Puolustusvoimat http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133109/all Wed, 13 Jun 2018 17:13:57 +0300 fi Pieni valtio, suuret tilaukset http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256835-pieni-valtio-suuret-tilaukset <p>Suomi tilaamassa hävittäjiä, jotka tositoimissa on ensivaiheessa kentilleen helppo tuhota.&nbsp; Hävittäjärahat suunnattava sissitoimintaan ja ilmatorjuntaan.</p> <p>Suomi ostamassa yli satametrisiä rannikomme puolustamiseen soveltumattomia ylisuuria aluksia.&nbsp; Jos tarkoituksena ei ole hankkia aluksia välimerelliseen&nbsp; &quot;rajanvalvontaan&quot;,&nbsp; tulisi hankkia puolet pienempiä saaristoomme soveltuvia tykki-ja ohjusaluksia.</p> <p>Muuten;&nbsp; Ovatkohan&nbsp; meripelastukseen, tositoimiin koulutetut&nbsp; merenkulkijamme ylpeitä nykymuotoisesta toiminnasta,&nbsp; siirtolaisturistien poiminnasta välimerellä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi tilaamassa hävittäjiä, jotka tositoimissa on ensivaiheessa kentilleen helppo tuhota.  Hävittäjärahat suunnattava sissitoimintaan ja ilmatorjuntaan.

Suomi ostamassa yli satametrisiä rannikomme puolustamiseen soveltumattomia ylisuuria aluksia.  Jos tarkoituksena ei ole hankkia aluksia välimerelliseen  "rajanvalvontaan",  tulisi hankkia puolet pienempiä saaristoomme soveltuvia tykki-ja ohjusaluksia.

Muuten;  Ovatkohan  meripelastukseen, tositoimiin koulutetut  merenkulkijamme ylpeitä nykymuotoisesta toiminnasta,  siirtolaisturistien poiminnasta välimerellä.

]]>
12 http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256835-pieni-valtio-suuret-tilaukset#comments Puolustusvoimat Wed, 13 Jun 2018 14:13:57 +0000 Jarmo Lauros http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256835-pieni-valtio-suuret-tilaukset
Rauhanliike ja kummallinen maanpuolustuskäsitys http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255927-rauhanliike-ja-kummallinen-maanpuolustuskasitys <p>Suomi on huonon turvallisuuspoliittisen keskustelun kehto, eikä Rauhanliikkeen toiminnanjohtajan <a href="http://www.yle.fi/uutiset/3-10221767">viimeisin haastattelu</a> osoita merkkejä tilanteen paranemisesta.</p><p>Aion tässä blogauksessa purkaa haastattelussa esitettyjä näkemyksiä yksi kerrallaan. En halua kohdistaa kritiikkiä suinkaan yhteen ihmiseen, vaan fokus on nimenomaan argumenteissa. Otan haastattelun ja sen väitteet yksityiskohteisempaan tarkasteluun, sillä ne ovat pääpiirteittäin hyviä esimerkkejä monista yleisistä ja asiasisällöltään kehnoista omasta mielestään rauhan asialla toimivien tahojen argumenteista.</p><p><em>Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sanoo, että ministeri Niinistö yrittää vain hämätä [puhuessaan naisten asepalveluksesta säästämisestä]. Todellisuudessa hän yrittää valmistella ihmisiä siihen, että puolustusvoimien menot tulevaisuudessa vain lisääntyvät.<br /><br />&ndash; Tuodaan esille tällaisia teennäisiä säästökohteita, jotta voidaan sanoa, että jotain on yritetty, kun alkaa nousta meteli siitä, miksi puolustusvoimien menot vain kasvavat.</em></p><p>Analyysi on pielessä. Puolustusvoimissa on 2000-luvulla jatkuvasti säästetty, varuskuntia on suljettu, henkilöstöpuolta uudelleenjärjestelty ja menoja on kiristetty. Tehty siis on, ja nyt iskee lähinnä epätoivo resurssien riittämättömyydestä.</p><p><em>Puolustusvoimien budjetin ulkopuolella on käynnistymässä ennännäkemätön määrä hankintoja, jotka maksavat miljardeja. Kalleimpia ovat Ilmavoimien hävittäjät ja Merivoimien uudet sotalaivat.<br /><br />&ndash; Siinä ei parit miljoonat auta, Lodenius toteaa ja viittaa naisten asepalveluksen lopettamisesta saataviin säästöihin, jotka olisivat noin neljä miljoonaa euroa vuosittain.</em></p><p>Asepalveluksen budjettiongelmat ja miljarditason puolustushaarahankinnat eivät tule samoista rahoista, eikä koulutuksen budjettikikkailulla yritetä säästää esimerkiksi hävittäjiä varten. Siinä pyritään siihen, että moniin muihin tärkeisiin toimintoihin, kuten laadukkaaseen koulutukseen, todella riittäisi rahaa muiden menojen kasvaessa.</p><p><em>Lodeniuksen mukaan puolustusvoimat kouluttaa tällä hetkellä asevelvollisuusjärjestelmän kautta paljon enemmän ihmisiä, kuin sodanajan tehtäviin tarvitaan.</em></p><p>Mikä ihme on tämä iänikuinen meemi siitä, että Puolustusvoimat kouluttaa liikaa miehiä sodanajanjoukkoihin nähden? Isojen määrien kouluttaminen tarkoittaa sitä, että sodanajan joukkoihin on sijoitettuna jatkuvasti suhteellisen tuoreita reserviläisiä. On lähinnä hyödyllistä, että SA-joukkoa kyetään uudistamaan nopeasti. Suurimmalla osalla koulutetuista varusmiehistä on sijoitus.</p><p>Kaikki varusmiehet eivät saa palveluksen loputtua sijoitusta, mutta he palvelevat palvelusaikana lähes aina muissa rauhanajan organisaatiolle hyödyllisissä tehtävissä. Järjestelmästä riippumatta sisään on myös otettava enemmän jengiä kuin voidaan välittömästi sijoittaa, koska poistumaa löytyy aina palveluksen ja reservissä olon aikana.</p><p><em>Lodenius sanoo, että Niinistöllä on armeijasta vanhanaikainen näkemys, jossa puolustusvoimien arvoa mitataan jalkamiehien määrässä. Tämän päivän sotaa ei käydä 40-luvun hengessä, Lodenius huomauttaa.</em><br /><br /><em>&ndash; Hän arvostaa metsäharjoituksia ja vanhanaikaista reserviarmeijaa. Se ei ole nykyaikaa, kun katsoo tämän päivän konflikteja ja muita armeijoita Euroopassa. Se ei ole modernia militarismia.</em></p><p>Suomen geo- ja turvallisuuspoliittista asemaa tarkasteltaessa referenssikonfliktit maailmalta ovat ennemminkin korostaneet perinteisen sodankäynnin ja laajan, nopeasti aseisiin kutsuttavan reservin merkitystä. Esimerkiksi Ukrainan konfliktissa maavoimat ja konventionaalisempi sodankäynti ovat suuressa osassa.</p><p>Natossa ja yleisemmin Euroopassa siirrytään takaisin perinteisemmän aluepuolustuksen piiriin. Myös asevelvollisuuden palauttamista on tehty tai pohdittu useammassa maassa. Samaan aikaan Venäjä tekee massiivisia panostuksia perinteisen sodankäynnin piirissä, ja käytännössä kaikki maailman maat harjoittelevat erinäisissä &ldquo;metsäharjoituksissa&rdquo; yksin ja yhdessä. Suomi ei voi ajaa alas sellaisia harjoituskäytäntöjä, joita esimerkiksi Venäjä edelleen harrastaa yhä laajenevissa määrin.</p><p>On jossain määrin absurdia, että sodankäynnin nykymuodosta puhuvat suurimmalla itsevarmuudella ne, joiden faktapohja tai empiirinen näyttö asioista on heikoimmalla pohjalla. Käytännössä yksikään suurempi moderni armeija ei toimi kuten rauhanliikkeen edustajien mielestä modernin armeijan pitäisi toimia. Olisi joskus hauska tietää, mistä rauhanliikkeet ammentavat tämän tietoisuuden, jota esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Venäjän sotakoneistolla ei ilmeisesti ole.</p><p><em>Lodenius ei muun muassa usko, että alle vuoden mittaisella periodilla voisi kouluttaa ketään puolustamaan Suomea esimerkiksi kyberuhkaa vastaan.</em></p><p>Suomessa koulutetaan varusmiehiä kyberuhkia vastaan. Kybervarusmiehen koulutus kestää 255 tai 347 päivää. Elektronisen sodankäynnin tehtäviin koulutettavien palvelusaika on 347 vuorokautta.&nbsp;</p><hr /><p>Huonoja argumentteja on yksinkertaisesti tärkeää ampua järjestelmällisesti alas (heh), jotta turvallisuuspoliittinen keskustelu ja ymmärrys voi parantua. Juuri missään muussa aiheessa kuin turvallisuuspolitiikassa ei asiantuntemattomuudesta pääse yhtä helpolla, vaan argumenttien tasolla ei usein ole käytännössä mitään väliä. Huonotkin argumentit otetaan vastaan ikään kuin asiallisina, vertaisina ja järkevinä väitteinä. Rauhaa edistetään parhaiten faktapohjaisella keskustelulla ja asiantuntevalla päätöksenteolla, ei mututuntumalta huutelulla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on huonon turvallisuuspoliittisen keskustelun kehto, eikä Rauhanliikkeen toiminnanjohtajan viimeisin haastattelu osoita merkkejä tilanteen paranemisesta.

Aion tässä blogauksessa purkaa haastattelussa esitettyjä näkemyksiä yksi kerrallaan. En halua kohdistaa kritiikkiä suinkaan yhteen ihmiseen, vaan fokus on nimenomaan argumenteissa. Otan haastattelun ja sen väitteet yksityiskohteisempaan tarkasteluun, sillä ne ovat pääpiirteittäin hyviä esimerkkejä monista yleisistä ja asiasisällöltään kehnoista omasta mielestään rauhan asialla toimivien tahojen argumenteista.

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sanoo, että ministeri Niinistö yrittää vain hämätä [puhuessaan naisten asepalveluksesta säästämisestä]. Todellisuudessa hän yrittää valmistella ihmisiä siihen, että puolustusvoimien menot tulevaisuudessa vain lisääntyvät.

– Tuodaan esille tällaisia teennäisiä säästökohteita, jotta voidaan sanoa, että jotain on yritetty, kun alkaa nousta meteli siitä, miksi puolustusvoimien menot vain kasvavat.

Analyysi on pielessä. Puolustusvoimissa on 2000-luvulla jatkuvasti säästetty, varuskuntia on suljettu, henkilöstöpuolta uudelleenjärjestelty ja menoja on kiristetty. Tehty siis on, ja nyt iskee lähinnä epätoivo resurssien riittämättömyydestä.

Puolustusvoimien budjetin ulkopuolella on käynnistymässä ennännäkemätön määrä hankintoja, jotka maksavat miljardeja. Kalleimpia ovat Ilmavoimien hävittäjät ja Merivoimien uudet sotalaivat.

– Siinä ei parit miljoonat auta, Lodenius toteaa ja viittaa naisten asepalveluksen lopettamisesta saataviin säästöihin, jotka olisivat noin neljä miljoonaa euroa vuosittain.

Asepalveluksen budjettiongelmat ja miljarditason puolustushaarahankinnat eivät tule samoista rahoista, eikä koulutuksen budjettikikkailulla yritetä säästää esimerkiksi hävittäjiä varten. Siinä pyritään siihen, että moniin muihin tärkeisiin toimintoihin, kuten laadukkaaseen koulutukseen, todella riittäisi rahaa muiden menojen kasvaessa.

Lodeniuksen mukaan puolustusvoimat kouluttaa tällä hetkellä asevelvollisuusjärjestelmän kautta paljon enemmän ihmisiä, kuin sodanajan tehtäviin tarvitaan.

Mikä ihme on tämä iänikuinen meemi siitä, että Puolustusvoimat kouluttaa liikaa miehiä sodanajanjoukkoihin nähden? Isojen määrien kouluttaminen tarkoittaa sitä, että sodanajan joukkoihin on sijoitettuna jatkuvasti suhteellisen tuoreita reserviläisiä. On lähinnä hyödyllistä, että SA-joukkoa kyetään uudistamaan nopeasti. Suurimmalla osalla koulutetuista varusmiehistä on sijoitus.

Kaikki varusmiehet eivät saa palveluksen loputtua sijoitusta, mutta he palvelevat palvelusaikana lähes aina muissa rauhanajan organisaatiolle hyödyllisissä tehtävissä. Järjestelmästä riippumatta sisään on myös otettava enemmän jengiä kuin voidaan välittömästi sijoittaa, koska poistumaa löytyy aina palveluksen ja reservissä olon aikana.

Lodenius sanoo, että Niinistöllä on armeijasta vanhanaikainen näkemys, jossa puolustusvoimien arvoa mitataan jalkamiehien määrässä. Tämän päivän sotaa ei käydä 40-luvun hengessä, Lodenius huomauttaa.

– Hän arvostaa metsäharjoituksia ja vanhanaikaista reserviarmeijaa. Se ei ole nykyaikaa, kun katsoo tämän päivän konflikteja ja muita armeijoita Euroopassa. Se ei ole modernia militarismia.

Suomen geo- ja turvallisuuspoliittista asemaa tarkasteltaessa referenssikonfliktit maailmalta ovat ennemminkin korostaneet perinteisen sodankäynnin ja laajan, nopeasti aseisiin kutsuttavan reservin merkitystä. Esimerkiksi Ukrainan konfliktissa maavoimat ja konventionaalisempi sodankäynti ovat suuressa osassa.

Natossa ja yleisemmin Euroopassa siirrytään takaisin perinteisemmän aluepuolustuksen piiriin. Myös asevelvollisuuden palauttamista on tehty tai pohdittu useammassa maassa. Samaan aikaan Venäjä tekee massiivisia panostuksia perinteisen sodankäynnin piirissä, ja käytännössä kaikki maailman maat harjoittelevat erinäisissä “metsäharjoituksissa” yksin ja yhdessä. Suomi ei voi ajaa alas sellaisia harjoituskäytäntöjä, joita esimerkiksi Venäjä edelleen harrastaa yhä laajenevissa määrin.

On jossain määrin absurdia, että sodankäynnin nykymuodosta puhuvat suurimmalla itsevarmuudella ne, joiden faktapohja tai empiirinen näyttö asioista on heikoimmalla pohjalla. Käytännössä yksikään suurempi moderni armeija ei toimi kuten rauhanliikkeen edustajien mielestä modernin armeijan pitäisi toimia. Olisi joskus hauska tietää, mistä rauhanliikkeet ammentavat tämän tietoisuuden, jota esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Venäjän sotakoneistolla ei ilmeisesti ole.

Lodenius ei muun muassa usko, että alle vuoden mittaisella periodilla voisi kouluttaa ketään puolustamaan Suomea esimerkiksi kyberuhkaa vastaan.

Suomessa koulutetaan varusmiehiä kyberuhkia vastaan. Kybervarusmiehen koulutus kestää 255 tai 347 päivää. Elektronisen sodankäynnin tehtäviin koulutettavien palvelusaika on 347 vuorokautta. 


Huonoja argumentteja on yksinkertaisesti tärkeää ampua järjestelmällisesti alas (heh), jotta turvallisuuspoliittinen keskustelu ja ymmärrys voi parantua. Juuri missään muussa aiheessa kuin turvallisuuspolitiikassa ei asiantuntemattomuudesta pääse yhtä helpolla, vaan argumenttien tasolla ei usein ole käytännössä mitään väliä. Huonotkin argumentit otetaan vastaan ikään kuin asiallisina, vertaisina ja järkevinä väitteinä. Rauhaa edistetään parhaiten faktapohjaisella keskustelulla ja asiantuntevalla päätöksenteolla, ei mututuntumalta huutelulla.

 

]]>
0 http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255927-rauhanliike-ja-kummallinen-maanpuolustuskasitys#comments Puolustusvoimat Rauhanliike Turpo Varusmiespalvelus Sun, 27 May 2018 11:03:09 +0000 Emil Sillanpää http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255927-rauhanliike-ja-kummallinen-maanpuolustuskasitys
Tasa-arvo maksaa http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255521-tasa-arvo-maksaa <p>Mikäli naiset eivät menisi vuoteen palvelukseen, puolustusvoimat säästäisi neljä miljoonaa euroa. Ehdotus on tasa-arvon kannalta ongelmallinen, mutta väitteessä on sisäänrakennettuna toinen vähemmälle huomiolle jäänyt, osalle epämiellyttäväkin tosiasia.</p><p>Suomen varusmiespalvelus on järjestelmänä syrjivä, mutta todella tarpeellinen. Yleisen asevelvollisuuden yleisyys koskee vain noin 70-80 prosenttia ikäluokan sellaisista miehistä, jotka eivät asu Ahvenanmaalla tai ole Jehovan todistajia. Toisaalta varusmiespalvelus on käytännössä ainoa järjestelmä, jonka avulla saadaan koottua tarpeeksi iso reservi koko maan kattavaa alueellista puolustusta varten.</p><p>Tasa-arvon lisäämiseksi ehdotetaan usein erilaisia vaihtoehtoja. Yksille tasa-arvo tarkoittaa kaikille sukupuolesta riippumatonta kansalaispalvelusta, toisille valikoivaa palvelusta verokompensaatioineen. Jotkut kokevat, että parasta olisi houkutella ihmisiä palvelukseen korkeammilla päivärahoilla.</p><p>Yksi yhteinen tekijä kaikilla ehdotuksilla kuitenkin on. Ne nostavat puolustusvoimien kuluja. Ase- tai muiden palvelusvelvollisten määrän lisääminen, heidän seulomisensa tarkemmilla testeillä, päivärahojen korottaminen tai muut toimenpiteet vaativat kaikki lisää rahaa. Vaikka varsinainen kansantaloudellinen kustannus ei kasvaisi, kasvaa silti lovi puolustusbudjetissa.</p><p>Harvoissa tasa-arvovisioissa muistetaan kuitenkaan esittää tasa-arvon lisäämisen ohella puolustusvoimien määrärahojen kasvattamista, ja vielä harvemmissa esitetään tarkempia lukuja tasa-arvon lisäämisen aiheuttamista kuluista. Osa tahoista saattaa jopa olla halukas lisäämään tasa-arvoa, mutta samaan aikaan suhtautuu puolustusvoimien budjetin kasvattamiseen nihkeästi. Tämä on joko älyllisesti epärehellistä ja Suomen puolustuskykyä rapauttavaa.</p><p>Tasa-arvo maksaa. On lähtökohtaisesti hyvä ja yhteiskunnallisesti kehittävä ajatus, että palvelukseen esimerkiksi valikoidaan erilaisin testein motivoituneimmat ja hyväkuntoisimmat sukupuolesta riippumatta. Muistakaa tasa-arvoa vaatiessanne kuitenkin vaatia myös suurempaa puolustusbudjettia, sillä muuten hyvät aatteet eivät juuri vastaa niihin ongelmiin, joihin puolustusvoimat pyrkii vastaamaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikäli naiset eivät menisi vuoteen palvelukseen, puolustusvoimat säästäisi neljä miljoonaa euroa. Ehdotus on tasa-arvon kannalta ongelmallinen, mutta väitteessä on sisäänrakennettuna toinen vähemmälle huomiolle jäänyt, osalle epämiellyttäväkin tosiasia.

Suomen varusmiespalvelus on järjestelmänä syrjivä, mutta todella tarpeellinen. Yleisen asevelvollisuuden yleisyys koskee vain noin 70-80 prosenttia ikäluokan sellaisista miehistä, jotka eivät asu Ahvenanmaalla tai ole Jehovan todistajia. Toisaalta varusmiespalvelus on käytännössä ainoa järjestelmä, jonka avulla saadaan koottua tarpeeksi iso reservi koko maan kattavaa alueellista puolustusta varten.

Tasa-arvon lisäämiseksi ehdotetaan usein erilaisia vaihtoehtoja. Yksille tasa-arvo tarkoittaa kaikille sukupuolesta riippumatonta kansalaispalvelusta, toisille valikoivaa palvelusta verokompensaatioineen. Jotkut kokevat, että parasta olisi houkutella ihmisiä palvelukseen korkeammilla päivärahoilla.

Yksi yhteinen tekijä kaikilla ehdotuksilla kuitenkin on. Ne nostavat puolustusvoimien kuluja. Ase- tai muiden palvelusvelvollisten määrän lisääminen, heidän seulomisensa tarkemmilla testeillä, päivärahojen korottaminen tai muut toimenpiteet vaativat kaikki lisää rahaa. Vaikka varsinainen kansantaloudellinen kustannus ei kasvaisi, kasvaa silti lovi puolustusbudjetissa.

Harvoissa tasa-arvovisioissa muistetaan kuitenkaan esittää tasa-arvon lisäämisen ohella puolustusvoimien määrärahojen kasvattamista, ja vielä harvemmissa esitetään tarkempia lukuja tasa-arvon lisäämisen aiheuttamista kuluista. Osa tahoista saattaa jopa olla halukas lisäämään tasa-arvoa, mutta samaan aikaan suhtautuu puolustusvoimien budjetin kasvattamiseen nihkeästi. Tämä on joko älyllisesti epärehellistä ja Suomen puolustuskykyä rapauttavaa.

Tasa-arvo maksaa. On lähtökohtaisesti hyvä ja yhteiskunnallisesti kehittävä ajatus, että palvelukseen esimerkiksi valikoidaan erilaisin testein motivoituneimmat ja hyväkuntoisimmat sukupuolesta riippumatta. Muistakaa tasa-arvoa vaatiessanne kuitenkin vaatia myös suurempaa puolustusbudjettia, sillä muuten hyvät aatteet eivät juuri vastaa niihin ongelmiin, joihin puolustusvoimat pyrkii vastaamaan.

 

]]>
16 http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255521-tasa-arvo-maksaa#comments Kotimaa Puolustusbudjetti Puolustusvoimat Tasa-arvo Turpo Fri, 18 May 2018 16:45:14 +0000 Emil Sillanpää http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255521-tasa-arvo-maksaa
Miksi puolustusvoimat säästäisi naisista? http://janikorhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255488-miksi-puolustusvoimat-saastaisi-naisista <p align="justify">Puolustusministeri <strong>Jussi Niinistö</strong> <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/249046-lm-puolustusministeri-sulkisi-naiset-armeijasta-maaraajaksi-saastoja-kerattava">ehdottaa</a> puolustusmenoihin säästöjä sillä, että naisten mahdollisuus suorittaa asepalvelus jäädytettäisiin esimerkiksi vuodeksi. Tämän hän sanoo tuovan neljän miljoonan euron säästöt.</p> <p align="justify">Säästö sinänsä on hyvä ajatus, mutta miksi ihmeessä Niinistö kohdentaisi säästöt nimenomaan naisiin? Ainakin noin äkkiseltään luulisin, että vapaaehtoisina palvelukseen tulevilla naisilla olisi huomattavasti parempi motivaatio ja luultavasti siten myös keskimääräistä paremmat valmiudet palveluksen suorittamiseen, joten heistä voisi kuvitella olevan puolustusvoimille huomattavasti enemmän hyötyä kuin jostain kasarmille väkisin raahatusta vastentahtoisesta miehestä. Eikö Niinistön ehdottamia säästöjä kannattaisi toteuttaa ennemmin niin, että vapautettaisiin vastaava määrä miehiä asevelvollisuudesta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolustusministeri Jussi Niinistö ehdottaa puolustusmenoihin säästöjä sillä, että naisten mahdollisuus suorittaa asepalvelus jäädytettäisiin esimerkiksi vuodeksi. Tämän hän sanoo tuovan neljän miljoonan euron säästöt.

