miten kohdata taistelukentän kulttuuriympäristö. Mitkä ovat hyviä tapoja ja mitkä huonoja."

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Näin juuri näkivät saksalaiset ja hollantilaiset asian. Eikä sitä ollut helppo ymmärtää. He näkivät vain politrukin joka kertoi puolueen kannan.
Tästä ei ollut kysymys. Kysymys oli asiantuntijasta, joka kykenisi kertomaan, mitä kannattaa laittaa someen, onko paikallisille siviileille todettu, että heidän peltojensa läpi ei ajeta ja viljasatoa tuhota. Esimerkkejä oli monia.
Tämä erikoissotilas ei myöskään omannut mitään valtaa tai ollut johtosuhteessa kehenkään. Juuri se erotti konseptin "politrukista".
Kyse oli medialukutaitoon ja asevoimien viestintään perehtyneestä taistelijasta, joka osallistui taisteluun aivan kuten muutkin kiväärimiehet.
Kun lääkintä kehittyi tuli taistelukentälle peruslääkinnän osaavat taistelijat. Kun viestiteknologia kehittyi, mukaan tulivat radiomiehet. Median kehityksen myötä ei ole tullut yhtään sellaista taistelijaa, joka hallitsisi paremmin viestinnän aiheuttamat haasteet.
Taistelussa tuskin siitä on apua. Taistelutilanteet ovat kuitenkin vain häviävän pieni osa taistelijan elämää operaatioalueella. Kaikkina muina aikoina olisi hyvä, jos jokaisella taistelijalla olisi mahdollisuus tukeutua myös sotilaaseen, joka osaisi vähentää toimintaan liittyvää painetta tai käsitellä heihin kohdistuvaa huomiota oikein. Taistelijaan, joka osaisi vähentää hölmöjen ulostulojen aiheuttamia riskejä ja tuntisi esim. operaatioturvallisuuden säännöt ja ohjeet muita paremmin.
Taistelijan toiminta näkyy nykyään aina. Vastustaja käyttää hyväkseen kaikki mahdollisuudet julkaista jokainen virheliike ja aiheuttaa siten pahimmillaan joukon poisvetämisen taistelukentältä. Mikään ei aiheuta niin suuria "tappioita" kerralla, kuin järjetön somepostaus tai hyvin aseteltu kamera. Operaatio Valhalla 2009 tai Abu Graib ovat vain muutamia esimerkkejä viestien ja tarinoiden voimasta.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Mikä virka on liaison officerilla?

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa Vastaus kommenttiin #3

Liaison Officer on yhteysupseeri. Yhteysupseereilla on varsin moninainen tehtäväkenttä, riippuen siitä kenen välillä hän toimii.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Onhan tuossa pointtinsa, nykypäivänä kun kuvat ja videot, jopa sotatoimialueelta, leviävät salamannopeasti niin voisin kuvitella että sodan "oikeutus", oli kyseessä kumpi osapuoli tahansa, luodaan juurikin näillä mielikuvilla ja -uutisilla.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Perinteisessä politrukki ja propagandaupseerin toimenkuvassa informaatiota ja disinformaatiota ohjataan ylhäältä alaspäin siten, että tekstiammattilaiset levittävät valmistettua ja valmisteltua materiaalia omille joukoille. Sodanjohto koordinoi vallatuksi aiotulle tai vallatun alueen väestölle suunnattua informaatiota ja mielipiteen muokkausta. Tämä valmistelu kestää päiviä, viikkoja tai kuukausia.

The Narrative Soldier toimii tässä ja nyt ja informaatio on kuin veteen heitetyn kiven tekemä pyöreä aalto. Se etenee joka suuntaan samanaikaisesti. Hyvä Narrative Soldier ottaa ryhmineen tietyn maastokohdan haltuun ilman laukaustakaan. Somettaja voi saada seuraajan vihollisalueella paljastamaan taistelun/sodan kannalta oleellisen tiedon. Ei ole ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun sodassa joku pieni yksittäinen tieto on merkittävä.