Säästö sinänsä on hyvä ajatus, mutta miksi ihmeessä Niinistö kohdentaisi säästöt nimenomaan naisiin? Ainakin noin äkkiseltään luulisin, että vapaaehtoisina palvelukseen tulevilla naisilla olisi huomattavasti parempi motivaatio ja luultavasti siten myös keskimääräistä paremmat valmiudet palveluksen suorittamiseen, joten heistä voisi kuvitella olevan puolustusvoimille huomattavasti enemmän hyötyä kuin jostain kasarmille väkisin raahatusta vastentahtoisesta miehestä. Eikö Niinistön ehdottamia säästöjä kannattaisi toteuttaa ennemmin niin, että vapautettaisiin vastaava määrä miehiä asevelvollisuudesta?

]]>
15 http://janikorhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255488-miksi-puolustusvoimat-saastaisi-naisista#comments Julkiset säästöt Puolustusvoimat Fri, 18 May 2018 09:51:19 +0000 Jani Korhonen http://janikorhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255488-miksi-puolustusvoimat-saastaisi-naisista
Puolustusvoimien lähdettävä täydellä voimalla Lapin tulvasuojeluun http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255284-puolustusvoimien-lahdettava-taydella-voimalla-lapin-tulvasuojeluun <p>Lappiin on muodostumassa tämän viikon aikana äärimmäisen vakava tulvatilanne, joka uhkaa monen kansalaisen perustuslaillista oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Tulvat ovat tällä hetkellä keskimääräistä suurempia niin Kemijoella, Ounasjoella, Tornionjoella kuin Ivalojoellakin. Lämmin sää ja sateet viikonloppuna pahensivat tilannetta entisestään ja tällä viikolla ennustetaan lisää sateita.</p><p>Mikäli sateet todella jatkuvat, ollaan monissa paikoissa kriittisen tilanteen edessä. Kittilän tilanne näyttää nyt jossain määrin rauhoittuneen, mutta sateet voivat muuttaa kaiken. Joki kun on jo tulvinut kellareihin ja vahinkoraja on hyvin lähellä. Tornionjoella vedenkorkeus puolestaan nousee noin 30 senttiä vuorokaudessa ja se tulee nousemaan vielä metrin. Erityisesti Tornionjoen osalta on hyvin todennäköistä, että tämän viikon loppupuolella ollaan monin paikoin todella vakavissa ongelmissa.</p><p>On hienoa, että Puolustusvoimat ovat osallistuneet tulvasuojeluun Torniossa ja varusmiehet ovat auttaneet tulvavallin korottamisessa. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin riittämättömiä. Ihmisten suojelun ei tule rajoittua pelkästään taajaamiin, vaan myös jokivarren asukkaiden ja mökkiläisten omaisuudesta on huolehdittava. Loppujen lopuksi tämä vastuu on Suomen valtiolla.&nbsp;</p><p>Puolustusvoimilla on Suomessa lakisääteinen tehtävä osallistua pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluita. Lapin tulvakuntien tulee nyt hyödyntää tätä täysimääräisesti ja vaatia, että Puolustusvoimat saapuvat kuntien alueelle turvaamaan kaikkia vaarassa olevia kiinteistöjä. Varusmiehiä kyllä riittää ja yhden viikon ylimääräinen pioneerikoulutus kauniissa Lapin luonnossa ei tee pahaa kenellekään. Puolustusvoimat voi myös lain nojalla halutessaan toteuttaa tätä tehtävää itsenäisesti ilman mitään virka-apupyyntöjä. Tällöin toiminta tulkitaan &rdquo;muiden viranomaisten tukemiseksi&rdquo;.</p><p>Lappilaisia ei saa jättää tällaisessa tilanteessa yksin. Toivon todella, että Puolustusministeriö ja Sisäministeriö käyvät asiasta vakavat keskustelut ja uskaltavat toimia nopeasti. Lapin kiireellinen tulvasuojelu on nimittäin kansallisesti tärkeämpää, kuin uusien joukkojen keskittäminen Afganistaniin tai yhteisharjoitukset Yhdysvaltojen kanssa. Jos tällainen tilanne olisi päällä etelässä, olisivat joukot varmasti jo liikkeellä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lappiin on muodostumassa tämän viikon aikana äärimmäisen vakava tulvatilanne, joka uhkaa monen kansalaisen perustuslaillista oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Tulvat ovat tällä hetkellä keskimääräistä suurempia niin Kemijoella, Ounasjoella, Tornionjoella kuin Ivalojoellakin. Lämmin sää ja sateet viikonloppuna pahensivat tilannetta entisestään ja tällä viikolla ennustetaan lisää sateita.

Mikäli sateet todella jatkuvat, ollaan monissa paikoissa kriittisen tilanteen edessä. Kittilän tilanne näyttää nyt jossain määrin rauhoittuneen, mutta sateet voivat muuttaa kaiken. Joki kun on jo tulvinut kellareihin ja vahinkoraja on hyvin lähellä. Tornionjoella vedenkorkeus puolestaan nousee noin 30 senttiä vuorokaudessa ja se tulee nousemaan vielä metrin. Erityisesti Tornionjoen osalta on hyvin todennäköistä, että tämän viikon loppupuolella ollaan monin paikoin todella vakavissa ongelmissa.

On hienoa, että Puolustusvoimat ovat osallistuneet tulvasuojeluun Torniossa ja varusmiehet ovat auttaneet tulvavallin korottamisessa. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin riittämättömiä. Ihmisten suojelun ei tule rajoittua pelkästään taajaamiin, vaan myös jokivarren asukkaiden ja mökkiläisten omaisuudesta on huolehdittava. Loppujen lopuksi tämä vastuu on Suomen valtiolla. 

Puolustusvoimilla on Suomessa lakisääteinen tehtävä osallistua pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluita. Lapin tulvakuntien tulee nyt hyödyntää tätä täysimääräisesti ja vaatia, että Puolustusvoimat saapuvat kuntien alueelle turvaamaan kaikkia vaarassa olevia kiinteistöjä. Varusmiehiä kyllä riittää ja yhden viikon ylimääräinen pioneerikoulutus kauniissa Lapin luonnossa ei tee pahaa kenellekään. Puolustusvoimat voi myös lain nojalla halutessaan toteuttaa tätä tehtävää itsenäisesti ilman mitään virka-apupyyntöjä. Tällöin toiminta tulkitaan ”muiden viranomaisten tukemiseksi”.

Lappilaisia ei saa jättää tällaisessa tilanteessa yksin. Toivon todella, että Puolustusministeriö ja Sisäministeriö käyvät asiasta vakavat keskustelut ja uskaltavat toimia nopeasti. Lapin kiireellinen tulvasuojelu on nimittäin kansallisesti tärkeämpää, kuin uusien joukkojen keskittäminen Afganistaniin tai yhteisharjoitukset Yhdysvaltojen kanssa. Jos tällainen tilanne olisi päällä etelässä, olisivat joukot varmasti jo liikkeellä.

]]>
22 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255284-puolustusvoimien-lahdettava-taydella-voimalla-lapin-tulvasuojeluun#comments Kotimaa Lappi Puolustusvoimat Tulva Tulvasuojelu Mon, 14 May 2018 15:00:20 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255284-puolustusvoimien-lahdettava-taydella-voimalla-lapin-tulvasuojeluun
Suomeen saapui NATON miehitysjoukot ! http://janerikfinskas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254943-suomeen-saapui-naton-miehitysjoukot <p>Vieraat panssariajoneuvot saapuivat Nokialle huoltoasemalle tankkaamaan ja moni ihmetteli mistä ihmeestä on oikein kysymys ? Tämä tuli esiin Aamulehden kautta selkeästi. <strong>&quot;Mitä vierasmaalaiset panssariajoneuvot tekivät huoltoasemalla Nokialla? Videolle tallentui yli kymmenen taisteluvaunua&quot;</strong></p><p>Haluan selventää asiaa kyse on suunnitelmallisesta operaatiosta, josta Suomen päättäjät ovat tietoisia ja eritoteten Puolustusvoimien komentaja allekirjoitti muutama vuosi sitten salaten koko kansalta sopimuksen, joka tunnetaan nimellä Isäntämaasomus = autautumissopimus. Sen mukaan NATO voi itse kutsua taistelujoukkoja Suomeen sotaharjoituksiin, sekä valmistelemaan tosi toimia Venäjää vastaan.</p><p>Kyseessä on suuri suunnitelma, joka tunnetaan nimellä &quot;Pohjois Atlantinen ratkaisu&quot;. Siinä on tarkoitus Suomen maaperän kautta hyökätä Venäjälle ja näin saada sota aikaan myös Suomen ja Venäjän välillä. Suunnitelma on julma ja se kuulostaa uskomattomalta, mutta vakuutan sen olevan täyttä totta.</p><p>Ruotsille tarjottiin samanlaista sopimusta silloin, mutta Ruotsissa ei suostuttu sitä allekirjoittamaan.</p><p>Itsenäisyyspuolue IPU oli ensimmäinen taho, joka Suomensi sopimus tekstin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;SUOMI ANTAUTUI EHDOITTA</strong></p><p>Koska kovin moni suomalainen ei vieläkään käsitä, että valtiojohtomme ja armeijamme johto antautuivat ulkomaiselle sotilasmahdille viimevuonna täysin ehdoitta, lienee syytä vääntää tämäkin asia rautakangesta. Seuraavassa käydään läpi se ns. Nato-isäntämaa -sopimus, joka on siis käytännössä ehdoton antautumisasiakirja.</p><p>Heti sopimuksen alkajaisiksi todetaan, että &quot; <strong>Ottaen huomioon</strong> periaatteen (käsitteen, concept) NATO-joukkojen ja yhteistyökumppanien joukkojen komentamisesta ja kontrolloinnista NATO-komennon alla Suomen tasavallan maaperällä tai sen läpi rauhan, kriisin, hätätilan tai konfliktin aikana NATOn sotilaallisen toiminnan tukena;&quot;.</p><p>Asia sanotaan jo tuossa aivan suoraan: Nato-komennon alla. Koska Suomi on jo yhteistyökumppani, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että koko Suomen armeija on suoraan Nato-komennon alla.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kun luette sopimusta&nbsp; ymmärrätte, että tällä sopimuksella maamme poliittinen ja sotilaallinen johto luovutti koko valtiomme Naton käyttöön. Asiasta ei tarvitse edes saivarrella. Sopimusta ei tarvitse edes &quot;tulkita&quot;. Kaikki sanotaan aivan suoraan.</p><p>&quot;3.4. Isäntämaa tulee tukemaan täysin voimin, riippuen saatavuudesta ja käytännöllisistä rajoitteista kussakin tilanteessa, lähetettyjä joukkoja NATO-johtoisissa sotilastoimissa. Tuen yksityiskohdat käsitellään jatkodokumenteissa.&quot;</p><p>Suomen velvollisuus on siis tukea täysin voimin Natoa sotilastoimissa. Piste. Siinä se on sanottu suoraan. Ja huomaa: tässä ei sanota sanallakaan, että Nato tukisi Suomea mitenkään, tai että Naton sotilasoperaatiot liittyvät millään tavalla Suomen turvallisuustarpeisiin. Ei sellaista sanota missään tässä sopimuksessa. Tämä sopimus turvaa vain Naton edut ja antaa sille täydet toimintavaltuudet, komennon ja määräysvallan Suomessa.</p><p>Huomion arvoista on sekin, ettei missään tässä sopimuksessa mainita sanallakaan Suomen kansallista turvallisuutta, alueellista koskemattomuutta, Suomen puolustamista tai mitään muutakaan sellaista seikkaa.</p><p>&quot;g. NATO-komentaja määrää henkilöstön ja muut vaatimukset isäntämaahan perustettavien kohteiden operaatioita varten.&quot;&nbsp;</p><p>Siinä se sanotaan uudelleen suoraan. Nato-komentaja määrää. Hän ei neuvottele tai kysele lupia. Hän määrää. Piste. Suomalaisten tehtävänä on totella Nato-komentajaa.</p><p>&quot;1.6. <u>Kansalliset esikunnat</u>. NATOn komennossa olevien kansallisten joukkojen esikunnat.&quot;</p><p>Siinä se sanotaan suoraan: kansallisten joukkojen esikunnat ovat Naton komennossa. Piste. Tuon suorempaan asiaa ei voi ilmaista. Kansallisten joukkojen, myös Suomen armeijan, esikunta on Naton komennossa. Nato siis käskyttää Suomen armeijan esikuntaa.&nbsp;</p><p>&quot;1.20. <u>Toiminnalliset kohteet (Operational Sites)</u>. Kohteet isäntämaassa, toiminnallista ja/tai logistista tukea varten NATO-johtoisten sotilaallisten toimien joukoille. Nämä kohteet ovat strategisen johdon erillisyksiköitä ja toimivat NATO-komentajan komennon alla.&quot;</p><p>Tuossa täsmennetään, ettei suomalaisilla ole mitään käskyvaltaa suhteessa Naton joukkoihin, toimintaan, tukikohtiin, tai yhtään mihinkään. Nato-komentaja on se joka päättää ja määrää.</p><p>&quot;1.21. Osallistujat ovat tietoisia siitä, että jos jotakin termiä ei ole määritelty tässä yhteisymmärryssopimuksessa, NATOlle ovat voimassa NATO-sanasto (NATO Glossary) ja määritelmät (AAP-6).&quot;</p><p>Tässä sanotaan suoraan, että Nato on se taho joka määrittelee kiistakysymyksissä tai ongelmatilanteissa jopa sanojen merkitykset. Se siis yksipuolisesti tulkitsee sopimustekstit ja sanat ja käsitteet, eikä suomalaisilla ole näihin mitään sanomista.&nbsp;</p><p>&quot;2.1. Tämän yhteisymmärryssopimuksen tarkoitus on sopia periaatteet ja menettelytavat toiminnallisten kohteiden perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi NATO-joukoille isäntämaassa, tai isäntämaan tukemana, NATOn sotilaallisten toimien aikana.</p><p>Nato siis voi perustaa milloin niin aiheelliseksi katsoo tukikohtia Suomeen, tai tuoda joukkojaan tänne milloin niin haluaa.</p><p>&quot;2.2. Tämä yhteisymmärryssopimus ja sen jatkodokumentit on tarkoitettu suunnittelun pohjaksi asianomaisille isäntämaan tahoille ja NATOn johdolle ennakoimaan isäntämaatukea erilaisille NATOn sotilaallisille toimille. Nämä tehtävät sisältävät toimet, joihin lähetettävät joukot ovat tiedossa, sekä ne, joihin joukot eivät vielä ole tiedossa.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä sanotaan vielä sama.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Jos joku vielä kuvittelee, ettei kyseessä ole antautumisasiakirja, käskyvallan luovuttaminen ulkolaiselle sotilasmahdille, voi lukea käännöksen tästä perästä. Suosittelen myös tutustumaan niihin Naton omiin asiakirjoihin ja sopimuksiin, joihin tässä sopimuksessa viitataan. Ne löytyvät Netistä ainakin englanniksi.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Kyseinen Isäntämaasopimus on Suomen Perustuslain vastainen, sekä rikoslain vastainen. Siinä täyttyy valtiopetos ja vakava valtiopetos. Tämä tarkoittaa ensin puolutusvoimien komentajaa ja kenraaleita. Sitten myös muuta valtiojohtoa, jotka ovat sallineet tämän tapahtuvan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;MAANPETOS- SEKÄ VALTIOPETOSRIKOS JA SEN TEKIJÄT</strong></p><p>Suomen laki on melko selkeä, kun kyse on maanpetoksesta. Sitä tarkastellessa käy täysin selväksi se, että Euroopan Unionin jäsenyys, sen toimintaan osallistuminen, sen ylivallan ja &quot;ensisijaisuuden&quot; (EU-termi joka tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot ovat Euroopan Unionin alamaisia) tunnustaminen ovat rikoslaissa maanpetoksena tarkoitettua toimintaa. <strong>Rikoslain 12</strong>. luku paljastaa myös sen, että osallistuminen Naton toimintaan on rikos Suomen lakien mukaan. Nato Isäntämaa -sopimus on myös rikos. Kaikki tämä on rikollista, maanpetoksellista toimintaa maamme lain mukaan. Kyse ei siis ole mielipiteestä tai tulkinnasta, vaan siitä mitä laissa lukee.</p><p>Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, lukekaamme yhdessä vaikka tavaamalla nämä lainkohdat pitäen mielessä Euroopan Unioni ja kaikki siihen liittyvä toiminta, sekä Nato-yhteistyö, Nato Isäntämaa -sopimus ja sen sisältö. Ja muistutan: kyse on siis laista, siitä onko maassamme lakia vaiko ei.</p><p>Valitettavasti kun luette tämän rikoslain kohdan, joudutte tunnustamaan sen karun tosiasian, että Suomessa tehdään jatkuvasti tuhansien virkamiesten ja poliitikkojen toimesta maanpetosta, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Koko ajan. Silmienne edessä, julkisesti ja avoimesti.</p><p>Ja sitten se Suomen laki:<br /><br />&quot;12 luku <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#a21.4.1995-578">(21.4.1995/578)</a></p><p><br />Maanpetosrikoksista<br />1 &sect; <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#a21.4.1995-578">(21.4.1995/578)</a><br />Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen<br /><br />Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla<br /><br />1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,<br /><br />2) irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai<br /><br />3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta<br /><br />tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.</p><p><br />2 &sect; <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#a21.4.1995-578">(21.4.1995/578)</a><br />Sotaan yllyttäminen<br /><br />Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,<br /><br />1) julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,<br /><br />2) julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,<br /><br />3) järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka<br /><br />4) oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon<br /><br />siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.</p><p><br />3 &sect; <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#a21.4.1995-578">(21.4.1995/578)</a><br /><a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#highlight1">&laquo;</a>Maanpetos<a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#highlight3">&raquo;</a><br /><br />Suomen kansalainen, joka Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa<br /><br />1) liittyy vihollisen asevoimiin,<br /><br />2) osallistuu sotatoimiin tai muihin sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan,<br /><br />3) palvelee sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan, taikka<br /><br />4) ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea,<br /><br />on tuomittava maanpetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.<br /><br />Maanpetoksesta tuomitaan myös ulkomaalainen, joka tekee 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun teon Suomessa oleskellessaan tai ollessaan valtakunnan palveluksessa.<br /><br />Yritys on rangaistava.<br /><br />Tämän pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna vihollisen auttamisena ei pidetä sellaista miehityksen aikana suoritettua toimenpidettä, joka on ilmeisen tarpeellinen väestön elinolojen turvaamiseksi.</p><p><br />4 &sect; <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#a21.4.1995-578">(21.4.1995/578)</a><br />Törkeä <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#highlight2">&laquo;</a>maanpetos<a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#highlight4">&raquo;</a><br /><br />Jos maanpetoksessa<br /><br />1) aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi tai<br /><br />2) muuten aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa<br /><br />ja <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#highlight3">&laquo;</a>maanpetos<a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=maanpetos#highlight5">&raquo;</a> on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maanpetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi. &quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Lue kokonaan sivulta, <strong>MAANPETOS- SEKÄ VALTIOPETOSRIKOS JA SEN TEKIJÄT</strong></p><p><strong>Mitä vierasmaalaiset panssariajoneuvot tekivät huoltoasemalla Nokialla? Videolle tallentui yli kymmenen taisteluvaunua</strong></p><p><a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/mita-vierasmaalaiset-panssariajoneuvot-tekivat-huoltoasemalla-nokialla-videolle-tallentui-odottamaton-naky-200924413/" title="https://www.aamulehti.fi/uutiset/mita-vierasmaalaiset-panssariajoneuvot-tekivat-huoltoasemalla-nokialla-videolle-tallentui-odottamaton-naky-200924413/">https://www.aamulehti.fi/uutiset/mita-vierasmaalaiset-panssariajoneuvot-...</a></p><p><strong>SUOMI ANTAUTUI EHDOITTA</strong>, keskiviikko 26. elokuuta 2015</p><p><a href="http://rayhablogi.blogspot.fi/2015/08/suomi-antautui-ehdoitta.html" title="http://rayhablogi.blogspot.fi/2015/08/suomi-antautui-ehdoitta.html">http://rayhablogi.blogspot.fi/2015/08/suomi-antautui-ehdoitta.html</a></p><p><strong>MAANPETOS- SEKÄ VALTIOPETOSRIKOS JA SEN TEKIJÄT</strong></p><p><a href="http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/02/maanpetos-seka-valtiopetosrikos-ja-sen.html" title="http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/02/maanpetos-seka-valtiopetosrikos-ja-sen.html">http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/02/maanpetos-seka-valtiopetosrikos-ja...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Toivon todella ettei tämä olisi muuta kuin painajaisunta, mutta ikävä todeta se täyttä totta !</p><p>&nbsp;</p><p>Jan Fisnkas</p><p>Espoo</p><p>IPU Itsenäisyyspuolue Uudenmaan piiri ry.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vieraat panssariajoneuvot saapuivat Nokialle huoltoasemalle tankkaamaan ja moni ihmetteli mistä ihmeestä on oikein kysymys ? Tämä tuli esiin Aamulehden kautta selkeästi. "Mitä vierasmaalaiset panssariajoneuvot tekivät huoltoasemalla Nokialla? Videolle tallentui yli kymmenen taisteluvaunua"

Haluan selventää asiaa kyse on suunnitelmallisesta operaatiosta, josta Suomen päättäjät ovat tietoisia ja eritoteten Puolustusvoimien komentaja allekirjoitti muutama vuosi sitten salaten koko kansalta sopimuksen, joka tunnetaan nimellä Isäntämaasomus = autautumissopimus. Sen mukaan NATO voi itse kutsua taistelujoukkoja Suomeen sotaharjoituksiin, sekä valmistelemaan tosi toimia Venäjää vastaan.

Kyseessä on suuri suunnitelma, joka tunnetaan nimellä "Pohjois Atlantinen ratkaisu". Siinä on tarkoitus Suomen maaperän kautta hyökätä Venäjälle ja näin saada sota aikaan myös Suomen ja Venäjän välillä. Suunnitelma on julma ja se kuulostaa uskomattomalta, mutta vakuutan sen olevan täyttä totta.

Ruotsille tarjottiin samanlaista sopimusta silloin, mutta Ruotsissa ei suostuttu sitä allekirjoittamaan.

Itsenäisyyspuolue IPU oli ensimmäinen taho, joka Suomensi sopimus tekstin.

 

"SUOMI ANTAUTUI EHDOITTA

Koska kovin moni suomalainen ei vieläkään käsitä, että valtiojohtomme ja armeijamme johto antautuivat ulkomaiselle sotilasmahdille viimevuonna täysin ehdoitta, lienee syytä vääntää tämäkin asia rautakangesta. Seuraavassa käydään läpi se ns. Nato-isäntämaa -sopimus, joka on siis käytännössä ehdoton antautumisasiakirja.

Heti sopimuksen alkajaisiksi todetaan, että " Ottaen huomioon periaatteen (käsitteen, concept) NATO-joukkojen ja yhteistyökumppanien joukkojen komentamisesta ja kontrolloinnista NATO-komennon alla Suomen tasavallan maaperällä tai sen läpi rauhan, kriisin, hätätilan tai konfliktin aikana NATOn sotilaallisen toiminnan tukena;".

Asia sanotaan jo tuossa aivan suoraan: Nato-komennon alla. Koska Suomi on jo yhteistyökumppani, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että koko Suomen armeija on suoraan Nato-komennon alla.  

Kun luette sopimusta  ymmärrätte, että tällä sopimuksella maamme poliittinen ja sotilaallinen johto luovutti koko valtiomme Naton käyttöön. Asiasta ei tarvitse edes saivarrella. Sopimusta ei tarvitse edes "tulkita". Kaikki sanotaan aivan suoraan.

"3.4. Isäntämaa tulee tukemaan täysin voimin, riippuen saatavuudesta ja käytännöllisistä rajoitteista kussakin tilanteessa, lähetettyjä joukkoja NATO-johtoisissa sotilastoimissa. Tuen yksityiskohdat käsitellään jatkodokumenteissa."

Suomen velvollisuus on siis tukea täysin voimin Natoa sotilastoimissa. Piste. Siinä se on sanottu suoraan. Ja huomaa: tässä ei sanota sanallakaan, että Nato tukisi Suomea mitenkään, tai että Naton sotilasoperaatiot liittyvät millään tavalla Suomen turvallisuustarpeisiin. Ei sellaista sanota missään tässä sopimuksessa. Tämä sopimus turvaa vain Naton edut ja antaa sille täydet toimintavaltuudet, komennon ja määräysvallan Suomessa.

Huomion arvoista on sekin, ettei missään tässä sopimuksessa mainita sanallakaan Suomen kansallista turvallisuutta, alueellista koskemattomuutta, Suomen puolustamista tai mitään muutakaan sellaista seikkaa.

"g. NATO-komentaja määrää henkilöstön ja muut vaatimukset isäntämaahan perustettavien kohteiden operaatioita varten." 

Siinä se sanotaan uudelleen suoraan. Nato-komentaja määrää. Hän ei neuvottele tai kysele lupia. Hän määrää. Piste. Suomalaisten tehtävänä on totella Nato-komentajaa.

"1.6. Kansalliset esikunnat. NATOn komennossa olevien kansallisten joukkojen esikunnat."

Siinä se sanotaan suoraan: kansallisten joukkojen esikunnat ovat Naton komennossa. Piste. Tuon suorempaan asiaa ei voi ilmaista. Kansallisten joukkojen, myös Suomen armeijan, esikunta on Naton komennossa. Nato siis käskyttää Suomen armeijan esikuntaa. 

"1.20. Toiminnalliset kohteet (Operational Sites). Kohteet isäntämaassa, toiminnallista ja/tai logistista tukea varten NATO-johtoisten sotilaallisten toimien joukoille. Nämä kohteet ovat strategisen johdon erillisyksiköitä ja toimivat NATO-komentajan komennon alla."

Tuossa täsmennetään, ettei suomalaisilla ole mitään käskyvaltaa suhteessa Naton joukkoihin, toimintaan, tukikohtiin, tai yhtään mihinkään. Nato-komentaja on se joka päättää ja määrää.

"1.21. Osallistujat ovat tietoisia siitä, että jos jotakin termiä ei ole määritelty tässä yhteisymmärryssopimuksessa, NATOlle ovat voimassa NATO-sanasto (NATO Glossary) ja määritelmät (AAP-6)."

Tässä sanotaan suoraan, että Nato on se taho joka määrittelee kiistakysymyksissä tai ongelmatilanteissa jopa sanojen merkitykset. Se siis yksipuolisesti tulkitsee sopimustekstit ja sanat ja käsitteet, eikä suomalaisilla ole näihin mitään sanomista. 

"2.1. Tämän yhteisymmärryssopimuksen tarkoitus on sopia periaatteet ja menettelytavat toiminnallisten kohteiden perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi NATO-joukoille isäntämaassa, tai isäntämaan tukemana, NATOn sotilaallisten toimien aikana.

Nato siis voi perustaa milloin niin aiheelliseksi katsoo tukikohtia Suomeen, tai tuoda joukkojaan tänne milloin niin haluaa.

"2.2. Tämä yhteisymmärryssopimus ja sen jatkodokumentit on tarkoitettu suunnittelun pohjaksi asianomaisille isäntämaan tahoille ja NATOn johdolle ennakoimaan isäntämaatukea erilaisille NATOn sotilaallisille toimille. Nämä tehtävät sisältävät toimet, joihin lähetettävät joukot ovat tiedossa, sekä ne, joihin joukot eivät vielä ole tiedossa."

 

Tässä sanotaan vielä sama. 

 

Jos joku vielä kuvittelee, ettei kyseessä ole antautumisasiakirja, käskyvallan luovuttaminen ulkolaiselle sotilasmahdille, voi lukea käännöksen tästä perästä. Suosittelen myös tutustumaan niihin Naton omiin asiakirjoihin ja sopimuksiin, joihin tässä sopimuksessa viitataan. Ne löytyvät Netistä ainakin englanniksi."

 

Kyseinen Isäntämaasopimus on Suomen Perustuslain vastainen, sekä rikoslain vastainen. Siinä täyttyy valtiopetos ja vakava valtiopetos. Tämä tarkoittaa ensin puolutusvoimien komentajaa ja kenraaleita. Sitten myös muuta valtiojohtoa, jotka ovat sallineet tämän tapahtuvan.

 

"MAANPETOS- SEKÄ VALTIOPETOSRIKOS JA SEN TEKIJÄT

Suomen laki on melko selkeä, kun kyse on maanpetoksesta. Sitä tarkastellessa käy täysin selväksi se, että Euroopan Unionin jäsenyys, sen toimintaan osallistuminen, sen ylivallan ja "ensisijaisuuden" (EU-termi joka tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot ovat Euroopan Unionin alamaisia) tunnustaminen ovat rikoslaissa maanpetoksena tarkoitettua toimintaa. Rikoslain 12. luku paljastaa myös sen, että osallistuminen Naton toimintaan on rikos Suomen lakien mukaan. Nato Isäntämaa -sopimus on myös rikos. Kaikki tämä on rikollista, maanpetoksellista toimintaa maamme lain mukaan. Kyse ei siis ole mielipiteestä tai tulkinnasta, vaan siitä mitä laissa lukee.

Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, lukekaamme yhdessä vaikka tavaamalla nämä lainkohdat pitäen mielessä Euroopan Unioni ja kaikki siihen liittyvä toiminta, sekä Nato-yhteistyö, Nato Isäntämaa -sopimus ja sen sisältö. Ja muistutan: kyse on siis laista, siitä onko maassamme lakia vaiko ei.

Valitettavasti kun luette tämän rikoslain kohdan, joudutte tunnustamaan sen karun tosiasian, että Suomessa tehdään jatkuvasti tuhansien virkamiesten ja poliitikkojen toimesta maanpetosta, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Koko ajan. Silmienne edessä, julkisesti ja avoimesti.

Ja sitten se Suomen laki:

"12 luku (21.4.1995/578)


Maanpetosrikoksista
1 § (21.4.1995/578)
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla

1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

2) irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai

3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.


2 § (21.4.1995/578)
Sotaan yllyttäminen

Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,

1) julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,

2) julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,

3) järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka

4) oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon

siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.


3 § (21.4.1995/578)
«Maanpetos»

Suomen kansalainen, joka Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa

1) liittyy vihollisen asevoimiin,

2) osallistuu sotatoimiin tai muihin sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan,

3) palvelee sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan, taikka

4) ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea,

on tuomittava maanpetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Maanpetoksesta tuomitaan myös ulkomaalainen, joka tekee 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun teon Suomessa oleskellessaan tai ollessaan valtakunnan palveluksessa.

Yritys on rangaistava.

Tämän pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna vihollisen auttamisena ei pidetä sellaista miehityksen aikana suoritettua toimenpidettä, joka on ilmeisen tarpeellinen väestön elinolojen turvaamiseksi.


4 § (21.4.1995/578)
Törkeä «maanpetos»

Jos maanpetoksessa

1) aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi tai

2) muuten aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

ja «maanpetos» on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maanpetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi. "

 

Lue kokonaan sivulta, MAANPETOS- SEKÄ VALTIOPETOSRIKOS JA SEN TEKIJÄT

Mitä vierasmaalaiset panssariajoneuvot tekivät huoltoasemalla Nokialla? Videolle tallentui yli kymmenen taisteluvaunua

https://www.aamulehti.fi/uutiset/mita-vierasmaalaiset-panssariajoneuvot-tekivat-huoltoasemalla-nokialla-videolle-tallentui-odottamaton-naky-200924413/

SUOMI ANTAUTUI EHDOITTA, keskiviikko 26. elokuuta 2015

http://rayhablogi.blogspot.fi/2015/08/suomi-antautui-ehdoitta.html

MAANPETOS- SEKÄ VALTIOPETOSRIKOS JA SEN TEKIJÄT

http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/02/maanpetos-seka-valtiopetosrikos-ja-sen.html

 

Toivon todella ettei tämä olisi muuta kuin painajaisunta, mutta ikävä todeta se täyttä totta !

 

Jan Fisnkas

Espoo

IPU Itsenäisyyspuolue Uudenmaan piiri ry.

 

 

 

]]>
98 http://janerikfinskas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254943-suomeen-saapui-naton-miehitysjoukot#comments Nato Puolustusvoimat Puolustuvoimien komentaja Suomen kenraalit Sun, 06 May 2018 18:26:51 +0000 Jan Finskas http://janerikfinskas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254943-suomeen-saapui-naton-miehitysjoukot
Olisiko aika tuoda joukot kotiin Afganistanista? http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252019-olisiko-aika-tuoda-joukot-kotiin-afganistanista <p>Suomessa on kiistelty värikkäästi siitä, voivatko viranomaiset palauttaa turvapaikanhakijoita sotaa käyvin maihin. Pakkopalautuksia vastaan osoitettiin näkyvästi mieltä Loviisassa, jossa yhdeksän henkistä irakilaisperhettä uhkaa karkotus. Mukana mielenilmauksessa oli merkittäviä oppositiopuolueiden poliitikkoja.<br /><br />Pakkopalautuksia Afganistaniin on puolestaan arvostellut vihreiden kansanedustaja <strong>Emma Kari </strong>eduskuntakyselyssään. Hän viittaa muun muassa maahanmuuttoviraston Afganistan &ndash; maaraporttiin, joka kertoo ilmaiskuissa kuolleiden siviilien määrän kasvaneen yli 50 prosentilla.<br /><br />Mielenosoittajat ovat oikealla asialla. Kuoleman ja vainon keskelle ei ketään pidä lähettää.<br /><br />Samalla vihreillä &ndash; eikä oikein muullakaan oppositiolla &ndash; ole ollut paljon sanottavaa siitä, että Afganistanissa Suomi on jo 17 vuotta ollut osa tätä ilmaiskuja tuottavaa sotakoneistoa. Myös Irakissa Suomi osallistuu Yhdysvaltain johtamaan sotakoalitioon osana Inherent Resolve - operaatiota.<br /><br /><strong>Juha Sipilän</strong> (kesk) hallitus on<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005546006.html"> valmis jopa tuplaamaan </a>Suomen joukkojen määrän Afganistanissa. Tämä on ilmeisesti se, mikä oli esillä, kun valmisteltiin presidentti <strong>Sauli Niinistön</strong> vierailua presidentti <strong>Donald Trumpin</strong> luo Valkoiseen taloon.<br /><br />Sama pyyntö oli pöydällä ainakin, kun puolustusministeri <strong>Jussi Niinistö</strong> (sin)<a href="http://https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005447663.html"> tapasi </a>Yhdysvaltojen puolustusministeri <strong>James Mattisin</strong>, joka tunnetaan myös liikanimellä &rdquo;Hullu koira&rdquo;. Kohtasiko hullu koira näin sylikoiran?<br /><br />Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja <strong>Matti Vanhanen</strong> (kesk) taas <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005337611.html">sanoi</a> jo viime elokuussa, että &rdquo;Suomi on yleensä pyrkinyt vastaamaan Yhdysvaltain toiveisiin myönteisesti&rdquo;.<br /><br />Vaikka arvostaisikin yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, pitääkö olla niin rähmällään ja suomettunut, että kaikkiin sen hallinnon oikkuihin pitää suostua? Varsinkin kun kyse on presidentti Trumpista, jota meillä hyvistä syistä muuten vierastetaan.<br /><br />Sama tilanne oli tosin <strong>Barack Obaman</strong> aikana. Tuolloin läsnäolo Afganistanissa muuttui Resolute Support &ndash; operaatioksi. Käytännössä kyse oli sodan jatkamisesta toisella nimellä. Siihenkin Suomi ilmoitti lähtevänsä <strong>Jyrki Kataisen</strong> (kok) hallituksen päätöksellä.<br /><br />* * *<br /><br />Yhdysvalloissa moni on kurkkuaan myöten täynnä Afganistania, josta on tullut amerikkalaisten historian pitkäaikaisin sota. Eikä loppua näy. Afganistaniin on tarttunut pyrstö ja nokka.<br /><br />Operaatioiden hinta on synkkä. Arvioiden mukaan sota on vaatinut 104&nbsp;000 afgaanin hengen. Kansainvälisen liittouman sotilaita on tapettu ainakin 3&nbsp;500. Lisäksi luvuissa on noin 4&nbsp;000 turvallisuus- ja muiden yhtiöiden sopimustyöntekijää, humanitaarista avustajaa ja toimittajaa.<br /><br />Sotaretkelle lähdettiin kukistamaan Afganistania tyrannisoinutta raakalaismaista Taleban &ndash; hallintoa. Taustalla oli päämäärä, ettei se enää ikinä voisi tarjota suojaa terroristeille, jotka panivat täytäntöön syyskuun 11. päivän ihmisvastaiset terrori-iskut. Taleban syöstiin vallasta ja iskujen pääarkkitehti <strong>Osama bin Laden</strong> surmattiin. Miksi amerikkalaisten pitää yhä juuttua Afganistaniin?<br /><br />Yhdysvaltojen puolustusministeriö on arvioinut, että vuosikustannukset amerikkalaisille veronmaksajille ovat noin 45 miljardia dollaria eli runsaat 36 miljardia euroa vuodessa. Tästä varsinaista talousapua on vain 630 miljoonaa euroa.<br /><br />* * *<br /><br />Toisaalta Talebanin murskaaminenkaan ei ole onnistunut, vaikka jo 18. sotavuosi on alkanut.<br /><br />Sanomalehti New York Timesin mukaan Taleban kontrolloi nyt suurempaa osaa maasta kuin koskaan aiemmin. Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan Talebanin vallan alla on kokonaan tai osittain noin 70 prosenttia Afganistanin maantieteellisestä alueesta.<br /><br />Samalla moni Talebanin siviilijohtajista ymmärtää, etteivät hekään kykene voittamaan kamppailua sotilaallisesti. Siksi myös sillä puolella löytyy halukkuutta neuvotella.<br /><br />Toisaalta Talebanilla on kärsivällisyyttä odotella. Länsimailla on kellot, mutta heillä on aikaa.<br /><br />Jopa Afganistanin ex-presidentistä ja Yhdysvaltojen vanhasta liittolaisesta <strong>Hamid Karzaista</strong> on tullut vanhan ystävän kitkerä arvostelija.<br /><br />Hänen mukaansa nekin afgaanit, jotka aiemmin pitivät Yhdysvaltoja ystävänä ja vapauttajana katsovat, että nyt &rdquo;he vahingoittavat, eivät auta meitä&rdquo;. Karzai uskoo, että amerikkalaisilla on alueella jo muut päämäärät.<br /><br />&rdquo;Näkemykseni mukaan, heidän aikomuksena on pitää meidät jakaantuneena, jotta he voivat pitää yllä tavoitteitaan tällä alueella. Heillä on oma maailmanlaajuinen politiikkansa ja kilpailijansa. Heille Kiina on nouseva suurvalta. Heille Venäjä on elpynyt, uutta energiaa saanut suurvalta maailman näyttämöllä, he kokevat olevansa uhattuja ja haastettuja.&rdquo;<br /><br />Kaikesta tästä huolimatta Trump ja hänen hallintonsa haukat tahtovat yrittää jälleen kerran kukistaa islamistikapinalliset sotilaallisesti. Miten se voisi onnistua nyt maahan kaavailluilla 15&nbsp;000 sotilaalla, kun se ei onnistunut presidentti Obaman kaudella 100&nbsp;000 sotilaalla?<br /><br />Yhdysvallat ei tietenkään ole ensimmäinen suurvalta, joka on juuttunut Afganistaniin. Neuvostoliiton luhistumista vauhditti lähes kymmenvuotinen sota samassa maassa.<br /><br />Afganistanissa onkin käyty sotaa keskeytyksettä pian jo 40 vuotta. Mikään kansa ei ansaitse tällaista.<br /><br />Jättäisikö ulkomaisten sotilaiden poistuminen Afganistanista sitten maan Talebanin armoille? Todennäköistä ei ole, että se voisi enää kaapata valtaa kokonaan. Suurin osa afgaaneista pitää sitä liian julmana ja takapajuisena. Silti näidenkin terroristien kanssa lienee syytä taipua neuvottelemaan, kuten terroristien kanssa on todellisuudessa kautta historian neuvoteltu.<br /><br />On selvä, että ihmisiä sotaa käyvissä maissa pitää auttaa. Se tarkoittaa kehitysyhteistyötä, siviilikriisinhallintaa, koulutusta ja oikeusvaltion rakentamista. Sotavoimien yksipuolisilla keinoilla tilanne vain ei ratkea. Jos ainoa väline on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Eikö viimeisen 17 vuoden pitäisi tämä jo osoittaa?<br /><br />Tuntemattoman sotilaan Honkajokea mukaillen: lopuksi yleensä ja erikseen, varjele noita Suomen herroja, etteivät ne enää löisi päätänsä Afganistanin vuoriin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on kiistelty värikkäästi siitä, voivatko viranomaiset palauttaa turvapaikanhakijoita sotaa käyvin maihin. Pakkopalautuksia vastaan osoitettiin näkyvästi mieltä Loviisassa, jossa yhdeksän henkistä irakilaisperhettä uhkaa karkotus. Mukana mielenilmauksessa oli merkittäviä oppositiopuolueiden poliitikkoja.

Pakkopalautuksia Afganistaniin on puolestaan arvostellut vihreiden kansanedustaja Emma Kari eduskuntakyselyssään. Hän viittaa muun muassa maahanmuuttoviraston Afganistan – maaraporttiin, joka kertoo ilmaiskuissa kuolleiden siviilien määrän kasvaneen yli 50 prosentilla.

Mielenosoittajat ovat oikealla asialla. Kuoleman ja vainon keskelle ei ketään pidä lähettää.

Samalla vihreillä – eikä oikein muullakaan oppositiolla – ole ollut paljon sanottavaa siitä, että Afganistanissa Suomi on jo 17 vuotta ollut osa tätä ilmaiskuja tuottavaa sotakoneistoa. Myös Irakissa Suomi osallistuu Yhdysvaltain johtamaan sotakoalitioon osana Inherent Resolve - operaatiota.

Juha Sipilän (kesk) hallitus on valmis jopa tuplaamaan Suomen joukkojen määrän Afganistanissa. Tämä on ilmeisesti se, mikä oli esillä, kun valmisteltiin presidentti Sauli Niinistön vierailua presidentti Donald Trumpin luo Valkoiseen taloon.

Sama pyyntö oli pöydällä ainakin, kun puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) tapasi Yhdysvaltojen puolustusministeri James Mattisin, joka tunnetaan myös liikanimellä ”Hullu koira”. Kohtasiko hullu koira näin sylikoiran?

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk) taas sanoi jo viime elokuussa, että ”Suomi on yleensä pyrkinyt vastaamaan Yhdysvaltain toiveisiin myönteisesti”.

Vaikka arvostaisikin yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, pitääkö olla niin rähmällään ja suomettunut, että kaikkiin sen hallinnon oikkuihin pitää suostua? Varsinkin kun kyse on presidentti Trumpista, jota meillä hyvistä syistä muuten vierastetaan.

Sama tilanne oli tosin Barack Obaman aikana. Tuolloin läsnäolo Afganistanissa muuttui Resolute Support – operaatioksi. Käytännössä kyse oli sodan jatkamisesta toisella nimellä. Siihenkin Suomi ilmoitti lähtevänsä Jyrki Kataisen (kok) hallituksen päätöksellä.

* * *

Yhdysvalloissa moni on kurkkuaan myöten täynnä Afganistania, josta on tullut amerikkalaisten historian pitkäaikaisin sota. Eikä loppua näy. Afganistaniin on tarttunut pyrstö ja nokka.

Operaatioiden hinta on synkkä. Arvioiden mukaan sota on vaatinut 104 000 afgaanin hengen. Kansainvälisen liittouman sotilaita on tapettu ainakin 3 500. Lisäksi luvuissa on noin 4 000 turvallisuus- ja muiden yhtiöiden sopimustyöntekijää, humanitaarista avustajaa ja toimittajaa.

Sotaretkelle lähdettiin kukistamaan Afganistania tyrannisoinutta raakalaismaista Taleban – hallintoa. Taustalla oli päämäärä, ettei se enää ikinä voisi tarjota suojaa terroristeille, jotka panivat täytäntöön syyskuun 11. päivän ihmisvastaiset terrori-iskut. Taleban syöstiin vallasta ja iskujen pääarkkitehti Osama bin Laden surmattiin. Miksi amerikkalaisten pitää yhä juuttua Afganistaniin?

Yhdysvaltojen puolustusministeriö on arvioinut, että vuosikustannukset amerikkalaisille veronmaksajille ovat noin 45 miljardia dollaria eli runsaat 36 miljardia euroa vuodessa. Tästä varsinaista talousapua on vain 630 miljoonaa euroa.

* * *

Toisaalta Talebanin murskaaminenkaan ei ole onnistunut, vaikka jo 18. sotavuosi on alkanut.

Sanomalehti New York Timesin mukaan Taleban kontrolloi nyt suurempaa osaa maasta kuin koskaan aiemmin. Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan Talebanin vallan alla on kokonaan tai osittain noin 70 prosenttia Afganistanin maantieteellisestä alueesta.

Samalla moni Talebanin siviilijohtajista ymmärtää, etteivät hekään kykene voittamaan kamppailua sotilaallisesti. Siksi myös sillä puolella löytyy halukkuutta neuvotella.

Toisaalta Talebanilla on kärsivällisyyttä odotella. Länsimailla on kellot, mutta heillä on aikaa.

Jopa Afganistanin ex-presidentistä ja Yhdysvaltojen vanhasta liittolaisesta Hamid Karzaista on tullut vanhan ystävän kitkerä arvostelija.

Hänen mukaansa nekin afgaanit, jotka aiemmin pitivät Yhdysvaltoja ystävänä ja vapauttajana katsovat, että nyt ”he vahingoittavat, eivät auta meitä”. Karzai uskoo, että amerikkalaisilla on alueella jo muut päämäärät.

”Näkemykseni mukaan, heidän aikomuksena on pitää meidät jakaantuneena, jotta he voivat pitää yllä tavoitteitaan tällä alueella. Heillä on oma maailmanlaajuinen politiikkansa ja kilpailijansa. Heille Kiina on nouseva suurvalta. Heille Venäjä on elpynyt, uutta energiaa saanut suurvalta maailman näyttämöllä, he kokevat olevansa uhattuja ja haastettuja.”

Kaikesta tästä huolimatta Trump ja hänen hallintonsa haukat tahtovat yrittää jälleen kerran kukistaa islamistikapinalliset sotilaallisesti. Miten se voisi onnistua nyt maahan kaavailluilla 15 000 sotilaalla, kun se ei onnistunut presidentti Obaman kaudella 100 000 sotilaalla?

Yhdysvallat ei tietenkään ole ensimmäinen suurvalta, joka on juuttunut Afganistaniin. Neuvostoliiton luhistumista vauhditti lähes kymmenvuotinen sota samassa maassa.

Afganistanissa onkin käyty sotaa keskeytyksettä pian jo 40 vuotta. Mikään kansa ei ansaitse tällaista.

Jättäisikö ulkomaisten sotilaiden poistuminen Afganistanista sitten maan Talebanin armoille? Todennäköistä ei ole, että se voisi enää kaapata valtaa kokonaan. Suurin osa afgaaneista pitää sitä liian julmana ja takapajuisena. Silti näidenkin terroristien kanssa lienee syytä taipua neuvottelemaan, kuten terroristien kanssa on todellisuudessa kautta historian neuvoteltu.

On selvä, että ihmisiä sotaa käyvissä maissa pitää auttaa. Se tarkoittaa kehitysyhteistyötä, siviilikriisinhallintaa, koulutusta ja oikeusvaltion rakentamista. Sotavoimien yksipuolisilla keinoilla tilanne vain ei ratkea. Jos ainoa väline on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Eikö viimeisen 17 vuoden pitäisi tämä jo osoittaa?

Tuntemattoman sotilaan Honkajokea mukaillen: lopuksi yleensä ja erikseen, varjele noita Suomen herroja, etteivät ne enää löisi päätänsä Afganistanin vuoriin.