Moni varmaan muistaa kuvan juoksevasta alastomasta vietnamilaistytöstä pakenemassa napalmpommitusta 1970-luvun alkupuolella. Se vaikutti merkittävästi siihen että sodalle ei löytynyt kannatusta samassa mitassa kuin ennen.

Narrative Soldier voi luoda virtuaalisen joukon lähestymään paikkaa A ja oma porukka ottaakin haltuun paikan B.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

" Hyvä Narrative Soldier ottaa ryhmineen tietyn maastokohdan haltuun ilman laukaustakaan."

"Narrative Soldier voi luoda virtuaalisen joukon lähestymään paikkaa A ja oma porukka ottaakin haltuun paikan B."

Juuri näinhän Krimin niemimaa otettiin haltuun. Olemmeko siis plagioimassa venäläisten menetelmiä?

"Somettaja voi saada seuraajan vihollisalueella paljastamaan taistelun/sodan kannalta oleellisen tiedon."

Riippuen sodan luonteesta some ei joko toimi lainkaan tai sitten sitä koordinoidaan jonkun tahon toimesta.

Mm. Kiina ja Venäjä pystyvät sulkemaan tarvittaessa internetin omilla alueillaan ja Yhdysvallat koko maailmasta.

Sellaisia satelliittipuhelimia, joilla pääsee "nettiin" ei ole käytännössä kuin armeijalla. Siinähän sometat.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Et ole ihan ymmärtänyt mistä on kysymys.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen Vastaus kommenttiin #10

Olen sillä tavalla perinteinen sotilas, että narratiivit lentävät yli hilseen kuin liiallisella korolla tähdätty luoti.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén Vastaus kommenttiin #13

Oleellinen pointti narratiivisotilaan tärkeydelle ovat juuri kaltaisesi "omilla aivoillaan ajattelevat" henkilöt, kypärä päässä tai ihan paljain päin.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Yksittäisillä kuvilla ja videoilla voi olla suurempi merkitys kokonaisstrategialle, sodan lopputulokselle ja kansainväliselle poliittiselle tilanteelle kuin yksittäiselle onnistuneella iskulla. Esimerkiksi kuvat Yhdysvaltojen sotilaiden tekemisissä Abu Ghraibin vankilassa olivat merkittäviä sodan julkisuuskuvalle maailmanlaajuisesta ja erityisesti Yhdysvaltain julkisuuskuvalle arabimaissa.

Wietnamin sodan jälkeen Yhdysvallat oppi miten tärkeää on hallita mediaa, Vieläkin napalmista palanut lapsi on yksi tunnetuimmista sotakuvista. Irakin I sodan aikaisia kuvia Irakin armeijan tuhotusta marssirivistöstä kuolleine sotilaineen ei edes ikinä julkaistu missään.

Itse sotaa tärkeämpää on nykyään että sota saadaan "myytyä" oikein kansalaisille, YK:lle ja muille maille. Sodan luonne on muuttunut hyvin paljon. Ei ole varsinaisia rintamalinjoja, välttämättä ei edes selviä sotivia tunnuksellisia osapuolia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Onko kyseessä siis sosiaalisen median aikakauteen päivitetty "TK-mies"?

Käyttäjän tomivaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Ihan samaa mietin. Jos tarkastelee SA-kuvapankin valokuvia, niin kaikki ovat hyvin informatiivisia ja siistejä.
Kansainvälisillä 2.maailmansotaan keskittyvissä someryhmissä suomalaiset TK-miesten sotakuvat herättävät joskus epäilyksiä niiden autenttisuudesta laadukkuuden vuoksi.