]]>
2 http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252019-olisiko-aika-tuoda-joukot-kotiin-afganistanista#comments Afganistan Nato Puolustusvoimat Trump Fri, 09 Mar 2018 13:37:30 +0000 Antero Eerola http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252019-olisiko-aika-tuoda-joukot-kotiin-afganistanista
Suurvallat / Pienvallat http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251481-suurvallat-pienvallat <p>Tämänpäiväisessä maanpuolustuksessa pienvaltoja&nbsp; suurvallat kusettaa.&nbsp; Venäjä ja USA&nbsp; vanhentunutta lentokalustoaan meille kauppaavat&nbsp; ja&nbsp; &nbsp;maailmanvaltahaaveisiinsa koneiden varaosakaupoin sitouttavat.&nbsp;&nbsp;</p><p>Pienen maan itsenäisyys&nbsp; tänään tulee perustua sissitoimintaan ja koulutukseen maanpuolustushengessä,&nbsp; jossa kutsumattoman on maassamme&nbsp; turvatonta elellä.&nbsp; Toivon Afganistanin ja Vietnamin&nbsp; opettaneen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Tämä tänään neuvoksi tavalla ja toisella itsenäisyytensä säilyttäneille&nbsp; Suomelle ja Eestille.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämänpäiväisessä maanpuolustuksessa pienvaltoja  suurvallat kusettaa.  Venäjä ja USA  vanhentunutta lentokalustoaan meille kauppaavat  ja   maailmanvaltahaaveisiinsa koneiden varaosakaupoin sitouttavat.  

Pienen maan itsenäisyys  tänään tulee perustua sissitoimintaan ja koulutukseen maanpuolustushengessä,  jossa kutsumattoman on maassamme  turvatonta elellä.  Toivon Afganistanin ja Vietnamin  opettaneen.  

Tämä tänään neuvoksi tavalla ja toisella itsenäisyytensä säilyttäneille  Suomelle ja Eestille.

 

]]>
5 http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251481-suurvallat-pienvallat#comments Puolustusvoimat Tue, 27 Feb 2018 19:00:30 +0000 Jarmo Lauros http://jarmolauros.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251481-suurvallat-pienvallat
Suomalaisten turvallisuus ei ole kaupan http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251268-suomalaisten-turvallisuus-ei-ole-kaupan <p>Georgian sota 2008, Ukrainan kriisi 2014 ja terroriuhka Suomea kohtaan korkeammalla kuin koskaan. Suomi on valitettavasti ollut sinisilmäinen usean vuoden ajan. Onneksi vuodesta 2013 on tehty lainsäädäntötyötä tiedustelulakien uudistamiseksi, mutta sekin on vienyt aikansa.</p> <p>Siniset eivät ole sinisilmäisiä. Nyt on aika uudistaa tiedustelulainsäädäntöä. Keskeinen kysymys on että voidaanko ja halutaanko uudistus saattaa eduskunnassa voimaan pikaisella menettelyllä. Ja miksipä ei haluttaisi, jos kaikista eduskuntapuolueista vain vasemmistoliitto vastustaa koko uudistuksen hyväksymistä?<br /><br />Sosialidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen mukaan kokoomuksen saamaa värisuoraa tiedustelun johdossa <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005576945.html">ei katsota hyvällä</a>.<br /><br />Sosialidemokraateista ei kuulunut soraääniä, kun Supoa johti vuosina 1996-2007 demareiden Nevala, Halonen oli Tasavallan presidentti, Lipponen pääministeri, Tuomioja ulkoministeri, Rajamäki sisäministeri ja Jaakonsaari ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.<br /><br />Sininen eduskuntaryhmä toivoo, että tiedustelulakien uudistukseen ei liitetä puoluepolitiikkaa. Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro eduskunnassa oli rakentava ja antoi pohjan laajan yhteisymmärryksen löytämiselle.&nbsp;<br /><br />Sininen tulevaisuus on perustettu epäpoliittiseksi ja käytännönläheiseksi puolueeksi. Suomalaisten turvallisuus ei ole kaupan. Suomalaiset ovat kyllästyneet vallankipeään puoluepolitikointiin. Antti Rinteen sopii muistaa tämä kun demarit päättävät kantansa tiedustelulakien uudistuksen pikaiseen hyväksymiseen.</p> <p>Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin ajatus, että Suomi voittaisi vain vuoden, jos uudistettu tiedustelulainsäädäntö saadaan voimaan pikaisesti. Toisaalta voi ajatella, että se vuosikin voi olla ratkaiseva. Vuonna 2015 Ruotsin suojelupoliisi Säpo kertoi julkisesti, että vuoden aikana he olivat uusitulla tiedustelulainsäädännöllä pystyneet estämään kaksi terrori-iskua.</p> <p>Siniset kannattavat tiedustelulakien uudistamisen pikaista hyväksymistä. Vuosi voi olla se ratkaiseva, enkä minä ainakaan halua olla vastaamassa, kun äänestäjä kysyy, miksi te ette toimineet silloin, kun olisi pitänyt toimia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Georgian sota 2008, Ukrainan kriisi 2014 ja terroriuhka Suomea kohtaan korkeammalla kuin koskaan. Suomi on valitettavasti ollut sinisilmäinen usean vuoden ajan. Onneksi vuodesta 2013 on tehty lainsäädäntötyötä tiedustelulakien uudistamiseksi, mutta sekin on vienyt aikansa.

Siniset eivät ole sinisilmäisiä. Nyt on aika uudistaa tiedustelulainsäädäntöä. Keskeinen kysymys on että voidaanko ja halutaanko uudistus saattaa eduskunnassa voimaan pikaisella menettelyllä. Ja miksipä ei haluttaisi, jos kaikista eduskuntapuolueista vain vasemmistoliitto vastustaa koko uudistuksen hyväksymistä?

Sosialidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen mukaan kokoomuksen saamaa värisuoraa tiedustelun johdossa ei katsota hyvällä.

Sosialidemokraateista ei kuulunut soraääniä, kun Supoa johti vuosina 1996-2007 demareiden Nevala, Halonen oli Tasavallan presidentti, Lipponen pääministeri, Tuomioja ulkoministeri, Rajamäki sisäministeri ja Jaakonsaari ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Sininen eduskuntaryhmä toivoo, että tiedustelulakien uudistukseen ei liitetä puoluepolitiikkaa. Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro eduskunnassa oli rakentava ja antoi pohjan laajan yhteisymmärryksen löytämiselle. 

Sininen tulevaisuus on perustettu epäpoliittiseksi ja käytännönläheiseksi puolueeksi. Suomalaisten turvallisuus ei ole kaupan. Suomalaiset ovat kyllästyneet vallankipeään puoluepolitikointiin. Antti Rinteen sopii muistaa tämä kun demarit päättävät kantansa tiedustelulakien uudistuksen pikaiseen hyväksymiseen.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin ajatus, että Suomi voittaisi vain vuoden, jos uudistettu tiedustelulainsäädäntö saadaan voimaan pikaisesti. Toisaalta voi ajatella, että se vuosikin voi olla ratkaiseva. Vuonna 2015 Ruotsin suojelupoliisi Säpo kertoi julkisesti, että vuoden aikana he olivat uusitulla tiedustelulainsäädännöllä pystyneet estämään kaksi terrori-iskua.

Siniset kannattavat tiedustelulakien uudistamisen pikaista hyväksymistä. Vuosi voi olla se ratkaiseva, enkä minä ainakaan halua olla vastaamassa, kun äänestäjä kysyy, miksi te ette toimineet silloin, kun olisi pitänyt toimia.

]]>
0 Puolustusvoimat Suojelupoliisi Tiedustelulaki Thu, 22 Feb 2018 16:24:00 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251268-suomalaisten-turvallisuus-ei-ole-kaupan
Nato-jäsenyyden vankka kannattaja joutui Puolustusvoimien ”kuulusteluun” http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun <p>Puolustusvoimien tiedustelu-upseeri soitti minulle eilen ja vaati pikaista tapaamista. Kysymys oli turvallisuuspoliittisista blogikirjoituksistani täällä Uuden Suomen blogisivuilla. Arvasin pikaisen tapaamistarpeen perutella, ettei tällä kertaa sinänsä oltu kiinnostuneita blogikirjoitusten sisällöistä, kuten vaikkapa Suomen Nato-jäsenyydestä tai Suomen kyvykkyydestä torjua Iskander-ohjuksia.</p><p>Olin tänään Pääesikunnassa Puolustusvoimien &quot;kuulemisessa&quot; noiden blogikirjoituksieni vuoksi. Tiedustelu-upseeri käytti sanaa &rdquo;kuuleminen&rdquo;, mutta minä luonnehtisin tilaisuutta kuulusteluksi. Sain käsityksen tilaisuuden perusteista, että joku oli polttanut Puolustusvoimissa päreensä blogikirjoituksistani ja esittänyt kysymyksen &quot;<em>mikäs mies tämä oikein on</em>&quot;. Kirjoitus, johon tiedustelu-upseeri oli tutustunut ja joka ilmeisesti oli ollut erityinen päreenpolttaja, oli kirjoitukseni otsikolla &rdquo;<em>Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle</em>&rdquo;, joka löytyy <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247395-suomen-avoin-tieto-puolustusinfrastruktuurista-tekee-tyon-helpoksi-venajalle"><u>täältä</u></a>.</p><p>Ei ole&nbsp;helppoa olla Suomessa Nato-jäsenyyden kannattaja ja kirjoittaa blogia asiasta. Olen tosin joissakin kirjoituksissa arvioinut kriittisesti Puolustusvoimia esimerkiksi ohjuspuolustuskyvystämme, Puolustusvoimien perustamasta Venäjä-ryhmästä ja myös monesta muusta asiasta. Monessa blogissa on myös arvostelevia ajatuksia.</p><p>Tuo &rdquo;kuuleminen&rdquo; kesti noin tunnin. Osaan hieman venäjän kieltä ja minulla on passissani Venäjän viisumi. Passin Venäjä-viisumista ja leimoista alkoi tiedustelu-upseerin varsinainen ilotulitus. Kuinka hyvin puhut venäjää? Milloin kävit viimeksi Venäjällä? Kuinka monta kertaa käyt vuodessa? Milloin menet seuraavan kerran? Tapaatko venäläisiä? Onko sinulla perheenjäseniä Venäjällä? Miksi käyt Venäjällä?</p><p>Ei, ei ole sukulaisia Venäjällä eikä taitaisi Putinkaan pitää kirjoituksistani, jos lukisi. Jos lukisi, tuskin saisin enää viisumia Venäjälle.</p><p>Venäjän kielen taito - vaikka ei olisi vahvakaan - taitaa olla väärä taito Suomessa, jos Puolustusvoimat saa päättää. Me hieman venäjää osaavat ja Venäjän viisumin omaavat taidamme olla alhaisinta paarialuokkaa kaksoiskansaisten kanssa. Myös niiden kaksoiskansaisten kanssa, joilla toinen kansalaisuus on EU-maassa tai Pohjois-Amerikassa.</p><p>Tiedustelu-upseeri oli kiinnostanut myös, tapaanko Suomessa politiikkoja saanko heiltä tietoja kirjoituksiini. &rdquo;<em>En, kaikki on netistä ja/tai julkisista asiakirjoista.</em>&rdquo;, vastasin. Myönsin tosin, että kerran olen käynyt eduskunnassa kutsusta.</p><p>Kysyttiin myös, tapaanko blogikirjoituksen johdosta muita, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä blogikirjoitusten kautta ja käsittelemmekö asiaa jossakin yhteistilaisuuteen kokoontumalla. Tuli mieleen, että helvetti, onko nyt presidentinvaalien jälkeen Nato-jäsenyyden kannatus rikollista Suomessa. Sanoin, että ainoa paikka käydä mielipiteenvaihtoa on kommentointi minun blogikirjoituksissa, joissa kaikki kannanotot ovat julkisia.</p><p>Joten varokaa kaikki blogini kommentoijat, Puolustusvoimat voivat lukea niitä ja tehdä omia johtopäätöksiään.</p><p>Myös muista yhteyksistä tiedusteltiin. Kysyttiin yhteyksistä eri länsimaihin melko tiukkaan sävyyn. Etenkin yhteyksistä Ruotsiin alkoi seuraava pommitus, kun mainitsin, että olen pyytänyt Ruotsin puolustusministeriöstä julkisia asiakirjoja, joita olen julkaissut myös blogeissani. Keskustelussa oli Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisin kirje Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille, jonka julkaisin blogissani (kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltain ukaasikirje Ruotsin puolustusministerille 29.8.2017</em>&rdquo;, &nbsp;<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243599-yhdysvaltain-ukaasikirje-ruotsin-puolustusministerille-2982017"><u>US-blogi 29.8.2017</u></a>). Asiakirja on siis täysin julkinen eikä minulla ole kuin julkisia asiakirjoja. Myönsin myös, että viimeisen kirjoituksen laadinnan yhteydessä olin ollut yhteydessä hollantilaisiin tiedotusvirkamiehiin. Kirjoitus käsitteli EU-puolustuksen <em>Military Mobility</em> -hanketta Hollannin johtamana.</p><p>Seuraavaksi tiedustelu-upseerin kohteeksi joutui Ajatuspaja Libera, kun mainitsin että siellä on julkaistu juuri blogikirjoitukseni &rdquo;<em>Suomen turvallisuuspolitiikka: 100 vuotta kahden vaiheilla</em>&rdquo; -kirjoitussarjassa. Kirjoitukseni oli otsikolla &rdquo;<em>Julkinen valinta &ndash; suomalaisen päätöksenteon ongelmat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa</em>.&rdquo; Kirjoitussarjan kirjoittajat olivat minun lisäkseni Jorge Benitez,&nbsp;Toomas Ilves,&nbsp;Pauli Järvenpää, Elina Lepomäki, Alpo Rusi, Kristi Raik sekä Anke Schmidt-Felzmann. Nuo hyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kirjoitukset löytyvät <a href="http://www.libera.fi/julkaisut/raportit/suomen-turvallisuuspolitiikka-100-vuotta-kahden-vaiheilla/"><u>täältä</u></a>.</p><p>Jouduin tiukoille selvittääkseni, mikä on ajatuspaja Libera. Ei riittänyt, että hallituksessa on mukana mm. pankkiiri Björn Wahlroos ja kansanedustaja Elina Lepomäki ja että yksi turvallisuuspoliittinen kirjoittaja oli Viron entinen presidentti Toomas Ilves. Pauli Järvenpää oli puolustusministeriön entisenä ylijohtajana ja puolustuspoliittisen osaston päällikkönä sentään tiedustelu-upseerille tuttu. Hänestä ei esitetty jatkokysymyksiä.</p><p>Koomista oli, että tiedustelu-upseeri teki muistiinpanoja FIIA-muistioon (FIIA on eduskunnan alainen Suomen ulkopoliittinen instituutti, <a href="https://www.fiia.fi/"><u>UPI</u></a>), mutta hän ei tunnistanut UPIN virolaistaustaista tutkijaa Kirsti Raikia, jonka mainitsin yhdeksi kirjoittajaksi hälventääkseni epäilyä Liberasta. 1.2.2018 Raik siirtyi johtajaksi Viron ulkopoliittiseen instituuttiin.</p><p>Voin vain kuvitella sitä henkistä kärsimystä, johon Alpo Rusi on joutunut, kun Suojelupoliisi epäili häntä aikanaan perusteetta heppoisesti vakoilusta. Tämänpäiväinen kokemukseni käänsi myös ajatuksiani tiedustelulain muutoksesta, jonka vankka kannattaja olen aikaisemmin ollut. Mitä, jos tiedustelulaki mahdollistaa kaiken maailman sekopäiden toiminnan tavanomaista kansalaistoimintaa tai vaikkapa blogikirjoittamista uhkaavasti?</p><p>Ei ole tosiaankaan helppo olla Nato-jäsenyyden kannattaja Suomessa. No, ei sentään vielä laitettu vankilaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu seuraavalla Venäjän matkalla, jonka ajankohtaa tiedusteltiin uuterasti. Saapa nähdä, selviääkö siitä pelkällä tullin matkalaukkupenkomisella.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kirjoitteluni kuitenkin aina jatkuu, sitä ei kukaan estä. Ei kukaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolustusvoimien tiedustelu-upseeri soitti minulle eilen ja vaati pikaista tapaamista. Kysymys oli turvallisuuspoliittisista blogikirjoituksistani täällä Uuden Suomen blogisivuilla. Arvasin pikaisen tapaamistarpeen perutella, ettei tällä kertaa sinänsä oltu kiinnostuneita blogikirjoitusten sisällöistä, kuten vaikkapa Suomen Nato-jäsenyydestä tai Suomen kyvykkyydestä torjua Iskander-ohjuksia.

Olin tänään Pääesikunnassa Puolustusvoimien "kuulemisessa" noiden blogikirjoituksieni vuoksi. Tiedustelu-upseeri käytti sanaa ”kuuleminen”, mutta minä luonnehtisin tilaisuutta kuulusteluksi. Sain käsityksen tilaisuuden perusteista, että joku oli polttanut Puolustusvoimissa päreensä blogikirjoituksistani ja esittänyt kysymyksen "mikäs mies tämä oikein on". Kirjoitus, johon tiedustelu-upseeri oli tutustunut ja joka ilmeisesti oli ollut erityinen päreenpolttaja, oli kirjoitukseni otsikolla ”Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle”, joka löytyy täältä.

Ei ole helppoa olla Suomessa Nato-jäsenyyden kannattaja ja kirjoittaa blogia asiasta. Olen tosin joissakin kirjoituksissa arvioinut kriittisesti Puolustusvoimia esimerkiksi ohjuspuolustuskyvystämme, Puolustusvoimien perustamasta Venäjä-ryhmästä ja myös monesta muusta asiasta. Monessa blogissa on myös arvostelevia ajatuksia.

Tuo ”kuuleminen” kesti noin tunnin. Osaan hieman venäjän kieltä ja minulla on passissani Venäjän viisumi. Passin Venäjä-viisumista ja leimoista alkoi tiedustelu-upseerin varsinainen ilotulitus. Kuinka hyvin puhut venäjää? Milloin kävit viimeksi Venäjällä? Kuinka monta kertaa käyt vuodessa? Milloin menet seuraavan kerran? Tapaatko venäläisiä? Onko sinulla perheenjäseniä Venäjällä? Miksi käyt Venäjällä?

Ei, ei ole sukulaisia Venäjällä eikä taitaisi Putinkaan pitää kirjoituksistani, jos lukisi. Jos lukisi, tuskin saisin enää viisumia Venäjälle.

Venäjän kielen taito - vaikka ei olisi vahvakaan - taitaa olla väärä taito Suomessa, jos Puolustusvoimat saa päättää. Me hieman venäjää osaavat ja Venäjän viisumin omaavat taidamme olla alhaisinta paarialuokkaa kaksoiskansaisten kanssa. Myös niiden kaksoiskansaisten kanssa, joilla toinen kansalaisuus on EU-maassa tai Pohjois-Amerikassa.

Tiedustelu-upseeri oli kiinnostanut myös, tapaanko Suomessa politiikkoja saanko heiltä tietoja kirjoituksiini. ”En, kaikki on netistä ja/tai julkisista asiakirjoista.”, vastasin. Myönsin tosin, että kerran olen käynyt eduskunnassa kutsusta.

Kysyttiin myös, tapaanko blogikirjoituksen johdosta muita, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä blogikirjoitusten kautta ja käsittelemmekö asiaa jossakin yhteistilaisuuteen kokoontumalla. Tuli mieleen, että helvetti, onko nyt presidentinvaalien jälkeen Nato-jäsenyyden kannatus rikollista Suomessa. Sanoin, että ainoa paikka käydä mielipiteenvaihtoa on kommentointi minun blogikirjoituksissa, joissa kaikki kannanotot ovat julkisia.

Joten varokaa kaikki blogini kommentoijat, Puolustusvoimat voivat lukea niitä ja tehdä omia johtopäätöksiään.

Myös muista yhteyksistä tiedusteltiin. Kysyttiin yhteyksistä eri länsimaihin melko tiukkaan sävyyn. Etenkin yhteyksistä Ruotsiin alkoi seuraava pommitus, kun mainitsin, että olen pyytänyt Ruotsin puolustusministeriöstä julkisia asiakirjoja, joita olen julkaissut myös blogeissani. Keskustelussa oli Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisin kirje Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille, jonka julkaisin blogissani (kirjoitus otsikolla ”Yhdysvaltain ukaasikirje Ruotsin puolustusministerille 29.8.2017”,  US-blogi 29.8.2017). Asiakirja on siis täysin julkinen eikä minulla ole kuin julkisia asiakirjoja. Myönsin myös, että viimeisen kirjoituksen laadinnan yhteydessä olin ollut yhteydessä hollantilaisiin tiedotusvirkamiehiin. Kirjoitus käsitteli EU-puolustuksen Military Mobility -hanketta Hollannin johtamana.

Seuraavaksi tiedustelu-upseerin kohteeksi joutui Ajatuspaja Libera, kun mainitsin että siellä on julkaistu juuri blogikirjoitukseni ”Suomen turvallisuuspolitiikka: 100 vuotta kahden vaiheilla” -kirjoitussarjassa. Kirjoitukseni oli otsikolla ”Julkinen valinta – suomalaisen päätöksenteon ongelmat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.” Kirjoitussarjan kirjoittajat olivat minun lisäkseni Jorge Benitez, Toomas Ilves, Pauli Järvenpää, Elina Lepomäki, Alpo Rusi, Kristi Raik sekä Anke Schmidt-Felzmann. Nuo hyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kirjoitukset löytyvät täältä.

Jouduin tiukoille selvittääkseni, mikä on ajatuspaja Libera. Ei riittänyt, että hallituksessa on mukana mm. pankkiiri Björn Wahlroos ja kansanedustaja Elina Lepomäki ja että yksi turvallisuuspoliittinen kirjoittaja oli Viron entinen presidentti Toomas Ilves. Pauli Järvenpää oli puolustusministeriön entisenä ylijohtajana ja puolustuspoliittisen osaston päällikkönä sentään tiedustelu-upseerille tuttu. Hänestä ei esitetty jatkokysymyksiä.

Koomista oli, että tiedustelu-upseeri teki muistiinpanoja FIIA-muistioon (FIIA on eduskunnan alainen Suomen ulkopoliittinen instituutti, UPI), mutta hän ei tunnistanut UPIN virolaistaustaista tutkijaa Kirsti Raikia, jonka mainitsin yhdeksi kirjoittajaksi hälventääkseni epäilyä Liberasta. 1.2.2018 Raik siirtyi johtajaksi Viron ulkopoliittiseen instituuttiin.

Voin vain kuvitella sitä henkistä kärsimystä, johon Alpo Rusi on joutunut, kun Suojelupoliisi epäili häntä aikanaan perusteetta heppoisesti vakoilusta. Tämänpäiväinen kokemukseni käänsi myös ajatuksiani tiedustelulain muutoksesta, jonka vankka kannattaja olen aikaisemmin ollut. Mitä, jos tiedustelulaki mahdollistaa kaiken maailman sekopäiden toiminnan tavanomaista kansalaistoimintaa tai vaikkapa blogikirjoittamista uhkaavasti?

Ei ole tosiaankaan helppo olla Nato-jäsenyyden kannattaja Suomessa. No, ei sentään vielä laitettu vankilaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu seuraavalla Venäjän matkalla, jonka ajankohtaa tiedusteltiin uuterasti. Saapa nähdä, selviääkö siitä pelkällä tullin matkalaukkupenkomisella.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kirjoitteluni kuitenkin aina jatkuu, sitä ei kukaan estä. Ei kukaan.

]]>
73 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun#comments Nato Puolustusvoimat Suomen Nato-jäsenyys Turvallisuuslaki Venäjän uhka Suomelle Wed, 14 Feb 2018 19:41:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun
Puheenvuoroni Puolustusvoimien 100v. juhlassa http://hilkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249271-puheenvuoroni-puolustusvoimien-100v-juhlassa <p>Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvon Suomen Tasavallan presidentti, herra kenraali, arvon juhlavieraat</p><p>&nbsp;</p><p>Olemme pieni maa, jonka hyvinvointi vaatii diplomatiaa ja vahvan sisäisen koheesion. Suurvaltojen renessanssinkaipuussa Puolustusvoimien tärkein tehtävä on edelleen luoda Suomelle pelotetta, joka on olennainen osa tätä diplomatiaa.</p><p>Olen politiikan parissa työskennellessäni saanut huomata, kuinka monta yhteiskunnallista muutosta joudumme kohtaamaan, ja kuinka hitaasti olemme ymmärtäneet teknologian ja automatisaation mahdollisuudet. Samalla olen harmitellut, että Puolustusvoimien ylipäällikköä valitessa joka kuudes vuosi ehdokkaiden lempiväri saa usein enemmän palstatilaa, kuin keskustelu puolustusvoimien johtamisesta. On syytä kysyä kutsuna keskusteluun: <strong>Jos puolustusvoimat luotaisiin tänään, miltä sen tulisi näyttää?</strong></p><p><strong>Puolustusvoimat ei ole kuitenkaan yhteiskunnasta irrallinen toimija.</strong> Muun muassa ääripäiden nousu, edustuksellisen demokratian kriisi populismin siivittämänä ja eriarvoistuminen muodostavat Puolustusvoimien toimintaympäristön. Eriarvoistuminen näkyy tilastoissa, kun nuorten koulutus, talous ja turvallisuus periytyvät. Toisaalta me olemme itsenäisyyden kautta rakentaneet tasa-arvoista tasavaltaa, joka on maailman paras paikka mm. äideille ja tytöille. Suomessa saa pyytää apua.</p><p><strong>On ajankohtaista korostaa kokonaisturvallisuuden merkitystä</strong>. Globaaliin maailmaan syntyneet nuoret ajattelevat uudella tavalla, sillä Suomen rajat eivät ole heitä hidastaneet opinnoissa, eikä töitä tehdessä.</p><p>Vuoden 2016 tulevaisuusteemainen nuorisobarometri hahmotteli pelottavaa tulevaisuuskuvaa: luottamus yhteiskuntaan on heikentynyt. 83 % nuorista uskoo omaan positiiviseen tulevaisuuteensa, mutta vain 55 % uskoo Suomen positiiviseen tulevaisuuteen. Huolestuttavinta on se, että vain 25 % uskoo maailman positiiviseen tulevaisuuteen. Miten negatiivinen tulevaisuuskuva ja individualismin korostuminen vaikuttavat tahtoon puolustaa omaa isänmaata? On selvää, että luottamus tulevaisuuteen on Puolustusvoimien ja koko yhteiskunnan yhteinen haaste. <strong>Puolustustahto edellyttää uskoa tulevaisuuteen.</strong></p><p>Mielenkiintoista on myös se, että kun nuorisobarometrin teemaksi valittiin turvallisuus, sen liittymistä nuoriin kritisoitiin. Todettiin, että nuorten ei tarvitse rasittaa ajatteluaan sodan ja rauhan kysymyksillä. Samaa kritiikkiä ei ollut tullut aiempina vuosina, kun teemana oli taide, uskonto ja yrittäjyys, eikä se estänyt edes sotien vuosina, kun alaikäisiä lähetettiin rintamalle.</p><p>Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten vähän tytöille puhutaan varusmiespalveluksesta. Olemmeko vieraantuneet turvallisuuden teemoista? Minulla on tuhansien naisten tavoin tarve kouluttaa itseäni varautumis- ja turvallisuustehtäviin: väestönhallintaan ja esimerkiksi sähköttä selviämiseen. Miksei kansalaistaidot ja turvallisuus voi linkittyä jo peruskoulun opetussuunnitelmaan? Koen kokonaisturvallisuuden yleissivistykseksi, sillä <strong>maanpuolustus kuuluu kaikille.</strong> Nuorten ajatukset heijastavat usein tulevaisuuskuvaa ja siksi tietoisuus turvallisuuden teemoista on merkityksellistä.</p><p>Vuoden 2010 Turvallisuus-teemaisesta nuorisobarometrista oli luettavissa myös halu muutokseen maanpuolustuksessa nuorten näkökulmasta. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä koettiin paikoin epäoikeudenmukaisena ja erilaiset järjestelmän muutosehdotukset nauttivat nuorten keskuudessa yllättävän suurta kannatusta.</p><p>Sen lisäksi, että naiset ovat velvollisuudesta vapautettuja, ovat armeijan suorittaneet olleet jatkuvasti vähenemään päin. Nykytilanteessa asevelvollisuuden suorittaa vain noin kolmasosa ikäluokasta. Vaikka sotilaita on edelleen riittävästi, velvollisuuden oikeutus vaatii vastuujaon tarkastelua. Lisäksi ongelmalliseksi koetaan nykyinen siviilipalvelusjärjestelmä, joka ei tunnu hyödyttävän yksilöä eikä puolustusvoimia.</p><p>Kysyin teiltä aluksi: <strong>Jos puolustusvoimat luotaisiin tänään, miltä se näyttäisi? </strong></p><p>Näyttäytyisikö se kenties ketterältä ja muuntautumiskykyiseltä? Entä osallistavammalta tai verkostoituneemmalta? Ainakin puolustusvoimien luotettavuuden eteen tulee tehdä töitä jatkossakin. Mielestäni itsenäinen sotilaallinen puolustuskyky ja kansainvälinen puolustusyhteistyö ovat arvokkaita Suomelle myös seuraavien kymmenien vuosien aikana. Yhtälailla demokratian kriisin eteen tulee tehdä töitä, jotta se ei vaikuta puolustusvoimien legitimiteettiin.</p><p>Joukko nuorisojärjestöjä on pohtinut uudenlaista varusmiespalvelusta. Esimerkiksi Keskustanuorten mallin mukaan siviilipalvelus poistuisi kokonaan ja aseellisen palveluksen vaihtoehdoksi koottaisiin kansalaispalvelusjakso. Aseeton kansalaispalvelus tähtäisi varautumis- ja turvallisuusosaamisen kasvattamiseen ja sitä kautta koko ikäluokan potentiaalin hyödyntämiseen. Kursseilla voisi olla mahdollisuus oppia esimerkiksi öljyntorjuntaa, kadonneiden etsintää tai pelastustoimen tehtäviä. Asevelvollisuutta tarvitaan myös 2000-luvun Suomessa.</p><p><strong>Olen vakuuttunut siitä, että Puolustusvoimat ja yhteiskunnallinen vastuu sopivat yhteen. Eriarvoistumisen kitkeminen ja muutoksien johtaminen on puolustusvoimien yksi tärkeä tehtävä.</strong></p><p>Paljon onnea Puolustusvoimat 100v. ja kiitos turvallisesta tasavallasta ja innostavasta huomisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>*Kuultu pienin muutoksin Puolustusvoimien 100v. juhlassa 16.1.2018 Finlandia-talolla, Helsingissä.</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvon Suomen Tasavallan presidentti, herra kenraali, arvon juhlavieraat

 

Olemme pieni maa, jonka hyvinvointi vaatii diplomatiaa ja vahvan sisäisen koheesion. Suurvaltojen renessanssinkaipuussa Puolustusvoimien tärkein tehtävä on edelleen luoda Suomelle pelotetta, joka on olennainen osa tätä diplomatiaa.

Olen politiikan parissa työskennellessäni saanut huomata, kuinka monta yhteiskunnallista muutosta joudumme kohtaamaan, ja kuinka hitaasti olemme ymmärtäneet teknologian ja automatisaation mahdollisuudet. Samalla olen harmitellut, että Puolustusvoimien ylipäällikköä valitessa joka kuudes vuosi ehdokkaiden lempiväri saa usein enemmän palstatilaa, kuin keskustelu puolustusvoimien johtamisesta. On syytä kysyä kutsuna keskusteluun: Jos puolustusvoimat luotaisiin tänään, miltä sen tulisi näyttää?

Puolustusvoimat ei ole kuitenkaan yhteiskunnasta irrallinen toimija. Muun muassa ääripäiden nousu, edustuksellisen demokratian kriisi populismin siivittämänä ja eriarvoistuminen muodostavat Puolustusvoimien toimintaympäristön. Eriarvoistuminen näkyy tilastoissa, kun nuorten koulutus, talous ja turvallisuus periytyvät. Toisaalta me olemme itsenäisyyden kautta rakentaneet tasa-arvoista tasavaltaa, joka on maailman paras paikka mm. äideille ja tytöille. Suomessa saa pyytää apua.

On ajankohtaista korostaa kokonaisturvallisuuden merkitystä. Globaaliin maailmaan syntyneet nuoret ajattelevat uudella tavalla, sillä Suomen rajat eivät ole heitä hidastaneet opinnoissa, eikä töitä tehdessä.

Vuoden 2016 tulevaisuusteemainen nuorisobarometri hahmotteli pelottavaa tulevaisuuskuvaa: luottamus yhteiskuntaan on heikentynyt. 83 % nuorista uskoo omaan positiiviseen tulevaisuuteensa, mutta vain 55 % uskoo Suomen positiiviseen tulevaisuuteen. Huolestuttavinta on se, että vain 25 % uskoo maailman positiiviseen tulevaisuuteen. Miten negatiivinen tulevaisuuskuva ja individualismin korostuminen vaikuttavat tahtoon puolustaa omaa isänmaata? On selvää, että luottamus tulevaisuuteen on Puolustusvoimien ja koko yhteiskunnan yhteinen haaste. Puolustustahto edellyttää uskoa tulevaisuuteen.

Mielenkiintoista on myös se, että kun nuorisobarometrin teemaksi valittiin turvallisuus, sen liittymistä nuoriin kritisoitiin. Todettiin, että nuorten ei tarvitse rasittaa ajatteluaan sodan ja rauhan kysymyksillä. Samaa kritiikkiä ei ollut tullut aiempina vuosina, kun teemana oli taide, uskonto ja yrittäjyys, eikä se estänyt edes sotien vuosina, kun alaikäisiä lähetettiin rintamalle.

Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten vähän tytöille puhutaan varusmiespalveluksesta. Olemmeko vieraantuneet turvallisuuden teemoista? Minulla on tuhansien naisten tavoin tarve kouluttaa itseäni varautumis- ja turvallisuustehtäviin: väestönhallintaan ja esimerkiksi sähköttä selviämiseen. Miksei kansalaistaidot ja turvallisuus voi linkittyä jo peruskoulun opetussuunnitelmaan? Koen kokonaisturvallisuuden yleissivistykseksi, sillä maanpuolustus kuuluu kaikille. Nuorten ajatukset heijastavat usein tulevaisuuskuvaa ja siksi tietoisuus turvallisuuden teemoista on merkityksellistä.

Vuoden 2010 Turvallisuus-teemaisesta nuorisobarometrista oli luettavissa myös halu muutokseen maanpuolustuksessa nuorten näkökulmasta. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä koettiin paikoin epäoikeudenmukaisena ja erilaiset järjestelmän muutosehdotukset nauttivat nuorten keskuudessa yllättävän suurta kannatusta.

Sen lisäksi, että naiset ovat velvollisuudesta vapautettuja, ovat armeijan suorittaneet olleet jatkuvasti vähenemään päin. Nykytilanteessa asevelvollisuuden suorittaa vain noin kolmasosa ikäluokasta. Vaikka sotilaita on edelleen riittävästi, velvollisuuden oikeutus vaatii vastuujaon tarkastelua. Lisäksi ongelmalliseksi koetaan nykyinen siviilipalvelusjärjestelmä, joka ei tunnu hyödyttävän yksilöä eikä puolustusvoimia.

Kysyin teiltä aluksi: Jos puolustusvoimat luotaisiin tänään, miltä se näyttäisi?

Näyttäytyisikö se kenties ketterältä ja muuntautumiskykyiseltä? Entä osallistavammalta tai verkostoituneemmalta? Ainakin puolustusvoimien luotettavuuden eteen tulee tehdä töitä jatkossakin. Mielestäni itsenäinen sotilaallinen puolustuskyky ja kansainvälinen puolustusyhteistyö ovat arvokkaita Suomelle myös seuraavien kymmenien vuosien aikana. Yhtälailla demokratian kriisin eteen tulee tehdä töitä, jotta se ei vaikuta puolustusvoimien legitimiteettiin.

Joukko nuorisojärjestöjä on pohtinut uudenlaista varusmiespalvelusta. Esimerkiksi Keskustanuorten mallin mukaan siviilipalvelus poistuisi kokonaan ja aseellisen palveluksen vaihtoehdoksi koottaisiin kansalaispalvelusjakso. Aseeton kansalaispalvelus tähtäisi varautumis- ja turvallisuusosaamisen kasvattamiseen ja sitä kautta koko ikäluokan potentiaalin hyödyntämiseen. Kursseilla voisi olla mahdollisuus oppia esimerkiksi öljyntorjuntaa, kadonneiden etsintää tai pelastustoimen tehtäviä. Asevelvollisuutta tarvitaan myös 2000-luvun Suomessa.

Olen vakuuttunut siitä, että Puolustusvoimat ja yhteiskunnallinen vastuu sopivat yhteen. Eriarvoistumisen kitkeminen ja muutoksien johtaminen on puolustusvoimien yksi tärkeä tehtävä.

Paljon onnea Puolustusvoimat 100v. ja kiitos turvallisesta tasavallasta ja innostavasta huomisesta.

 

 

*Kuultu pienin muutoksin Puolustusvoimien 100v. juhlassa 16.1.2018 Finlandia-talolla, Helsingissä.

 

]]>
0 http://hilkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249271-puheenvuoroni-puolustusvoimien-100v-juhlassa#comments Kokonaisturvallisuus Nuoret Nuorisobarometri Puolustusvoimat Turvallisuus Wed, 17 Jan 2018 07:57:57 +0000 Hilkka Kemppi http://hilkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249271-puheenvuoroni-puolustusvoimien-100v-juhlassa
Epäiltyjen pieni piiri: Halonen, Alafuzoff, Kaskeala, Tuomioja, Puheloinen...? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247960-epailtyjen-pieni-piiri-halonen-alafuzoff-kaskeala-tuomioja-puheloinen <p>Erittäin salaisten asiakirjojen lukuoikeus on harvoilla. Esko <strong>Ahon </strong>mukaan hän sai turvallisuuskansion luettavakseen <strong>Koivistolta</strong>, joten presidentillä lienee <em>säilytysoikeuskin</em>. Puolustusvoimain ex-komentaja arvioi tietovuotajan olevan valtionhallinnosta: &quot;<em>Piiri on pieni</em>...&quot;</p><p>Ongelmana taitaa olla, että monet potentiaaliset epäillyt eivät ole oikein mahdollisia epäiltyjä. Onkohan kotiarkistoja pidetty lentopallokasseissa ja siirtolapuutarhan akvarellilaatikoissa vai ihan oikeasti huolehdittu ei-vilpillistenkin vuotomahdollisuuksien eliminoinnista myös kentällä?</p><p><strong>Suomen infotalvisota 2017-18</strong> sai siis mainilanlaukauksensa. Media näyttää yhä pohtivan joukolla &#39;olenko aina polttanut kovalevyni väärin vasaroituna&#39; tai &#39;miksi aina Hesaria sorretaan&#39;. Oikeampi kysymyksenasettelu ehkä olisi <em>miksi vuoto tehtiin juuri nyt, kuka vuosi ja hyötyy</em>? Ajoituksen katalysoiman efektin Suomessa ja ulkosuhteissamme odotettiin ehkä palvelevan jonkin toimijatahon agendaa presidentinvaalikampanjaan liittyen.&nbsp;Geopolitiikan puolellahan syyskuun <a href="https://www.verkkouutiset.fi/venajan-zapadissa-harjoiteltiin-hyokkaysta-suomeen-ja-baltian-valtausta/" target="_blank">Zapadissa harjoiteltiin hyökkäystä Suomeen ja Ruotsiin</a>.&nbsp;&nbsp;</p><p>Gustav <strong>Hägglund </strong>sentään keskittyy olennaisimpaan. Hän ei usko salaliittoon, ideologisiin syihin tai hakkeriin, mitä ne nyt sitten tarkoittanevatkin: &quot;<em>Joku yksilö on vaan jostain syystä vuotanut, ehkä rahasta, ehkä tunteakseen itsensä tärkeäksi...</em>&quot; Hägglundin mukaan <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9984802" target="_blank">vuotaja voi hyvin löytyä aivan jostain muualta kuin virkamieshuipulta</a></u>. Venäjä-ekspertit Esko Aho (MTV3 Peter Nyman 19.12.2017) ja Ilkka Kanerva ym. eivät sulje pois vieraan vallan tiedustelun sekaantumistakaan.<br />&nbsp;</p><p><strong>Mietitäänpäs nyt</strong> mahdollisen kotimaisen myyrän vaikuttimia - speculare necesse est. Siis jos offensiivi ei ole Venäjän oman tiedusteluväen yritys vaikuttaa presidentinvaalikampanjan <em>Nato-keskusteluun</em>. Jätetään sinisilmäinen vaihtoehto <em>avoimuuskansalaistottelemattomuusaktiivismista </em>omaan arvoonsa. Emme myöskään halua uskoa, että <strong>Helsingin Sanomat</strong> olisi<em> lahjonut valtion viranhaltijaa maanpetokseen</em>. Rajaamme arkistotyöntekijätkin spekulatiivisen pohdinnan ulkopuolelle - heitä emme tunne, eivätkä he ole julkisuuden henkilöitä, kuten ylimmät viranhaltijat, joiden on kestettävä yleisen syynin paine. Hoitakoot viranomaiset virallisen tutkinnan, <em>me somessa repostelemme itseoikeutetusti</em> julkkispuolen.</p><p>Vastoin viipurilaislähtöisen Hägglundin kantaakin voisi yhtenä varteenotettavana motiivina asiakirjavuodolle kuvitella olevan esimerkiksi<em> aatteellisen tai geopoliittisen lukkarinrakkauden</em> jotakin ulkovaltaa edustavaa intressiä/arvopohjakoodia kohtaan. Jopa joillakuilla karjalanpakolaisillammekin kun on joskus esiintynyt outoa halua palvella maahantunkeutujien miehitysvaltaa Neuvostoliiton aikana ja sen jälkeenkin, putinistien lukuun tai jonkin &quot;isänmaallisen&quot; &#39;kansalais&#39;partisaanipuolueen kulisseissa. Voisiko sitten joillakuilla sotilas-, tiedustelu- tai valtiojohdon piirissä työskennelleillä olla ehkä tunnettuja tai salatumpia vaikkapa itäsympatioita tai vaikkapa niihin viittaavia sudeettimaanmieskontakteja vielä YYA-kotiryssäkauden jälkeenkin?&nbsp;</p><p>Vuodettujen asiakirjojen on kerrottu olevan oliko se<strong> 5 - 15 vuotta</strong>, tyypillisesti kymmenen vuotta vanhoja. (Ajanjaksoa hahmottaaksemme sille ajoittuu mm. Georgian <strong>Etelä-Ossetian</strong> laiton venäläismiehitys&nbsp; 2008 ja Virossa Tallinnan<strong> Pronssimiehittäjäpatsas</strong>-mellakointi ja sudeettivenäläisten kumousyritys 2007.) Jos nyt oletetaan, että vuoto on lähtöisin lukuoikeutettujen lyhyeltä nimilistalta löytyvien henkilöiden suunnalta, eikö olisi jopa <strong>Tiitisen </strong>listaakin helpompi haarukoida jotenkin mahdollisia epäiltyjä. Ketkä esimerkiksi toimivat tuolla ajanjaksolla korkeissa sotilastiedusteluviroissa, asianomaisina ministereinä sekä tasavallanpresidentteinä, joilla kaikilla taitaa olla tuo lukuoikeus. Katsotaan.</p><p><strong>Hmm... </strong>Vaikeaapa on saada mitään vihiä tätä tietä, minä taidan luovuttaa. Kauanhan noista vuosista onkin. Maallikon muistimieleeni tulevat äkkipäätään vain nimet T. Halonen, G. Alafuzoff, E. Tuomioja et consortes, jotka eivät millään tavoin herättäne vakavastiotettavia epäilyksiä, jos nyt ylipäätään ovat kyseisinä ulkopolitiikan ruuhkavuosina jotenkin erityisemmin framilla olleetkaan. Saattoivat yhtä hyvin olla teeveestä muuten vaan mieleenjääneitä nimiä, eivätkä kai nytkään ole tiettävästi reagoineet mitenkään kuuluvammin, joten.&nbsp;</p><p>Ehkä joku muu nyt jatkaakin asiallista spekulointia tältä pohjalta ja yrittää asiantuntevammin keksiä oikeasti potentiaalisia vieraanvallansympatisantteja? Jätetään Väyrynenkin pois tarkastelusta, koska häntä ei ole koskaan päästetty lähelle mitään tiedonmurua, mikä ei ole pultattu kiinni mausoleuminmuuriin. Tuomiojan päälle ei myöskään voi heittää epäilyksen varjoa ainakaan henkilöhistorian aihetodisteperustein näiltä osin ja kirkkaan rintamerkkisignaalinkin vuoksi. Hankalaksi meni...</p><hr /><p>***</p><p>Herttaisen yksituumaisia muuten ollaan mediassa oltu sen tarjoillun mielikuvan totuudellisuudesta, että tässä jupakassa jotenkin voittopuolisesti käytäisiin jotain syytöskampanjaa Hesaria vastaan. Hämäystähän tuo julkikuvio näyttäisi jotenkin olevankin. Jos näin, sillä saatetaan yrittää ajaa koti- tai ulkomaista myyrää johonkin sopivaan paljastumisrakoon, ja lehdistökin on mukana isänmaallisessa puolustustyössä puhumalla niitä näitä. Ehkä myös toimittaja Halminen kutsui (palo)viranomaiset &#39;vahingossa&#39; ja näin samalla oli pitävinään myyrälle antamansa lupauksen, ettei paljasta lähdettään.</p><p>Mikä se motiivi tietovuotojupakkaan sitten on? Ehdokas Niinistöltä ehkä näin kiristetään lisätiukennusta Nato-kantaan, ja mahdollisesti vuototapa sinänsä sisälsi jonkinlaisen Kanslian huolta herättäneen salaviestin siitä, että vuotajalla (ei HS:n tietäen) on hallussaan kenties jotain asiakirjoihin ja lainvalmisteluihin liittyvää ehkä jopa sellaista, mikä olisi julkitullessaan epäedullista pääehdokkaan imagolle yya-perinteen mukaan ajattelevien mielessä, joten...</p><p>Moni on myös jo tullut ajatelleeksi mm. Ilkka Kanervan väläyttämää mahdollisuutta, että mitään vuotoa ei olisi tapahtunutkaan Suomen puolelta, vaan asiakirjat vain valittiin tässä tilanteessa julkaistaviksi jonkin ulkovallan tiedustelun aiemmin kertyneestä saalisarkistosta sikäläisellä motiivipohjalla, vrt. mm. USA:n ja Ranskan vaalit. Keskustelua jatkamalla paljastamatta sitä mitä tiedetään paitsi viestitetään jotain myyrän suuntaan/itään, myös pitkitetään piilossalymyilijän piinaa ja luodaan virheentekopaineita.</p><p>Lähdesuoja ei siis välttämättä olekaan jutun keskiössä ja se voi jäädä murtamatta siksikin, että HS ei edes tiedä oikeaa lähdettä. Sitä nyt sitten pähkäillään ehkä peitevastuutarinoinkin harhauttaen houkutellaan paljastumaan. Salaista aineistoahan on useinkin toimitettu julkisuuteen myös nimettömänä tai harhaanjohtaviin vuotajatietoihin viitaten. Ehkä vuodon siis tekikin ihan suoranaisesti eikä vain välillisesti Venäjä. - Vakoilun harhautusliikkeistä ja infosodan venäläisestä ulottuvuudesta jotain tietävä Alpo Rusi kirjoittaa IL:ssä: Paljastiko &rdquo;Hesari-gate&rdquo; yksittäisiä tietovuotoja vai peräti vieraan vallan suomalaisen operatiivin?<br /><a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200612225_u0.shtml?_ga=2.172629091.139594314.1513670471-1581755839.1513670470  " title="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200612225_u0.shtml?_ga=2.172629091.139594314.1513670471-1581755839.1513670470  ">http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200612225_u0.shtml?_ga=2.172629...</a></p><p>Jos nimeltä mainitsemattoman Uutistalon aulaan jätetään Puolustusvoimien logolla varustetussa kirjekuoressa tai postin/digiviestikanavan välityksellä toimitetaan aidonnäköisiä asiakirjakopioita, voi toimittajan ensimmäinen ja ainut mahdollinenkin lähdekriittinen käytännön tehtävä olla arvioida niiden autenttisuus niin, että itse voi uskoa aitouteen, eikä niinkään vuotajan henkilöyttä ja organisaatiotaustaa. Sitähän ei voisikaan kuin arvailla, ja ulkomaisen tahon tapauksessa arvauksetkin on ehkä turvallisinta jättää konkreettisesti todentamatta. Jutun saa muutenkin, ja ainakin digivallankumousviherkasviston ja sananvapausvastuubesserwisserien valikoivan kansalaistottelemattomuusmyötätunnon.</p><p><strong>Kysymys on jälleen kerran ajoituksesta ja sen katalysoimasta efektistä.&nbsp;</strong>Miksi juuri nyt ja kuka vuosi?&nbsp;Mahdollista ja jopa melko todennäköistä on, että vuodon tekikin ihan suoranaisesti eikä vain välillisesti Venäjä. Sillähän vakoilun kv. benchmarkina on voinut olla alusta asti hallussaan kaikki nyt vuodetut asiakirjat, ja nyt se vain käytti niitä hyväkseen kylvääkseen Suomen hallinnon ja kansalaisten välille ja keskuuteen epäluuloa ja heitti epäilyttävyyden varjon Suomen ja EU:n väleihin&nbsp;ruokkiakseen Fixit-vaatimuksia entisestään - mutta ennen kaikkea mielipidevaikutti vaalien Nato-keskusteluun. Juuri Niinistöthän reagoivat vuotoon julkisesti voimakkaimmin ensimmäisenä, vaikka tutkintapyynnön teki Puolustusvoimat. Tarvitsiko sotilasjohto tutkinnan vakavoittamiseksi ylimmän valtiojohdon arvovaltatuen, vai oliko muitakin syitä? Presidentti on toki VKK:n tuottaman tiedon ensisijainen käyttäjä, ja sekin saattoi motivoida vuotajaa valitsemaan juuri nämä asiakirjat.</p><p>Jos nyt tosiasiallinen vuotaja olisi esimerkiksi Venäjän tiedustelu, se ei varmaan olisi ajoittanut saalisarkistojensa raottamista ensisijaisesti suomalaisen yhteiskunnan sisäisen tilan ja kansalaissuhteiden ja hallinnon luottamuksen horjuttamiseksi tai edes EU-jäsenyytemme kannatuksen ja tiedustelukumppanuuden uskottavuuden nakertamiseksi, vaan Nato-kysymyksen vuoksi. Herännyt vuotopolemiikki mahdollistaa ja luontevoittaa kummasti median ja muiden presidenttikandidaattien kärjistyneempiä vaatimuksia ehdokas Niinistöä kohtaan &#39;selkeyttää&#39; Nato-kantaansa vielä vähän enemmän jäsenyyden poissulkevaksi lähiaikoina ja selvää kannanottoa siihen, ettei hän virkakautenaan tekisi tuota hakemusta, vaikka kv. turvallisuustilanne muuttuisi sitä edellyttävään suuntaan itänaapurin edesottamusten vuoksi.</p><p>&nbsp;</p><p>En tiedä pelaako tämä tietovuotojupakka Väyrysen ja Kremlin pussiin, mutta ainakin Suomea vastaan, ellei sitä nyt hoideta tosimallikkaasti. Vähän vaikea on uskoa sitäkään, että Niinistön apujoukoissa koettaisiin etulyöntiasema niin epävarmaksi, että joku onneton sieltä suunnalta lähtisi varmistelemaan kannatusta tuollaisella tempauksella. Pikemmin sabotaasia voisi olla ja epäilyjen herättelemistä sinnekinpäin, niin kuin jo joku blogistikin näyttää vilauttelevan. Mutta mikä ettei Kreml voisi katsoa hyötyvänsä ylipäätään siitä, että luottamus Suomen ulkopolitiikan hoitomalliin rapistuu ja vähän kaikki epäilevät kaikkia. Jotain sellaista on kai ollut mielessä puututtaessa USA:n ja Ranskankin vaaleihin, eli pääasia saada aikaan hämmennystä ja epätietoisuusharhoja Lännessä. Suomen kohdallahan lisäksi tietovuoto kyseenalaistaa ulkopoliittisen päätöksenteon EU-kytkennän, joten Puutiainenhan sellaisen tekosen voisi tilata Fixit-vaatimusten ruokkimiseksi.</p><p>Sitä en jaksa pitää ihan täysin uskottavana, että asialla olisivat olleet ihan vaan kansalaisten tietosuojakehityksestä aidon sinisilmäisesti huolestuneet digikasviviherekstremistit, jotka kyllä kieltämättä usein unohtavat, että maailmassa ja kotimaassamme on joitain vieläkin tärkeämpiä arvoja kuin suojella kaiken maailman deittipalstoja ja namusetäverkostoja. Ainakin noita yksisilmäisiä on jotenkin yllytetty ja lahjottu kremlinmyllystä käsin nousemaan juuri nyt istualtaan ja paljastamaan housut kintuissa sen piilosilmänsä värin kaikelle kansalle ;)</p><p>&nbsp;</p><p>Lue myös:&nbsp;</p><p><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247715-vaalikampanjaan-sekaannuttu-presidentin-kanslia-rikostutkinta-kaynnistetty" target="_blank">Vaalikampanjaan sekaannuttu? Presidentin kanslia: rikostutkinta käynnistetty</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Erittäin salaisten asiakirjojen lukuoikeus on harvoilla. Esko Ahon mukaan hän sai turvallisuuskansion luettavakseen Koivistolta, joten presidentillä lienee säilytysoikeuskin. Puolustusvoimain ex-komentaja arvioi tietovuotajan olevan valtionhallinnosta: "Piiri on pieni..."