Käyttäjän TommiKangasmaa kuva
Tommi Kangasmaa

Ei ole Hannu. Heitä ovat mm. Taistelukamerayksikön miehet ja naiset. He ovat aktiivisia viestijöitä ja alan ammattilaisia.
Narratiivisotilaan oli tarkoitus olla viimeinen varmistava lenkki viestinnässä ja kulttuurisessa kohtaamisessa. Tunnistimme teot vahvimmiksi viesteiksi ja siten katsoimme, että siellä missä tekoja tehdään, tulisi olla viestejä tuntevat ja ymmärtävät sotilaat.
Sosiaalisen median käyttö oli myös pudonnut alimmalle tasolle. Sieltä tuli viestejä ja kuvia, joita ei olisi yksilön, eikä organisaation kannalta kannattanut laittaa eteenpäin. Tähän kaipasimme lisää asiantuntemusta ja kykyä neuvoa mm. operaatioturvallisuuden näkökulmasta.
Kolmantena ajattelimme, että jos operaatioalueen viestit vaihtuvat, on narratiivisotilas ketjun päässä saamassa sen tiedon.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Kuinka paljon voi väittää, että jo toisessa maailmansodassa suomaliset sotilaat ja yhmät olivat aika pitkälti tuollaisia itse tilannekuvansa muodostavia yksiköitä? Ehkä ainakin jotain sinne päin, joten miksipä ei myös jatkossa. Viime sodissa moderneimmat härvelit tietenkin vielä puuttuivat.

Tämä juttu on myös sukua sille vanhalle ajatukselle, että suomalaisia sotilaita ei tule johtaa takaa ja ylhäältä, vaan edestä ja silmien tasolta. Hyvä asenne armeijassa, jossa miehiä ei riitä hukattavaksi, ja jossa jokainen yksilö on jokseenkin tottunut itsenäiseen toimintaan.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"jossa jokainen yksilö on jokseenkin tottunut itsenäiseen toimintaan."

Tämän virkkeen kohdalla on syytä puhua menneessä aikamuodossa.

Suurin osa nykynuorista ei saa nuotiota syttymään ilman bensiiniä ja sytytintä.

Toisaalta, vanhempi sulupolvi ei välttämättä ymmärrä sitä, että nuotion sytyttäminen johtaa koko ryhmän, joukkueen tai komppanian tuhoutumiseen nykysodassa, jossa satelliitti kaivaa esille jokaisen lämmönlähteen talvisessa metsässä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

On totta, että nykynuoret voivat olla aiempia sukupolvia avuttomampia, ja että vanhemmat sukupolvet eivät ole oppineet uusia kikkoja. Toisaalta sekin edelleen pätee, että suomalaiset ovat hyvin koulutettuja, heitä on vähän, ja maa on suhteellisen tasa-arvoinen, joten oma-aloitteisuuskin voi toimia (ja väen vähyys huomioon ottaen, on pakko toimia).

Yksi tärkeä tekijä on kansan puolustustahto. Voi olla, että nykynuoret vierastavat aiempaa enemmän "militarismia", ja jättäisivät maan puolustamisen mielellään "militaristeille". Toisaalta mielipidekyselyt taitavat edelleen viitata aika vahvaan puolustustahtoon (= siihen ajatukseen, että Suomi on kaikkien suomalaisten oma, ja sitää kannattaa puolustaa).

Käyttäjän JukkaKoukkari kuva
Jukka Koukkari

Olipa mielenkiintoinen ja raikas juttu. Se pohdituttaa, että miten varmistuttaisiin noiden tuhansien mielikuvien sotilaiden narratiivin riittävästä ykseydestä ja yhteneväisyydestä. Vaikka olemmekin korkeasti koulutettu ja sivistynyt kansakunta, ei se takaa kenellekään yksilölle sodan ja taistelukentän tilanteissa eheyttä ja ykseyttä siihen narratiiviin, joka on välttämätöntä operatiivisen "jargonin" tavoitteiden saavuttamiseen. Siltikin mielenkiintoinen ja pohtimaan kannustava juttu.

Toimituksen poiminnat