Ongelmana taitaa olla, että monet potentiaaliset epäillyt eivät ole oikein mahdollisia epäiltyjä. Onkohan kotiarkistoja pidetty lentopallokasseissa ja siirtolapuutarhan akvarellilaatikoissa vai ihan oikeasti huolehdittu ei-vilpillistenkin vuotomahdollisuuksien eliminoinnista myös kentällä?

Suomen infotalvisota 2017-18 sai siis mainilanlaukauksensa. Media näyttää yhä pohtivan joukolla 'olenko aina polttanut kovalevyni väärin vasaroituna' tai 'miksi aina Hesaria sorretaan'. Oikeampi kysymyksenasettelu ehkä olisi miksi vuoto tehtiin juuri nyt, kuka vuosi ja hyötyy? Ajoituksen katalysoiman efektin Suomessa ja ulkosuhteissamme odotettiin ehkä palvelevan jonkin toimijatahon agendaa presidentinvaalikampanjaan liittyen. Geopolitiikan puolellahan syyskuun Zapadissa harjoiteltiin hyökkäystä Suomeen ja Ruotsiin.  

Gustav Hägglund sentään keskittyy olennaisimpaan. Hän ei usko salaliittoon, ideologisiin syihin tai hakkeriin, mitä ne nyt sitten tarkoittanevatkin: "Joku yksilö on vaan jostain syystä vuotanut, ehkä rahasta, ehkä tunteakseen itsensä tärkeäksi..." Hägglundin mukaan vuotaja voi hyvin löytyä aivan jostain muualta kuin virkamieshuipulta. Venäjä-ekspertit Esko Aho (MTV3 Peter Nyman 19.12.2017) ja Ilkka Kanerva ym. eivät sulje pois vieraan vallan tiedustelun sekaantumistakaan.
 

Mietitäänpäs nyt mahdollisen kotimaisen myyrän vaikuttimia - speculare necesse est. Siis jos offensiivi ei ole Venäjän oman tiedusteluväen yritys vaikuttaa presidentinvaalikampanjan Nato-keskusteluun. Jätetään sinisilmäinen vaihtoehto avoimuuskansalaistottelemattomuusaktiivismista omaan arvoonsa. Emme myöskään halua uskoa, että Helsingin Sanomat olisi lahjonut valtion viranhaltijaa maanpetokseen. Rajaamme arkistotyöntekijätkin spekulatiivisen pohdinnan ulkopuolelle - heitä emme tunne, eivätkä he ole julkisuuden henkilöitä, kuten ylimmät viranhaltijat, joiden on kestettävä yleisen syynin paine. Hoitakoot viranomaiset virallisen tutkinnan, me somessa repostelemme itseoikeutetusti julkkispuolen.

Vastoin viipurilaislähtöisen Hägglundin kantaakin voisi yhtenä varteenotettavana motiivina asiakirjavuodolle kuvitella olevan esimerkiksi aatteellisen tai geopoliittisen lukkarinrakkauden jotakin ulkovaltaa edustavaa intressiä/arvopohjakoodia kohtaan. Jopa joillakuilla karjalanpakolaisillammekin kun on joskus esiintynyt outoa halua palvella maahantunkeutujien miehitysvaltaa Neuvostoliiton aikana ja sen jälkeenkin, putinistien lukuun tai jonkin "isänmaallisen" 'kansalais'partisaanipuolueen kulisseissa. Voisiko sitten joillakuilla sotilas-, tiedustelu- tai valtiojohdon piirissä työskennelleillä olla ehkä tunnettuja tai salatumpia vaikkapa itäsympatioita tai vaikkapa niihin viittaavia sudeettimaanmieskontakteja vielä YYA-kotiryssäkauden jälkeenkin? 

Vuodettujen asiakirjojen on kerrottu olevan oliko se 5 - 15 vuotta, tyypillisesti kymmenen vuotta vanhoja. (Ajanjaksoa hahmottaaksemme sille ajoittuu mm. Georgian Etelä-Ossetian laiton venäläismiehitys  2008 ja Virossa Tallinnan Pronssimiehittäjäpatsas-mellakointi ja sudeettivenäläisten kumousyritys 2007.) Jos nyt oletetaan, että vuoto on lähtöisin lukuoikeutettujen lyhyeltä nimilistalta löytyvien henkilöiden suunnalta, eikö olisi jopa Tiitisen listaakin helpompi haarukoida jotenkin mahdollisia epäiltyjä. Ketkä esimerkiksi toimivat tuolla ajanjaksolla korkeissa sotilastiedusteluviroissa, asianomaisina ministereinä sekä tasavallanpresidentteinä, joilla kaikilla taitaa olla tuo lukuoikeus. Katsotaan.

Hmm... Vaikeaapa on saada mitään vihiä tätä tietä, minä taidan luovuttaa. Kauanhan noista vuosista onkin. Maallikon muistimieleeni tulevat äkkipäätään vain nimet T. Halonen, G. Alafuzoff, E. Tuomioja et consortes, jotka eivät millään tavoin herättäne vakavastiotettavia epäilyksiä, jos nyt ylipäätään ovat kyseisinä ulkopolitiikan ruuhkavuosina jotenkin erityisemmin framilla olleetkaan. Saattoivat yhtä hyvin olla teeveestä muuten vaan mieleenjääneitä nimiä, eivätkä kai nytkään ole tiettävästi reagoineet mitenkään kuuluvammin, joten. 

Ehkä joku muu nyt jatkaakin asiallista spekulointia tältä pohjalta ja yrittää asiantuntevammin keksiä oikeasti potentiaalisia vieraanvallansympatisantteja? Jätetään Väyrynenkin pois tarkastelusta, koska häntä ei ole koskaan päästetty lähelle mitään tiedonmurua, mikä ei ole pultattu kiinni mausoleuminmuuriin. Tuomiojan päälle ei myöskään voi heittää epäilyksen varjoa ainakaan henkilöhistorian aihetodisteperustein näiltä osin ja kirkkaan rintamerkkisignaalinkin vuoksi. Hankalaksi meni...


***

Herttaisen yksituumaisia muuten ollaan mediassa oltu sen tarjoillun mielikuvan totuudellisuudesta, että tässä jupakassa jotenkin voittopuolisesti käytäisiin jotain syytöskampanjaa Hesaria vastaan. Hämäystähän tuo julkikuvio näyttäisi jotenkin olevankin. Jos näin, sillä saatetaan yrittää ajaa koti- tai ulkomaista myyrää johonkin sopivaan paljastumisrakoon, ja lehdistökin on mukana isänmaallisessa puolustustyössä puhumalla niitä näitä. Ehkä myös toimittaja Halminen kutsui (palo)viranomaiset 'vahingossa' ja näin samalla oli pitävinään myyrälle antamansa lupauksen, ettei paljasta lähdettään.

Mikä se motiivi tietovuotojupakkaan sitten on? Ehdokas Niinistöltä ehkä näin kiristetään lisätiukennusta Nato-kantaan, ja mahdollisesti vuototapa sinänsä sisälsi jonkinlaisen Kanslian huolta herättäneen salaviestin siitä, että vuotajalla (ei HS:n tietäen) on hallussaan kenties jotain asiakirjoihin ja lainvalmisteluihin liittyvää ehkä jopa sellaista, mikä olisi julkitullessaan epäedullista pääehdokkaan imagolle yya-perinteen mukaan ajattelevien mielessä, joten...

Moni on myös jo tullut ajatelleeksi mm. Ilkka Kanervan väläyttämää mahdollisuutta, että mitään vuotoa ei olisi tapahtunutkaan Suomen puolelta, vaan asiakirjat vain valittiin tässä tilanteessa julkaistaviksi jonkin ulkovallan tiedustelun aiemmin kertyneestä saalisarkistosta sikäläisellä motiivipohjalla, vrt. mm. USA:n ja Ranskan vaalit. Keskustelua jatkamalla paljastamatta sitä mitä tiedetään paitsi viestitetään jotain myyrän suuntaan/itään, myös pitkitetään piilossalymyilijän piinaa ja luodaan virheentekopaineita.

Lähdesuoja ei siis välttämättä olekaan jutun keskiössä ja se voi jäädä murtamatta siksikin, että HS ei edes tiedä oikeaa lähdettä. Sitä nyt sitten pähkäillään ehkä peitevastuutarinoinkin harhauttaen houkutellaan paljastumaan. Salaista aineistoahan on useinkin toimitettu julkisuuteen myös nimettömänä tai harhaanjohtaviin vuotajatietoihin viitaten. Ehkä vuodon siis tekikin ihan suoranaisesti eikä vain välillisesti Venäjä. - Vakoilun harhautusliikkeistä ja infosodan venäläisestä ulottuvuudesta jotain tietävä Alpo Rusi kirjoittaa IL:ssä: Paljastiko ”Hesari-gate” yksittäisiä tietovuotoja vai peräti vieraan vallan suomalaisen operatiivin?
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200612225_u0.shtml?_ga=2.172629091.139594314.1513670471-1581755839.1513670470  

Jos nimeltä mainitsemattoman Uutistalon aulaan jätetään Puolustusvoimien logolla varustetussa kirjekuoressa tai postin/digiviestikanavan välityksellä toimitetaan aidonnäköisiä asiakirjakopioita, voi toimittajan ensimmäinen ja ainut mahdollinenkin lähdekriittinen käytännön tehtävä olla arvioida niiden autenttisuus niin, että itse voi uskoa aitouteen, eikä niinkään vuotajan henkilöyttä ja organisaatiotaustaa. Sitähän ei voisikaan kuin arvailla, ja ulkomaisen tahon tapauksessa arvauksetkin on ehkä turvallisinta jättää konkreettisesti todentamatta. Jutun saa muutenkin, ja ainakin digivallankumousviherkasviston ja sananvapausvastuubesserwisserien valikoivan kansalaistottelemattomuusmyötätunnon.

Kysymys on jälleen kerran ajoituksesta ja sen katalysoimasta efektistä. Miksi juuri nyt ja kuka vuosi? Mahdollista ja jopa melko todennäköistä on, että vuodon tekikin ihan suoranaisesti eikä vain välillisesti Venäjä. Sillähän vakoilun kv. benchmarkina on voinut olla alusta asti hallussaan kaikki nyt vuodetut asiakirjat, ja nyt se vain käytti niitä hyväkseen kylvääkseen Suomen hallinnon ja kansalaisten välille ja keskuuteen epäluuloa ja heitti epäilyttävyyden varjon Suomen ja EU:n väleihin ruokkiakseen Fixit-vaatimuksia entisestään - mutta ennen kaikkea mielipidevaikutti vaalien Nato-keskusteluun. Juuri Niinistöthän reagoivat vuotoon julkisesti voimakkaimmin ensimmäisenä, vaikka tutkintapyynnön teki Puolustusvoimat. Tarvitsiko sotilasjohto tutkinnan vakavoittamiseksi ylimmän valtiojohdon arvovaltatuen, vai oliko muitakin syitä? Presidentti on toki VKK:n tuottaman tiedon ensisijainen käyttäjä, ja sekin saattoi motivoida vuotajaa valitsemaan juuri nämä asiakirjat.

Jos nyt tosiasiallinen vuotaja olisi esimerkiksi Venäjän tiedustelu, se ei varmaan olisi ajoittanut saalisarkistojensa raottamista ensisijaisesti suomalaisen yhteiskunnan sisäisen tilan ja kansalaissuhteiden ja hallinnon luottamuksen horjuttamiseksi tai edes EU-jäsenyytemme kannatuksen ja tiedustelukumppanuuden uskottavuuden nakertamiseksi, vaan Nato-kysymyksen vuoksi. Herännyt vuotopolemiikki mahdollistaa ja luontevoittaa kummasti median ja muiden presidenttikandidaattien kärjistyneempiä vaatimuksia ehdokas Niinistöä kohtaan 'selkeyttää' Nato-kantaansa vielä vähän enemmän jäsenyyden poissulkevaksi lähiaikoina ja selvää kannanottoa siihen, ettei hän virkakautenaan tekisi tuota hakemusta, vaikka kv. turvallisuustilanne muuttuisi sitä edellyttävään suuntaan itänaapurin edesottamusten vuoksi.

 

En tiedä pelaako tämä tietovuotojupakka Väyrysen ja Kremlin pussiin, mutta ainakin Suomea vastaan, ellei sitä nyt hoideta tosimallikkaasti. Vähän vaikea on uskoa sitäkään, että Niinistön apujoukoissa koettaisiin etulyöntiasema niin epävarmaksi, että joku onneton sieltä suunnalta lähtisi varmistelemaan kannatusta tuollaisella tempauksella. Pikemmin sabotaasia voisi olla ja epäilyjen herättelemistä sinnekinpäin, niin kuin jo joku blogistikin näyttää vilauttelevan. Mutta mikä ettei Kreml voisi katsoa hyötyvänsä ylipäätään siitä, että luottamus Suomen ulkopolitiikan hoitomalliin rapistuu ja vähän kaikki epäilevät kaikkia. Jotain sellaista on kai ollut mielessä puututtaessa USA:n ja Ranskankin vaaleihin, eli pääasia saada aikaan hämmennystä ja epätietoisuusharhoja Lännessä. Suomen kohdallahan lisäksi tietovuoto kyseenalaistaa ulkopoliittisen päätöksenteon EU-kytkennän, joten Puutiainenhan sellaisen tekosen voisi tilata Fixit-vaatimusten ruokkimiseksi.

Sitä en jaksa pitää ihan täysin uskottavana, että asialla olisivat olleet ihan vaan kansalaisten tietosuojakehityksestä aidon sinisilmäisesti huolestuneet digikasviviherekstremistit, jotka kyllä kieltämättä usein unohtavat, että maailmassa ja kotimaassamme on joitain vieläkin tärkeämpiä arvoja kuin suojella kaiken maailman deittipalstoja ja namusetäverkostoja. Ainakin noita yksisilmäisiä on jotenkin yllytetty ja lahjottu kremlinmyllystä käsin nousemaan juuri nyt istualtaan ja paljastamaan housut kintuissa sen piilosilmänsä värin kaikelle kansalle ;)

 

Lue myös: 

Vaalikampanjaan sekaannuttu? Presidentin kanslia: rikostutkinta käynnistetty

]]>
18 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247960-epailtyjen-pieni-piiri-halonen-alafuzoff-kaskeala-tuomioja-puheloinen#comments HS-gate Hybridisota Presidentinvaali 2018 Puolustusvoimat Tietovuoto Wed, 20 Dec 2017 12:43:10 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247960-epailtyjen-pieni-piiri-halonen-alafuzoff-kaskeala-tuomioja-puheloinen
Vastuullinen media toimisi toisin. http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin <p>Pitkä viikonloppu valtakunnan rajojen ulkopuolelle piti kiitettävästi uutispimennossa tiedustelukohusta, joka on asettanut vastakkain Helsingin Sanomat ja viranomaiset, sananvapauden ja kansallisen turvallisuuden.</p><p>Keskustelu on ollut vilkasta eri medioissa ja mm. tänään Helsingin Sanomat on jatkanut artikkelien julkaisemista Suomen tiedustelusta. Uutisointia seuratessa ei ole voinut olla pohtimatta Helsingin Sanomien tarkoitusperiä? Sanan- ja lehdistönvapaus ei oikeuta kansallista turvallisuutta vaarantavien vuodettujen asiakirjojen julkaisemista. Suomen yhdeltä johtavalta medialta toivoisi enemmän harkintaa.</p><p>Artikkelia Viestikokekeskuksen toiminnasta Helsingin Sanomat perusteli kansalaisten oikeudella tietää uuden tiedustelulain valmistelusta ja tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta tulevaisuudessa. Kuitenkin he olisivat olisivat kuitenkin voineet esittää kritiikkinsä tiedustelulakia kohtaan keskittymällä itse lakiin. Tiedustelulain vetäminen mukaan Viestikoekeskusta käsittelevään artikkeliin on absurdiyritys peittää ja oikeuttaa kansalliselle turvallisuudelle aiheutettua haittaa.&nbsp;</p><p>Lakiesitykset siviili- ja sotilastiedustelulaiksi on tehty huolellisesti ja mitä niihin olen tutustunut niin tavallisten kansalaisten perusoikeuksien kannalta niissä ei ole juurikaan ole korjaamattomia ongelmia. Oikeastaan vain kohdehenkilön fyysistäseurantaa ja tiedustelussa saatujen tarpeettomien tietojen hävittämistä koskevat kirjaukset vaativat täsmennystä. Kummatkin kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, jotka pystytään ratkaisemaan vahvalla parlamentaarisella valvonnalla ja tiedusteluvaltuutetun tehokkaalla toiminnalla</p><p>Vahvana kansalaisyhteiskuntana Suomeen on mahdollista luoda tiedustelulainsäädäntö ja tiedusteluorganisaatiot, jotka pitävät huolta kansalaisten yksityisyydenusojasta sekä kansallisesta turvallisuudesta.</p><p><strong>Helsingin Sanomien artikkeleista ongelmia tulevaisuudessa?</strong></p><p>Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaiuis Niemi on todennut useasti ettei mitään raskauttavaa ei ole päässyt julkisuuteen, joka vaarantaisi esimerkiksi Suomen tiedusteluyhteistyön tai suhteet Venäjän kanssa. Tähän on kuitenkin syytä lisätä perään: ainakaan toistaiseksi. Tiedustelu tunnetusti muodostuu pienistä palasista, joiden pohjalta luodaan kokonaiskuva. Se, että nyt ei ole julkisuudessa julkaistu tietoa, josta olisi haittaa Suomen tiedustelulle, ei tarkoita sitä etteikö tilanne olisi tulevaisuudessa toinen.</p><p>Helsingin Sanomien kommentaarissa oikeutettiin toimintaa kansalaisten oikeudella tietää Suomen tiedusteluorganisaation toiminnasta: &quot;Presidentti Niinistö ja osa muista kommentoijista ovat sanoneet, että asiakirjojen paljastuminen voi olla Suomen turvallisuuden kannalta kriittistä. Esimerkiksi niin, että julkaisemalla asiakirjoja HS antaa ulkovalloille tietoa viestikoelaitoksen toiminnasta. Asian voi kääntää myös toisin päin: Tietävätkö ulkovaltojen tiedustelupalvelut viestikoelaitoksesta jo nyt paljon enemmän kuin Suomen kansalaiset? Pitäisikö suomalaisten tietää vähintään saman verran?&quot;</p><p>Oikea ja vastuullinen vastaus on, että ei pitäisi. Kansalaisilla ei mitään oikeutta tietää heitä suojelevien tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta niin kauan kun ne toimivat perustuslain mukaisesti. Vastuullinen media olisi toiminut toisella tavalla ja pohtinut enemmän vuotajan tai vuotajien tarkoitusperiä. Kukaan ei vuoda julkisuuteen korkeimman turvaluokituksen asiarkirjoja ilman vaikuttimia. Nyt epäilyttää vahvasti ettei Helsingin Sanomien toimittajat ole tehneet perusteellista arviota ennen artikkelin julkaisemista.</p><p>Tiedustelupalveluien onnistumiset ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Oli sitten kysymys järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista tai ulkovaltojen vaikutuspyrkimyksistä, tehokas tiedustelu on eturintamassa. Mikäli se epäonnistuu tai sen toimintaa nakerretaan Helsingin Sanomien tekemällä tavalla, seuraukset ovat vakavia. Sanan- ja lehdistönvapautta ei pidä käyttää keppihevosena oikeuttamaan mitä tahansa toimintaa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pitkä viikonloppu valtakunnan rajojen ulkopuolelle piti kiitettävästi uutispimennossa tiedustelukohusta, joka on asettanut vastakkain Helsingin Sanomat ja viranomaiset, sananvapauden ja kansallisen turvallisuuden.

Keskustelu on ollut vilkasta eri medioissa ja mm. tänään Helsingin Sanomat on jatkanut artikkelien julkaisemista Suomen tiedustelusta. Uutisointia seuratessa ei ole voinut olla pohtimatta Helsingin Sanomien tarkoitusperiä? Sanan- ja lehdistönvapaus ei oikeuta kansallista turvallisuutta vaarantavien vuodettujen asiakirjojen julkaisemista. Suomen yhdeltä johtavalta medialta toivoisi enemmän harkintaa.

Artikkelia Viestikokekeskuksen toiminnasta Helsingin Sanomat perusteli kansalaisten oikeudella tietää uuden tiedustelulain valmistelusta ja tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta tulevaisuudessa. Kuitenkin he olisivat olisivat kuitenkin voineet esittää kritiikkinsä tiedustelulakia kohtaan keskittymällä itse lakiin. Tiedustelulain vetäminen mukaan Viestikoekeskusta käsittelevään artikkeliin on absurdiyritys peittää ja oikeuttaa kansalliselle turvallisuudelle aiheutettua haittaa. 

Lakiesitykset siviili- ja sotilastiedustelulaiksi on tehty huolellisesti ja mitä niihin olen tutustunut niin tavallisten kansalaisten perusoikeuksien kannalta niissä ei ole juurikaan ole korjaamattomia ongelmia. Oikeastaan vain kohdehenkilön fyysistäseurantaa ja tiedustelussa saatujen tarpeettomien tietojen hävittämistä koskevat kirjaukset vaativat täsmennystä. Kummatkin kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, jotka pystytään ratkaisemaan vahvalla parlamentaarisella valvonnalla ja tiedusteluvaltuutetun tehokkaalla toiminnalla

Vahvana kansalaisyhteiskuntana Suomeen on mahdollista luoda tiedustelulainsäädäntö ja tiedusteluorganisaatiot, jotka pitävät huolta kansalaisten yksityisyydenusojasta sekä kansallisesta turvallisuudesta.

Helsingin Sanomien artikkeleista ongelmia tulevaisuudessa?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaiuis Niemi on todennut useasti ettei mitään raskauttavaa ei ole päässyt julkisuuteen, joka vaarantaisi esimerkiksi Suomen tiedusteluyhteistyön tai suhteet Venäjän kanssa. Tähän on kuitenkin syytä lisätä perään: ainakaan toistaiseksi. Tiedustelu tunnetusti muodostuu pienistä palasista, joiden pohjalta luodaan kokonaiskuva. Se, että nyt ei ole julkisuudessa julkaistu tietoa, josta olisi haittaa Suomen tiedustelulle, ei tarkoita sitä etteikö tilanne olisi tulevaisuudessa toinen.

Helsingin Sanomien kommentaarissa oikeutettiin toimintaa kansalaisten oikeudella tietää Suomen tiedusteluorganisaation toiminnasta: "Presidentti Niinistö ja osa muista kommentoijista ovat sanoneet, että asiakirjojen paljastuminen voi olla Suomen turvallisuuden kannalta kriittistä. Esimerkiksi niin, että julkaisemalla asiakirjoja HS antaa ulkovalloille tietoa viestikoelaitoksen toiminnasta. Asian voi kääntää myös toisin päin: Tietävätkö ulkovaltojen tiedustelupalvelut viestikoelaitoksesta jo nyt paljon enemmän kuin Suomen kansalaiset? Pitäisikö suomalaisten tietää vähintään saman verran?"

Oikea ja vastuullinen vastaus on, että ei pitäisi. Kansalaisilla ei mitään oikeutta tietää heitä suojelevien tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta niin kauan kun ne toimivat perustuslain mukaisesti. Vastuullinen media olisi toiminut toisella tavalla ja pohtinut enemmän vuotajan tai vuotajien tarkoitusperiä. Kukaan ei vuoda julkisuuteen korkeimman turvaluokituksen asiarkirjoja ilman vaikuttimia. Nyt epäilyttää vahvasti ettei Helsingin Sanomien toimittajat ole tehneet perusteellista arviota ennen artikkelin julkaisemista.

Tiedustelupalveluien onnistumiset ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Oli sitten kysymys järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista tai ulkovaltojen vaikutuspyrkimyksistä, tehokas tiedustelu on eturintamassa. Mikäli se epäonnistuu tai sen toimintaa nakerretaan Helsingin Sanomien tekemällä tavalla, seuraukset ovat vakavia. Sanan- ja lehdistönvapautta ei pidä käyttää keppihevosena oikeuttamaan mitä tahansa toimintaa. 

]]>
4 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin#comments Puolustusvoimat Tiedustelu Tiedustelukohu Turpo Viestikoekeskus Wed, 20 Dec 2017 10:20:36 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin
Turvaluokiteltujen tietojen vuotaja tulee Puolustusvoimien sisältä http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247950-turvaluokiteltujen-tietojen-vuotaja-tulee-puolustusvoimien-sisalta <p>Suomessa jahdataan nyt kiivaasti sitä henkilöä tai niitä henkilöitä, jotka ovat saattaneet Suomen puolustushallinnon laatimia turvaluokiteltuja asiakirjoja Helsingin Sanomille ja sitä kautta julkisuuteen.</p><p>Vuodon tekijää jahtaavat sekä poliisiviranomaiset että lehdistö. Kuka oikein vuoti turvaluokitellut asiakirjat ja mistä syystä.</p><p>Yle kirjoitti eilen jutussa otsikolla &rdquo;<em>Erittäin salaisia puolustusvoimien papereita vuoti lehdistöön &ndash; kaikista näistä varotoimista huolimatta</em>&rdquo; seuraavasti (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9985201"><u>Yle 19.12.2017</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Asiantuntijat ovat melko varmoja, että valtionhallinnosta on vuodettu <u>paperisia</u> asiakirjoja. Hakkerin murtautuminen tietokoneelle vaikuttaa epätodennäköiseltä.</em>&rdquo;</p><p>Jutussa julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden johtoryhmän (<a href="http://vm.fi/vahti"><u>VAHTI</u></a>) pääsihteeri Kimmo Rousku epäili, että sähköisessä muodossa olevaa tietoa ei olisi siirtynyt vääriin käsiin:</p><p>&rdquo;<em>J</em><em>os spekuloisin, niin arvelisin, että <u>paperimuodossa</u> olevat asiakirjat ovat jollain tavalla päätyneet väärään paikkaan. Kyllä tämä vaikuttaa tiettyihin asiakirjoihin liittyvältä yksittäiseltä tapaukselta</em>.&rdquo;</p><p>Kimmo Rouskulle tiedoksi, että asiakirjoja on ollut paljon ja varastaminen on ollut tiedostopohjallisesti järjestelmällistä, mutta todennäköisesti yhteen lyhyeen ajankohtaan sidottu.</p><p>VAHTI on valtiovarainministeriön alainen julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden johtoryhmä, jonka tehtävä on toimia julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavien organisaatioiden yhteistyö-, valmistelu- ja koordinaatioelimenä.</p><p>Myös Iltalehti epäili eilen, että salassa pidettävät asiakirjat olivat päätyneet Helsingin Sanomille paperimuodossa.</p><p>Toimittaja Olli Ainola kirjoitti eilen artikkelissa otsikolla &rdquo;<em>Näkökulma: HS:n salaisten tietojen vuotaja ei voi olla hakkeri, tuskin myyräkään - kuka sitten?</em> seuraavasti (<a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712192200613844_u0.shtml"><u>Iltalehti 19.12.2017</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Vuodon asiakirjat ovat noin kymmenen vuoden takaisia; näin on kerrottu.</em> <em>Tuolloin ja jo sitä ennen hakkereiden on ollut mahdoton päästä käsiksi TL1-turvaluokan eli erittäin salaisiin puolustusvoimien asiakirjoihin, <u>sillä niitä ei saanut käsitellä elektronisesti lainkaan</u></em>.</p><p><em>Paperiset asiakirjat on numeroitu ja niillä on ollut erikseen nimetyt vastaanottajat. Asiakirjaan tutustuminen on kuitattu henkilökohtaisella allekirjoituksella, jonka jälkeen se on pitänyt palauttaa asiakirjan tuoneelle kuriirille. TL 2-turvaluokan asiakirjoja on voitu lähettää elektronisesti, mutta vain puolustusvoimien suljetussa tietoverkossa.</em>&rdquo;</p><p>Ylen ja Iltalehden lisäksi väärässä oli myös eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva maanantaisessa A-studiossa, jossa hän epäili, ettei TLL I- ja TLL II -turvaluokan asiakirjoja saa ulos valtionhallinnosta helposti (<a href="https://areena.yle.fi/1-4313653"><u>Yle Areena 18.12.2017</u></a>).</p><p>Nyt ollaan pahasti väärillä jäljillä, jos tutkinta keskittyy paperiasiakirjojen salassapitoon. Rikosjutun ratkaisu ei löydy sieltä.</p><p>Ratkaisu löytyy päinvastoin sähköisessä muodossa olevista asiakirjoista, niiden salaamisesta ja niiden vuotamisesta Helsingin Sanomille. Helsingin Sanomat on tässä asiassa vähäisessä sivuroolissa, eikä jutun ratkaisuun tarvita Helsingin Sanomia.</p><p>Keskusrikospoliisin tutkinnan tulee keskittyä niihin vuodettuihin sähköisiin asiakirjoihin, jotka ovat Puolustusvoimissa ja todennäköisemmin Viestikoelaitoksessa, jota nimeä Puolustusvoimien tiedusteluelin käytti vuoteen 2014 saakka. Kun kyse on sähköisistä asiakirjoista, myöskään digitaalista tietomurtoa ulkopuolelta ei voida lähtökohtaisesti sulkea pois.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Helsingin Sanomien toimittajien Laura Halmisen ja Tuomas Pietiläisen laatimassa jutussa, joka löytyy vain netistä (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html"><u>HS 16.12.2017</u></a>), on yksi kohta, joka paljastaa kaiken. Tuo kohta on esitetty tämän kirjoituksen kuvissa 1, 2 ja 3. Kuvat 2 ja 3, jotka on otettu MTV3:n lauantaisista kello 19.00 uutisista kuvakaappauksena, ovat selkeämpiä kuin kuva 1. Kuvassa 3 on esitetty TLL II-leima yksityiskohtaisemmin, joka on siis sekin alkuperin otettu Helsingin Sanomien jutusta.</p><p>Mitä voidaan päätellä tuosta Helsingin Sanomien käyttämässä asiakirjassa suoritetusta kuvakaappauskuvasta?</p><p>Aluksi se, että asiakirja on tehty tekstinkäsittelyohjelmalla, siis tietokoneella. Tekstinkäsittelyohjelma on Microsoftin Word. Myös muut Helsingin Sanomien kuvat heidän hallussaan olevista asiakirjoista vahvistavat, että salaiset asiakirjat tehdään sähköillä tekstinkäsittelyohjelmilla. Salaisiakaan asiakirjoja ei toki enää naputella vanhoilla mekaanisilla kirjoituskoneilla 1980-luvun tyyliin.</p><p>Paljastavaa kuvissa 1, 2 ja 3 on, että turvaleimassa, joka on siis myös tehty Wordilla, <em>JulkL</em>-tekstiosuuden alla on punainen aaltoviiva, mikä kuvaa Wordin oikoluvussa sanan kirjoitusvirhettä. JulkL on lyhennys julkisuuslaista, virallisemmin laista viranomaisten toiminnan julkisuudesta (<a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621"><u>21.5.1999/621</u></a>).</p><p>Turvaleimassa on puolestaan vihreä aaltoviiva <em>TLL I</em><em>I</em> -tekstiosuuden alla samoin kuin turvaleiman alla olevassa <em>-tiedustelukoneella</em> -tekstiosuuden alla. TLL II tarkoittaa toiseksi korkeinta turvallisuusluokkaa, joka on kakkosluokka. Korkeimman ykkösluokan tunnus on <em>TLL I</em>.</p><p>Nuo punaiset ja vihreät aaltoviivat tekstien alla ovat koko selvitystyön ydin.</p><p>Ne kertovat, että:</p><ul><li><p>Oheinen asiakirja on joko toimitettu Word-muodossa Helsingin Sanomille tai vaihtoehtoisesti Word-asiakirjan ollessa tiekoneella auki näytössä, on näytöstä otettu kuvakaappaus tai kuvakaappauksia, toisin sanoen näyttökuvakaappauksia.</p></li><li><p>Word-asiakirja on muodostettu ajankohtana, jolloin Word-tekstinkäsittelyohjelma kuvasi vielä oikoluvussaan havaitsemia oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitään vihreällä aaltoviivalla (<em>TLL II</em> -teksti ja <em>tiedustelukoneella</em> -teksti on alleviivautunut Wordin oikoluvussa vihreällä aaltoviivalla).</p></li><li><p>Virheellisesti kirjoitettua sanaa Word edelleen alleviivaa punaisella aaltoviivalla (esim. <em>JulkL</em>-teksti), sen sijaan nykyisessä Wordissa oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä Word ilmaisee sinisellä kaksoisviivauksella virheen alla, ei enää vihreällä aaltoviivalla.</p></li></ul><p>On todennäköistä, että ne Helsingin Sanomien asiakirjat, jotka ovat etenkin TLL 2 -turvaluokissa, on toimittu Word-asiakirjoista kuvakaappauksia, ei Word-asiakirjoina. Word-asiakirjan kopiointi ja toimitus olisi ollut liian paljastavaa. Myös paperimuodossa asiakirjojen toimitus lienee mahdollista, jos paperikopio on tulostettu kuvakaappauksesta.</p><p>On todennäköistä, että salaisten asiakirjojen luovuttaja tai luovuttajat ovat työstäneet esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmalla näyttökuvakaappausta ennen kuin se on lähetetty Helsingin Sanomille. Toisin sanoen, että kuvakaappaus on näyttänyt viralliselta asiakirjalta, mutta jossa kuitenkin on noita punaisia ja vihreitä aaltoviivoja osoittamassa, että vuodettu asiakirja on ollut Word-muotoinen.</p><p>Kun tekstissä on vihreää aaltoviivaa, on siitä pääteltävissä, mitä Word-tekstinkäsittelyversiota on käytetty.&nbsp; Toisin sanoen, minä ajankohtana Puolustusvoimissa ja Viestikoelaitoksessa on käytetty sellaista Word-tekstinkäsittelyversiota, joka ilmoitti oikoluvun oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitään vihreällä aaltoviivalla. Nykyisissä docx-teksteissä oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheet Word ilmoittaa sinisellä tuplaviivalla. En enää muista, milloin ohjelmissa vihreä aaltoviiva muuttui siniseksi tuplaviivaksi.</p><p>Word-versiot vuodesta 1997 ovat Word 97 (Word 8), Word 2000 (Word 9), Word XP (Word 2002 tai Word 10), Word 2003 (Word 11 tai Microsoft Office Word 2003), Word 2007, Word 2010 ja Word 2013.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuo Word-dokumentti, jota toimittajat Laura Halminen ja Tuomas Pietiläinen ovat käyttäneet nettijutussaan, on Puolustusvoimien helposti tunnistettavissa. &rdquo;<em>Venäjä tiedusteli harjoitusta ainakin IL-20 -tiedustelukoneella. Kone tukeutui harjoituksen aikana Kaliningradiin ja suoritti tiedustelulentoja Itämerellä</em>&rdquo; -tekstin avulla Word-asiakirjan ja sen sijainnin selvittäminen onnistuvat helposti Puolustusvoimissa.</p><p>Asiakirjan on laatinut todennäköisesti Viestikoelaitos 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin tienoilla. Teksti löytyy varmasti muutamassa sekunnissa siltä Puolustusvoimien tai Viestikoelaitoksen (nykyisin Viestikoekeskuksen) palvelimelta, jossa Puolustusvoimat säilyttävät Word-dokumenttejaan.</p><p>Jos Puolustusvoimilla on tietohallinta edes jollakin tavoin hallinnassa, mihin kyllä mikään ei anna viitteitä tällaisten asioiden tapahtuessa, niin tuon Word-dokumentin avulla Keskusrikospoliisi saa kaiken tiedon, mitä se tarvitsee vuotajan tai vuotajien paljastamiseksi, vaikka asiakirja lienee toimittu Helsingin Sanomille jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, tai tuolloin tiedot on ainakin varastettu. Helsingin Sanomat on todennäköisesti säilönyt saamiaan dokumentteja pitkään.</p><p>Asia on vielä helpompaa, jos Word-dokumentin salaukset ja avaaminen salasanalla ovat olleet kunnossa. Jos Puolustusvoimien tietohallinta on vähänkin jollakin tasolla etenkin salaisissa asiakirjoissa, sillä ei ole merkitystä, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä käytössä olleet tietokonepäätteet ja ehkäpä palvelimet ovat jo poistettu käytöstä. Lokitiedot varmasti löytyvät helposti.</p><p>Mielenkiintoista on tietää, missä vaiheessa salaiseksi tulevien asiakirjojen Word-luonnoksia aletaan salata ja milloin asiakirjasta tulee juridisesti salainen. Vasta siinä vaiheessako, kun asiakirjassa on Word-muotoinen turvaleima?</p><p>Tuo edellä mainitun Word-asiakirjan tekijät, avaajat ja tallentajat siis selviävät helposti ja ehkäpä vuotaja on se, joka sitä on viimeksi avannut erillään muista tuon Word-dokumentin koneellensa, ottanut näyttökuvakaappauksia ja sulkenut Word-dokumentin ilman tallennusta. Joka tapauksessa tuo on tapahtunut jo kauan sitten.</p><p>Vuotaja on siis henkilö, joka on päässyt kiinni Word-muotoisiin dokumentteihin ja hän on ollut &rdquo;sähköisesti&rdquo; siellä, missä dokumenttikin. Ainakin osa, jos ei kaikki Helsingin Sanomille toimitetuista asiakirjoissa ovat olleet kopioita papereista. Ainakin TLL II -asiakirjat on rosvottu Word-muodosta, sen sijaan TLL I -asiakirjat ovat ehkä olleet paperimuodossa. Lieneekö salauskäytäntö TLL I- ja TLL II -asiakirjoissa kovinkin erilainen siinä vaiheessa, kun asiakirjaa tehdään Word-muodossa?</p><p>Lopuksi tuli mieleen, kun Helsingin Sanomat jakaa noin selkeitä vinkkejä Word-toheloinnin kautta tekijästä, että haluaako lehti tuon Word-asian perusteella vuodon tekijän tai tekijät julkisuuteen?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Lisäys 21.12.2017:</p><p>Asiakirjojen alkuperäinen vuotoajakohta ajoittunee 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin tienoille blogissa kerrotusti. Ehkäpä vuoteen 2008, jos asiakirjat on toimitettu kerralla.</p><p>Vuosikymmenen puolivälissä tapahtui muutakin Viestikoelaitoksen asioihin ja laitoksen asiakirjojen salassapitoon liittyen. Vuonna 2007 Yle uutisoi seuraavasti: &rdquo;<em>Puolustusvoimat saa salata tärkeimmän tiedustelulaitoksensa, Ilmavoimien Viestikoelaitoksen yleisluonteisetkin tiedot, katsoo Korkein hallinto-oikeus</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5781525"><u>Yle 9.4.2007</u></a>).</p><p>Yle ei saanut Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen vuoksi pyytämiään tietoja Viestikoelaitoksesta.</p><p>Juttua Ylellä hoitivat toimittajat Ylen toimittajat Olli Ainola ja Ari Lehikoinen, jotka tekivät Ylelle Viestikoelaitosta käsittelevän jutun jo keväällä 2004 (23.4.2004), josta Yle kirjoitti ohjelmaesittelyn näin:</p><p>&rdquo;<em>Tikkakoski Jyväskylä. Havumetsä peittää kalliot, joiden uumeniin on louhittu Suomen armeijan salaisimmat sopukat. Tämän lähemmäksi kamera ei pääse. Tuolla jossain on ilmavoimien esikunta ja puolustusvoimien elektronisen sodankäynnin hermokeskus. Sen tärkein osa on huippuvarjeltu Viestikoelaitos</em>.&rdquo;</p><p>Oliko suurin osa Helsingin Sanomien haltuunsa saamista asiakirjoista ajankohdalta ennen Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä tai pian sen jälkeen vuoteen 2008 saakka tuo vuosi mukaan lukien, kun Yle yritti oikeusteitse saada tietoja Viestikoelaitoksesta noin vuotta aikaisemmin?</p><p>Ei ole näyttöä eikä edes epäilystä, että Ylelle tai sen toimittajille olisi jokin taho Viestintäkoelaitokselta toimittanut salaisia asiakirjoja vuosina 2004-2007, mutta toki vuoden 2004 Ylen televisio-ohjelma on voinut antaa sytykettä joillekin Viestikoelaitoksen henkilöille harrastaa &rdquo;avoimuutta&rdquo;. Mikä sai Ylen aktivoitumaan Viestintäkoelaitokseen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolella?</p><p>Osa Helsingin Sanomien tiedoista on vuodelta 2008 ja pääosa ennen tuota ajankohtaa ja siis ennen korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä. Oliko Viestikoelaitokselta jokin henkilö pettynyt Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen ja antoi sen vuoksi tietoja julkisuuteen? Kulkivatko tiedot Helsingin Sanomiin suoraan vai välikäsien kautta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa jahdataan nyt kiivaasti sitä henkilöä tai niitä henkilöitä, jotka ovat saattaneet Suomen puolustushallinnon laatimia turvaluokiteltuja asiakirjoja Helsingin Sanomille ja sitä kautta julkisuuteen.

Vuodon tekijää jahtaavat sekä poliisiviranomaiset että lehdistö. Kuka oikein vuoti turvaluokitellut asiakirjat ja mistä syystä.

Yle kirjoitti eilen jutussa otsikolla ”Erittäin salaisia puolustusvoimien papereita vuoti lehdistöön – kaikista näistä varotoimista huolimatta” seuraavasti (Yle 19.12.2017):

Asiantuntijat ovat melko varmoja, että valtionhallinnosta on vuodettu paperisia asiakirjoja. Hakkerin murtautuminen tietokoneelle vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Jutussa julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden johtoryhmän (VAHTI) pääsihteeri Kimmo Rousku epäili, että sähköisessä muodossa olevaa tietoa ei olisi siirtynyt vääriin käsiin:

Jos spekuloisin, niin arvelisin, että paperimuodossa olevat asiakirjat ovat jollain tavalla päätyneet väärään paikkaan. Kyllä tämä vaikuttaa tiettyihin asiakirjoihin liittyvältä yksittäiseltä tapaukselta.”

Kimmo Rouskulle tiedoksi, että asiakirjoja on ollut paljon ja varastaminen on ollut tiedostopohjallisesti järjestelmällistä, mutta todennäköisesti yhteen lyhyeen ajankohtaan sidottu.

VAHTI on valtiovarainministeriön alainen julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden johtoryhmä, jonka tehtävä on toimia julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavien organisaatioiden yhteistyö-, valmistelu- ja koordinaatioelimenä.

Myös Iltalehti epäili eilen, että salassa pidettävät asiakirjat olivat päätyneet Helsingin Sanomille paperimuodossa.

Toimittaja Olli Ainola kirjoitti eilen artikkelissa otsikolla ”Näkökulma: HS:n salaisten tietojen vuotaja ei voi olla hakkeri, tuskin myyräkään - kuka sitten? seuraavasti (Iltalehti 19.12.2017):

Vuodon asiakirjat ovat noin kymmenen vuoden takaisia; näin on kerrottu. Tuolloin ja jo sitä ennen hakkereiden on ollut mahdoton päästä käsiksi TL1-turvaluokan eli erittäin salaisiin puolustusvoimien asiakirjoihin, sillä niitä ei saanut käsitellä elektronisesti lainkaan.

Paperiset asiakirjat on numeroitu ja niillä on ollut erikseen nimetyt vastaanottajat. Asiakirjaan tutustuminen on kuitattu henkilökohtaisella allekirjoituksella, jonka jälkeen se on pitänyt palauttaa asiakirjan tuoneelle kuriirille. TL 2-turvaluokan asiakirjoja on voitu lähettää elektronisesti, mutta vain puolustusvoimien suljetussa tietoverkossa.

Ylen ja Iltalehden lisäksi väärässä oli myös eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva maanantaisessa A-studiossa, jossa hän epäili, ettei TLL I- ja TLL II -turvaluokan asiakirjoja saa ulos valtionhallinnosta helposti (Yle Areena 18.12.2017).

Nyt ollaan pahasti väärillä jäljillä, jos tutkinta keskittyy paperiasiakirjojen salassapitoon. Rikosjutun ratkaisu ei löydy sieltä.

Ratkaisu löytyy päinvastoin sähköisessä muodossa olevista asiakirjoista, niiden salaamisesta ja niiden vuotamisesta Helsingin Sanomille. Helsingin Sanomat on tässä asiassa vähäisessä sivuroolissa, eikä jutun ratkaisuun tarvita Helsingin Sanomia.

Keskusrikospoliisin tutkinnan tulee keskittyä niihin vuodettuihin sähköisiin asiakirjoihin, jotka ovat Puolustusvoimissa ja todennäköisemmin Viestikoelaitoksessa, jota nimeä Puolustusvoimien tiedusteluelin käytti vuoteen 2014 saakka. Kun kyse on sähköisistä asiakirjoista, myöskään digitaalista tietomurtoa ulkopuolelta ei voida lähtökohtaisesti sulkea pois.

                                                                                       ****

Helsingin Sanomien toimittajien Laura Halmisen ja Tuomas Pietiläisen laatimassa jutussa, joka löytyy vain netistä (HS 16.12.2017), on yksi kohta, joka paljastaa kaiken. Tuo kohta on esitetty tämän kirjoituksen kuvissa 1, 2 ja 3. Kuvat 2 ja 3, jotka on otettu MTV3:n lauantaisista kello 19.00 uutisista kuvakaappauksena, ovat selkeämpiä kuin kuva 1. Kuvassa 3 on esitetty TLL II-leima yksityiskohtaisemmin, joka on siis sekin alkuperin otettu Helsingin Sanomien jutusta.

Mitä voidaan päätellä tuosta Helsingin Sanomien käyttämässä asiakirjassa suoritetusta kuvakaappauskuvasta?

Aluksi se, että asiakirja on tehty tekstinkäsittelyohjelmalla, siis tietokoneella. Tekstinkäsittelyohjelma on Microsoftin Word. Myös muut Helsingin Sanomien kuvat heidän hallussaan olevista asiakirjoista vahvistavat, että salaiset asiakirjat tehdään sähköillä tekstinkäsittelyohjelmilla. Salaisiakaan asiakirjoja ei toki enää naputella vanhoilla mekaanisilla kirjoituskoneilla 1980-luvun tyyliin.

Paljastavaa kuvissa 1, 2 ja 3 on, että turvaleimassa, joka on siis myös tehty Wordilla, JulkL-tekstiosuuden alla on punainen aaltoviiva, mikä kuvaa Wordin oikoluvussa sanan kirjoitusvirhettä. JulkL on lyhennys julkisuuslaista, virallisemmin laista viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621).

Turvaleimassa on puolestaan vihreä aaltoviiva TLL II -tekstiosuuden alla samoin kuin turvaleiman alla olevassa -tiedustelukoneella -tekstiosuuden alla. TLL II tarkoittaa toiseksi korkeinta turvallisuusluokkaa, joka on kakkosluokka. Korkeimman ykkösluokan tunnus on TLL I.

Nuo punaiset ja vihreät aaltoviivat tekstien alla ovat koko selvitystyön ydin.

Ne kertovat, että:

  • Oheinen asiakirja on joko toimitettu Word-muodossa Helsingin Sanomille tai vaihtoehtoisesti Word-asiakirjan ollessa tiekoneella auki näytössä, on näytöstä otettu kuvakaappaus tai kuvakaappauksia, toisin sanoen näyttökuvakaappauksia.

  • Word-asiakirja on muodostettu ajankohtana, jolloin Word-tekstinkäsittelyohjelma kuvasi vielä oikoluvussaan havaitsemia oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitään vihreällä aaltoviivalla (TLL II -teksti ja tiedustelukoneella -teksti on alleviivautunut Wordin oikoluvussa vihreällä aaltoviivalla).

  • Virheellisesti kirjoitettua sanaa Word edelleen alleviivaa punaisella aaltoviivalla (esim. JulkL-teksti), sen sijaan nykyisessä Wordissa oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä Word ilmaisee sinisellä kaksoisviivauksella virheen alla, ei enää vihreällä aaltoviivalla.

On todennäköistä, että ne Helsingin Sanomien asiakirjat, jotka ovat etenkin TLL 2 -turvaluokissa, on toimittu Word-asiakirjoista kuvakaappauksia, ei Word-asiakirjoina. Word-asiakirjan kopiointi ja toimitus olisi ollut liian paljastavaa. Myös paperimuodossa asiakirjojen toimitus lienee mahdollista, jos paperikopio on tulostettu kuvakaappauksesta.

On todennäköistä, että salaisten asiakirjojen luovuttaja tai luovuttajat ovat työstäneet esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmalla näyttökuvakaappausta ennen kuin se on lähetetty Helsingin Sanomille. Toisin sanoen, että kuvakaappaus on näyttänyt viralliselta asiakirjalta, mutta jossa kuitenkin on noita punaisia ja vihreitä aaltoviivoja osoittamassa, että vuodettu asiakirja on ollut Word-muotoinen.

Kun tekstissä on vihreää aaltoviivaa, on siitä pääteltävissä, mitä Word-tekstinkäsittelyversiota on käytetty.  Toisin sanoen, minä ajankohtana Puolustusvoimissa ja Viestikoelaitoksessa on käytetty sellaista Word-tekstinkäsittelyversiota, joka ilmoitti oikoluvun oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitään vihreällä aaltoviivalla. Nykyisissä docx-teksteissä oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheet Word ilmoittaa sinisellä tuplaviivalla. En enää muista, milloin ohjelmissa vihreä aaltoviiva muuttui siniseksi tuplaviivaksi.

Word-versiot vuodesta 1997 ovat Word 97 (Word 8), Word 2000 (Word 9), Word XP (Word 2002 tai Word 10), Word 2003 (Word 11 tai Microsoft Office Word 2003), Word 2007, Word 2010 ja Word 2013.

                                                                                       ****

Tuo Word-dokumentti, jota toimittajat Laura Halminen ja Tuomas Pietiläinen ovat käyttäneet nettijutussaan, on Puolustusvoimien helposti tunnistettavissa. ”Venäjä tiedusteli harjoitusta ainakin IL-20 -tiedustelukoneella. Kone tukeutui harjoituksen aikana Kaliningradiin ja suoritti tiedustelulentoja Itämerellä” -tekstin avulla Word-asiakirjan ja sen sijainnin selvittäminen onnistuvat helposti Puolustusvoimissa.

Asiakirjan on laatinut todennäköisesti Viestikoelaitos 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin tienoilla. Teksti löytyy varmasti muutamassa sekunnissa siltä Puolustusvoimien tai Viestikoelaitoksen (nykyisin Viestikoekeskuksen) palvelimelta, jossa Puolustusvoimat säilyttävät Word-dokumenttejaan.

Jos Puolustusvoimilla on tietohallinta edes jollakin tavoin hallinnassa, mihin kyllä mikään ei anna viitteitä tällaisten asioiden tapahtuessa, niin tuon Word-dokumentin avulla Keskusrikospoliisi saa kaiken tiedon, mitä se tarvitsee vuotajan tai vuotajien paljastamiseksi, vaikka asiakirja lienee toimittu Helsingin Sanomille jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, tai tuolloin tiedot on ainakin varastettu. Helsingin Sanomat on todennäköisesti säilönyt saamiaan dokumentteja pitkään.

Asia on vielä helpompaa, jos Word-dokumentin salaukset ja avaaminen salasanalla ovat olleet kunnossa. Jos Puolustusvoimien tietohallinta on vähänkin jollakin tasolla etenkin salaisissa asiakirjoissa, sillä ei ole merkitystä, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä käytössä olleet tietokonepäätteet ja ehkäpä palvelimet ovat jo poistettu käytöstä. Lokitiedot varmasti löytyvät helposti.

Mielenkiintoista on tietää, missä vaiheessa salaiseksi tulevien asiakirjojen Word-luonnoksia aletaan salata ja milloin asiakirjasta tulee juridisesti salainen. Vasta siinä vaiheessako, kun asiakirjassa on Word-muotoinen turvaleima?

Tuo edellä mainitun Word-asiakirjan tekijät, avaajat ja tallentajat siis selviävät helposti ja ehkäpä vuotaja on se, joka sitä on viimeksi avannut erillään muista tuon Word-dokumentin koneellensa, ottanut näyttökuvakaappauksia ja sulkenut Word-dokumentin ilman tallennusta. Joka tapauksessa tuo on tapahtunut jo kauan sitten.

Vuotaja on siis henkilö, joka on päässyt kiinni Word-muotoisiin dokumentteihin ja hän on ollut ”sähköisesti” siellä, missä dokumenttikin. Ainakin osa, jos ei kaikki Helsingin Sanomille toimitetuista asiakirjoissa ovat olleet kopioita papereista. Ainakin TLL II -asiakirjat on rosvottu Word-muodosta, sen sijaan TLL I -asiakirjat ovat ehkä olleet paperimuodossa. Lieneekö salauskäytäntö TLL I- ja TLL II -asiakirjoissa kovinkin erilainen siinä vaiheessa, kun asiakirjaa tehdään Word-muodossa?

Lopuksi tuli mieleen, kun Helsingin Sanomat jakaa noin selkeitä vinkkejä Word-toheloinnin kautta tekijästä, että haluaako lehti tuon Word-asian perusteella vuodon tekijän tai tekijät julkisuuteen?

                                                                                       ****

Lisäys 21.12.2017:

Asiakirjojen alkuperäinen vuotoajakohta ajoittunee 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin tienoille blogissa kerrotusti. Ehkäpä vuoteen 2008, jos asiakirjat on toimitettu kerralla.

Vuosikymmenen puolivälissä tapahtui muutakin Viestikoelaitoksen asioihin ja laitoksen asiakirjojen salassapitoon liittyen. Vuonna 2007 Yle uutisoi seuraavasti: ”Puolustusvoimat saa salata tärkeimmän tiedustelulaitoksensa, Ilmavoimien Viestikoelaitoksen yleisluonteisetkin tiedot, katsoo Korkein hallinto-oikeus” (Yle 9.4.2007).

Yle ei saanut Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen vuoksi pyytämiään tietoja Viestikoelaitoksesta.

Juttua Ylellä hoitivat toimittajat Ylen toimittajat Olli Ainola ja Ari Lehikoinen, jotka tekivät Ylelle Viestikoelaitosta käsittelevän jutun jo keväällä 2004 (23.4.2004), josta Yle kirjoitti ohjelmaesittelyn näin:

Tikkakoski Jyväskylä. Havumetsä peittää kalliot, joiden uumeniin on louhittu Suomen armeijan salaisimmat sopukat. Tämän lähemmäksi kamera ei pääse. Tuolla jossain on ilmavoimien esikunta ja puolustusvoimien elektronisen sodankäynnin hermokeskus. Sen tärkein osa on huippuvarjeltu Viestikoelaitos.”

Oliko suurin osa Helsingin Sanomien haltuunsa saamista asiakirjoista ajankohdalta ennen Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä tai pian sen jälkeen vuoteen 2008 saakka tuo vuosi mukaan lukien, kun Yle yritti oikeusteitse saada tietoja Viestikoelaitoksesta noin vuotta aikaisemmin?

Ei ole näyttöä eikä edes epäilystä, että Ylelle tai sen toimittajille olisi jokin taho Viestintäkoelaitokselta toimittanut salaisia asiakirjoja vuosina 2004-2007, mutta toki vuoden 2004 Ylen televisio-ohjelma on voinut antaa sytykettä joillekin Viestikoelaitoksen henkilöille harrastaa ”avoimuutta”. Mikä sai Ylen aktivoitumaan Viestintäkoelaitokseen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolella?

Osa Helsingin Sanomien tiedoista on vuodelta 2008 ja pääosa ennen tuota ajankohtaa ja siis ennen korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä. Oliko Viestikoelaitokselta jokin henkilö pettynyt Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen ja antoi sen vuoksi tietoja julkisuuteen? Kulkivatko tiedot Helsingin Sanomiin suoraan vai välikäsien kautta?

]]>
35 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247950-turvaluokiteltujen-tietojen-vuotaja-tulee-puolustusvoimien-sisalta#comments Helsingin Sanomat Puolustusvoimat Sotilastiedustelu Tietoturvallisuus Tietovuoto Wed, 20 Dec 2017 09:49:31 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247950-turvaluokiteltujen-tietojen-vuotaja-tulee-puolustusvoimien-sisalta
Uskottava Itsenäinen puolustus heikentää Naton kannatusta http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246982-uskottava-itsenainen-puolustus-heikentaa-naton-kannatusta <p>Uskottava itsenäinen puolustus on jo vuosia julkituotu maanpuolustuksen doktriini. Kukaan ei ole kuitenkaan täsmentänyt, että mitä sillä oikein tarkoitetaan. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että silloin jouduttaisiin ottamaan kantaa puolusvoimien ja muun yhteiskunnan suorituskykyihin, joista puolustus muodostuu.</p><p>Uskottavaa itsenäistä puolustuskykyä meillä ei ole, jos sillä tarkoitetaan puolustusvoimien suorituskykyä torjua maahamme kohdistuva hyökkäys. Täysin Itsenäiseen puolustukseen ei usko edes puolustusvoimat itsekään. Tähän ei tutkimusten mukaan usko valtaosa upseeristoakaan.</p><p>Putin on ilmoittanut saattavansa, ja todennäköisesti on jo saattanut, Venäjän puolustusvoimat kahden tunnin lähtövalmiuteen. Lähialueillamme Venäjän asevoimia on vahvistettu ja lisätty monin eri tavoin merkittävästi jo vuosien ajan, vaikka Suomessa korkealla virallisella tasolla tätä on vähätelty näihin päiviin asti. Suomen puolustusvoimat eivät muodosta paljon minkäänlaista kynnystä Venäjän asevoimille. Todellinen kynnys Venäjän Suomeen mahdollisesti kohdistuville invaasiopyrkimyksille muodostuu Venäjän kokemasta epävarmuudesta eli siitä, ettei Venäjä voi varmasti tietää, mihin hyökkäys Suomeen voisi johtaa ja mitä sillä lopulta on vastassaan. Siksi Suomen kannattaa kasvattaa tätä epävarmuutta muiden maiden kanssa tehtävin moninkeskisin ja siten samalla turvallisuuttamme ja puolustustamme vahvistavin toimenpitein ja sopimuksin.</p><p>Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on toteutettu ja toteutetaan tosiasiallisesti siitä lähtökohdasta käsin, että suorituskykyjä haetaan laajasti mahdollisimman monesta maasta ja monelta taholta sekä monin tavoin. Näihin maihin kuuluvat Pohjoismaat, Alankomaat, Englanti, Saksa, Puola, Ranska ja USA. Yhteistyö ja kumppanuus Naton kanssa ja jäsenyys EU:ssa lisäävät myös olennaisesti Venäjän edellä mainittua epävarmuutta ja siten turvallisuuttamme, vaikka mitään turvatakuita ja puolustusliittoja ei olekaan. Mahdollisuus antaa ja vastaanottaa mitä tahansa, sotilaallistakin, apua palvelee tätä samaa tarkoitusta.</p><p>Laajasti uskoteltu perusteeton uskottava itsenäinen puolustus on johtanut kansalaisia uskomaan, että me kykenemme yksin torjumaan maahamme mahdollisesti kohdistuvan hyökkäyksen. Tämä harhainen käsitys ja mielikuva selittää pitkälle Naton kannatuksen vähenemisen, ei huoli pakolaisista ja terrorismistä.</p><p>Puolustusvoimien valmiusjoukot ja -yksiköt eivät poista sitä ammottavaa aukkoa, joka olisi täytettävä ja joka tarvittaisiin vastaamaan yllättävään hyökkäykseen, mihin nämä joukot on tarkoitettu. Näiden joukkojen määrä on aivan olematon, jotta niillä olisi jotakin merkitystä hyökkäyksen uhan ja torjunnan kannalta. Valmiusjoukkoja koulutetaan vuosittain julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan lähes kaikista aselajeista ja varuskunnista yhteensä 1000-2000 varusmiestä. Tälla tahdilla vie kymmeniä vuosia, ennen kuin joukkojen määrällä on jotakin merkitystä puolustuksen kannalta, vaikka onhan tämäkin määrä tyhjää parempi. Lisäksi joukkojen toimintavalmius hyökkäyksen torjuntaan on aivan liian hidas. Nykytasolla valmiusjoukkoja ei ehditä edes varustamaan, kun hyökkäävät joukot ovat jo rajoillamme.</p><p>Uskottavan ja itsenäisen puolustuksen asemesta vahva itsenäinen oma ja moninkeskinen puolustus kuvaisi paremmin nykyistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Siinä oma, hyvin järjestetty puolustus, monien muiden tahojen tuki ja mahdollisimman pikainen Naton jäsenyys olisivat puolustuksen doktriini ja selkäranka. Venäjän mahdollista reaktiota Suomen Nato-jäsenyyteen on aivan ilmeisesti liioiteltu. Venäjä on jo reagoinut, varustautunut ja varautunut vuosia Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen eikä mitään välirikkoa sen johdosta välttämättä syntyisikään.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uskottava itsenäinen puolustus on jo vuosia julkituotu maanpuolustuksen doktriini. Kukaan ei ole kuitenkaan täsmentänyt, että mitä sillä oikein tarkoitetaan. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että silloin jouduttaisiin ottamaan kantaa puolusvoimien ja muun yhteiskunnan suorituskykyihin, joista puolustus muodostuu.

Uskottavaa itsenäistä puolustuskykyä meillä ei ole, jos sillä tarkoitetaan puolustusvoimien suorituskykyä torjua maahamme kohdistuva hyökkäys. Täysin Itsenäiseen puolustukseen ei usko edes puolustusvoimat itsekään. Tähän ei tutkimusten mukaan usko valtaosa upseeristoakaan.

Putin on ilmoittanut saattavansa, ja todennäköisesti on jo saattanut, Venäjän puolustusvoimat kahden tunnin lähtövalmiuteen. Lähialueillamme Venäjän asevoimia on vahvistettu ja lisätty monin eri tavoin merkittävästi jo vuosien ajan, vaikka Suomessa korkealla virallisella tasolla tätä on vähätelty näihin päiviin asti. Suomen puolustusvoimat eivät muodosta paljon minkäänlaista kynnystä Venäjän asevoimille. Todellinen kynnys Venäjän Suomeen mahdollisesti kohdistuville invaasiopyrkimyksille muodostuu Venäjän kokemasta epävarmuudesta eli siitä, ettei Venäjä voi varmasti tietää, mihin hyökkäys Suomeen voisi johtaa ja mitä sillä lopulta on vastassaan. Siksi Suomen kannattaa kasvattaa tätä epävarmuutta muiden maiden kanssa tehtävin moninkeskisin ja siten samalla turvallisuuttamme ja puolustustamme vahvistavin toimenpitein ja sopimuksin.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on toteutettu ja toteutetaan tosiasiallisesti siitä lähtökohdasta käsin, että suorituskykyjä haetaan laajasti mahdollisimman monesta maasta ja monelta taholta sekä monin tavoin. Näihin maihin kuuluvat Pohjoismaat, Alankomaat, Englanti, Saksa, Puola, Ranska ja USA. Yhteistyö ja kumppanuus Naton kanssa ja jäsenyys EU:ssa lisäävät myös olennaisesti Venäjän edellä mainittua epävarmuutta ja siten turvallisuuttamme, vaikka mitään turvatakuita ja puolustusliittoja ei olekaan. Mahdollisuus antaa ja vastaanottaa mitä tahansa, sotilaallistakin, apua palvelee tätä samaa tarkoitusta.

Laajasti uskoteltu perusteeton uskottava itsenäinen puolustus on johtanut kansalaisia uskomaan, että me kykenemme yksin torjumaan maahamme mahdollisesti kohdistuvan hyökkäyksen. Tämä harhainen käsitys ja mielikuva selittää pitkälle Naton kannatuksen vähenemisen, ei huoli pakolaisista ja terrorismistä.

Puolustusvoimien valmiusjoukot ja -yksiköt eivät poista sitä ammottavaa aukkoa, joka olisi täytettävä ja joka tarvittaisiin vastaamaan yllättävään hyökkäykseen, mihin nämä joukot on tarkoitettu. Näiden joukkojen määrä on aivan olematon, jotta niillä olisi jotakin merkitystä hyökkäyksen uhan ja torjunnan kannalta. Valmiusjoukkoja koulutetaan vuosittain julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan lähes kaikista aselajeista ja varuskunnista yhteensä 1000-2000 varusmiestä. Tälla tahdilla vie kymmeniä vuosia, ennen kuin joukkojen määrällä on jotakin merkitystä puolustuksen kannalta, vaikka onhan tämäkin määrä tyhjää parempi. Lisäksi joukkojen toimintavalmius hyökkäyksen torjuntaan on aivan liian hidas. Nykytasolla valmiusjoukkoja ei ehditä edes varustamaan, kun hyökkäävät joukot ovat jo rajoillamme.

Uskottavan ja itsenäisen puolustuksen asemesta vahva itsenäinen oma ja moninkeskinen puolustus kuvaisi paremmin nykyistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Siinä oma, hyvin järjestetty puolustus, monien muiden tahojen tuki ja mahdollisimman pikainen Naton jäsenyys olisivat puolustuksen doktriini ja selkäranka. Venäjän mahdollista reaktiota Suomen Nato-jäsenyyteen on aivan ilmeisesti liioiteltu. Venäjä on jo reagoinut, varustautunut ja varautunut vuosia Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen eikä mitään välirikkoa sen johdosta välttämättä syntyisikään. 

]]>
17 http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246982-uskottava-itsenainen-puolustus-heikentaa-naton-kannatusta#comments Itsenäinen puolustus Nato Puolustusvoimat Valmiusjoukot Venäjä Sat, 02 Dec 2017 11:26:24 +0000 Asko Lampikari http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246982-uskottava-itsenainen-puolustus-heikentaa-naton-kannatusta